keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Muutamia ruokavalioni perusperiaatteita

Anonyymi kommentoija pyysi jokin aika sitten minua kertomaan ruokavaliostani ja liikunnastani. Olen yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa, mutta toistaiseksi paino on ollut sanalla yrittänyt. Toisaalta en usko, että kukaan välttämättä hyötyy sellaisenaan tarkasta listauksesta siitä mitä olen päivän aikana ahtanut mahaani. Muutamia yleisiä periaatteita voisin kuitenkin listata, tekee itsellenikin hyvää miettiä, millä perusteilla valitsen ruokani.

Tärkeintä minulle on ruoan maku. En suostu syömään pahaa ruokaa. Jotkut (ok, aika monet) pitävät minua hieman nirsona, mutta se on heidän ongelmansa. Mitä järkeä on syödä ruokaa, josta ei pidä? Se ei ole ikinä niiden kalorien arvoista.

Tästä päästäänkin sujuvasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Yleisesti ottaen ruokavaliota remontoidessa tulisi vähentää joko rasvaa tai hiilihydraatteja. Rakastan rasvaisia juustoja, maustamattomia jogurtteja, avokadoa, kebabia, yleisesti ottaen ruokia, joiden pakkauksessa ei lue light. Toki vaalea leipä ja pasta ovat ihania, mutta niitä ei edes vähärasvainen ruokavalio suosittele. Makunystyräni tykkäävät siis enemmän vhh-ruoasta kuin kevyttuotteilla ryyditetystä vähärasvaisesta ruoasta.

Makuun liittyy myös jonkinlainen vuodenaikojen mukaan syöminen. Kesällä on ihania tuoreita vihanneksia, tällä hetkellä on kirpeitä satsumia tarjolla, talvella valikoima on valitettavan surkea. Näin lokakuussa alan jo hieman kyllästyä siihen ainaiseen kurkkuun ja tomaattiin, lisäksi ne alkavat kohta maistua pahalta, joten nyt on aika siirtyä taas paistettuihin vihanneksiin, kuten kesäkurpitsaan, paprikaan ja sieniin.

Syön aika usein epäsäännöllisiin kellonaikoihin. Talvella kunto-ohjaajani kiinnitti ensimmäisenä huomiota ihmeellisiin ruoka-aikoihini, ja olen yrittänyt korjata asiaa. Eteenpäin on toki menty vuorotyöajoistani, enkä ihan hirveän tarkkaan säännöllisyyteen edes halua ehdoin tahdoin pyrkiä. Päiväni eivät ole keskenään samanlaisia, joten miksi minun pitäisi yrittää syödä aina samaan kellonaikaan? En myöskään taida noudattaa ihan normaalia suomalaista ruokailurytmiä, syömme nimittäin päivällisen yleensä vasta klo 20-21. Syön useimmiten 3-4 kertaa päivässä, urheilupäivinä neljästi, muuten kolme kertaa riittää. Tämä on minulle sopiva määrä, jotkut ovat tyytyväisiä yhdellä aterialla, jotkut tarvitsevat niitä kuusi.

En yleensä juo kaloripitoisia juomia. Lempijuomani on ihan oikeasti raikas kraanavesi, lounaalla otan yleensä lasin piimää ja viikonloppuisin jonkin verran alkoholia. Kahvin juon mustana, ilman sokeria. Rakastan lattea makusiirapilla, mutta olen lattelakossa rahan ja kaloreiden säästön takia.

Syön liikaa kaikkea scheissea, kuten pizzaa ja jäätelöä. Juon myös joskus liikaa alkoholia. Pieni ryhdistäytyminen olisi ihan paikallaan. En halua kuitenkaan stressata liikaa asiasta. Syödyt ruoat ovat syötyjä, niitä en saa enää mitenkään pois elimistöstäni. Vaikeinta on katkaista herkuttelun ketju.

Suunnilleen näin minä siis syön. Ruokatottumuksiani ei kannata sellaisenaan kopioida omaan elämään, vaan Tim Gunnin sanoin: make it work! Eli etsi eri laihdutusohjeista ja muiden ihmisten onnistumistarinoista omaan kehoosi ja persoonaasi sopivat jutut.

PS. OMG, painan 72,4 kg! Mihin ne kilot lähtevät?

maanantai 19. lokakuuta 2009

Hyvästit vanhoille lempivaatteille

Hieman haikeana siirrän kaksi koon 44 hametta ja yhdet L-koon olohousut kaapin perälle. Molemmat hameet olivat suosikkejani, mutta ne ovat liian isoja, eivätkä enää näytä hyvältä päälläni. Voi kyynel.

En tiedä, veisinkö hameet jossain vaiheessa räätälille pienennettäviksi tai myynkö/annanko ne pois. En aio enää ikinä joutua käyttämään niin isoja vaatteita, joten sellaisenaan säästäminen ei tule kysymykseen. ;)

Nälkä kurnii vatsassa, aika siis lähteä kauppaan! Mitäköhän tänään söisi...

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

OMG, WTF?

Painan 73 kg. Mitämitämitä, mihin ne viimeisimmät 700 g ovat hävinneet? Osa mahdollisesti lähti 1,5 viikkoa sitten luovuttamani veren mukana, mutta se ei selitä kokonaispudotusta.

Kävin muuten pitkästä aikaa spinningissä. Kesällähän olen pyöräillyt ulkona, mutta nyt säiden huononnuttua on aika siirtyä pikkuhiljaa taas spinningin pariin. Olipa rankkaa, mutta jälkeenpäin tullut endorfiinihumala muistutti taas, miksi itseään on joskus kiva rääkätä. :)

Tein eilen pähkinärouhesuklaata, josta tuli törkeän hyvää. Suklaa aiheutti ehdottomasti elämäni korkeimmat "suklaanousut", eli suklaasta tuleva hyvä olo, joka myöskin johtuu endorfiinista. Raakasuklaan resepti löytyy vaikkapa Voisilmäpeliä-blogista. Itse siis lisäsin noin puolikkaan pussin hasselpähkinärouhetta suklaan sekaan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kahvin lisäämistä suklaaseen. Chilikin voisi olla hyvää, entä jos kuivaisi mustikoita...

torstai 15. lokakuuta 2009

Going más rápido

En ole bloggailutaukoni aikana pelkästään maannut sohvalla mutustaen Fazermintejä ja katsoen Amazing Racea (11. kausi telkkarista, 15. kausi netistä).

Juoksin viikko sitten 11,27 km. Se on melko varmasti pisin koskaan juoksemani matka. Tunnustettakoon tosin, että välissä oli noin 200 m kävelyä. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni. Ihan selkeästi olen kehittynyt alkuvuodesta, jolloin muistan iloinneeni jo kahden minuutin yhtäjaksoisesta juoksupätkästä. Nyt aikaa meni noin 1 h 25 min. :)

Olen myös huomannut kunnollisen levon tärkeyden. Muutama viikko sitten treeni tuntui pakkopullalta, kunnes loukkasin selkäni töissä ja jouduin lepäämään yhteensä 5 päivää. Ensin ahdisti, mutta seuraavalla viikolla urheilu tuntui ihanan helpolta ja rikoin vielä juoksulenkkieni nopeusennätyksen (8,2 km/h, joojoo, oon hidas).

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Nälkä, mikä ihana tekosyy

Paino jumittaa edelleen. Viime viikon alin lukema oli 73,7 kg, tällä viikolla olen syönyt niin paljon kaikkea scheissea, että en ole uskaltanut hypätä vaa'an päälle.

Liikun varmastikin ihan tarpeeksi, 4-6 kertaa viikossa. Nyt täytyykin katsoa lautaselle, ja miettiä miten voisin syödä paremmin. Ensin tulee mieleen kaikennäköiset herkut, olen tällä viikolla syönyt mm. jäätelöä, Fazermintejä, pizzaa, kevätrullia, sipsejä, sipulicroissantin sekä ns. harmaalle alueelle kuuluvia ruokia eli perunaa, pastaa (vasta kolmannen kerran tänä vuonna!) ja leipää.

Jaa, että miksiköhän paino jumittaa? :D Jokainen noista edellämainituista on helppo ajatella yksittäistapauksena. Tiedättehän, syön nyt vain tämän kerran tätä, illalla/huomenna/ensi viikolla palaan normaaliin. Sama juttu seuraavan ruoan kohdalla. Monista "yksittäistapauksista" vaan syntyy suuri määrä huonoa ruokaa, eikä paino putoa vaikka miten liikkuisi.

Tämän hetken ongelmakohtani tuntuisivat olevan
  1. Heti herättyäni ei ole nälkä, mutta jos en syö aamupalaa, kuolen nälkään töissä, jolloin on helppoa käydä ostamassa ruokalasta joku voileipä tai pahimmassa tapauksessa pulla.
  2. Työpaikan ruoista usein houkuttelevin on pizza.
  3. Olen eräällä laboratoriokurssilla, ja labrassa voi vierähtää 6 tuntia putkeen, klo 12-18. Sitten vielä kotimatka ja mahdollinen kauppareissu siihen päälle, ja nälkä on aika iso (plus mihin väliin ehdin urheilla?)
  4. Viikonloppumenot, jotka onneksi näyttäisivät hellittävän.
Ratkaisuja edellämainittuihin
  1. Syön aamupalan töissä. Otan siis jogurttia ja marjoja tai hedelmiä mukaan töihin, ja syön ne siellä.
  2. Katson etukäteen viikon ruokalistan, ja otan eväät mukaan niinä päivinä, jolloin listalla ei ole mitään houkuttelevaa.
  3. Nakitan miehen kauppaan labrapäivinä, ja syön heti kotiin tultuani jotain pientä, jonka voimin jaksan urheilla.
  4. Muistelen, kuinka pidetään hauskaa ilman alkoholia...
Näillä siis mennään. Lisäksi pyrin taas kerran syömään kasviksia joka aterialla, ja olemaan syömättä sokeri- tai tärkkelyspitoisia ruokia viikolla.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Long time, no write

Kirjoitustaukoni aikana tapahtunutta...
  • Olen laihtunut 10 kiloa viime syksystä! Vaakalukema on siis 73,8 kg.
  • Olen urheillut mukavasti, 4-5 kertaa viikossa.
  • Olen syönyt aika huonosti.
  • Olen kärsinyt pienestä motivaatio-ongelmasta.
Tosiaan, laihduin vihdoin sen 10 kiloa. Hieno saavutus, sain paljon onnitteluja lähipiiriltäni, tosi kivaa, mutta nyt on vähän hankalaa motivoida itseäni seuraavaan tavoitteeseen. I'm number one, so why try harder?

Seuraava tavoitteeni on painaa 71 kg, mikä merkkaisi 10 kilon pudotusta tämän vuoden aikana. Koska tarvitsen jonkun superhyperüberhienon palkinnon itselleni, päätin juuri että saan ostaa ensi kuussa ilmestyvän uuden Wallanderin vasta kun paino näyttää 71 kg. Odotan sitä kirjaa kuin kuuta nousevaa, ja haluan saada sen käsiini mahdollisimman pian, mielellään heti ilmestymisaamuna. En tiedä, mihin aikaan lokakuusta kirja ilmestyy kauppoihin, joten aika näyttää saanko sen heti kirjahyllyyni.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Mopo karkasi käsistä ja meni metsään

Herkuton elokuu meni sitten aika lailla plörinäksi. Oi voi. Osoitin tällä viikolla kuitenkin taas pientä itsekuria. Olin jo lähdössä ostamaan jäätelöä, koska minua ei huvittanut lukea tenttiin, mutta käännyin talon kulmalta takaisin kotiin. Hampaitani operoidaan taas syyskuun alussa, ajattelin säästää jäätelöhetken sinne, jos vaikka lääkäri käskisi taas syödä jotain kylmää ja pehmeää. ;)

Syyskuussa voisin yrittää uudelleen herkutonta kuukautta, mutta yhdellä erotuksella. Silläkin uhalla, että kuulostan rappioalkoholistilta: kuiva valkoviini pääsee pannasta. Minusta on hauska ottaa viikonloppuna lasillinen tai pari (joskus toki pullollinen tai pari...), enkä halua kuluttaa jokaista herkkuhetkeäni siihen. En myöskään halua luopua alkoholista kokonaan. Humalahakuisen juomisen sen sijaan voisin pistää pannaan. En halua tuhlata arvokkaita viikonloppujani makaamassa krapulassa.

Toisin kuin sokeria, alkoholia ei ole pakko saada heti seuraavana päivänä lisää. Kovin hiilihydraattipitoisiin herkkuihin sen sijaan tulee minulla himo, ja niitä on pakko saada koko ajan lisää. Niissä yksi kerta/viikko rajoitus voisi olla toimiva, jos vain pystyisin pysymään siinä.

