keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Muutamia ruokavalioni perusperiaatteita

Anonyymi kommentoija pyysi jokin aika sitten minua kertomaan ruokavaliostani ja liikunnastani. Olen yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa, mutta toistaiseksi paino on ollut sanalla yrittänyt. Toisaalta en usko, että kukaan välttämättä hyötyy sellaisenaan tarkasta listauksesta siitä mitä olen päivän aikana ahtanut mahaani. Muutamia yleisiä periaatteita voisin kuitenkin listata, tekee itsellenikin hyvää miettiä, millä perusteilla valitsen ruokani.

Tärkeintä minulle on ruoan maku. En suostu syömään pahaa ruokaa. Jotkut (ok, aika monet) pitävät minua hieman nirsona, mutta se on heidän ongelmansa. Mitä järkeä on syödä ruokaa, josta ei pidä? Se ei ole ikinä niiden kalorien arvoista.

Tästä päästäänkin sujuvasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Yleisesti ottaen ruokavaliota remontoidessa tulisi vähentää joko rasvaa tai hiilihydraatteja. Rakastan rasvaisia juustoja, maustamattomia jogurtteja, avokadoa, kebabia, yleisesti ottaen ruokia, joiden pakkauksessa ei lue light. Toki vaalea leipä ja pasta ovat ihania, mutta niitä ei edes vähärasvainen ruokavalio suosittele. Makunystyräni tykkäävät siis enemmän vhh-ruoasta kuin kevyttuotteilla ryyditetystä vähärasvaisesta ruoasta.

Makuun liittyy myös jonkinlainen vuodenaikojen mukaan syöminen. Kesällä on ihania tuoreita vihanneksia, tällä hetkellä on kirpeitä satsumia tarjolla, talvella valikoima on valitettavan surkea. Näin lokakuussa alan jo hieman kyllästyä siihen ainaiseen kurkkuun ja tomaattiin, lisäksi ne alkavat kohta maistua pahalta, joten nyt on aika siirtyä taas paistettuihin vihanneksiin, kuten kesäkurpitsaan, paprikaan ja sieniin.

Syön aika usein epäsäännöllisiin kellonaikoihin. Talvella kunto-ohjaajani kiinnitti ensimmäisenä huomiota ihmeellisiin ruoka-aikoihini, ja olen yrittänyt korjata asiaa. Eteenpäin on toki menty vuorotyöajoistani, enkä ihan hirveän tarkkaan säännöllisyyteen edes halua ehdoin tahdoin pyrkiä. Päiväni eivät ole keskenään samanlaisia, joten miksi minun pitäisi yrittää syödä aina samaan kellonaikaan? En myöskään taida noudattaa ihan normaalia suomalaista ruokailurytmiä, syömme nimittäin päivällisen yleensä vasta klo 20-21. Syön useimmiten 3-4 kertaa päivässä, urheilupäivinä neljästi, muuten kolme kertaa riittää. Tämä on minulle sopiva määrä, jotkut ovat tyytyväisiä yhdellä aterialla, jotkut tarvitsevat niitä kuusi.

En yleensä juo kaloripitoisia juomia. Lempijuomani on ihan oikeasti raikas kraanavesi, lounaalla otan yleensä lasin piimää ja viikonloppuisin jonkin verran alkoholia. Kahvin juon mustana, ilman sokeria. Rakastan lattea makusiirapilla, mutta olen lattelakossa rahan ja kaloreiden säästön takia.

Syön liikaa kaikkea scheissea, kuten pizzaa ja jäätelöä. Juon myös joskus liikaa alkoholia. Pieni ryhdistäytyminen olisi ihan paikallaan. En halua kuitenkaan stressata liikaa asiasta. Syödyt ruoat ovat syötyjä, niitä en saa enää mitenkään pois elimistöstäni. Vaikeinta on katkaista herkuttelun ketju.

Suunnilleen näin minä siis syön. Ruokatottumuksiani ei kannata sellaisenaan kopioida omaan elämään, vaan Tim Gunnin sanoin: make it work! Eli etsi eri laihdutusohjeista ja muiden ihmisten onnistumistarinoista omaan kehoosi ja persoonaasi sopivat jutut.

PS. OMG, painan 72,4 kg! Mihin ne kilot lähtevät?

maanantai 19. lokakuuta 2009

Hyvästit vanhoille lempivaatteille

Hieman haikeana siirrän kaksi koon 44 hametta ja yhdet L-koon olohousut kaapin perälle. Molemmat hameet olivat suosikkejani, mutta ne ovat liian isoja, eivätkä enää näytä hyvältä päälläni. Voi kyynel.

En tiedä, veisinkö hameet jossain vaiheessa räätälille pienennettäviksi tai myynkö/annanko ne pois. En aio enää ikinä joutua käyttämään niin isoja vaatteita, joten sellaisenaan säästäminen ei tule kysymykseen. ;)

Nälkä kurnii vatsassa, aika siis lähteä kauppaan! Mitäköhän tänään söisi...

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

OMG, WTF?

