lauantai 31. tammikuuta 2009

Helmikuun tavoitteet

Liikunta:

1. liikuntaa vähintään 4 kertaa viikossa
2. ja niistä neljästä kerrasta 2 on punttisalia

Entinen aerobisen liikunnan vieroksuja on hylännyt salin, sinne olisi siis mentävä takaisin.

Ruoka:
1. ei ylimääräisiä herkkuja (paitsi se Ben&Jerry-tonkka hammasleikkauksen jälkeen)
2. enintään 4 alkoholiannosta yhden illan aikana

Kasvisten syöntiä ja ruokien kirjaamista ylös jatkan entiseen malliin. Palkintoani en ole vielä päättänyt, se on mahdollisesti Diorin Diorshow-ripsiväri.

Tammikuun tilinpäätös

Tammikuun liikuntatavoitteet saavutin hienosti. Ruokatavoitteet sen sijaan jäivät valitettavasti vajaiksi.

Olen jättäny merkkaamatta 6 päivän ruoat. Kasviksia olen syönyt alle 500 g neljänä päivänä (joista yhtenä tosin 440 g). Kuitenkin, en ole ikinä merkkaillut ruokiani ylös näin uskollisesti. Kasvisten syömisestä en osaa sanoa, mutta uskoisin, että en ole niitäkään ikinä (tai ainakaan pitkään aikaan) syönyt näin paljoa. Joten jonkinlaisen muutoksen olen saanut aikaan.

Paino oli tänään 79,5 kg (huomatkaa kilon ero eiliseen...), vyötärö 75 cm ja takapuolen levein kohta 101,5 cm. Paino on pudonnut 2 kg tammikuun aikana (1,5 blogin aikana), vyötärö kaventunut 3 cm ja takapuoli huvennut 3,5 cm. Varsin hyviä tuloksia, siis.

En siis päässyt itse asettamiini tavoitteisiin, mutta tulosta tuli silti. Te lukijat saatte päättää, saanko ostaa palkintoni, eli MACin luomivärin. Laitan äänestyksen tuohon sivupalkkiin, niin voitte anonyymisti äänestää. :)

perjantai 30. tammikuuta 2009

Järki käteen, hyvä ihminen

Hyvä Montana.

Olet syönyt tällä viikolla yhteensä 7082 kcal, ja kuluttanut 10 828 kcal. Vajetta on siis kertynyt jo 3746 kcal, joka on aika lähellä ihanteellista 3500 kaloria. Joten nyt hyvä ihminen älä tunne huonoa omatuntoa siitä, että söit äsken, kun oli nälkä! Okei, tämän päivän miinuskalorit ovat vain 208, mutta muistatko kun pelkäsit syöväsi liian vähän? Ihan sama, vaikka vaaka näyttikin aamulla 80,5 kg. Sekin on vähemmän pitkään aikaan. Mieti sitä, että farkut meinasivat tippua tänään kävellessä, ja että olit onnellinen pitkästä takista sen takia.

Ja muuten, vaaka on sitten kielletty asia seuraavat pari viikkoa. Sen saa ottaa esille imuroitaessa, jos erehdyt jotain sellaista tekemään. Mittanauha saattaa joutua kieltolistalle, eli pidä varasi!

Joskus vaan menee hermot omaan päähän.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Ihmedieetit romukoppaan

Unelmavartaloprojektin Susanna kirjoitti hyvin erilaisista ihmedieeteistä. Itsekin haluan todistaa, että voi laihtua ilman äärimmäisyyksiin menemistä. Tosin joidenkin mielestä varmaankin vähähiilihydraattinen ruokavaliokin on äärimmäistä, mutta tarkoitan tässä nyt kaikkia vichydieettejä yms. Ahdistaa joskus, kun normaalipainoiset työkaverit miettivät jollekin ihmedieetille rupeamista. Tulee myös melkeinpä syyllinen olo, kun en itse lähde siihen mukaan, vaikka minulla sitä pudotettavaa onkin. Oikeastihan mun pitäisi olla melkeinpä ylemmyydentuntoinen, koska en ole pilaamassa omaa aineenvaihduntaani millään omituisilla pikalaihdutuskuureilla.

Odotan sitä aikaa, kun laihtumiseni alkaa oikeasti näkyä, ja saan kertoa miten minä olen sen tehnyt.

Ostin muuten Ehrmannin maitorahkaa pitkästä aikaa. Huomenna syön sitten aamulla rahkaa, jogurttia, kermavaahtoa ja vadelmia. Jatkuva munakkaan puputtaminen alkaa kyllästyttää.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Juoksuaika

Huh, kävin 35 minuutin intervallilenkillä. Juoksin ensin 3x3 minuuttia suht reippaasti, sitten kolme ylämäkivetoa, jotka kestivät noin 35 s kukin, ja lopuksi vielä muutama rento juoksupätkä, kestot 1 min, 1 min, 1,5 min ja 2 min. Yhteensä siis juoksua tulu 16 minuuttia. Tämä oli vuoden kolmas lenkki, ja jokainen on ollut edellistä helpompi. Oikein nautin menosta. :)

Liikunnasta alkaa hyvää vauhtia tulla elämäntapa. Tätä innostusta on tosin nyt kestänyt vain vajaat 2-3 kk, laskentatavasta riippuen (marraskuu meni flunssassa), mutta nyt ainakin näyttää siltä, että en enää palaa entiseen.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Paluu ruotuun

Viikonloppu oli ja meni, nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja palata takaisin ruotuun. Tänään olen syönyt Bulgarian jogurtin, juustosämpylän (15 minuutin luentotauolla ei ehtinyt muuta) ja kanasalaattia. Salaatissa oli kanaa, jääsalaattia, tomaattia, artisokkaa sekä paistettuja herkkusieniä ja paprikaa. Kastikkeen tein kermaviilistä, tomaattipyreestä, grillimausteesta, kurkumasta, chilistä ja valkosipulista. -988 kcal tällä hetkellä.