Tämän kuukauden herkut ovat siis tähän mennessä (22.8. aamu, tämä ilmestyy ajastuksella) olleet:
  1. Dallaspulla (en ole kuukausiin syönyt tällaista, ja se oli jokaisen sokerigramman arvoista)
  2. Aurajuusto-herkkusieni-sipuli -pizza (ei ollut edes hyvää)
  3. Stockmannin mozzarellatäytteinen bagel (nami)
  4. Arnoldsin mozzarellatäytteinen bagel (mmm...)
  5. Cafe Picnicin juustopatonki (kestosuosikki)
  6. Toinen samanlainen! (ei tosin heti edellisen perään)
  7. Wayne's Coffeen vuohenjuustolla täytetty croissant (ihan jees)
  8. Normaali murueskimo (kestosuosikki jo lapsuudesta)
  9. Appelsiinisuklainen murueskimo (olikohan se joku tryffeli?)
  10. Bakersin mozzarellalla täytetty leipä (oli aika pahaa)
  11. Äitipuolen leipomaa sienipiirakkaa (ihanaa)
  12. Itsetehtyä mustikka- ja omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa (parasta oli taikina)
  13. Broileri-pastapaistosta vajaa puoli lautasellista (yök, viitsiikö tätä edes laskea)
  14. Muutama siivu vaaleaa leipää ja oivariinia (hyvää)
  15. 2 kevätkäärylettä (mmm...)
  16. Kaakaojauhetta suoraan purkista (yllättävän hyvää)
  17. Pieni vaniljalatte (ihan jees)
  18. Piccolopullo (20 cl) Freixenet Brutia (hyvää)
  19. 12 cl jotain kuivaa valkoviiniä (ihan ok, ei mikään uusi lemppari)
  20. Kuiva omenasiideri, muistaakseni 0,45 l (outo sivumaku)
  21. Jälleen 20 cl Freixenet Brutia (tämä juotiin rantakahvilassa, oli ihanaa)
  22. Tuopillinen kuivaa omenasiideriä (hyvää, jälleen rantakahvilassa)
  23. 0,5 l kuivaa omenasiideriä (ok, kotona)
  24. 1,5 l kuivaa omenasiideriä (ihan jees, jälleen kotona)
  25. Kaksi tuopillista kuivaa omenasiideriä (Art goes Kapakka, kuorojen kierros, tykkäsin)
  26. 16 cl kuivaa valkoviiniä kiinalaisen ravintolan terassilla (ihan hyvää)
  27. Tuoppi Hoegaardenia (lähes ainoa hyvä olut)
  28. Pullo kuivaa kalifornialaista chardonnayta (juotu pitkin viikkoa, ei kauhean hyvää, en osta uudelleen)
Alkoholijuomat jakautuivat valkoviinipulloa lukuun ottamatta viiteen kertaan (17&18, 19-22, 23, 24, 25-26+osa siitä viinistä).

Houston, we have a problem...

lauantai 22. elokuuta 2009

-6,5 cm, - 1 kg!

Paino: 74,1, -1,0 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, 0
Alta: 75 cm, -1
Vyötärön kapein kohta: 70 cm, -1
Napa: 72 cm, -2
Lantioluiden päältä: 85 cm, -2
Takapuolen levein: 95 cm, -0,5
Oikea yläreisi: 55 cm, 0
Vasen yläreisi: 55,5 cm, 0
Oikea pohje: 34,5 cm, 0
Vasen pohje: 34 cm, 0
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 30 cm, +1
Vasen hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 30 cm, +0,5

Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.

Halusin ottaa mitat kuukautisten aiheuttaman turvotuksen laskettua. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

-7 cm, -1,2 kg

Paino: 75,1, -1,2 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, 0
Alta: 76 cm, +2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, -1
Napa: 74 cm, -1
Lantioluiden päältä: 87 cm, -3
Takapuolen levein: 95,5 cm, -0,5
Oikea yläreisi: 55 cm, -0,5
Vasen yläreisi: 55,5 cm, 0
Oikea pohje: 34,5 cm, -0,5
Vasen pohje: 34 cm, -0,5
Oikea hauis levossa: 26 cm, -1
-jännitettynä: 29 cm, 0
Vasen hauis levossa: 26 cm, -1
-jännitettynä: 29,5 cm, 0

Suunta on siis taas alaspäin!

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Askelkyykky <3

Herkuton elokuu on alkanut, ja olen pystynyt kieltäytymään jo muutamista mieliteoista ihan sen voimalla. Viime viikon herkku - okei, elokuuta siitä oli tasan 2 päivää - oli piccolopullo kuivaa cavaa ja 12 cl kuivaa valkoviiniä, joista tuli noin 220 kcal. Tämänkin viikon herkku tullee olemaan nestemäisessä muodossa.

Tein eilen pitkästä aikaa askelkyykkyjä salilla. Ensinnäkään ne eivät olleet niin tuskallisia kuin muistin, ja nyt on takapuoli mukavan kipeä. :)

Paino oli 75,2 kg aamulla, ei siis mitään mullistavan pientä, mutta onpahan kuitenkin alhaisin tänä vuonna.

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Herkuton elokuu

Tasapaino kyseli herkuttoman kuukauden perään, ja Omenainen ehdottikin heti elokuuta herkuttomaksi. Haaste on täällä otettu vastaan hieman kauhistellen. Vartaloni on kuitenkin sen tarpeessa, uskon kuukauden lähes totaalikieltäytymisen tekevän minulle ihan hyvää.

EDIT: pikkelsi taisi olla haasteen ensimmäinen ehdottaja. :)

Onneksi on olemassa erilaisia sallittuja herkkuja, kuten ihanat juustot ja tuoreet marjat. Kerran viikossa saa sitten syödä jotain kiellettyä, jota tekee oikeasti mieli.

Muita mukaan haasteeseen?

Cooper

Juoksin eilen Cooperin testissä 1900 m. Kuntoni on siis keskitasoa. Yllätin itseni, uskalsin toivoa kykeneväni juoksemaan vain noin 1600 m.

En ole siis huonokuntoinen!

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Monirakkulaiset munasarjat

Kävin tällä viikolla lääkärissä, koska kuukautisiani ei vaan kuulunut ja raskaustesti oli negatiivinen. Ultraäänessä diagnoosiksi tuli monirakkulaiset munasarjat, jotka voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä kuukautisia. Laihdutus auttaa tähänkin vaivaan, eli jälleen kerran sain gynekologilta syyn laihduttaa. Muuten ei tarvitse tehdä mitään, ellei kuukautisten epäsäännöllisyys ala haitata elämää jossain vaiheessa.

Ilmeisesti monirakkulaiset munasarjat eivät automaattisesti tarkoita, että minulla olisi PCOS?

torstai 23. heinäkuuta 2009

-10%

Vihdoin ja viimein olen karistanut 10% painostani. Vaaka näytti aamulla 75,3 kg. Maanantaina se oli vielä 76,1 kg, mutta kuukautisten lopulta alettua turvotuskin näemmä lähti.

Urheilurintamallekin kuuluu ihan mukavaa, olen pyöräillyt aika paljon. Viikonloppuna ajelin 100 km yhtenä päivänä, keskinopeuskin oli yli 19 km/h. Great success! Jaloissa alkoi tuntua loppuvaiheessa, ja ainakin kuvittelin huomanneeni, että näiden kilojen nostaminen mäen päälle on hitusen hankalampaa kuin vaikkapa 60 kilon. Taas yksi lisäsyy laihduttaa, olen henkisesti mäkispesialisti. Oikeastaan olen sitä myös fyysisestikin, nimittäin alamäkeen pääsee painavampana helpommin kovaa.

Kävin toissapäivänä pisimmällä juoksulenkillä todennäköisesti moneen vuoteen. Reilut 7 km meni yllättävän mukavasti, uskoisin pystyväni juoksemaan jo 10 km. Syyskuussa juostaan Espoon rantamaratonin ohessa Aaltokymppi, eli Aalto-yliopiston väelle tarkoitettu 10 km juoksutapahtuma. Yliopisto sponssaa osallistumisen, joten harkitsen sinne menemistä.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Suunta taas alas

Pääsin vihdoin pois painon jumittamisesta, eikä se vaatinut muuta kuin ottamista itseään niskasta kiinni. Olen syönyt tämän viikon kunnollisesti, liikkunut jo kolmesti, ja vaaka näytti äsken 75,7 kg. :) Se on toiseksi alhaisin paino tämän laihdutuksen aikana, painoin 75,2 kg maaliskuussa verenluovutuksen jälkeen. 300 g vielä 10% painonpudotukseen, ja enää muuten 11,1 kg normaalipainoon.

Kävin eilen vielä pyöräilemässä. Sää oli ihana, ei tuullut eikä ollut liian kuuma. Lenkki kesti noin 2 h 20 min, ja keskinopeus oli huimat 19,9 km/h, mikä on minulle erittäin hyvin. Huomenna uudestaan, tänään annan jaloilleni lepopäivän.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

just another manic monday

Löysin taas liikunnan riemun pienen tauon jälkeen. Endorfiinit hyrräävät, ja olo on oikein hieno. Maanantaina kävin salilla, jonka jälkeen olo oli vielä niin energinen, maaninen olisi ehkä oikeampi sana, että lähdin vielä lyhyelle intervallilenkille. Olen hidas, se tuli ainakin todettua. Eilen käytiin miehen kanssa pyörälenkillä rantaa pitkin, maisemat olivat kauniita ja pyörä tuntui kulkevan suht hyvin. Sain myös hyviä ideoita juoksureiteille.

Tänään saatan hypätä taas pyörän selkään, tai antaa kipeille takareisilleni ja huonosti nukkuneelle keholleni lepopäivän.

Uskon olevani nyt matkalla parempaan suuntaan. Perjantaina astun vaa'alle, uskon ja toivon sen näyttävän alle 76 kg.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

0 cm! 0 kg!

Otin mitat. Yhteismuutokseen en laske tuota vasemman hauislihaksen kasvua, koska se on positiivinen asia. Muuten 1,5 kuukaudessa ei ole tapahtunut juuri mitään, läskit ovat siirtäneet paikkaa. No, enpähän ole lihonut.

Paino: 76,3, 0 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, +1
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 72 cm, +1
Napa: 75 cm, 0
Lantioluiden päältä: 90 cm, 0
Takapuolen levein: 96 cm, 0
Oikea yläreisi: 55,5 cm, -1,5
Vasen yläreisi: 55,5 cm, -0,5
Oikea pohje: 35 cm, 0
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29, 0, 0
Vasen hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29,5, +1,5

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Lohirullia

Söin eilen ja tänään ihania graavilohesta tehtyjä rullia. Uusi kamerani saapui myös eilen, joten täytyihän sitä päästä testailemaan! Tässä siis ohjeet 3-5 rullan tekemiseen, riippuen tuorejuustokerroksen paksuudesta.

Tarvikkeet:
  • graavilohta
  • tuorejuustoa, itse käytin maustamatonta
  • kevätsipuli
  • ruohosipulia
  • salaattia, romaine ainakin toimii hyvin
  • coctailtikkuja


1. Silppoa yksi kevätsipuli ja ruohosipulia maun mukaan. Aioin ensin laittaa myös kurkkua rullien sisään, mutta huomasin että ne pysyvät paremmin kasassa ilman kurkkua.
2. Sekoita sipuli ja ruohosipuli pariin ruokalusikalliseen tuorejuustoa.


3. Levitä täytettä salaatinlehdelle.


4. Aseta lohisiivu salaatin päälle, kääri rullaksi ja työnnä coctailtikku keskeltä läpi.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

Muutoksen psykologiaa

Työpsykologian tenttiin lukiessa törmäsin mielenkiintoiseen muutosohjelmaan, joka soveltuu yritysmaailman lisäksi myös laihduttamiseen. Transformatiivisessa muutoksessa poisopitaan vanhat tavat ja opitaan uusia toimintatapoja. Edgar Scheinin mukaan muutoksessa on kaksi pääperiaatetta
  1. Eloonjäämisahdistuksen tulee olla suurempi kuin oppimisahdistus
  2. Ennemmin tulee laskea oppimisahdistusta kuin lisätä eloonjäämisahdistusta
Toisin sanoen, ennemmin kuin syyllistetään ylipainoisia ihmisiä läskeistä, kannattaisi kannustaa heitä (meitä) löytämään sopiva tapa laihduttaa.

Oppimisahdistuksen puolustusreaktioihin kuuluu esimerkiksi ongelman välttely, eli kielletään muutoksen tarpeellisuus. "Olen tyytyväinen itseeni tällaisena", "minulla on isot luut", "en kuitenkaan ikinä onnistu", jokaisella on omat tekosyynsä. Vastuu voidaan myös yrittää siirtää jollekin muulle, esimerkiksi omia geenejään on helppo syyttää. Itse syytin entistä masennuslääkitystä, ja samalla sopivasti unohdin ne yli 10 kiloa, jotka tulivat lääkkeen lopettamisen jälkeen... Tiedän, että joillakuilla on ihan oikeasti jokin fyysinen vika, tai lääkitys, joka lihottaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin meillä kaikilla ei ole.

Schein mainitsee kahdeksan tapaa, joilla luodaan psykologista turvallisuutta muutokseen.
  1. Vastustamaton, positiivinen visio: eli kuvittele itsesi hoikkana, jaksavana ja terveenä ihmisenä.
  2. Koulutus: opiskele terveellisiä elämäntapoja, opettele liikkumaan.
  3. Oppijan osallistuminen: jokainen oppii hieman eri tavalla ja pitää eri jutuista, joten täytyy löytää oma keino päästä päämäärään. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse harrastaa juoksemista.
  4. "Perheryhmien ja -tiimien" epävirallinen koulutus: läheisten tuki on tärkeää, ja ruoanlaitto on helpompaa jos saa koko oman ruokakuntansa syömään edes suunnilleen uuden ruokavalion mukaisesti.
  5. Harjoitustilanteet, ohjaajat ja palaute: palautetta saa esimerkiksi vaa'alta ja mittanauhalta, ohjausta esimerkiksi laihdutusryhmistä tai kunto-ohjaajalta, harjoitustilanteeksi sopii vaikkapa aterioiden suunnittelu jossain kalorilaskurissa, jolloin voi etukäteen nähdä mitä kannattaisi syödä ja mitä ei. Valitettavasti laihduttamisessa on vaikeaa tehdä simuloituja harjoitustilanteita, mutta onneksi virheistä voi aina oppia!
  6. Positiiviset roolimallit: lehtien onnistumistarinat ja muut laihdutusbloggaajat ovat loistavia esimerkkejä siitä, että muutkin ihmiset ovat pystyneet tähän.
  7. Tukiryhmät: erilaiset laihdutusryhmät, nettikeskustelut, blogosfääri.
  8. Palkitsemisjärjestelmät ja -rakenteet: palkitse onnistumisesi, mutta älä ruoalla.
Uskon itse, että laihdutus on aika pitkälti psyykkistä, ja mielestäni laihdutusoppaat saisivat keskittyä enemmän myös henkiseen puoleen. Scheinin mukaan onnistunut muutos vaatii noiden kaikkien kahdeksan kohdan noudattamisen, ei siis ihmekään että niin moni laihduttaja epäonnistuu. Pelkkä positiivinen visio itsestä hoikkana ja päätös uusien tapojen opettelusta ei riitä.