Painan 73 kg. Mitämitämitä, mihin ne viimeisimmät 700 g ovat hävinneet? Osa mahdollisesti lähti 1,5 viikkoa sitten luovuttamani veren mukana, mutta se ei selitä kokonaispudotusta.

Kävin muuten pitkästä aikaa spinningissä. Kesällähän olen pyöräillyt ulkona, mutta nyt säiden huononnuttua on aika siirtyä pikkuhiljaa taas spinningin pariin. Olipa rankkaa, mutta jälkeenpäin tullut endorfiinihumala muistutti taas, miksi itseään on joskus kiva rääkätä. :)

Tein eilen pähkinärouhesuklaata, josta tuli törkeän hyvää. Suklaa aiheutti ehdottomasti elämäni korkeimmat "suklaanousut", eli suklaasta tuleva hyvä olo, joka myöskin johtuu endorfiinista. Raakasuklaan resepti löytyy vaikkapa Voisilmäpeliä-blogista. Itse siis lisäsin noin puolikkaan pussin hasselpähkinärouhetta suklaan sekaan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kahvin lisäämistä suklaaseen. Chilikin voisi olla hyvää, entä jos kuivaisi mustikoita...

torstai 15. lokakuuta 2009

Going más rápido

En ole bloggailutaukoni aikana pelkästään maannut sohvalla mutustaen Fazermintejä ja katsoen Amazing Racea (11. kausi telkkarista, 15. kausi netistä).

Juoksin viikko sitten 11,27 km. Se on melko varmasti pisin koskaan juoksemani matka. Tunnustettakoon tosin, että välissä oli noin 200 m kävelyä. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni. Ihan selkeästi olen kehittynyt alkuvuodesta, jolloin muistan iloinneeni jo kahden minuutin yhtäjaksoisesta juoksupätkästä. Nyt aikaa meni noin 1 h 25 min. :)

Olen myös huomannut kunnollisen levon tärkeyden. Muutama viikko sitten treeni tuntui pakkopullalta, kunnes loukkasin selkäni töissä ja jouduin lepäämään yhteensä 5 päivää. Ensin ahdisti, mutta seuraavalla viikolla urheilu tuntui ihanan helpolta ja rikoin vielä juoksulenkkieni nopeusennätyksen (8,2 km/h, joojoo, oon hidas).

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Nälkä, mikä ihana tekosyy

Paino jumittaa edelleen. Viime viikon alin lukema oli 73,7 kg, tällä viikolla olen syönyt niin paljon kaikkea scheissea, että en ole uskaltanut hypätä vaa'an päälle.

Liikun varmastikin ihan tarpeeksi, 4-6 kertaa viikossa. Nyt täytyykin katsoa lautaselle, ja miettiä miten voisin syödä paremmin. Ensin tulee mieleen kaikennäköiset herkut, olen tällä viikolla syönyt mm. jäätelöä, Fazermintejä, pizzaa, kevätrullia, sipsejä, sipulicroissantin sekä ns. harmaalle alueelle kuuluvia ruokia eli perunaa, pastaa (vasta kolmannen kerran tänä vuonna!) ja leipää.

Jaa, että miksiköhän paino jumittaa? :D Jokainen noista edellämainituista on helppo ajatella yksittäistapauksena. Tiedättehän, syön nyt vain tämän kerran tätä, illalla/huomenna/ensi viikolla palaan normaaliin. Sama juttu seuraavan ruoan kohdalla. Monista "yksittäistapauksista" vaan syntyy suuri määrä huonoa ruokaa, eikä paino putoa vaikka miten liikkuisi.

Tämän hetken ongelmakohtani tuntuisivat olevan
  1. Heti herättyäni ei ole nälkä, mutta jos en syö aamupalaa, kuolen nälkään töissä, jolloin on helppoa käydä ostamassa ruokalasta joku voileipä tai pahimmassa tapauksessa pulla.
  2. Työpaikan ruoista usein houkuttelevin on pizza.
  3. Olen eräällä laboratoriokurssilla, ja labrassa voi vierähtää 6 tuntia putkeen, klo 12-18. Sitten vielä kotimatka ja mahdollinen kauppareissu siihen päälle, ja nälkä on aika iso (plus mihin väliin ehdin urheilla?)
  4. Viikonloppumenot, jotka onneksi näyttäisivät hellittävän.
Ratkaisuja edellämainittuihin
  1. Syön aamupalan töissä. Otan siis jogurttia ja marjoja tai hedelmiä mukaan töihin, ja syön ne siellä.
  2. Katson etukäteen viikon ruokalistan, ja otan eväät mukaan niinä päivinä, jolloin listalla ei ole mitään houkuttelevaa.
  3. Nakitan miehen kauppaan labrapäivinä, ja syön heti kotiin tultuani jotain pientä, jonka voimin jaksan urheilla.
  4. Muistelen, kuinka pidetään hauskaa ilman alkoholia...
Näillä siis mennään. Lisäksi pyrin taas kerran syömään kasviksia joka aterialla, ja olemaan syömättä sokeri- tai tärkkelyspitoisia ruokia viikolla.