Toissapäivänä käytiin ensin laskettelemassa, oli hauskaa. Tykkään todella paljon suksistani ja monoistani. Laskettelun jälkeen päädyin poikaystävän kanssa ensin thaimaalaiseen ravintolaan, jonka jälkeen "yksille" olutbaariin. No, kahteenhaan siellä meni, ja seuraavana päivänä oli krapula. Pizza, korvapuusti, noin litra mehua, 400 g viinirypäleitä -> vatsa todella kipeä tänään.

Tipaton helmikuu alkaa kuulostaa houkuttelevalta suunitelmalta...

perjantai 23. tammikuuta 2009

Syyllisyys

Tunsin joskus syyllisyyttä omasta ylipainostani. Ylipainoisethan ovat suuri kansantaloudellinen rasite, ja aina välillä julkisuudessa pohditaan, pitäisikö heidän esim. maksaa enemmän terveydenhuollosta. Vähään aikaan en ole huomannut mitään syyllistävää, ehkä siksi, että nyt tupakka, nuuska ja lakupiiput ovat olleet pinnalla. Tupakoitsijat muuten tulevat halvoiksi yhteiskunnalle, koska he kuolevat nuorempana ja maksavat vielä elämänsä aikana paljon tupakkaveroa.

Mutta siis omasta painostaan syyllistyminen Suomen kansantalouden takia on aika älytöntä. Maksan toivottavasti niin paljon veroja elämäni aikana, että eiköhän niillä omat sairaskuluni makseta. Ja vaikka ei maksettaisikaan, niin eihän ihmisen arvo ole riippuvainen siitä, kuinka paljon kuluja hänestä tulee yhteiskunnalle!

Urheilijahan ei sanonnan mukaan tervettä päivää näe, eli pitäisikö ahkerasti urheilevien maksaa myös enemmän terveydenhuollosta? Oi voi, olen ylipainoinen ja kehtaan vielä lasketellakin, mikä tunnetusti voi olla vaarallista, pitäisiköhän mun YTHS-maksua nostaa?

Minusta ylipainon perusteella pitäisi pikemminkin saada alennusta liikuntapalveluista. Jollain kuntokeskuksella oli kuulemma vuoden alussa jokin tarjous, jossa sai maksusta alennusta oman painonsa verran. Halvempi hinta voi kannustaa liikkumaan, mikä on aina hyvä asia, vaikkei laihtuisikaan. Kelpaisi mullekin. ;)

torstai 22. tammikuuta 2009

Kaikkea ilmaista ruokaa ei ole pakko syödä

Sanotaan, että teekkarista tulee DI tajuttuaan ettei kaikkea ilmaista viinaa ole pakko juoda (okei tarvitaan siihen vähän muutakin). Tuleeko laihduttajasta hoikka tajuttuaan, ettei kaikkea ilmaista ruokaa ole pakko syödä?

Työpaikan kissanristiäisissä on helppo ottaa kakkua, croissanttia ja pasteijaa, koska ne nyt ovat siinä tarjolla ja sitäpaitsi ilmaisia. Laivabuffetissa tulee syötyä (ja juotua) ihan liikaa. Hyvää ruokaa ei saa heittää hukkaan, joten se tuplamegasipsipussi täytyy syödä loppuun. Ajattele nyt Afrikan nälkäisiä lapsia!

Herkuthan eivät tästä maailmasta lopu, joten entäpä jos lupaisi itselleen, että seuraavassa kahvitilaisuudessa saa ottaa sen kakkupalan? Seuraavassa tilaisuudessa voi luonnollisesti tehdä samanlaisen lupauksen. ;)

Uusi kymmenluku!

Paino oli aamulla 79,7 kg! Vihdoin ne kilotkin alkavat lähteä! Vyötärö 76 cm ja lantio 102 cm. Olen nyt pudottanut lähes 5% painostani. Maksimipainoni oli 83,8 kg, siitä 5% vähennys tekee 79,61 kg. 10% olen pudottanut, kun vaaka näyttää lukemaa 75,4 kg. Seuraava tavoite on kuitenkin 77,5 kg, jolloin painoindeksini on 29,9.

Oi että. Mä olen nyt niin iloinen tästä! :)

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Tänään lenkillä

Jaksoin juosta 20 minuuttia 45 minuutin lenkistä! Jee! Oli kivaa, vaikkakin liukasta. Osa juoksustani jopa oli sellaista, että joku ulkopuolinenkin olisi voinut kutsua sitä juoksemiseksi. Voisin ehkä alkaa noudattaa tätä ohjelmaa tokan kuukauden kolmannesta viikosta alkaen. Toisaalta, tykkään niin paljon myös spinningistä ja kuntosalista, että 3 juoksupäivää viikossa on aika paljon. Kukaan ei tietenkään kiellä harrastamasta kahta lajia samana päivänä.

Minä siis juoksen, en hölkkää. Se on asennekysymys.

Soittolista oli seuraavanlainen:

Lily Allen: The Fear
Superchick: Cross The Line
Avril Lavigne: One Of Those Girls
Katharine McPhee: Open Toes
Kelly Clarkson: Since U Been Gone
Superchick: Stand Up (Mob Action Mix)
Shakira: Ciega, Sordomuda
Superchick: Karaoke Superstars
Apulanta: Vasten mun kasvojani
Stratovarius: Paradise
Blondie: One Way Or Another
Bowling for Soup: High School Never Ends
Katy Perry: Hot N' Cold

"triathlon"

Maanantaina spinningissä aloin haaveilla triathlonista kesällä. Täysmatkaan minusta ei varmaankaan koskaan ole (3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maraton (42 195 metriä) -juoksu), mutta olympiamatka (1,5 kilometriä uintia, 40 kilometriä pyöräilyä ja 10 kilometriä juoksua) voisi olla loppukesästä aika hyvä.