Minulta on aikaisemmin puuttunut ryhmän tuki ja palkitseminen. Tällä kerralla olen päässyt jo näin pitkälle nimenomaan blogini ansiosta. Olen saanut täällä purkaa mietteitäni laihdutusprosessista (kohta 7) ja saanut positiivisia roolimalleja (kuten jo melkein 20 kiloa pudottanut Omenainen).

torstai 18. kesäkuuta 2009

Ei sittenkään niin paha

Kävin vaa'alla, se näytti vain 77,2 kg. Tuo ei ole edes aamupaino, todellisuudessa luulen painavani ehkä 76,8 kg! Pelkäsin olevani taas 80-kiloinen, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, niin kyllähän se näkyisi vaatteissa. Ehkä se suuri hiilarifestivaali09 oli hieman mielikuvitukseni tuotetta, en nimittäin muista milloin olisin syönyt pastaa. Muitakin tärkkelyspitoisia tuotteita (leipä, peruna, riisi) olen syönyt vain kodin ulkopuolella, ja silloinkin pienen määrän entiseen elämään verrattuna. Miksi syödä riisiä kiinalaisessa ravintolassa, kun kastike on paljon maukkaampaa?

Mitat otan heti, kun selkäkipu sallii. Tällä hetkellä kaikki selän liike sattuu, joten liikunta saattaa jäädä aika olemattomiin tänään. Alkanut flunssa onneksi lähti pois, olen enää vähän nuhainen.

Shape-lehti on muuten uudistanut nettisivunsa, kannattaa tsekata! Kutri.net on hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen, harmi juttu.

PS. Pizzaa ja jäätelöä on siis mennyt ainakin kerran viikossa, en siis ole syönyt niin hyvin kuin tuosta aloituskappaleesta voisi luulla.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Haluan tehdä comebackin

Miten voi olla näin vaikeaa palata laihdutukseen? Olen nyt elänyt jo pari kuukautta suht holtittomasti, ja tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni. Ruoka ahdistaa taas, oma vartalo ahdistaa, en uskalla mennä vaa'alle, tekisi taas mieli perua yksi tapaaminen kavereiden kanssa, koska häpeän vartaloani niin paljon.

Vaatekoko on kuitenkin suunnilleen sama kuin pari kuukautta sitten, onneksi. Tosin mieluustihan sekin olisi pienentynyt...

Luin tekstini tammikuulta, ja ajattelin palata siihen. Silloin oli hyvä tsemppi päällä, ja tuloksiakin tuli. Aion siis seuraavan neljän viikon aikana:
  1. Liikkua vähintään 3 kertaa viikossa
  2. Kokeilla jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
  3. Pitää ruokapäiväkirjaa vähintään 22 päivän ajan
Tarkistuspäivä on tiistai, 14.7. Olen nyt hieman flunssassa, joten tämän viikon liikunnat saattavat jäädä vähemmälle.

Mitat saatan uskaltaa ottaa jahka kuukautiseni joskus suvaitsevat loppua (9. vuotopäivä menossa, oi tätä onnea...).

Nyt kaipaisin hyviä neuvoja ja tsemppiä... Haluan onnistua, en halua jäädä tähän tilaan loppuelämäni ajaksi.

perjantai 22. toukokuuta 2009

Kipeät jalat

Huhhhuhhhhuhh, olen ihan jumissa. Kävin eilen rankimmalla juoksulenkillä vuosiin, reilut 6 km, keskinopeus 7,6 km/h. Se on minulle iso juttu, ei ihme että jaloissa tuntui loppusuoralla. Tänään olin rääkkispinningissä, olen ihan varma että se ohjaaja on ollut kaleeriorjalaivalla työnjohtajana edellisessä elämässään. Tunti oli siis loistava ja endorfiinit virtaavat edelleen!

Olen tällä viikolla myös treenannut alakroppaa ja vatsaa salilla sekä käynyt vesijuoksemassa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä treeni yläkropalle, sunnuntaina taas alakroppaa jos en ole krapulassa.

Viime viikko meni vähän miten meni. Liikuin kunnolla vain kahdesti, lisäksi juoksin kaverin luota kotiin hakemaan likööripulloa (meiltä loppui alkoholi) ja pyöräilin takaisin. Matkaa oli noin 1,5 km/suunta, ja aikaa meni vajaa puolet Euroviisujen pistelaskuista. Lasketaanko se duathloniksi? :D

Ajattelin nyt viikonloppuna miettiä valmiiksi kasan aamiaisia, lounaita ja päivällisiä ensi viikolle. Siitä listasta olisi helppoa valita joka päivä ruoat, eikä tarvitsisi sen kummemmin miettiä joka ikinen päivä, mitä söisi.

Onko kellään vinkkejä ruokiin? Hiilihydraatteja saisi mielellään olla 5-8 g/annos, proteiinia noin 20-30 g/annos, rasvaa vapaasti ja kasviksia mielellään 150-200 g/annos.

torstai 14. toukokuuta 2009

+4,5 cm!

Paino: 76,3, +0,4 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, 0
Alta: 76 cm, +2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, 0
Napa: 75 cm, +2
Lantioluiden päältä: 90 cm, +1
Takapuolen levein: 96 cm, -1
Oikea yläreisi: 57 cm, +1
Vasen yläreisi: 56 cm, 0
Oikea pohje: 35 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, 0
Vasen hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 28, 0

Pelonsekaisin tuntein astuin vaa'alle ja käsittelin mittanauhaa. Mitään järkyttävää katastrofia ei ole tapahtunut, uskon että ensi kuussa suunta on taas alaspäin!

Mitä tästä opimme: stressi ja/tai lomaviikko eivät ole ihan hyviä juttuja laihdutuksen kannalta. Toisaalta, nyt kun kerrankin suunta on vääränlainen, saatan saada lisää motivaatiota palata ruotuun. Aikaisemminhan olen laihtunut, vaikka olisinkin elänyt vähän miten sattuu. Mahdollisesti sen rohkaisemana ("ei yksi jäätelö/siideri/mikä lie näy missään!") elin viime kuun hieman huonommin. Suunta on onneksi jo toinen, mutta otan nyt viikon kerrallaan.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Pyöräilyä

Spinningistä on ollut ihan selkeästi hyötyä. Vuoden ensimmäisen pyörälenkin keskinopeudeksi tuli noin 18,5 km/h, mikä taitaa olla uusi ennätykseni (siis ensimmäisen lenkin nopeudeksi)! Reitti on ollut jo vuosia sama, melko mäkinen Bodomin kierros. Oli hauskaa, ja itsetuntokin sai kaipaamaansa nostetta.

Toin sitten pyörän isältäni tänne omaan kotiini. Täältä pitäisi päästä aika helposti vaikkapa Kirkkonummelle pyöräilemään. Tykkään pyöräillä maaseudulla, kaupungissa on ihan liikaa liikennevaloja ja muita tielläliikkujia.

Jos saan töitä inhimillisen pyöräilymatkan päästä kotoa, niin voisin pyöräillä töihin vaikka edes muutaman kerran viikossa. Esimerkiksi koululle pääsen täältä usein jopa nopeammin pyörällä kuin bussilla.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Viikko kerrallaan

Viime viikko meni oikein hyvin liikunnan osalta. Kävin kahdesti juoksemassa, kerran pyöräilemässä, kerran venyttelytunnilla ja kolmesti salilla. Pidin vielä kaksi lepopäivääkin.

Tällä viikolla aion...
  1. liikkua viitenä päivänä
  2. syödä vähintään 500 g rehuja päivässä
  3. harrastaa arkiliikuntaa, kuten kävellä kauppaan, mennä bussilla joka ei mene ihan tästä läheltä, siivota kunnolla (argh, vihaan siivoamista...) tms.
Ensi viikolla uudet tavoitteet, tai sitten pidän nuo samat, katsotaan millainen on olo!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Parsakaalivuokaa


Tein uskomattoman hyvää parsakaalivuokaa tätä reseptiä mukaillen. Korvasin kerman paketilla (200 g) ruohosipulituorejuustoa ja ripottelin päälle aurajuustoa normaalin juustoraasteen lisäksi. Ihanan makuista, ja piirakka pysyi todella hyvin kasassa ilmankin pohjaa!

torstai 7. toukokuuta 2009

Luomien tarkkailu

Aurinkosuojajuttuni saa nyt jatkoa luomien tarkkailusta. Paras tapa ehkäistä ihosyöpää on tarkkailla itse omia luomiaan ja näyttää lääkärille epäilyttävät tapaukset. Lääkärissä voi käydä muutaman vuoden välein rutiinitarkastuksessa. Itsekin pitäisi varata aika, sillä edellisestä kerrasta on jo yli viisi vuotta aikaa.

Englannin kielestä tulevat ABC-säännöt epäilyttävien luomien löytämiseen:

A: asymmetria (luomen kaksi puolikasta ovat erimuotoisia).
B: border (luomen reuna on epätasainen).
C: colour (luomen väri on muuttunut).
D: diameter (luomen läpimitta on yli 6 mm).
Lääkärin vastaanotolle on mentävä aina seuraavan oireen vuoksi:
E: enlargement (luomi kasvaa tai muuttuu muilla tavoin).

Kannattaa ottaa valokuvat omasta ihostaan, joihin voi verrata muutoksien havaitsemiseksi. Muista myös päänahka!

Minulta on poistettu kolme luomea, selästä, jalkapohjasta ja häpykarvoituksen seasta. Yksi oli iso, yksi tumma ja yksi hyvin omituisen muotoinen. Yhdessäkään ei ollut mitään viittausta kasvaimeen. Luomen poisto on helppo operaatio, lääkäri viiltää veitsellä luomen irti paikallispuudutuksessa, jonka jälkeen haavaan laitetaan tikit ja luomi lähetetään patologille. Minä onnistuin tulehduttamaa selän ja jalkapohjan haavat, jonka jälkeen sain antibioottikuurin ja muistaakseni uudet tikit. Selässä on edelleen kolikonkokoinen arpi.

(ABC-ohjeet täältä)

Tämä oli muuten tämän blogin 100. teksti!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Hyllyvät ihrat

Sain muuten taas uuden syyn lisää laihtua: on kivempi laskea tärisyttävää rinnettä jos vatsaläskit eivät hölsky. Samoin eilen juoksulenkillä alaselän ja takapuolen läskit hyllyivät. En nyt puhu esteettisestä vaikutelmasta, vaan se hölskyntä tuntuu epämiellyttävältä. Minulla on jo tukevat urheilurintaliivit, myydäänköhän jossain urheilukorsetteja? :D

Turvotuksesta huolimatta lasketteluhousuni menivät hyvin päälle, toisin kuin vielä tammikuun lopussa. En ostanut vielä uusia, katsotaan sitten ensi kauden alussa missä mennään. Tarvitsenko jo koon 36 silloin? Takistani en haluaisi luopua, se on kaunis, lämmin ja siinä on monta taskua, joten en yleensä tarvitse laskureppua mukaan. Varmasti vastaavia löytyy myös pienemmässä koossa.

Huomenna menen isin kanssa pyöräilemään. Samalla voisin kaivella vintiltä muutamia vanhoja vaatteitani. Sovitin muuten ennen lomalle lähtöä iltapukuani, jonka olen ostanut noin 64-kiloisena, ja sehän meni jo päälle, eikä edes näytä makkarankuorelta! Harmi vaan, että ei ole mitään iltapukujuhlia tiedossa. Voisin toki pitää vihdoin tuparit, astetta juhlavammalla pukukoodilla. ;)

tiistai 5. toukokuuta 2009

Täällä taas!

Laihdutus- ja blogitauon jälkeen palaan normaaliin elämään toivottavasti entistä pirteämpänä.

Tulin sunnuntaina viikon laskettelureissulta Lapista, oli oikein hauskaa! Laskin seitsemänä päivänä, joista muutamana päivänä ihan antaumuksella kun rinteet olivat vielä jonkinlaisessa kunnossa myös iltapäivisin. Alkuvuoden urheilu näkyi, laskin toisena päivänä ehdottomasti eniten porukastamme, ja olin ainoa, jonka lihakset eivät olleet kipeinä illalla ja seuraavana aamuna. Kannatti siis treenata jalkoja! Ensi kaudelle täytyy kehittää etenkin tasapainoa, minä kun onnistuin kerran kaatumaan myös penkiltä noustessa...

Laskettelun ja ulkoilun vastapainona tulikin sitten syötyä hiilihydraatteja ja juotua alkoholia suunnilleen yhtä paljon kuin fuksivappuna (huom, teekkarivappu kestää semmoisen viikon). Olo on edelleen turvonnut ja vähän nuupahtanut. Vaaka sanoi 77,9 kg tänään, uskoisin lukeman olevan jo huomenna pienempi kun turvotusta lähtee.

Ennen lomaa kriiseilin taas kerran opinnoista ja kesätyöttömyydestä, joten minulla ei ollut energiaa enää miettiä laihduttamista. Liikuin aika vähän, söin vähän kasveja, mutta en kuitenkaan tärkkelystä. Jäätelöä tosin meni, kiitos Ben&Jerryn uutuusmakujen... Tuli taas nähtyä, että mielentilan täytyy olla otollinen laihdutuksen onnistumiseen. Stressaantuneena ja/tai masentuneena ei jaksa miettiä enää ruokiakaan, ja syö juuri sitä mitä sattuu haluamaan.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Hame on laihduttajan paras ystävä

Uskaltauduin eilen sovittamaan erästä rakasta hamettani, jonka olen ostanut noin 63-kiloisena. Sehän menee taas päälle! Se jää nyt toki vyötäröstä korkeammalle kuin ostohetkellä, mutta näyttää silti oikein hyvältä ja sopivalta.

