torstai 25. marraskuuta 2010

Onnistunut laihdutus vaatii paljon

Kaikkihan tietää, miten laihdutaan. Ekana saadaan motivaatiota siitä, kun katsellaan hyllyvää ihravuorta peilistä. Tämän jälkeen syödään vähemmän kuin ennen ja liikutaan enemmän, ja tsädäm, kilot katoavat.

Ööö joo, olisikin se noin yksinkertaista.

Itse olen tässä parin vuoden (!) varrella huomannut tarvitsevani ainakin seuraavia juttuja:

-motivaatiota
-uskoa onnistumiseeni
-pitkäjänteisyyttä - tähän mun kohdalla laihtuminen usein kosahtaa
-tietoa siitä, mitä juttuja kannattaa muuttaa ruokavaliosta ja liikunnasta
-itsetuntemusta, jotta osaan valikoida itselleni sopivat jutut edellisen kohdan tarjonnasta
-tahdonvoimaa
-tätä blogia, mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän laihdun
-oikeastaan kaikkea sitä, mitä taannoisessa muutosvastarintajutussani luettelin

Mielestäni on tärkeää laihduttaa hyvältä tuntuvalla keinolla. Jos ei tykkää kaalikeitosta, ei kannata ryhtyä kaalisoppakuurille (ei kyllä muutenkaan kannata). Tietenkin kannattaa pitää mieli avoimena, ja kokeilla rohkeasti erilaisia juttuja nähdäkseen, mikä toimii. Eikä kaikkia juttuja kannata tyrmätä ekan kokeilun jälkeen, itse esimerkiksi vihasin laskettelua ekan laskuni aikana, ja nykyään hipelöin suksiani kesäisin haaveillen talven laskukaudesta (mun sukset ja monot on vaan niin ihanat!).

Tästä päästäänkin kaloreiden laskemiseen. Inhoan ruokapäiväkirjan pitämistä! Se on tylsää, en millään jaksaisi punnita ruokiani ja silmämääräiset valistuneet arvaukset tuntuvat liian epätarkoilta. Muutenkin koko homma on ihan liian epätarkkaa kaltaiselleni insinöörille, ravitsemustiede tuntuu olevan aika kaukana eksakteista luonnontieteistä. Päiväkirjan pitämiseen ei mene paljon aikaa, netit on pullollaan hyviä ohjelmia siihen, mutta silti ei vaan kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes lukea muiden ihmisten ruokapäiväkirjoja.

Kuitenkin, ruokapäiväkirjan pitäminen on mielestäni erittäin hyödyllistä, ja siitä saa arvokasta tietoa siitä, syökö hyvin. Toisaalta, onneksi olen vuosien varrella oppinut aika hyvin eri ruokien sisällöt, ja monissa ruoissa lukee makroravintoaineet paketin kyljessä. Eli siis, haluan uskoa, että jos pääsääntöisesti ostaa kaupasta ns. oikeanlaista ruokaa, pitäisi pärjätä ilman ruokapäiväkirjaa.

Huh, sain avauduttua. :)

Miten pystyy kehittämään omaa pitkäjänteisyyttä ja sitä, että saattaa aloitetut asiat loppuun? Vaatiiko se vain pelkkää päättäväisyyttä? Mä olen muutenkin aika häilyvä ihminen, muutan mieltäni hyvin helposti. Aika kuvaavaa ehkä on se, että mulla on yleensä noin viisi romaania kesken (tai sitten se on vain osoitus siitä, että rakastan lukemista).

2 kommenttia:

tilta kirjoitti...

Hienoja ajatuksia.
Itse olen kans pohtinut tätä taas tänäkin aamuna, kun vaaka ei anna liikuntamääristä huolimatta tuloksia. Tiedän ja tiedostan, että myös ruokavaliolalla on merkitystä ja pelkkä liikunta ei laihduta, mutta.. Mistä sitä kärsivällisyyttä kehiin?

Inhoan ruokien punnitsemista ja mittaamista, koska se ei onnistu silloin, kun syö pois kotoa. Ja ensi viikollakin syön neljänä päivänä pois kotoa kaikki muut paitsi aamupalan ja yhtenä syön kotona peräti aamupalan ja lounaan. Lisäksi kahtena päivänä lounas muualla. Ei onnistu mulla arvioinnit.

Tiedän, että pienistä askelista sekin lähtee: Ensin reilusti lisää kasviksia tuoreina ja kypsinä, sokeri täysin pois, täysviljaa jne. Mutta jotenkin vaan nyt ei jaksa keskittyä niin moniin muutoksiin.

Ajattelinkin, jos nyt menis tällä ainakin jouluun asti ja sitten alkais kiinnittää huomiota ruokavaliomuutokseen. Luulis parissa kuukaudessa liikunnasta tulevan suht varma elämäntapa jo..

Montana kirjoitti...

Oho, olin täysin missannut tämän kommenttisi! Hienoa pohdintaa sinullakin.