Mihinkään kilpailuun en ole ajatellut osallistua, mutta vastaavan jutun voi järjestää kotonakin. Ensin uimahallissa siis uinti, sitten pyörällä jokin sopiva lenkki ja lopuksi vielä juoksu. Olisi tosin hyvä, jos saisi uintikamat jonnekin muualle kuin pyörän kyytiin.

Uinti ja pyöräily sujuisivat jo nyt (vauhdista ei puhuta), mutta juoksua täytyy treenata. Loppukesään on onneksi yli puoli vuotta aikaa. Tässä voisi olla sopivasti tavoitetta minulle. On kivaa, jos voi liikunnassa pyrkiä johonkin muuhunkin kuin laihtumiseen.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Viime viikko keskimäärin

Keskimääräinen vaje: -884 kcal
Keskimääräinen syöty määrä: 1404 kcal
Keskimääräinen kulutus: 2288 kcal
Keskimääräiset ravintoainemäräät (pr/hh/ra): 74/81/86 g, kuitua 14 g
Keskimääräinen liikunta: 573 kcal

Toissaviikolla muuten keskimääräinen vaje oli 389 kcal, joten ehkä mun ei kannata huolestua liian pienistä kalorimääristä. 884 on vielä ihan ok, kai. Proteiinia voisi saada lisää, ja hiilihydraatteja ehkä vähentää vielä tuostakin. Maitorahka ja tonnikala eivät vaan oikein innosta. Maitorahkaa voisi sekoittaa jogurtin tai kerman sekaan, sellaisenaan (toki siis marjojen tai ananaksen kanssa) se ei ole mitään ykkösherkkua. Raejuustosta en tykkää ja liha tai kana välipalana tuntuu oudolta. Kellään ideoita proteiinilähteiksi?

Eilen kävin spinningissä ja salilla tekemässä ylävartalotreenin. Peili ahdisti salilla taas pitkästä aikaa. :/

Laitoin muuten jääkaapin oveen kuvan itsestäni 52-kiloisena tuomaan motivaatiota.

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Spinning

Spinning on tosiaan tämänhetkinen lempilajini. Kannattaa kokeilla, vaikkei olisikaan loistavassa kunnossa. Kukaan ei näe millä vastuksilla poljet, joten raskauden voi säätää helposti itselleen sopivaksi.

Spinningissä pärjää ihan normaaleilla urheiluvaatteilla, pyyhkeellä ja vesipullolla. En kuitenkaan suosittele pitkiä housuja, ainakin minulla nimittäin tulee todella kuuma tunnilla. Jos kuitenkin haluaa ottaa spinningistä kaikki irti, kannattaa hankkia pyöräilykengät ja pyöräilyshortsit.

Pyöräilykengät kiinnitetään klossien avulla pyörän polkimiin. Tällä tavalla tekee töitä koko pyöräytyksen ajan, eikä ainoastaan polkaistessa alas. Jalat eivät myöskään uhkaa lipsua polkimista kovassakaan pyörityksessä. Lukkopolkimilla pyöräiltäessä ei poljeta, vaan pyöritetään. Jalalla siis tehdään töitä koko ajan, myös ylhäällä (työnnetään eteenpäin) ja alhaalla (vedetään taaksepäin). Oikean tekniikan oppimisessa menee aikaa, mutta sen opettelu kannattaa.

Melkein kaikilla näyttäisi täälläpäin olevan pyöräilykengät spinningissä. Pyöräilyshortsit ovat harvinaisempia, mutta ne pelastavat oman takamukseni. Shortseissa on siis pepun kohdalla säämiskäpehmuste, joka tekee olosta satulassa mukavampaa.

Samat asiat pätevät myös pyöräilyyn ulkona. Ulkona täytyy tietenkin ehdottomasti muistaa kypärä. Kengät täytyy myös muistaa irrottaa polkimista ennen pysähtymistä, sen muistaa yleensä sen ekan kerran jälkeen... ;) Pyöräilypaita tai -takki, jossa on taskut selässä, on myös kätevä. Joskus olen pyöräillyt enemmänkin, ja nyt on vähän sellainen kutina, että huhtikuussa minut voidaan taas nähdä Kirkkonummella pyörän selässä. :)

Aamiaisia

Söin aamiaiseksi munakasta Heikkilän Hyvän olon keittokirjan reseptin mukaan. Laitoin siihen 2 kananmunaa, kermaa 3 rkl, juustoraastetta hyppysellisen ja mausteeksi valkopippuria. Paistoin munakkaan öljyssä, koska meillä ei ole voita. Tuli varsin hyvää! Mulla on vähän vaihteleva suhde kananmuniin, ikinä en niitä himoitse (paitsi munavoita ja karjalanpiirakoita, mmmm...), mutta joskus ällöttää pelkkä ajatuskin. Kätevän aamiaisen munista saa, mutta ei ne kyllä mitään suurta herkkua ole. Olen kerran vielä saanut ulkomailla salmonellan puolikypsäksi paistetusta kananmunasta. Se oli muuten niin mun tuuriani, poikaystävä söi edellisenä iltana mediumiksi jätettyä kanaa (ruoka tuli siivuina, jotka sitten itse paistettiin kuuman kiven päällä), jota en itse uskaltanut maistaa. Aamulla minä sitten söin sen kananmunan, ja kumpikohan meistä joutui kotona sairaalaan tiputukseen?