Hame on siis loistava vaatekappale laihduttaessa. Useat hameet näyttävät hyvältä sekä vyötäröllä että lantiolla, joten ympärysmittojen kaventuessa voi vaan laskea hametta. 63-kiloisena ostetut farkut eivät varmaankaan mene vielä päälle, mutta hameet menevät. Samoin 83-kiloisena ostetut farkut eivät enää näytä hyvältä, hame sen sijaan sopii edelleen.

Lasketteluhousuni, jotka vielä tammikuussa kiristivät ja napit meinasivat koko ajan aueta, menevät nyt päälle tosi hyvin. Ensi talvena toivottavasti tarvitsen jo uudet.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

-24,5 cm

Paino: 75,9, -1,2 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, -3
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, -1
Napa: 73 cm, -3
Lantioluiden päältä: 89 cm, -5
Takapuolen levein: 97 cm, -1
Oikea yläreisi: 56 cm, -4
Vasen yläreisi: 56 cm, -4
Oikea pohje: 35,5 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, -0,5
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, N/A
Vasen hauis levossa: 26 cm, -0,5
-jännitettynä: 28, N/A

Olen viime päivät vältellyt vaakaa, blogia (teidän kommenttinne tulevat myös sähköpostiini ja olen lukenut jokaisen, kiitos niistä kaikista!) ja mittanauhaa. Tuntuu, että olen syönyt melkein mitä sattuu, ja pelkäsin lihoneeni jonnekin 78 kilon paikkeille. Tänään uskaltauduin vaa'alle, ja tuloksen rohkaisemana otin kuukauden viralliset mitat aikataulun mukaisesti. Nyt läskiä on lähtenyt sieltä mistä pitääkin, eli reisistä ja alavatsasta. D-kupin rintaliivitkin alkavat olla liian isoja. Hauiksista on muuten tosi vaikeaa mitata, joten ne mitat ovat epätarkimpia.

Tästä voi nyt jatkaa kahteen suuntaan. Voin jatkaa syömistä vähän miten sattuu ja liikkua edelleen aiempaa vähemmän. Tulostahan on tullut silti. Toisaalta voin tsempata entistä enemmän, jolloin laihdun enemmän ensi kuussa.

Haluan ja päätän valita jälkimmäisen tien.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Pale is the new tan

Terveelliseen elämään kuuluu muutakin kuin ruokavalio ja liikunta. Yksi taas tähän aikaan vuodesta tärkeä asia on auringolta suojautuminen. Minulla on kalpea ja pisamainen iho, palan Suomessa vappuna enkä rusketu koskaan, joten aurinkorasvoilla läträily on tuttua puuhaa.

Auringon säteily johtuu auringon ytimessä tapahtuvasta jatkuvasta ydinreaktiosta, jossa vety fuusioituu heliumiksi. Säteilyssä on useita eri aallonpituuksia, esimerkiksi näkyvää valoa, lämmittävää infrapunasäteilyä ja pahamaineista ultraviolettisäteilyä. UV-säteet voidaan jakaa vielä kolmeen osaan, UV-A, UV-B ja UV-C, joista ensimmäistä pääsee eniten maan pinnalle ja jälkimmäistä vähiten.

UV-säteilyhän aiheuttaa ihosyöpää ja saa ihon palamaan. Lisäksi se vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Tätä vastaan voidaan suojautua aurinkorasvoilla, vaatteilla ja yksinkertaisesti välttämällä aurinkoa. Aurinkosuojat voidaan jakaa fysikaalisiin ja kemiallisiin, joista fysikaaliset suojat sisältävät säteilyä heijastavia epäorgaanisia partikkeleita, ja kemialliset taas orgaanisia yhdisteitä, jotka imevät säteilyä itseensä. Syöpäjärjestöjen mukaan lapsille tulisi käyttää vain fysikaalista aurinkosuojaa, muistaisin myös jostain lukeneeni, että se sopisi myös paremmin herkkäihoisille. Luonnollinen keino aurinkoa vastaan on myös kookosrasva!

Aurinkosuojaa tulisi levittää kunnon kerros iholle, jotta voide tehoaisi, lisäksi voidetta tulee lisätä tarpeeksi usein ja esimerkiksi uimisen tai hikoilun jälkeen. Kunnollinen suojakerroin, mieluiten yli 20, on myös olennaista. Suunnilleen jokainen jenkkiläinen naistenlehti suosittelee suojakertoimellisen kosteusvoiteen käyttöä ympäri vuoden. En usko että Suomessa pimeinä talvikuukausina tarvitsee suojakerrointa yhtään mihinkään, mutta nyt aurinko on jo samalla korkeudella kuin syyskuussa. Omatkin pisamani alkavat taas vahvistua, joten onneksi postimies toi viime viikolla purkin Cliniquen Superdefense-voidetta, jossa on suojakerroin 25. Käytin sitä ahkerasti viime kesän, ja ilmeisesti se tehosi, sillä pisamani olivat haaleammat kuin yleensä kesäisin.

Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytää UV-indeksin eri paikkakunnille. Suojautumisen tarve alkaa, kun UV-indeksi on vähintään 3. Normaalit "lomaolosuhteet", eli lumi, hiekka ja vesi, voimistavat UV-säteilyä. Samoin puolipilvinen sää voimistaa säteilyä, sillä se heijastuu pilvien reunoista.

Periaatteessa uskon jokaisen tietävän nämä asiat, mutta käytännön toteutus tökkii. Aurinkorasva on usein tahmaista, se valuu silmiin ja suuhun urheillessa, sen levittäminen vaatii hieman vaivaa ja yhä edelleen moni uskoo aurinkorasvan estävän ruskettumisen. Aurinkoa neuvotaan myös välttämään puolenpäivän aikaan, mutta juuri silloinhan on mukavinta lojua pihalla/rannalla/uima-altaalla hyvän lehden tai kirjan kanssa! Tahmaisuutta ja valumista vastaan suosittelen omaa voidetta kasvoille. Esimerkiksi juuri tuo Superdefense imeytyy hyvin ihoon, eikä jätä aurinkorasvamaista tunnetta. Nivean Light feeling on myös mukavan epätahmaavaa kamaa.

Eli summa summarum: käytä sitä aurinkorasvaa! Sen lisäksi tarkkaile luomiasi, mistä on tulossa lähiaikoina ihan oma juttunsa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Kuinka paljon sä olet laihtunut?

No niin, nyt tuli ensimmäinen kerta, kun joku ihan spontaanisti kysyy kuinka paljon olen laihtunut! Tätä olenkin jo odottanut. Kiitos äiti, kiva kun huomasit. :)

Vaikka juuri eilen totesin, että en laihduta saadakseni muiden ihailua, niin silti on kivaa kun muutkin huomaavat laihtumiseni. Saan uskoa, että se ei ole vain minun pääni sisällä. Miten en voi uskoa laihtuneeni? Vaaka, mittanauha, vaatteet, blogini lukijat ja poikaystävä kertovat minun laihtuneen, mutta silti sitä on niin vaikeaa uskoa! Vaaka ja mittanauha kertovat mittausvirheestä, vaatteet ovat huonolaatuisia ja venyvät kaapissa, ihan selkeästi kauppojen vaatekoot ovat suurentuneet tänä vuonna, blogin lukijat ja mies haluavat vain olla ystävällisiä jne.

Siis oikeasti, kuinka harhainen ihminen voikaan olla?

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Lose to gain

Motivaation hieman horjahdellessa, on hyvä miettiä, mitä kaikkea olen saavuttanut nykyisellä ruokavaliollani ja liikunnallani.
  1. En ole enää kiukkuinen nälkäisenä. Muutenkaan nälkä ei ole enää vihollinen numero yksi. Selviän kaupasta nälkäisenäkin ostamatta nopeita hiilihydraatteja.
  2. Nukun paremmin kuin ennen. Nukahdan nopeammin, ja pääsen aamulla ylös helpommin. Vihaan edelleen heräämistä, mutta kukapa ei?
  3. Vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle.
  4. Pidän vartalostani enemmän, en enää itke omaa lihavuuttani, enkä välttele poikaystäväni kosketusta.
  5. Tunnen suurta onnistumisen iloa kun paino tai jokin ympärysmitta on pienentynyt.
  6. En tunne enää niin huonoa omatuntoa, jos olen syönyt jotain "väärää". Tiedän onnistuvani ajoittaisista lipsahduksista huolimatta.
Mitä voin vielä saavuttaa...
  1. Kesällä 2010 reidet eivät toivottavasti enää hankaa yhteen kävellessä, joten voin olla ulkona ilman sukkahousuja, eivätkä reiteni hankaudu rikki.
  2. Muutama vielä vanhempi vaate mahtuu päälle.
  3. Todennäköisyys sairastua vanhempana esimerkiksi diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin pienenee huomattavasti.
  4. Tulen toivottavasti vielä tyytyväisemmäksi omasta kehostani.
Näitä miettiessä tulee väkisin mieleen, että olen jo saavuttanut todella paljon. Olennaisin asia on oma hyvä oloni, jonka ylläpitämiseen tarvitsen liikuntaa ja kunnollista ruokailua. Paino laskee vähän niinkuin sivutuotteena, vaikka onhan sekin olennainen osa tätä juttua.

Huomaattehan, että tuossa toisessa listassa ei ole minkäänlaista muiden ihailun saavuttamista. En usko, että laihana saisin enemmän rakkautta osakseni kuin nyt. En todellakaan kuvittele, että vaikkapa avopuolisoni päättäisi kosia kun painoni laskee alle 60 kilon. En myöskään usko hoikkuuden tuovan minulle enempää kavereita, tutkintotodistusta käteen tai unelmatyöpaikkaa. Joskus teininä taisin kuvitella laihtumisen tekevän minut onnelliseksi, ja kun niin ei käynytkään, aloin taas lihoa. Okei, oli siinä muitakin syitä, mutta varmasti yksi asia oli se, että en ollutkaan täydellisen onnellinen 52-kiloisena.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Always Coca-Cola!

Hesarissa oli eilen uutinen Coca-Colan mainostuksesta Australiassa.

Coca-Cola julkaisi lokakuussa australialaislehdissä äideille suunnattuja mainoksia. Niiden mukaan on vain myytti, että juoma lihottaa, kuluttaa hampaita tai sisältää kofeiinia.
Voi apua. Onneksi yhtiö joutui korjaamaan tuon mainostuksensa. Ainakin Suomessa cokispullossa lukee, että siinä on kofeiinia. Litrasta colaa saa jo yli 400 kaloria, joten ainakin runsaasti käytettynä se kyllä voi olla lihottavaa - ellei sitten korvaa ruokaa cokiksella, mikä taas ei mitenkään voi olla terveellistä. Cokiksen pH on myös alhainen, mistä käsittääkseni johtuu hampaiden kuluminen.

McDonald'sin mainokset myös ärsyttävät, etenkin niiden suuntaaminen lapsiperheille. En usko, että lasten, tai kenenkään muunkaan, kannattaa syödä roskaruokaa. Lisäksi Yhdysvalloissa McDonald's on haalinut ravitsemusterapeutteja suosittelemaan hampurilaisia kaikille, kuten Supersize Me -elokuvasta opimme. Elokuvan jälkeen kävin kauhistelemassa lafkan jenkkisivustolla, esimerkiksi seuraava väite on hieman kyseenalainen: "McDonald’s serves a range of high-quality foods that can fit into a balanced diet." Joopajoo. Tosin täytyy sanoa, että jenkkimäkkärin ranskalaiset olivat jostain syystä parempia kuin Suomessa.

Itsekin siis käyn joskus Mäkissä tai Hesessä, mutta ainakaan en kuvittele syöväni silloin terveellisesti.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Huhtikuun tavoitteet

Tässä kuussa ajattelin ottaa rennosti. Saatan lähteä peräti kahdesti Lappiin, joten edessä on tilanteita, joissa on hankalaa vaikuttaa syömisiini ja muutama päivä autossa istumista. Vastapainona tiedossa on laskettelua mahdollisesti jopa neljässä eri paikassa. :)

Liikuntatavoitteet:
  1. Kokeilen jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
  2. Venyttelen ainakin kaksi kertaa viikossa
  3. Teen pilatesta ainakin kaksi kertaa viikossa, poislukien viimeinen viikko, joka tosiaan menee siellä Lapissa
Ruokatavoite:
  1. Etsin tai keksin itse kolme uutta vähähiilihydraattista reseptiä, ja kokeilen niitä
Ei siis mitään stressaavaa tai liian hankalaa. Maaliskuussa lähti kaksi kiloa, jos huhtikuussa pääsen samaan, niin olen jo laihtunut 10 kiloa!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Suklaata ja selkäkipuja

Olen ollut aika kiireinen viime päivinä, joten en ole ehtinyt päivittää blogiakaan.

Loppuviikon liikunnat menivät vähän pieleen viime viikolla, kiitos vatsakivun perjantaina ja selkäkivun sunnuntaina + maanantaina. Tarinan opetus: jos olet syönyt pari viikkoa hyvin vähän hiilihydraattia, niin älä syö kerralla montaa Wiener Nougatia. Maha tulee todella kipeäksi. Toinen opetus: pidä parempaa huolta ryhdistäsi, eli älä ole koneella ihmeellisessä asennossa montaa tuntia päivässä.

Paino oli aamulla 75,9 kg, ihan jees kai. En ole jaksanut merkkailla syömisiäni, osittain siksi, että niitä Wiener Nougateja tuli syötyä useampi vielä viikonloppuna... Tieto lisää tuskaa ja niin edelleen. Söin vielä maanantaina yhden Cafe Picnicin italialaisen sandwichin, joka ei ollutkaan niin hyvää kuin muistin. Liikaa leipää ja liian vähän täytteitä.