Tämän päiväisessä aamiaisessa oli kaloreita 414, eli sen olisi parasta pitää nälkä loitolla pitkään.

Yksi lempiaamiaiseni on jo pitkään ollut jogurttismoothie. Sellaisen voi tehdä monella tapaa, mutta itse laitan siihen vain jogurttia ja marjoja, ilman mitään makeutusainetta. Turkkilaisen jogurtin kanssa olen lorauttanut hieman maitoa sekaan, ettei smoothiesta tulisi niin tönkköä. Marjat kannattaa ottaa suoraan pakkasesta, jolloin smoothiesta tulee ihanan kylmää. Jäisiä mansikoita saa tosin survoa joskus ihan kunnolla sauvasekoittimella. Vaihtoehtoisesti mukaan voi lisätä pari jääpalaa. Jos ei kammoa hiilihydraatteja, sekaan voi pilkkoa puolikkaan banaanin.* Jos laittaa kokonaisen, sekaan kannattaa ehkä lisätä maitoa, ettei siitä tule liian tönkköä. Muita mahdollisia lisukkeita, joita en ole itse kokeillut, ovat kaurahiutaleet, hunaja ja maapähkinävoi.

*: mä muuten inhoan kaikkia ruokaohjeita, joissa käsketään käyttää puolikas hedelmä. Mitä ihmettä sille toiselle puolikkaalle tehdään, jos syö yksin? Erityisesti naistelehtien suosiossa olevat puolikkaat omenat ja greipit ovat älyttömiä, kyllä sen toisenkin puolen voi ihan vapaasti syödä, hei haloo...

lauantai 17. tammikuuta 2009

Ei ruokahalua

Mulla ei ole nälkä, tai oikeammin ei huvita syödä. Täyttääkö rasva niin hyvin, että syömäni ruokamäärät jäävät luonnostaan vähäisiksi?

Pakko myöntää, olen tavallaan iloinen tästä tilasta. Minun on hyvin vaikea tajuta, että laihduttaessa voi syödä liian vähän, jolloin häviää liikaa lihasta ja elimistö menee säästöliekille. Toisaalta taas, pelkään että minulle käy juuri noin. Siltikään en syö, koska uskoisin tämän olotilan menevän pian pois ja ruokahalun palaavan.

Mistään hillittömistä vajeista ei ole kysymys, viikon vajeet ovat olleet välillä 830-1285. Ehkä annan itselleni luvan panikoida vasta viikon päästä, jos ruokahalu ei ole vielä silloinkaan palannut.

Vuoden ensimmäiset juoksuaskeleet

Kävin tänään lenkillä! Yhteensä lenkki kesti tasan tunnin, josta noin 15-20 minuuttia oli juoksemista. Mukana menossa oli tämä Nike+iPod-härpäke, joka mittasi matkan ja ajan.

Juoksukunto on kyllä päässyt rapistumaan, mutta eiköhän se siitä taas kohta nouse. Lihaskuntoni sen sijaan on oikein hyvä, perjantaina tehdyn kuntotestin mukaan vatsa, selkä ja olkapäät saivat arvosanan 4 (asteikolla 1-5) ja reidet täyden vitosen! En olekaan niin surkeassa kunnossa kuin luulin. Testissä tein 30 sekunnin ajan yhtä liikettä, ja liikkeiden määrää verrattiin samanikäisten vastaaviin arvoihin.

Ensi torstaina ajattelin uskaltaa kuntokeskukseni pro-spinningiin. Toivottavasti pysyn mukana menossa!

torstai 15. tammikuuta 2009

Laihdutus ei tosiaankaan ole kovin eksaktia tiedettä

Ärsyttääkö joskus suunnattomasti, jos olet syönyt edes 50 kcal yli tavoitteesi? Ennen syyllisyydentunteeseen ja itsesääliin vajoamista kannattaa käydä katsomassa muutamassa eri laskurissa se oma päivittäinen kulutus, ja todeta että 50 kaloria sinne tai tänne ei merkitse yhtään mitään.

Itse käytän tosiaan Kalorilaskuria, jonka mukaan saan päivässä syödä 1406 kcal (vaje 500 kcal), plus liikuntakalorit. Eri laskureiden mukaan "sallittu" päivittäinen määrä vaihtelee välillä 1320-1861 kcal, joiden erotus on 541 kcal! Eli suurimman laskurin mukaan laskettu vaje lihottaisi pienimmän mukaan. Mitä tässä nyt sitten uskoisi? Yritän nyt syödä kalorilaskurin ohjeistuksen mukaan, katsotaan mihin se johtaa, ja sitten mahdollisesti säädän jotain.

Kaikissa laskureissa aktiivisuustasoksi on valittu vähäisin mahdollinen.

Kalorilaskuri.fi: 1906 kcal
Kutri.netin laskuri: peruskulutus (normaali päivän kulutus): 2193 kcal, lepokulutus (=jos makaa koko päivän sängyssä): 1620 kcal
EnergyNet: 2361 kcal
Self.comin laskuri: 1820 kcal

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Salamannopea laihtuminen

Aamun mitat: 81,2 kg,vyötärö 77 cm, lantio 103 cm.

Mitä tästä opimmekaan? Olin kuin olinkin eilen hieman turvonnut. Aion tästä lähtien laittaa tuonne sivupalkkiin sunnuntaisin jokaisen viikon mittausten keskiarvot.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Toinen liikuntatavoite saavutettu

Kävin tänään siis pumpissa. Oli ihan jees, tosin siitä ei tainnut tulla uutta lempilajia. Tykkään enemmän kuntosalilla treenaamisesta omaan tahtiin. Tunti oli tosin hyvin selkeä, mä en pysy koreografisilla tunneilla mukana. Eiköhän siitäkin saanut lihakset kipeiksi. Spinning oli tavalliseen tapaan kivaa.