Nyt olen kai palannut normaaliin päiväjärjestykseen. Ruokien merkkailu kalorilaskuriin tosin hieman kyllästyttää, mutta toisaalta tulosta tulee parhaiten, kun tiedän tarkkaan mitä syön. Toisaalta taas, alan tietää jo aika hyvin, missä ruoissa on vähän hiilihydraattia, joten niitä suosimalla uskon saavani tulosta aikaan joka tapauksessa...

torstai 26. maaliskuuta 2009

Herregud


Aloin lyhentää uusia farkkujani, ja päätin huvikseni kaivaa vanhat farkut kaapista ja hieman vertailla kokoa. Olen melkein sanaton, pakko se on jo uskoa, että olen ihan oikeasti pienentynyt! Tavallaan tekisi mieli säästää nuo vanhat farkut, jotta voin myöhemminkin vertailla niihin, mutta toisaalta niistä voisi saada mukavan lantiomallisen farkkuhameen.

Päällä olevat farkut ovat kokoa 31, alla kokoa 34.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Välitavoitteita matkan varrelle

Onko kenenkään muun hupina laskeskella esim. kännykän laskimella erilaisia painotavoitteita? Tyyliin 10% painosta pois, painoindeksi 24,9 tms?

Vaaka näytti aamulla 75,2 kg, mutta luovutin eilen verta ja vatsakin meni sekaisin rautatableteista. Katsotaan perjantaina tai lauantaina uudestaan painoa, kun keho on palannut taas suunnilleen normaalitilaan.

Mutta, 75,2 kg merkitsee jo yli 10% painonpudotusta! Tarkalleen ottaen 75,4 kg on -10% lähtöpainostani. Ilmeisesti jo 5-10% painonpudotuksella on merkittäviä terveyshyötyjä. Minulla ei tosin ole ollut toistaiseksi mitään ylipainosta johtuvia terveydellisiä haittoja. Kotiinkin (4. kerros, ei hissiä, kyllä, tänne oli tosi kiva muuttaa) olen aina jaksanut nousta. Mutta silti, kuten isiltä saamani tekstiviesti sanoo: "Ohoh! Tuo on kyllä melkoinen suoritus. Hieno homma." Mulla on maailman paras ja kannustavin isä. ;)

Katse alkaa siis jo pikkuhiljaa kääntyä seuraaviin tavoitteisiin., joka on -10 kg. Uskoin sen olevan -10 kg, mutta sitä ennen tuleekin vastaan jo puoliväli matkassa normaalipainoon. Lisäksi, koska tavoitteiden saavuttaminen on niin kivaa, päätin ottaa myös brittiläisen yksikköjärjestelmän käyttöön. Seuraavaksi siis rapsahtaakin 20 paunan (9,1 kg) pudotus rikki!

74,7 kg -20 paunaa
74,2 kg puoliväli normaalipainoon
73,8 kg -10 kg
72,8 kg puoliväli blogin aikana
70,2 kg -30 paunaa

69,9 kg uusi kymmenluku
69,4 kg 3/4 jäljellä matkasta normaalipainoon
68,8 kg -15 kg
68,7 kg 3/4 blogin aikana
68,2 kg paino 150 paunaa
67 kg -20%
65,7 kg -40 paunaa
64,6 kg NORMAALIPAINO
63,8 kg -20 kg
61,1 kg 50 paunan pudotus (kuulostaa niin paljon hienommalta kuin -22,7 kg :D)

Lihavoin tuosta nuo, jotka tuottanevat eniten iloa, ja jotka eivät ole niin tekemällä tehtyjä.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Elektrolyyttitasapaino kuntoon

Omituinen heikotukseni ei tainnut sittenkään johtua vähistä hiilareista, vaan syynä oli liian nopean laihtumisen aiheuttama häiriö eletrolyyttitasapainossa. Minultahan lähti viikko sitten todella paljon nestettä kehosta, eli keho pääsi ehkä hieman kuivumaan.

Atkins (tai ainakin Atkins Health and Medical Information Services) varoittaa tästä ilmiöstä ensimmäisen viikon lopussa. Avuksi käsketään juoda vähintään kaksi litraa nestettä päivässä ja ottamaan monivitamiinitabletin, joka sisältää myös kivennäisaineita. Lisäksi voi syödä kaliumpitoisia elintarvikkeita, kuten avokadoa, parsakaalia, manteleita, persiljaa, auringonkukan siemeniä tai pinaattia.

Kaliumtabletteja ei minulle apteekissa myyty, sillä kaliumin liiallinen saanti voi pahimmassa tapauksessa johtaa sydämen kammiovärinään ja kuolemaan. Ostin sitten pari avokadoa ja kivennäisvettä, jossa on kaliumia ja magnesiumia. Lisäksi ostin magnesiumtabletteja, vaikka periaatteessa haluankin saada ravinteeni ensisijaisesti ruoasta. Se oli ehkä vähän liian hätäinen ratkaisu. Nyt on ainakin ensiapu saatavilla, jos esimerkiksi kuihdun pitkällä pyörälenkillä helteisessä Suomen kesässä. ;)

Elektrolyytit ovat siis epäorgaanisia aineita, jotka esiintyvät kehossa ioneina. Elektrolyyteillä on neljä päätehtävää kehossa:
  1. niiden erilaiset pitoisuudet esimerkiksi solun sisällä ja ulkopuolella kontrolloivat veden osmoosia eri nesteosioiden (fluid compartments) välillä
  2. auttavat ylläpitämään happo-emästasapainoa
  3. ovat sähköisesti varattuja, joten niiden avulla saadaan aikaan potentiaalimuutoksia soluissa, mitkä ovat olennaisia esimerkiksi hermoimpulssien etenemisessä
  4. avustavat entsyymien toimintaa
Elektrolyyttejä ovat esimerkiksi natrium, kalium, magnesium, kalsium, fosfaatti ja kloori. Jokaisella on oma tehtävänsä, ja jokaisen liiallinen saanti tai puutos aiheuttaa erilaisia oireita. Elimistöllä on onneksi omat säätelymekanismit näille, esimerkiksi liiallisen natriumkloridin (perus ruokasuola) saannin seurauksena virtsan mukana kehosta lähtee normaalia enemmän natriumia ja klooria. Puutos voi kuitenkin syntyä esimerkiksi rajun vatsataudin tai nestettä poistavien lääkkeiden seurauksena - tai sitten liian rajussa laihtumisessa.

Lähteenä käytetty Tortoran ja Derricksonin kirjaa Principles of Anatomy and Physiology, sivut 1037-1045. Kököt lauserakenteet ja tökkivät suomennokset ovat omiani. ;)

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kalorit ja ravintoaineet keskimäärin

Viimeisen kahdeksan päivän aikana olen keskimäärin syönyt seuraavanlaisesti:

Proteiinia 106,25 g
Hiilihydraattia 17,5 g
Rasvaa 98,8 g
Kaloreita 1455 kcal
Vaje 761 kcal

Kokonaisvaje on 6095 kcal.

Ei mitään ideaa, olenko ketoosissa.

Olen syönyt aamuisin lähinnä munia ja pekonia, joista jälkimmäisen syönnin lopettamista harkitsen vakavasti sen Ruotsin possuskandaalin takia. Ruotsalainen pekoni on jo mennyt boikottiin, mutta valitettavasti suomalaisenkaan sianlihan teurastustavoista ei voi olla varma.

Lounaalla ja päivällisellä olen syönyt ihan normaaleja lihaa, kanaa ja kalaa. Liha on ollut lähinnä jauhelihaa, josta tein kerran itse kebabia, mutta eilen herkuteltiin naudan ulkofilepihveillä. Toissapäivänä söin kana-vuohenjuustosalaattia, oli erittäin hyvää.

Kasviksissa painotus on ollut vihanneksissa ja herkkusienissä. Tämän hetken ykköshimo on paistetut herkkusienet ja sipuli. Ostin eilen myös sitä pinaattia.

Comí mucho queso

Toinen viikko Atkinsia menossa, paino on pudonnut ihan mukavasti - osa varmasti nesteitä, osa ehtaa ihraa - eikä ole ollut vaikeaa syödä hyvin vähän hiilihydraatteja. Jotenkin henkisesti on helpompi taistella mielihaluja vastaan kun tietää, että esimerkiksi yksi ihanan iso Café Esplanadin korvapuusti sisältää tuplasti sallitun määrän hiilareita. Tietenkin jossain vaiheessa tulee tilanteita, joissa tulee syötyä kaikkea scheissea, mutta niiden aika ei ole juuri nyt. Haluan nähdä, toimiiko Atkins minulla, enkä siis halua pilata ihmiskoettani syömällä ns. väärin. Jos olen halunnut jotain pientä hyvää, olen syönyt juustoa: vuohenjuustoa, manchegoa (lemppariani, espanjalaista lampaanmaitojusutoa), brietä, mozzarellaa ja auraa. Kuka vielä väittää Atkinsia yksipuoliseksi? ;D

Liikunta on hieman tökkinyt. Syy saattaa olla liian vähissä hiilareissa, tai sitten olen tulossa kipeäksi. Toisaalta harmaa sää on aina vaikuttanut voimakkaasti mielialaani. Tänään oli helppo nousta aamulla spinningiin (siis lauantaiaamuna herätys 8.45, aika sairasta) kun aurinko paistoi. Eilen olin ihan kuolemanväsynyt, joten päätin antaa itselleni kolmannen lepopäivän tällä viikolla. Voin vielä saavuttaa kuukauden tavoitteeni, tai riippuu vähän miten tavoite on määritelty. 20 liikuntakertaa kyllä, 5 kertaa viikossa ei.

Sentit ovat nyt ehkä hieman jumissa, mutta se on varmaankin ihan odotettavaa, sillä niin huimaa tahtia kutistuin talvella. Eihän sitä voi jatkaa loputtomiin, eikä valitettavasti edes sinne tavoitekokoon asti.

Farkut kokoa 31 jättävät enää ihan minimaaliset jenkkakahvat. Täytyy kokeilla muutaman eri paidan kanssa, mutta taidan silti uskaltaa mennä niissä ihmisten ilmoille. Ostin muuten eilen t-paidan, jota en ehkä tarvitsisi, mutta:
  1. se oli kauniin keväisen vihreä
  2. alennuksessa Sokoksen 3+1-päivillä, hinta oli muistaakseni noin 8
  3. mahduin hyvin kokoon XS! :D
Arvaatteko mikä noista vaikutti eniten ostopäätökseen? ;) Vaatteiden koot eivät tosiaan kerro ihan koko totuutta, en nimittäin usko itsekään olevani läheskään kaikissa vaatteissa kokoa XS, tai edes S. Toissakesänä ostin (hih, Montanasta muuten) samana päivänä paidat kokoa S ja L. Molemmat sopivat edelleen varsin hyvin.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Itsellä on hieman outo olo kun ei voi enää katsoa alppihiihtoa.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Aamiaiskebab

Unohdin eilen ostaa kananmunia, joten aamupala täytyi improvisoida. Jääkaapissa oli vielä kolmasosa pekonipaketista leikattuna paloiksi, itsetehdyn kebabin jämät ja herkkusieniä. Kaikki pannulle, tarjoillaan turkkilaisen jogurtin ja kebabkastikkeen kanssa. Tätä täytyy tehdä uudestaankin.

Kävin eilen kahdella perättäisellä spinning-tunnilla, joista toinen oli lyhyempi ja kevyempi. Silti olin ihan poikki illalla, menin petiin 21.30 ja sammutin valot joskus kymmenen maissa. Nukahdin melkein heti, joten sain nukuttua mukavat 9 h arkiyönä. Nyt on mukavan pirteä olo, kun aurinkokin paistaa niin kauniisti. Valitettavasti jumitan koululla ikkunattomissa luentosaleissa klo 9-14 ihmetellen muun muassa aivojen toimintaa ja vetyatomin spektriä...

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Mittausvirhe

Joko mun kaikki rintaliivit on tosi omituista kokoa, tai sitten olen ottanut väärin jonkun mitan. Mittojen mukaan kuppikoon pitäisi olla B/C, mutta se on edelleen aika tukevasti D. Pitäisi varmaan mennä johonkin alusvaatekauppaan virallisesti mitattavaksi.

Atkinsia takana 4 päivää, paino on edelleen 76,7 kg. Tämä on hyvä tilaisuus syödä taas vähän erilaisia kasviksia, esimerkiksi pinaattia en ole syönyt sitten, noh, Montanassa päin vietetyn ajan jälkeen. Tuore pinaatti on yllättävän hyvää salaatissa, ja siinä on hiilihydraatteja vain vaivaiset 0,4/100 g. Mangoldi kuulostaa myös jännittävältä uudelta tuttavuudelta, valitettavasti sillä ei ole paljoakaan tekemistä mangon kanssa... Myös nykyisissä peruskasviksissa, eli sienissä ja kesäkurpitsoissa on hyvin vähän hiilihydraattia. Paprikoista vihreä on vähähiilihydraattisin, keltainen runsashiilarisin. Punaisessa taas on eniten C-vitamiinia, mutta kyllä yhdestä vihreästäkin paprikasta saa päivän C-vitamiiniannoksen täyteen.

Nämä tiedot ongin Finelin loistavasta eniten/vähiten-härpäkkeestä. Sillä voi etsiä eri ruoka-aineryhmistä mikä sisältää esimerkiksi eniten C-vitamiinia tai vähiten hiilihydraattia. Tiesittekö muuten, että leivinjauhe on todellinen kalsiumpommi?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Paljon kehuttu ja parjattu Atkins

Perjantaiaamuna vaaka näytti jo ihan liian tuttua lukemaa 78,5 kg. Päätin sitten syödä ihan minimaalisesti hiilihydraatteja, eli toisin sanoen aloittaa Atkinsin dieetin. Nestettä lähtikin heti runsaasti, lauantain paino lukee sivupalkissa ja eilen se oli jo 76,7 kg. Tänään annoin vaa'alle lepopäivän. Taisin siis olla hieman turvoksissa...