Kokeilin tänään kukkakaali-parsakaalimuussia. Siitä tuli oudon vihreää tahnaa, jonka koostumus oli liian tönkköä ja joka maistui aika pahalta. Oksetti vielä astioita puhdistaessakin. Laitoin kaalien sekaan suolaa, oliiviöljyä ja valkosipulia. Voin antaa muussille vielä uuden mahdollisuuden voin ja kerman kanssa, lautasella haarukalla muussattuna. Sauvasekoitin pidettäköön niistä kaukana...

Toinen kokeilemani karppiruoka on legendaarinen turkkilainen jogurtti, eli partajogurtti, eli partaäijä, eli partis. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se on aivan ihanaa, suosittelen lämpimästi marjojen kanssa. Jogurtti on siis se ämpärissä oleva, jonka etiketissä on parrakkaan vanhuksen kuva.

Mitäköhän tästäkin nyt ajattelisi...

Okei, eli aamun mitat: paino 82 kg, vyötärö 80 cm, takamus 103 cm.

Kävin sovittamassa farkkuja kokoa 33/30, ja ne menivät! Olen siis tuumakokoa pienempi kuin syksyllä!

Painon ja vyötärön ajattelin laittaa viikonlopun jäljiltä olevan turvotuksen piikkiin, lisäksi kuukautiset alkoivat eilen. Ihan sama, olen yhtä farkkukokoa pienempi! Jee!

Näpyttelin muuten lauantain syömiset kalorilaskuriin, 202 kaloria plussaa kulutukseen nähden. Hiphiphurraa...

maanantai 12. tammikuuta 2009

Repsahdusko?

Jos olisin laihdutuskuurilla, olisin repsahtanut perjantaina kaverin synttäreillä. En syönyt mitään, mutta boolia tuli juotua humalahakuisesti. Lauantai menikin sitten krapulassa, ja sunnuntainakin oli vähän vetämätön olo. Olen myös vähän flunssainen, mikä voi selittää eilisen heikon olon. Yleensä kahden päivän krapulaan vaaditaan reippaasti enemmän alkoholia kuin join perjantaina.

En ehkä kuitenkaan repsahtanut. Olen opettelemassa uutta elämäntapaa, johon kuuluu myös alkoholin juominen kavereiden bileissä, uutenavuotena ja vappuna (juhannuksen voi mun puolesta vaikka lopettaa, tosin yksi ylimääräinen vapaapäivä on ihan jees). En aio olla loppuelämääni selvin päin. Normaaleina viikonloppuina, ilman mitään ihmeellistä syytä juomista olen vähentänyt.

Nojoo, teen tästä ehkä liian ison ongelman mielessäni. Oli hauska ilta, se on pääasia, eikä mitään peruuttamatonta vahinkoa tapahtunut.

Kirjoja

Ostin nyt Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjan. Olen ehtinyt vasta silmäilemään sitä, mutta ihan hyvältä vaikuttaa. Hinta oli Akateemisessa 29,90, eli parasta olisi toimia. :D

Olen onnistunut keräämään yllättävän hyvän kasan laihdutusoppaita. Heikkilän lisäksi löytyy South Beach Diet, joku Atkinsin opas, Julia Cameronin Writing Diet sekä Katri Mannisen molemmat oppaat (Tehokiinteytys ja Sinä onnistut). Teoriassa osaan siis laihduttaa, käytäntö vaan on tökkinyt tähän asti. Olen aina rakastanut lukemista, mikä varmasti selittää nuo kirjat.

Writing Dietin voisin ottaa uusintakäsittelyyn, jos sieltä löytyisi hyviä aiheita tähän blogiin. Yhden tärkeän asian olen sieltä tajunnut, eli ruoan käyttämisen rauhoittavana. Olen joskus ahdistuneena ahminut itseni tunteettomaksi, tai ainakin yrittänyt sitä. Parempi keino on ollut ahdistusten syiden selvittäminen ja niiden purkaminen. Tuohan on ihan selkeä asia, mutta jotenkin vain minun täytyi lukea se ennen sisäistämistä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Parhaat lenkkibiisit

  1. Apulanta: Vasten mun kasvojani
  2. Robbie Williams: Let Me Entertain You
  3. Superchick: Cross the Line
  4. Kelly Clarkson: Go
  5. Avril Lavigne: Girlfriend
  6. Shakira: Ciega, Sordomuda
  7. Blondie: One Way or Another
  8. ABBA: Voulez-vous
  9. Rihanna: Don't Stop The Music
  10. Rammstein: Links
Laitoin ihan tarkoituksella eri artistien musiikkia. Vasten mun kasvojani on ihan paras noista, sen soidessa askel kulkee aina reippaammin. En tosin ole käynyt juoksemassa ikuisuuksiin, spinning on niin kivaa ja ulkona paska sää.

Default-ruoka

Paras aika vuodesta -blogin Honey Junkie määrittelee default-asun seuraavasti:

"Jokaisella on omansa: asukokonaisuus, jonka vetää ylleen, kun ei jaksa, ehdi tai löydä mitään muuta."

Meidän pienen perheen default-ruoat ovat bolognesekastike spagetilla tai ilman, broileriwok ja kalapuikot. Kotoa löytyy aina jumbopakkaus Euroshopperin kalapuikkoja, josta on helppo tehdä ruokaa jos ei jaksa tai pysty käymään kaupassa, esimerkiksi yhdeltä yöllä. Noiden kahden ensimmäisen perusraaka-aineita voisi kerätä hieman enemmän kaappiin, jolloin kaupasta on helppoa napata vain jauheliha tai kana. Mikään ei myöskään kiellä niiden pakastamista.