Atkinsiin kuuluu neljä vaihetta, aloitusvaihe, pysyvä painonpudotus, tasapainoon valmistautuminen ja elinikäinen ylläpito. Aloitusvaiheessa hiilihydraatteja syödään vähintään kahden viikon ajan 20 g vuorokaudessa. Muissa vaiheissa hiilihydraattimäärää lähdetään hiljalleen nostamaan niin kauan, että painonpudotus jatkuu edelleen. Atkins ei siis ole missään nimessä sama asia kuin aloitusvaihe! Lisäksi kasviksia syödään koko ajan, aloitusvaiheessa hieman vähemmän ja valikoidusti.

Olen jo jonkun aikaa kypsytellyt mielessäni ajatusta Atkinsista, ja päätin nyt kokeilla sitä. Täysin oikeaoppisesti en ole dieettiä noudattanut, sillä join lauantaina pari lasia kuivaa valkoviiniä. Hiilareita siitä ei tullut juuri yhtään, mutta alkoholi on kielletty tässä vaiheessa ruokavaliota.

Olo on näin neljäntenä päivänä toistaiseksi varsin normaali. En tunne heikotusta, mutta en myöskään minkäänlaista euforiaa.

Maaliskuun ruokatavoitteet menevät siis uusiksi. Se hyvä juttu tässä projektissa on, että asetan itse tavoitteeni, aikatauluni, keinoni ja palkintoni. Olen vastuussa vain itselleni, ja vain itsestäni. Saan siis muuttaa suuntaa lennossa, jos se siltä tuntuu. :) Liikunta pysyy samana, siitä en aio luopua.

Tavoitemekko

Yksi tavoitteistani on mahtua yo-mekkooni sitten, kun valmistun kandiksi. Viimeiset kanditutkintoon kuuluvat kurssit suoritan ensi keväänä, eli reilun vuoden päästä voin juhlia tekniikan kandidaatin titteliä (ja toivottavasti alkaa tehdä diplomityötä...).

Otin pari päivää sitten kotikotona mitat mekosta, joka on Vero Modan kotelomekko, kokoa 36. Sen lantion levein kohta on 88 cm. Uskomattoman pieni mielestäni. Olen siis joskus ollut niin pienikokoinen. En ollut edes anorektisen laiha, painoin noin 55-56 kg silloin, eli painoindeksini oli 21,4. Valokuvissakin näkyy normaalin hoikka tyttö, yksikään luu ei törrötä. Ilmeisesti näin lyhyenä mitat voivat olla noin pienet ilman, että on liian laiha.

10 cm siis takapuolen osalta jäljellä, huimaavat 15 cm on jo lähtenyt. Olen siis perseen osalta jo yli puolivälin.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Aina ei kulje...

Olipas tahmea lenkki! Juoksu ei kulkenut yhtään, vaikka kaiken piti olla kunnossa: hyvä mieli, ihana ilma ja hyvää musiikkia (Kelly Clarksonin uusin levy). Päätin sitten tehdä viisi mäkivetoa ja vähän laukka-askelia ja loikkia. Lopussa tyydyin suosiolla kävelyyn ja auringosta nauttimiseen. Toivottavasti en palanut, minulla on nimittäin hyvin herkästi palava iho. Joskus näin, ensi kerralla varmaankin taas vähän paremmin.

Keskittyminen ei ehkä ollut paras mahdollinen, olin - ja olen edelleen - niin fiiliksissä Tanja Poutiaisen hienosta suurpujottelun maailmancupin voitosta! Kyllä muuten jännitti.

Vielä yksi hyvä juttu tähän päivään: kahdet ennen liian pienet farkut ovat nyt sopivat! Tästä talosta ei löydy enää tavoitefarkkuja minulle, isin vintillä pitäisi olla kahdet.

Uusia kuvia

Turkoosipaitaiset kuvat on otettu tänään, valkopaitaiset 10.2.
Ainakin sen näistä kuvista näkee, että peili on putsattava. Olen myös näkevinäni laihtumista. Olkaa rehellisiä, kuvittelenko vain hoikistuneeni?






-14,5 cm!

Mitta ja ero edelliseen:

Rinnan päältä: 92 cm, -3
Alta: 76 cm, 0
Vyötärön kapein kohta: 72 cm, -1
Napa: 76 cm, -2
Lantioluiden päältä: 94 cm, -3
Takapuolen levein: 98 cm, -1
Oikea yläreisi: 60 cm, 0
Vasen yläreisi: 60 cm, 0
Oikea pohje: 36 cm, 0
Vasen pohje: 35 cm, -1
Oikea hauis levossa: 26 cm, -2
Vasen hauis levossa: 26,5 cm, -1.5

Otsikko viittaa niihin kaikkiin laihdutustuotemainoksiin, joissa luvataan huimia vähennyksiä ympärysmitoissa. Pienellä präntillä sitten kerrotaan, kuinka ympärysmitat on otettu jostain 20 eri kohdasta ja laskettu yhteen...

Suurimmista ongelmakohdistani, eli alavatsaläskeistä ja rinnoista on lähtenyt eniten. Hyvä niin, vaikka parempi puolisko ei ehkä ole samaa mieltä ainakaan jälkimmäisestä mitasta... ;P

Lievästi ylipainoinen!

Jessssss, näyttihän se vaaka vihdoin ja viimein lievää ylipainoa! Olin jo eilen kirjoittamassa tekstiä jumituksesta, mutta tänään sainkin iloisen yllätyksen. Vyötäröltäkin on taas huvennut sentti.

Minä laihdun. Siis ihan oikeasti, olen jo vajaat 7 kg kevyempi kuin syksyllä. En ihan aina olisi uskonut oikeasti pystyväni tähän.

Vielä 2/3 matkasta normaalipainoon jäljellä, eli kolmasosan olen jo laihtunut. Nyt innolla karistamaan loputkin ylimääräiset kilot!

torstai 12. maaliskuuta 2009

Just do it!

Niken markkinointiosaston ideoima slogan on aivan loistava. Olen ottanut sen motokseni kun alan miettiä, lähdenkö liikkumaan vai en. Vastaus on aina selkeä, just do it. Sama sopii myös esimerkiksi tentteihin, parempi vain mennä sinne saliin liikoja panikoimatta (joskus olen selvinnyt tenteistä vain rauhottavien lääkkeiden voimalla, menen niin helposti lukkoon ja paniikkiin). Vielä kun saisi tuon ajatuksen ulotettua vaikkapa siivoukseen, niin elämä alkaisi olla kuosissa. ;)

Eilen ei olisi huvittanut lähteä lenkille, mutta onneksi lähdin! Urheilusuorituksen jälkeen on aina paljon parempi olo.

Aina ei tietenkään kannata lähteä urheilemaan, esimerkiksi jos on kipeänä. Poikkeus saattaa olla kilpaurheilu, tänään Aksel Lund Svindal voitti miesten supersuurpujottelucupin sijoittumalla päätöskisassa toiseksi keuhkoputkentulehduksesta ja kuumeesta huolimatta. Hmm, ehkä itse tosin voisin jättää jatkuvan valituksen ja kuolevan leikkimisen vähän vähemmälle seuraavalla kerralla kun kuumemittari näyttää 37,1 C...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Juoksua

Kävin tänään 31 minuutin lenkillä, josta jaksoin juosta jopa 30 minuuttia! U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A! Alan olla jo jonkinlaisessa kunnossa siis.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Tervetullut tauko vaa'asta

Tulin toissapäivänä lapsuudenkotiini koiravahdiksi, olen täällä torstaihin saakka. Tänä aikana en pääse punnitsemaan itseäni, enkä myöskään ottamaan mittoja. Hetkellinen mielenrauha siis. Vaaka on kyllä mielenkiintoinen laite, se pystyy pelastamaan surkean aamun ja toisaalta pilaamaan hyvin alkaneen päivän. Onneksi alan oppia suhtautumaan vaakalukemiin hieman järkevämmin kuin aikaisemmin, ts. tajuan että hetkessä noussut lukema ei ole oikeaa lihomista.

Olo on kyllä kuin pienellä possulla, kuukautiset alkoivat ja muutenkin viikonloppuna tuli syötyä kaikkea scheissea. Äh, ärsyttää kun viikonlopusta toipumiseen tuntuu menevän melkein kaikki arkipäivät. Onneksi ensi viikonlopulle ei ole tiedossa mitään, eli voin hyvillä mielin vaikkapa urheilla ja syödäkin terveellisesti.

PS. Keittiövaakakin on juuri blogannut vaa'alla käymisestä.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Yritystä ja erehdystä

Tosiaan, blogia ja astetta järjestelmällisempää laihdutusta on nyt pari kuukautta takana. Silti edelleen ärsyttää, jos jokin asia tuntuu hankalalta. Esimerkiksi 600 g kasveja + vähemmän kuin 50 g hiilareita päivässä teettää työtä. Miksi olen edelleen kuvitellut, että laihdutus on helppoa, kunhan vaan alottaa? Että mitään ei tarttisi opetella? Että en erehtyisi kertaakaan? Eihän ekaluokkalaisten matematiikan opetustakaan aloiteta pitkän matikan YO-kokeella. Miksi sitten minun pitäisi tietää kaikki aterioiden oikeasta koostumuksesta, ja osata soveltaa sitä käytäntöön?

Tietenkin, olenhan minä laihduttanut aiemminkin. Pitkäjänteisin laihdutukseni on tainnut kestää kuukauden, yleisin kesto on noin viikko. Vau. Olenhan jo melkoinen laihdutusguru! :D

Oppiminen jatkuu, yrityksen ja erehdyksen kautta.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

2 kuukautta blogia takana

Aika on vierähtänyt nopeasti! Tästä blogista ja muiden blogien seuraamisesta on ollut minulle suuri apu laihdutuksessani. On hienoa, kun on jokin paikka jonne voi rauhassa purkaa mietteitään laihdutuksesta.

Kiitos kaikille lukijoille, etenkin teille jotka olette kommentoineet!

Vauhdin hurmaa

Totesin tuossa jossain kommenttilaatikossa, että juoksen niin hitaasti, ettei vauhdin hurmasta voi puhua. No, eilen lenkki kulki ajoittain niin hyvin, että pääsin jopa nauttimaan vauhdista! Uskomatonta. Kuiva alusta taisi vaikuttaa. Jaksoin juosta 26 minuuttia 46 minuutin lenkistä, eli juoksin varmaan ekaa kertaa sitten en-tiedä-minkä enemmän kuin kävelin. Tästä on hyvä jatkaa!

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Omituinen sudenkuoppa

On hienoa huomata edistyneensä, ja siitä toivottavasti saa rutkasti lisämotivaatiota. Joskus kuitenkin minulle on vaarassa käydä niin, että tulosten näkyessä tekee mieli syödä kaikkea epäterveellistä ja olla liikkumatta. Olenhan edistynyt "repsahduksistani" huolimatta, joten mitä väliä jos nyt vaikka syönkin pari karjalanpiirakkaa? Oikeastihan niillä satunnaisilla jäätelöannoksilla ei ole väliä, kunhan ne pysyvät satunnaisina!

Yksi aiempi laihdutukseni on osittain saattanut kaatua onnistumisen jälkeiseen mässäilyyn. Muitakin tekijöitä oli, lähinnä hillitön stressi ja unettomuus, mutta osasyy saattoi olla juuri tuo alitajunnan luulo, että mä saankin syödä mitä vaan, milloin vaan, miten paljon vaan.

Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia?

torstai 5. maaliskuuta 2009

Taas tuumakokoa pienempi!

Kävin Espritillä sovittamassa farkkuja, ja tadaa, koko 32/30 meni mukavasti päälle! 31/30 meni kiinni, mutta näytti aika kauhealta. Lähtökokohan oli 34/30 ja tavoite 28/30. Kolmasosa siis jo takana! Jee! Pakko kai alkaa uskoa, että olen oikeasti laihtunut, eivätkä H&M:n vaatteet ole venyneet salaperäisesti kaapissa...

Suklaata, texmexiä ja kasveja

En ole aikaisemmin pitänyt tummasta suklaasta, mutta nyt ihastuin tuohon Lindtin 70% suklaaseen. Seuraavaksi aion kokeilla 85% versiota. Sveitsiläinen suklaa on muutenkin aiemmin ollut mielestäni yliarvostettua, parasta on ehdottomasti belgialainen. Kamalinta suklaata saa Yhdysvalloista, Hersheysin patukoita saa Suomestakin joistain kaupoista. En suosittele.

Syötiin eilen taas tortilloja ilman tortillaa, mieskin tajusi nyt että se lätty on turha. Texmex-salaatti on ehkä parempi nimitys tuolle ruoalle. Tänään tekisi mieli taas kebabia salaatilla, mutta ehkä odotan viikonloppuun.

600 g kasviksia päivässä + hiilihydraatit alle 50 g päivässä on yllättävän hankalaa. Tykkään hedelmistä, ja mielestäni niiden syömisessä ei ole mitään väärää, joten en oikein tiedä kummasta tingin pakon edessä. Yritän nyt kuitenkin syödä enemmän vihanneksia.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Loin sivupersoonan

Hankin uuden mailiosoitteen, blogin nimen mukaisen. Sen mukana tuli myös uusi Blogger-profiili, sillä kolmen eri profiilin kikkailu olisi jo hankalaa ("oikea" profiilini, jonka irl-kaverit tunnistavat, entinen Montana ja tämä nykyinen). Tuli hieman skitsofreeninen olo, kun lisäsin tämän uuden Montanan tänne kirjoittajaksi, kävin hyväksymässä kutsun, kirjauduin taas vanhalla sisään, annoin uudelle admin-oikeudet, taas uudella sisään ja vanha profiili pois. Sekavaa? Kyllä!

Eli älkää ihmetelkö, jos bloginne lukijoissa näkyy kaksi Montanaa. Siirtelen pikkuhiljaa lukemani blogit tämän uuden tilin tietoihin.

Parjattu kalori

Kalori tarkoittaa energiamäärää, joka tarvitaan lämmittämään yhden vesigramman yhdellä Celsius-asteella normaalipaineessa. Kilokalori on luonnollisesti tuhat kaloria, mutta arkikielessä siitä käytetään termiä kalori.

En varmaankaan ole ainoa, jolle joku pilkunviilaaja on joskus ystävällisesti huomauttanut, että kilokaloreista puhuttaessa ei saa käyttää termiä kalori. Valitus on aiheellinen siinä tapauksessa, että kyseinen nillittäjä esimerkiksi ilmoittaa painonsa Newtoneissa ja massansa kilogrammoissa, ei kiloissa luoja paratkoon! Ihan yhtä epämääräinen termi pelkkä kilokin on.

Kalori ei ole SI-järjestelmän yksikkö, siispä joidenkin mielestä pitäisi puhua jouleista. Selvä homma, kai he säästä puhuessakin käyttävät Kelvineitä Celsiuksen sijaan? Aika viileää on ollut tänään, vähän alle 270 astetta.

Jotkut eivät vaan ymmärrä arkikielen ja tieteellisen selkkarin eroa...

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Chocotastic group

Suklaanhimon kanssa taisteleminen on välillä hankalaa. Olen kätkenyt ne pirun Budapestit viinakaapin kauimmaiseen nurkkaan, joten päästäkseni niihin käsiksi minun on siirrettävä kaikki pullot syrjään. Toistaiseksi on toiminut.

Ostin tänään Lindtin 75 % tummaa suklaata, ehkä maistan sitä jo tänään. Toisaalta olen jo syönyt 27 kaloria yli tavoitteen, ja hiilarigrammojakin on jo tullut 42 - joista puolet tuoreesta ananaksesta.

Tehtiin tänään hampurilaisia. Mies söi omansa Reissumiehellä, minä jätin leivän pois. Oikein maukasta se oli silti, kokosin omani salaatista, paistetusta sipulista, tomaatista, jauhelihasta, ananaksesta, pekonista ja mausteista.

Tuomiopäivä koittaa: helmikuun tilinpäätös

Liikunta: ok, neljä kertaa viikossa ja kaksi kertaa punttia. Oli hauskaa, treeni on kivaa edelleen.

Ruoka: herkuton helmikuu ylittyi puolikkaalla laskiaispullalla, koska en osannut sanoa porukoilleni ei. En toisaalta edes halunnut kieltäytyä siitä, oli se sen verran hyvää. Söin siis pullan alapuoliskon ja täytteet. Humalaton helmikuu katkesi noin 28 h ennen loppumistaan, niin lähellä! Muualla asuva ystäväni oli käymässä, ja viiniä tuli hieman otettua. Minulla oli oikein hauska ilta, enkä kyllä peruisi sitä.

Ei nyt mennyt ihan putkeen tämä helmikuu. Katsotaan onnistuuko maaliskuu paremmin. Myönteiset käskythän usein ovat kieltoja tehokkaampia.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Yrttitarha

Meillekin paistaa taas aurinko sisään, joten voisin kuvitella yrttien alkavan pikkuhiljaa selvitä ikkunalaudalla. Nyt täytyykin sitten miettiä, mitä istuttaisin.

Basilika on ihan ehdoton. Kaverini suositteli thai-basilikaa, onko kenelläkään kokemuksia siitä? Miten se eroaa normaalista basilikasta?

Korianteria käytetään paljon intialaisissa ruoissa. Sellainen meillä oli syksyllä, mutta se vaatii ehkä hieman liikaa vettä.

Oregano on tuoreena aivan ihanaa, ja se sopii moneen ruokaan.

Chili voisi myös olla kiva, samoin tomaatti.

Pystyykö joku suosittelemaan jotakin kasvia? Asumme kerrostalokaksiossa, asunto on talon eteläpäädyssä, ikkunat ovat itään ja länteen. Lasitettu parveke on länteen päin. Emme ole viherpeukaloita, olemme molemmat joskus nuoruudessa onnistuneet tappamaan kaktuksenkin.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Maaliskuu

Jotkut varmaankin keksivät liikuntatavoitteeni maaliskuulle:
  1. Liikuntaa 5 kertaa viikossa, joista yksi viikko hieman kevyempänä.
Liikkumiseni on mielestäni hyvällä mallilla, joten en ota muita liikuntatavoitteita.

Ruoka:
  1. Syön 15 päivänä yli 600 g kasviksia.
Tämän lisäksi jatkan jo toteutuneita ruokailumuutoksiani. Haluan varmistua, että tekemäni muutokset tosiaankin juurtuvat ruokavaliooni. Siispä:
  1. Kirjaan ruoat Kalorilaskuriin, jotta tiedän varmuudella missä mennään. Tästä saan poiketa 6 päivänä, eli joka viikko kerran ja joka toinen viikko kahdesti.
  2. Syön kaikkina päivinä sen 500 g kasviksia.
  3. Syön vähintää 5 päivänä viikossa enintään 50 g hiilihydraatteja päivässä.
Tärkeintä: nautin keväästä ja lisääntyneestä valosta!

lauantai 28. helmikuuta 2009

Mitä opin helmikuussa

Tajusin taas kerran olevani tunnesyöjä. Kesätöiden hakeminen ahdistaa, joten mitäpä minä tein eräänä unettomana yönä? Söin cheddarjalapenoja ja lohkoperunoita. Pöh. Opetus: kaapissa olisi hyvä olla aina jotain hyvälaatuista, vähähiilihydraattista ruokaa. Hankin nyt ainakin tonnikalaa kuivakaappiin.

En ole immuuni suklaalle kaapissa. Kaupasta voin olla ostamatta suklaata, mutta jos sitä on kaapissa kotona... Seuraavana jouluna ja syntymäpäivänä aion erikseen pyytää muutamalta ihmiseltä, että he eivät antaisi suklaata lahjaksi. Jos on pakko, niin sitten esimerkiksi kolme Neuhausin konvehtia on paljon tervetulleempi lahja kuin joku suklaalevy. Aion myös pyytää äitiäni olemaan tuomatta ensi kuussa Kanarialta suklaata. Mieluummin olen ilman tuliaisia.

Sauvakävely ei ole vain mummojen laji. Tykkään silti enemmän juoksemisesta, siinä on siltikin enemmän asennetta.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Tekstien tunnisteet

Alan pikkuhiljaa ujuttaa tunnisteita näihin teksteihin. Kuka arvaa mistä tv-sarjasta kyseiset lainaukset ovat? :)

Turvoksissa vai mitä ihmettä...

Lauantaina paino oli 78 kg, tänään 79,3 kg. WTF? Pitäisi melkein oikeasti olla käymättä sillä pirun vaa'alla, se kun vaikuttaa niin voimakkaasti mun mielialaani. Nyt olisi loistava tilaisuus palata vanhaan, epäterveelliseen syömiskäytökseen: ahdistua painosta, olla syömättä niin kauan kunnes tulee ihan kauhea nälkä, jolloin sitten tulee ahmittua. Tuttua muillekin?

Ei, minä menen nyt paistamaan herkullisen munakkaan, ja syön sen hyvillä mielin.

Toissapäiväinen treeni tuntuu vieläkin vatsalihaksissa, mukavaa!

Asiasta kukkaruukkuun, on tosi kivaa ensin vääntää sivun verran osittaisintegrointia vain tajutakseen, että laskareiden vinkkipaperin ylälaidassa on annettu kyseisen integraalin vastaus valmiina...

tiistai 24. helmikuuta 2009

Vesijuoksemassa

Kävin tänään vesijuoksemassa ekaa kertaa vuoteen. Uin myös pari altaanmittaa. Oli hauskaa olla taas pitkästä aikaa vedessä!

Minulla on parin viikon päästä solubiologian ja fysiologian tentit. Ajattelin lukemisen lomassa kirjoitella tänne hieman tieteellisempää näkökulmaa esimerkiksi eri ravintoaineista ja lihaksien kehittymisestä. Ehkä sitten jopa oppisin itsekin jotain... Toivottavasti edes jotakuta kiinnostaa!

Noiden edellisten lisäksi edessä on yhden selkkarin kirjoitus ja pari fysiikan välikoetta. Eli kiirettä pitää, mutta yritän ehtiä päivittämään tätä blogiakin.

Siis oikeastihan mä en sitten mitään muuta teekään, kun välttelen lukemista esimerkiksi bloggaamalla...

torstai 19. helmikuuta 2009

Mitat

Otin nyt hieman laajemmat mitat itsestäni.

Rinnan päältä: 95 cm
Alta: 76 cm
Vyötärön kapein kohta: 73 cm
Napa: 78 cm
Lantioluiden päältä: 97 cm
Takapuolen levein: 99 cm
Oikea yläreisi: 60 cm
Vasen yläreisi: 60 cm
Oikea pohje: 36 cm
Vasen pohje: 36 cm
Oikea hauis levossa: 28 cm
Vasen hauis levossa: 28 cm

Paino: 78,5 kg.

Disclaimer: mitat eivät välttämättä ole vertailukelpoisia muiden ottamiin mittoihin. Noissa mittanauha on niin tiukalla kuin mahdollista, joten jos otat omat mittasi hieman löysemmällä nauhalla, niitä ei voi vertailla toisiinsa. Tärkeintähän on se, että kaikki omat mitat ovat keskenään vertailtavissa.

Tavoite loppukuulle: paino lievään ylipainoon, eli 900 g pois (29,94*1,61*1,61=77,6).

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Travel on a jet plane, far away and breakaway

Pimeän talven jälkeen on ihanaa, kun aurinko paistaa taas. Harkitsin jo lenkille lähtemistä, minulla kun on aamupäivä vapaata, mutta ulkona on -10 C pakkasta! Ilmankos sisälläkin on vähän kylmä.

Itsellänihän ei ole vielä mitään tietoa kesästä, tai mistään lomamatkasta, mutta rakastan matkustamisesta haaveilua. Siksi ajattelin kirjoittaa muutamia vinkkejä lomaliikuntaan.

  1. Varaa jokin aktiiviloma: laskettelu, golf, vaellus, sukellus, ratsastus... Tämä on aika selkeä juttu. :)
  2. Jos menet kaupunkilomalle, kävele kaikkiin keskustan nähtävyyksiin. Kävellessä näkee paljon enemmän kuin esimerkiksi metrossa, ja samalla pääsee haistelemaan suurkaupungin tunnelmaa. Jos budjetti on todella tiukalla, se on tietenkin myös halvin tapa päästä paikasta toiseen. Los Angeles kävellen saattaa olla "hieman" haasteellinen, mutta yleensä melkein missä tahansa kaupungissa olennaisimmat nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan.
  3. Rantalomalla voit valita hotellin, joka on kaukana rannasta ja keskustasta, ja mielellään vielä ylärinteessä.
  4. Valitse hotelli, jossa on kuntosali. Rantakohteessa valikoi paikka, jossa on iso uima-allas.
  5. Osta rantapallo, ja pelaa rantalentistä tai -futista. Saat helpommin tasaisen rusketuksenkin kuin pyyhkeen päällä maatessa.
  6. Lähde reilaamaan. 15 kg painavan rinkan kantaminen ympäri Eurooppaa käy työstä.
  7. Rentoudu ja nuku. Stressi ja unettomuus lisäävät keskivartalolihavuutta.
  8. Maistele paikallisia herkkuja, mutta älä syö itseäsi ähkyyn. Jos keksit tavan maistella amerikkalaisen aamiaispöydän sokerisia herkkuja (pannukakku, köyhät ritarit vaahterasiirapilla) tai ihania belgialaisia suklaita, oluita ja vohveleita kohtuudella ja lihomatta, kerro minullekin miten onnistut!
  9. Ruotsinlaivalla harkitse tarkkaan buffettia. Se on kallis, ja siellä tulee ähky. Halvemmalla saat parempaa ruokaa riittävän määrän laivan muissa ravintoloissa.
Eiköhän siinä olleet olennaisimmat. Ahkeralla kävelyllä sain kerran jopa pudotettua kilon Budapestissa. Kaukokaipuu on tällä hetkellä valtaisa, mutta rahaa ja aikaa on liian vähän. Onneksi keväällä on ainakin yksi Lapin reissu edessä.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Kokeilin sauvakävelyä

Huhhuhhuh, sauvakävely oli todella yllättävän rankkaa! Perun kaikki aikaisemmat ajatukseni keski-ikäisten samanlaisiin tuulipukuihin pukeutuneiden pariskuntien sunnuntaikävelystä. Nyt väsyttää.

Tein sattumalta todella ihanaa fetasalaattia. Nälkä tosin saattoi vaikuttaa ruoan hyvyyteen. Salaattiin tuli jääsalaattia, kaksi keskikokoista kotimaista tomaattia, muutama aurinkokuivattu tomaatti, reilu ruokalusikallinen vihreitä oliivisiivuja, noin 70 g Arlan normaalirasvaista Apetinaa ja vähän vihreää pestoa kastikkeeksi.

Malttamattomuutta

Joskus iskee kärsimättömyys laihdutuksen suhteen. Haluaisin olla jo lähempänä tavoitettani, ja harmittaa kun en ole vielä siellä. Hehheh, onhan projektiani jo huimat 1,5 kk takana, missäs se normaalipaino viipyy?? Tällaisina hetkinä on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä kuinka pitkälle olen jo tullut, näinkin lyhyessä ajassa. Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.

Viime viikon liikunnat: 2*salitreeni, 90 min spinning, 80 min reipas kävely + 15 min onneton linkuttaminen kantapäähään ilmaantuneen rakon takia.

Syömingit: en pahemmin merkkaillut, en halua tietää. Toisaalta tietämättömyys lisää tuskaa, koska luulen, että tilanne ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelin.

Kuukauden herkut on muuten nyt sitten syöty.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Perhe ja ruokamuutos

Hei te kaikki muut ruokaremontoijat: miten perheenne/kumppaninne on suhtautunut ruokaremonttiinne?