Tämähän on oikein hyvä idea. Ei tarvitse mennä kuoleman nälkäisenä kauppaan, kun kotona on aina ainekset johonkin terveelliseen ruokaan.

Broileriwokin perusversioon kuuluu täällä broilerin hunajamarinoituja filesuikaleita, currytahnaa, wokvihanneksia ja kookosmaitoa. Mausteiksi chiliä, meksikolaista chilikastiketta, valkosipulia, juustokuminaa, kaffir-limelehtiä, garam masalaa, vihreää tai keltaista currya ym. Tomaattipyre tai -murska antaa kivaa lisäväriä ja toki makua.

Bolognesekastike koostuu yllätys yllätys jauhelihasta ja jostain valmiista kastikkeesta.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Motivaatiota netistä ja lehdistä

Tykkään erilaisista laihdutuslehdistä. Omat suosikkini ovat jenkkiläiset Shape ja Self, jotka löysin Kutri.netin vinkkien kautta. Shapea myydään melkein missä vaan (ainakin täällä pääkaupunkiseudulla), Selfiä olen löytänyt toistaiseksi vain Stockmannilta ja luonnollisesti myös Akateemisesta kirjakaupasta. Kirjastoistakin voi etsiä, ainakin Tapiolan kirjastoon tulee Shape. Selfin nettisivut ovat myös kivat, Shapen olivat ennen paljon paremmat. Pidän siis sellaisesta kunnon ameriikkalaisesta (sic) "yes, you can do it" -(teko)pirteydestä. Olo on paljon energisempi ja motivaatiota täynnä yhden Shapen numeron lukemisen jälkeen. Englanninkielisyyttä ei kannata pelätä, pikemminkin päinvastoin. Lukion englanninopettajani sanoin, on aivan sama mitä lukee englanniksi, kaikki lukeminen kehittää.

Kutri.netin psyykeosio on myös loistava motivaattori, jota en ole pitkään aikaan lukenut. Voisinkin nyt käydä sen läpi.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Painoindeksin laskeminen

Painoindeksi on ollut minulle tuttu juttu jo vuosia. Muistin pituuteni neliön ulkoa, mutta sitten minut mitattiin aikuisena, ja olinkin sentin pidempi kuin luulin. Edellisen kerran minut oltiin mitattu kai joskus yläasteella. Tadaa, painoindeksi pieneni hetkessä! :D Mutta siis "uuden" pituuteni neliötä en muista ulkoa... Ehkä kyseinen indeksi ei enää ole ihan niin hallitseva asia elämässäni kuin silloin joskus normaalipainoisena?

Homma menee siis näin:

BMI = m/(l*l), eli massa jaettuna pituuden neliönä. Massa ilmoitetaan kiloissa ja pituus metreissä. Esimerkiksi minä painan 81 kg ja olen 161 cm pitkä: BMI = 81 / (1,61*1,61) = 31,2. Jos laskee esim. kännykän laskimella, jossa ei ole sulkeita, näppäillään seuraavasti: 81/1,61/1,61, EI 81/1,61*1,61.

Jos haluaa tietää esimerkiksi oman normaalipainon ylärajan, lasketaan 24,9*pituus*pituus, esim. 24,9*1,61*1,61=64,5.

Painoindeksi on aina vain suuntaa-antava! Lihaksikkaat ihmiset ovat helposti ylipainoisia sen mukaan, samoin nuoret tytöt voivat olla alipainoisia.

Painoindeksiluokat:
Normaalia alhaisempi paino 18,4 tai alle
Normaali paino 18,5 - 24,9
Lievä lihavuus 25,0 - 29,9
Merkittävä lihavuus 30,0 - 34,9
Vaikea lihavuus 35,0 - 39,9
Sairaalloinen lihavuus 40,0 tai yli
(lähde: tohtori.fi)

Se viimeinen niitti

Jokaisella laihduttajalla lienee se kuuluisa viimeinen naula arkkuun, joka sai vihdoin aikaan päätöksen laihtumisesta.

Minulla on viimeisiä niittejä riittänyt, mutta jos kun nyt onnistun, se ihan vihoviimeinen oli YTHS:n gynekologi, joka kehotti laihduttamaan. Olin laihtunut jonkun verran jo ennen tuota joulukuista gynekäyntiä, mutta siitä tuli jonkinlainen extraponnistus. Jännää, että yksikään toinen lääkäri ei viime vuonna ehdottanut laihduttamista. Ja lääkäreitähän tuli nähtyä ihan tarpeeksi, ravasin työterveyshuollossa, YTHS:llä ja vietin pari yötä sairaalassakin (vatsatauti, ei mitään kauhean vakavaa).

Edellisiä "viimeisiä niittejä" ovat olleet ainakin vaakalukemat 60, 70 ja 80, joidenkin vaatteiden jääminen pieneksi sekä jaksamattomuus kiertää Teneriffalla Teiden huippu (ok, olin vähän flunssassa) 3 555 metrin korkeudessa.

my male best friends

Elämäni ihanimmat miehet ovat tietenkin poikaystäväni ja isäni, mutta heidän jälkeen tulevat hyvät ystäväni Ben ja Jerry. Ensimmäinen muistikuvani heistä on Amsterdamin rautatieasemalta ostettu pallo taivaallista mansikkajuustokakkujäätelöä. Suomessa tapasin heidät ensimmäistä kertaa Stockmannin pakasteosastolla Chunky Monkeyn muodossa. Paras yhteinen hetkemme on New Yorkin Macysillä syödyt korvapuusti- ja suklaamurukeksitaikinajäätelöpallot.

Ben&Jerry on muuten oikeasti auttanut minua pääsemään yli jäätelönhimostani. Normaalit jäätelöt - tai oikeastaan mikään muu jäätelö, mukaanlukien entinen lempparini Pappagallon pistaasi - eivät enää maistu yhtään niin hyviltä. Ben&Jerry on kallista, eikä sitä saa palloissa Kampin keskuksen ulkopuolella (ja se Kampin jäätelöbaari on ehkä maailman ankein, keskellä kulkuväylää), joten sitä ei tule ostettua niin usein kuin joskus ostin jäätelöpuikkoja. Lisäksi Magnum on ystävällisesti laittanut kalorimäärät puikkojensa pakkauksiin. Yllättäen ei tee mieli jäätelöä, josta saa 350 kaloria. Murueskimo ja Solero ovat vain noin 100 kalorin puikkoja.

Olen syönyt siis viimeksi jäätelöä torstaina 27.11. (mulla oli silloin Kampissa lääkäri, en mä muuten muistaisi), eli yli kuukausi sitten. Uskomaton saavutus ihmiseltä, joka joskus söi jäätelöä parhaimmillaan/pahimmillaan parikin kertaa viikossa. Ei ole edes pahemmin himottanut. Olen jo päättänyt, että seuraavan kerran herkuttelen helmikuussa maailman parhaalla jäätelöllä, eli Ben&Jerryn Cookie Doughilla. Yhdessä purkissa on 1150 kcal, mutta se on sen arvoista. Ainakin jos sellaisen syö vain kerran kahdessa kuussa.

Poikaystävä ei muuten voi syödä jäätelöä allergioidensa takia, eli kaikki talouden jätski on vain minulle. Tajusin tuossa joku päivä, että jos meille tulee lapsia, joudun mahdollisesti jakamaan jäätelöni ekaa kertaa vuosiin! Hui kauhistus! ;D

torstai 8. tammikuuta 2009

10 hyvää kasvista

-Parsakaali
-Tomaatti
-Artisokka
-Kurkku (kesäisin, talvikurkut jotain kauheinta)
-Vesikastanja
-Valkoinen papu
-Satsuma
-Avokado
-Päärynä
-Omena

Mittarit

Tavoitteiden saavuttamisen arviointiin tarvitaan selkeät mittarit.

Ensimmäinen liikuntatavoite on suoritettu, jos olen liikkunut vähintään 3 kertaa viikossa tammikuussa, poislukien mahdolliset sairaudet. Toinen liikuntatavoite on helppo tarkastaa, se toteutuu kun menen sinne pumppiin. :D

Ensimmäinen ruokatavoite on toteutunut, jos kirjausprosentti on 90%. Kuukautta on jäljellä 24 päivää, tämä päivä mukaan lukien. Siitä 10% on 2,4, eli kahtena päivänä saan livetä kalorilaskurista.

Toinen ruokatavoite on abstraktein, eli myös huonoiten määritelty. Kuinka monta tuntia karppaus.infon foorumin selailu täyttää tavoitteen? Kuinka monta vhh-ruokaa täytyy syödä, jotta se olisi täytetty? Täytyykö lukea pari Heikkilän kirjaa, vai riittääkö yksi? Päätinkin siis vaihtaa tavoitteen, eli syön vähintään 500 g rehuja päivässä. Tähän pätee sama onnistumisprosentti kuin edelliseenkin, eli kahtena päivänä se ei ole niin justiinsa.

Höystö

Isäni joskus laihduttaessaan söi höystöksi kutsumaansa ruokaa. Siinä oli seitiä (yök), hernemaissipaprikaa (yök) ja riisiä (oli silloin yök). Mistäköhän mä olen saanut kammoni laihdutusruokia kohtaan? :D

Kehittelin tässä sitten oman vastaavan ruoan: parsakaalia, kirsikkatomaatteja, broileria ja pestoa. On hyvää! Laitoin lautaselle parsakaalia 120 g (kypsennettynä), tomaattia 120 g, broilerin filesuikaleita 200 g ja pestoa 30 g, sen jälkeen sekoitin aineet keskenään. Broilerin asemesta voi käyttää tietenkin jotain muutakin proteiinia, samoin rehut voi korvata joillain muilla kasveilla ja määriä voi säätää. Olen löytänyt parsakaalin uudelleen, sitä tekisi mieli käyttää kaikessa ruoassa (no okei, ei jogurtin seassa kuitenkaan).

Ongelmatilanne

Mitä tehdäs seuraavissa tapauksissa kaupassa:
  1. On kauhea nälkä ja tekee mieli ostaa koko kauppa tyhjäksi, tai ainakin kaikki nopeat hiilarit sieltä
  2. On kauhea kiire ja täytyy äkkiä keksiä jotain syötävää
Ensimmäisessä tapauksessa voisi ensin ostaa vaikka banaanin ja joitain pähkinöitä, syödä ne kaupan ulkopuolella ja miettiä sitten uudelleen sitä ostosreissua. Toisessa tapauksessa pitäisi olla takaraivossa tarpeeksi paljon hyviä ruokaideoita.

Kauppalista voisi olla myös hyvä idea. En ole yleensä tehnyt kauppalistoja, ostan ruokia fiiliksen mukaan. Voisin yrittää kokeilla kauppalistojen tekemistä. Yleensä keskustelu päivän ruoasta käydään vasta kaupan sisällä (keskustelu siis avomiehen kanssa, ei sivupersoonieni välillä).

Onko kellään lukijalla ideoita?