Täällä suhtautuminen on toistaiseksi ollut varsin hyvä. Normiruokamme on jo aiemmin ollut varsin karppia, eli emme ole aikoihin syöneet riisiä tai pastaa, perunaakin suht harvoin. Sain jo aikaisemmin miehen vaihtamaan täysjyväpastaan. Minä olin se suurempi tärkkelyssyöppö, miehelle taas maistuu paremmin sokerijuomat (kokis, juissi).

Meidän molempien ruokatottumukset ovat muuttuneet tämän suhteen myötä. Mies on oppinut tykkäämään avokadosta ja kookosmaidosta, teemme vielä töitä parsa- ja kukkakaalin kanssa, minä taas olen oppinut syömään pääruokia ilman maitoa ja kananmunaa miehen allergioiden takia. Onneksi nykyisin on olemassa erilaisia soija- ja kauramaitotuotteita, mutta niitä tulee käytettyä harvoin. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa pizzapäivää, minä aion tehdä pizzani uunivuokaan ilman pohjaa, ja miehelle tietenkin tulee pizza ilman juustoa. Tosin ei sekään kuulemma sitä pohjaa tarvitse, eli täytyy varmaan hankkia toinenkin uunivuoka...

Tämä aihe tuli mieleen, kun haluan carbonara-kastiketta. Hmmh, se varmaan onnistuu myös kaurakermaan...

Äitini ei tiedä tästä vielä mitään, isi on ollut kannustava. Isi taisi joskus itse olla zonella, ja suositteli sitä minullekin.

Viikon herkku

Nyt harmittaa. Söin viime yönä Budapest-konvehteja, eli siinä meni tämän viikon herkku. En saanut unta, oli nälkä ja teki mieli jotain makeaa. Mitä, eihän mulla pitänyt olla kauheaa makeanhimoa. Budapestit eivät edes ole lempisuklaitani, kaukana siitä. Äh.

Huomenna on kaverin bileet, joissa on tarjolla varmasti jotain hyvää syötävää. Ensi viikolla on se penteleen hammasleikkaus, ja suunnilleen ainoa syy miksi uskalsin varata ajan on sen jälkeinen jäätelönsyönti (hampaiden terveyskin kuuluu terveelliseen elämään). Helmikuun vikalla viikolla on vielä yksi tilaisuus, jossa on kaikkea hyvää. Eli jostain noista joudun nyt tinkimään, todennäköisesti huomisesta. Menen tietenkin paikan päälle nauttimaan hyvästä seurasta, ja ehkä sieltä löytyy jotain "sallittuakin".

Nyt tarttisin rohkaisua ja tsemppiä.

torstai 12. helmikuuta 2009

Pekonilihapullia ja paistettuja vihanneksia

Tänään kokkailin pekoniin käärittyjä lihapullia ja paistettuja vihanneksia.


Tarvikkeet:
-paketti pekonia
-jauhelihaa, tällä kertaa 430 g
-mausteita, esim. mustapippuria, paprikaa, chiliä, valkopippuria, suolaa...
-Pirkka Grillatut vihannekset -pussi
-hammastikkuja (itse en löytänyt näitä)

Jos haluat pekonista rapeaa, paista sitä hetki pannulla (bongasin tämän vinkin Voisilmäpeliä-blogista)
Sekoita jauheliha ja mausteet, lihapullat pysyvät oikein hyvin kasassa ilmankin kananmunaa, myös korppujauhot tms. ovat tarpeettomia. Tietenkin voit sekoittaa niitä taikinaan, tai lisätä esim. aurajuustoa. Sitten muotoile niin monta lihapullaa kuin on pekonisiivuja, ja kääri pekonisiivut lihapullien ympärille ja kiinnitä hammastikulla

Paista 200 asteessa 20 minuuttia.

Pullien paistuessa kypsennä vihannekset pekonirasvassa. Pekonin rasvasta muuten yli puolet on tyydyttymätöntä (pekoni Finelissä).

Yhden pekonipullan ravintosisältö: 140,6 kcal, pr 12,9 g, hh 0,2 g, r 9,9 g. Tulin täyteen kolmesta ja puolikkaasta pussista vihanneksia.

Goalainen katkarapucurry


Tein ruoan hieman eri reseptillä kuin kirjassa, koska en löytänyt kaikkia aineksia.

Ensin otetaan sopiva määrä katkarapuja (meillä 300 g, kirjassa 680 g), cayennepippuria ja kurkumaa. Meillä ei ollut cayennea, joten käytin chiliä. Huuhtele katkaravut kylmässä vedessä, ja sekoita joukkoon mausteet. Sekoittaminen sujuu kätevästi kumihanskalla suojatulla kädellä. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Itse tein tämän vaiheen jo iltapäivällä, joten katkikset olivat jääkaapissa nelisen tuntia.

Kastikkeeseen käytin:
-purkki kookosmaitoa, tällä kertaa Blue Dragon -merkkistä, koska se oli halvinta. Kookosmaitojen ravintoainesuhteissa on muuten eroja, kannattaa tutkia. Light-versiokin on ihan ok.
-2 sipulia pilkottuna
-10 g inkivääriä, eli sellainen peukalonpään kokoinen pala pilkottuna (voi myös raastaa), kirjassa sanotaan 2 rkl
-yksi yksikyntinen valkosipuli pilkottuna, kirjassa puhutaan 2 kynnestä, pyh sellaiselle määrälle sanon minä!
-2 tuoretta chilipaprikaa, kirjassa vain 1. Kannattaa maistaa yhtä siementä, ja sen tulisuudesta päätellä kuinka paljon haluaa siemeniä ruokaan. Noissa oli pieni jälkipotku, ja laitoin molemmat chilit siemenineen. Jos käyttää habaneroa, suosittelen ehdottomasti kumihanskoja käsittelyyn.
-2 rkl öljyä paistamiseen
-juustokuminaa, eli jeeraa oman maun mukaan, kirjassa 1 tl, itse laitoin enemmän
-laitoin myös vähän valmista keltaista curryjauhetta

Kirjan mukaan mausteiksi kuuluisi vielä kuivattu korianteri, joka unohtui, currylehdet, joiden saatavuudesta ei ole tietoa, suola ja sokeri. Sokeria en laittanut, suolan korvasin ripauksella thai-kalakastiketta. Lisäksi laitoin sekaan noin 200 g wok-vihanneksia, koska vihannekset nyt ovat terveellisiä. :D

Ensin kuullotetaan sipuli öljyssä. Siihen lisätään valkosipuli, inkivääri, chili ja mahdolliset currylehdet. Paistetaan noin 1 minuutti. Lisätään korianteri ja juustokumina, paistetaan noin 2 minuuttia. Lisätään kookosmaito ja wok-vihannekset (vihannekset voi varmaan lisätä missä vaiheessa vaan), annetaan kiehua hiljalleen osittain peitettynä 10-15 min. Lisätään katkaravut, suola ja sokeri ja tarjoillaan melkein heti. Katkaravut eivät saa kiehua, silloin niistä tulee kumimaisia.

Lisukkeeksi voi keittää riisiä, mutta ruoka oli ihan hyvää ilmankin. Tulisuutta oli juuri sopivasti, eli nenä aukesi mutta silmät eivät vuotaneet.

Alkuperäisessä reseptissä käytettiin myös tamarindia. 2,5-sentin pala liotetaan 1,3 desissä kuumaa vettä. Kun se on pehmeää, siitä puristetaan hedelmäliha ja nesteet ruokaan (pulp and juices). Eli mash through wire strainer, reserve pulp and juices. Discard solids. En tiedä mistä tamarindia saa, enkä tiedä mikä on wire strainer. Se lisätään ruokaan myös ihan lopussa.

Eilisen ruoat

Mun piti ottaa valokuvat kaikista eilisitä ruoista, mutta kamera ei nyt kertakaikkiaan toimi kunnolla. Osa kuvista on otettu kännykällä, joten laitan ne nyt tähän teidän iloksenne. Kuvanlaatu on huono, tiedetään. Ulkona toi kännykamera on ihan loistava, aurinkoisena päivänä otetuissa kuvissa mä en huomaa mitään eroa kameraan.

Aamulla 100 g vadelmia ja turkkilaista jogurttia n. 150 g. 222 kcal, pr 6 g, hh 10,4 g, r 15,8 g.

Iltapäivällä 100 g cantaloupe-melonia, 20,1 kcal, pr 0,6 g, hh 4,1 g, r 0,1 g.



Päivän mittaan kaksi karppaus.infon mantelileipä-reseptillä valmistettua leivänpuolikasta, joiden päällä voita (siis ihan oikeaa voita!), goudaa ja metukkaa. Lisäksi yksi tomaatti, mies oli ostanut kotimaisia tomaatteja, maku oli n kertaa parempi kuin ulkomaalaisen talvitomaatin. Leivistä tuli 606,7 kcal, pr 31,6 g, hh 2,1 g, r 52,1 g. Tomaatista tuli 10,1 kcal, pr 0,3 g, hh 1,7 g, r 0,2 g.



Illalla tehtiin goalaista katkarapucurrya Monica Pradhanin The Hindi-Bindi Club -kirjan reseptillä hieman muokattuna (mistä muka saa tamarindia ja currylehtiä?). Kirja kertoo kolmesta toisen polven intialaisista maahanmuuttajista USAssa ja heidän äideistään. Tarina on ihanan lämminhenkinen, ja jokaisen luvun perässä on vähintään yksi suussasulava resepti. Aiemmin olen kokeillut kirjan chai-teetä ja currykanaa. Jos joku haluaa, voin kopioida reseptin tännekin. Jos reseptin jakaa neljään annokseen, yksi annos painaa 273 g, siinä on 325,8 kaloria, pr 15,4 g, hh 9,7 g, r 25,5 g.

Jälkiruoaksi halusin vielä vadelmasmoothien, jossa oli 50 g vadelmia ja 200 g turkkilaista jogurttia. 267 kcal, pr 7,1 g, hh 10,5 g, r 20,4 g.

Lisäksi napostelin yhden palan goudaa, 114 kcal, pr 6,9 g, hh 0 g, r 9 g.

Päivän saldo oli 1565 kcal, pr 68 g, hh 38 g, r 123 g. Vajetta tuli 1147 kcal, kiitos kahden spinningtunnin.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Kasvikseton päivä

Mitä ihmettä, en ole tänään syönyt yhtäkään kasvista. Hyvä asia on se, että viimeksi tällainen päivä oli joskus viime vuonna. Huhhuh, nyt täytyy tsempata, etten palaa taas vanhoihin tapoihini! Huomenna rehuja naamaan jokaisella aterialla.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Meitsi kuvina

Päätin ottaa muutaman valokuvan itsestäni myöhempää vertailua varten. Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua, kuvat on otettu Nokian N70-puhelimen kameralla, koska kamerani on ensinnäkin vähän rikki, ja lisäksi kadonnut.





(Jos joku tunnistaa minut tästä, niin shh, haluan pitää tämän blogin vielä salaisuutena.)

maanantai 9. helmikuuta 2009

Helmikuun palkinto

Kuukauden palkinnon tulee olla niin kannustava, että se saa lähtemään vaikka räntäsateessa ulos lenkille. Mikään Diorin ripsiväri ei sellainen ole, nimittäin todellinen rakkauteni ovat kirjat. Luen varsin paljon, ja haluan omistaa kaikki lempikirjani, ja mielellään ison kasan muitakin. Lempipaikkani Helsingissä on Akateeminen kirjakauppa, ja ulkomailla on pakko päästä aina johonkin paikalliseen kirjakauppaan.

Maaliskuun alussa siis toivottavasti tilaan Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarjan setin, johon kuuluu 7 kirjaa. Twilightin innoittamana päädyin katselemaan netistä True Blood -nimistä vampyyrisarjaa, joka perustuu Harrisin kirjoihin. Haluan nyt sitten lukea kirjat.

Viime viikko sujui hyvin, liikuin neljästi, joista kaksi oli urheilua. En juonut yli neljää annosta alkoholia kerralla, ja söin vain yhtenä päivänä jäätelöä.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

The incredible shrinking woman!

Kiitos kaikille kannustuksesta edelliseen viestiin! Kommenteistanne tuli todella hyvä mieli.

Kävin sitten huvikseni tänään vaa'alla ja otin mitat. Tuloksen voi nähdä sivupalkista Vaikka en alkuviikosta merkkaillutkaan ylös mitään syömisiäni, paino oli silti tippunut 300 g. Seuraava mittausajankohta on ensi viikonloppuna kuukautisten loputtua. Jostain luin, että kuukautisten viimeinen päivä olisi hyvä ottaa vakiomittapäiväksi.

Enää 1,6 kg lievään ylipainoon! 400 gramman päästä olen laihtunut 5 kg. Senttejä on kadonnut monta, jossain vaiheessa tahdin on pakko hidastua. Muuten lantioni ympärysmitta olisi 48 cm, sitten joskus kun painoni on 59 kg. :D Huomatkaa muuten olla-verbin tapamuoto.

Kävin eilen pikaisella intervallilenkillä. Juoksin neljä kertaa yhden jyrkän ylämäen ylös, yhteen nousuun meni noin 25 s. Tunsin oloni hyväksi, vahvaksi, urheilijaksi. Musiikki kannusti, juuri kun mietin jaksanko vielä neljännen nousun, iPod päätti soittaa minulle Queenin Show Must Go Onin, joka on hyvä kannustus lenkin eteenpäinvientiin. :)

Löytöjä omasta vaatekaapista

Innostuin eilen sovittamaan vanhoja pieneksi käyneitä vaatteitani. Lähestulkoon kaikki ovat nyt sopivia! Saan taas vanhat lempihameeni käyttöön, samoin erään vanhan ihanan t-paidan. Olen siis ihan oikeasti laihtunut. Olin todella onnellinen eilen.

Vyönlenkki kuitenkin puhui karua kieltään, se menee edelleen samaan kuin viime keväänä. En tykkää käyttää vyötä, joten en ole sellaista käyttänyt sitten viime kevään, mutta nyt on pakko kun farkut eivät muuten pysy päällä.