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Liikuntalajeja, joista pidän

-Laskettelu
-Spinning
-Kuntosali
-Juoksu
-Pyöräily
-Kävely
-Pilates
-Chi ball
-Sulkapallo
-Ratsastus

Tammikuun tavoitteet

Liikuntatavoiteet:
  1. Ylläpitää nykyistä tahtia, eli 3-6 liikuntakertaa viikossa.
  2. Uskaltautua pumppitunnille.
Ruokatavoitteet:
  1. Laittaa uskollisesti ruokia kalorilaskuriin.
  2. Tutustua uudelleen karppaukseen ja soveltaa vähähiilihydraattisia aterioita omaan ruokavaliooni. Liian epämääräinen tavoite menee uusiksi, uusi tavoite on syödä vähintään 500 g kasviksia päivässä.
Uskon, että ympärysmitat ja paino tulevat mukana, mutta olisi ihan tosi kivaa, jos paino tippuisi 2 kg, vyötärö kapenisi 4 cm ja perse 2 cm.

Tsekkauspäivä on sunnuntai 1.2.

Muokkaus: Koska itselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta täytyy saada palkinto, saan ostaa MACin jonkun luomivärin helmikuussa, mikäli nuo ruoka- ja liikuntatavoitteet täyttyvät.

Lisää tavoitteita

Kuten jo mainitsin, muutos on näkynyt minussa lähinnä vain ulkonäössä. Se ei ole niin paha asia vielä, koska lihavuudesta ei ole koitunut toistaiseksi mitään terveyshaittoja. Kolesteroliarvot, verensokeri ja verenpaine olivat kaikki syksyllä ihan normaaleja. Mutta siis, aion seurata etenemistäni myös mittanauhan ja vaatekoon avulla. Tällä hetkellä lempifarkkuni ovat tuumakokoa 34/30. Pienemmätkin varmasti menisivät lantiosta, mutta alavatsaläskiä on liikaa. En ole tosin vähään aikaan käynyt kaupassa sovittamassa pienempiä farkkuja.

Lopullinen tavoitteeni olisi olla H&M:n mittataulukon mukaan yläosasta kokoa 34-36 ja alaosasta 36-38, eli vyötärönympärys olisi 64-68 cm ja lantio 92-96 cm. H&M:n mittataulukkoa käytän mallina lähinnä sen helpon löydettävyyden ja selkeyden takia. Kyseisen lafkan vaatteiden oikeat mitat ovat sitten jotain ihan muuta.

Haluan urheilun ja terveellisen syömisen osaksi elämääni. Tavoitteenani olisi liikkua noin 4-6 kertaa viikossa säännöllisesti, näin alussa enemmänkin 3-5. Ruokavalion haluan sellaiseksi, jota pystyn noudattamaan loppuelämäni ajan. Nyt apuna on kalorilaskuri.fi, joka on todella kätevä. Haluan kokeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota vähän pidempäänkin kuin parin päivän ajan. Kotoa tai vanhemmilta löytyvät oppaat Atkinsiin, South Beachiin ja Zoneen. Antti Heikkilää haluaisin lukea, kaverini vanhemmat ovat laihtuneet 10 kg syksyllä Heikkilän opeilla.

Tavoiteblogi

Uusimmassa KG-lehdessä oli inspiroiva juttu tavoitekirjasta ( Nina Sarell, Tavoitekirja vie maaliin, KG 1/2009). Ideana on rakentaa vihko laihdutuksen avuksi. Siihen voi laittaa esimerkiksi erilaisia listoja, inspiroivia kuvia, apua tuleviin ongelmiin ja niin edespäin. En tykkää askartelusta, joten perustin blogin. Aion kasata tänne näin aluksi tavoitekirjaa, myöhemmin tulee sitten raporttia edistymisestä.

Tavoitteena minulla on paino väliltä 52-58 kg, jossa reidet eivät hankaa kävellessä yhteen ja jossa pysyminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Oikeastihan haluan kaiken heti mulle nyt, mutta jos nyt ollaan järkeviä, niin aikaa täytynee varata noin 1-1,5 vuotta. Pudotettavaa kun löytyy 23-29 kg. Se on huima määrä, mutta ekat kilot ovat jo lähteneet, eli voiton puolella ollaan. Oikeastaan haluaisin painaa 53,8 kg, jolloin voisin sanoa pudottaneeni 30 kg.

Ärsyttää muuten suunnattomasti ihmiset, jotka lyttääväät haaveilun, ja käskevät keskittymään vähän todellisempiin asioihin. Esimerkiksi ilmeisesti ei ole järkevää haaveilla jossain lämpimässä maassa työskentelystä valmistumisen jälkeen, vaan pitää keskittyä siihen opiskeluun. Mua ainakin auttaa opiskeluissa huomattavasti se valmistumisen jälkeisen elämän kuvittelu, koska siihenhän mä luonnollisesti tähtään. Samoin nyt kuvittelen mieluummin itseni hoikkana, kuin vain 5 kiloa hoikempana. Toki pienetkin tavoitteet ovat palkitsevia, ne suuremmat nyt vaan motivoivat enemmän.

There's always a beginning

Olen 25-vuotias nainen, painan 81 kg ja olen 161 cm pitkä. Painoindeksini on siis 31,2, eli ihan tukevan ylipainon puolella mennään. Vaatekoko on noin M yläosasta ja L-XL alaosasta. Takapuolen levein ympärys on 105 cm, ja vyötärön kapein kohta on 78 cm. Ympärysmitat ovat kaventuneet kesästä, elokuussa vyötärö oli 88 cm ja takapuoli 113 cm. Paino on tosin tippunut vain 2,8 kg, mikä on hieman outoa. Eiköhän sekin tule sieltä alas, en usko päätyväni maailman ensimmäiseksi XS-kokoiseksi reippaasti ylipainoiseksi. :D

Nimimerkki tulee siitä, että tunnen oloni joskus vuoreksi (montaña on vuori espanjaksi), ja Montana on kiva paikka.