Unelmia terveellisestä elämästä

Nyt täytyy sitten olla tarkkana

2010-12-31T10:55:00.003+02:00

Ensimmäiset neljä päivää sujuivat niin hyvin, että nyt on taas vaarana palata huonoihin tapoihin. En tosiaankaan tiedä, miten saan jatkettua tätä hyvää alkua. Ainakin minun täytyy saada itseni tiedostamaan ihan kunnolla se, että en ole vielä lopussa. Jee, laihduin kaksi kiloa supernopeasti, mutta se on todellakin vasta alku. Painoindeksikin on vielä 30,4, eli en ole vielä edes lievästi ylipainoinen.

Tsemppaan nyt painoni edes sinne lievän ylipainon puolelle.

It does surprise me

2010-12-31T10:35:00.002+02:00

Paino tänään: 78,8 kg! Multa on siis lähtenyt neljässä päivässä kaksi kiloa nestettä. Kurkku ja huulet ovat olleet epätavallisen kuivia tällä viikolla, voisikohan tuossa olla syy? Vyötärö on nyt 74 cm ja takapuoli edelleen sen metrin.

Viikko on sujunut oikein mukavasti. Olen syönyt aina kun on ollut nälkä, ja ruoka on ollut hyvää. Tein alkuviikosta ison satsin aurajuusto-munakoiso-jauhelihavuokaa, loppuviikosta taas aurajuustolla ja jauhelihalla täytettyjä paprikoita. Kokkasin myös ehkäpä elämäni onnistuneimman munakkaan tuossa jonain aamuna, täytteeksi laitoin tomaattia ja vuohenjuustoa (vuohenjuusto kannattaa lisätä vasta paistamisen lopussa).

Mmmm.... aurajuustoa....

Ensimmäinen kiusaus tuli oikeastaan eilen, kun kävimme hampurilaisella ja elokuvissa. Minä otin salaatin, ja siinä ei ollut kauheasti ongelmaa, mutta leffaan menessä teki kauheasti mieli popcornia. Menin jopa tiskille jonottamaan sitä, mutta onneksi käännyin sitten takaisin. Tänään tulee kuitenkin juotua alkoholia, joten eilen kannatti olla suht kiltisti syömisten suhteen. Se popcorn-himokin laantui elokuvan alettua.

Tosin nyt tekee taas mieli poppareita. Hmph.

Olin vähän kipeänä, joten olen ehtinyt urheilla vaan kerran. Tänään aion kuitenkin lenkille tai salille, samoin sunnuntaina, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä kolmen viikkokerran tahtiin.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)

Voihan vitunvittu

2010-12-27T13:39:00.002+02:00

Mä olen reilussa kuukaudessa lihonut neljä kiloa. Viimeksi tahti oli tällaista mirtatsapiinikuurini aikana, jolloin lihoin samassa ajasa viisi kiloa. Valitettavasti sanonta "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee" ei todellakaan päde lihottuihin kiloihin.

Wake-up call

2010-12-27T12:53:00.002+02:00

Nousin äsken pelonsekaisin tuntein vaa'alle, ja se vahvisti pelkoni: 80,7 kg. En edes halua laskea painoindeksiä, tai laittaa tätä tuohon sivupalkkiin. Vyötärö on 78 cm ja perse metrin, eli olen melkeinpä palannut niihin mittoihin, mistä aloitin kaksi vuotta sitten tämän blogin. Jälleen yksi epäonnistunut laihduttaja, joka lihoo kilonsa takaisin? Ei helvetti, en suostu siihen!

Joulu on ohi, ja mikä tärkeintä, keittiöremppa, pari stressaavaa ja aikaavievää koulu- ja työprojektia on ohi, joten elämäntilanne alkaa taas olla otollinen laihduttamiselle.

Syinä lihomiseeni olivat juurikin nuo edellämainitut. Parin viikon ajan söin ulkona joka päivä, enkä todellakaan kertaakaan valinnut annostani järkevästi. "Kyllä mä saan tän yhden kerran..." oli ihan liian monesti toistunut ajatus. Mikä helvetin yksi kerta se on, jos se toistuu ties kuinka monena päivänä peräkkäin? Lisäksi, olenhan minä monesti aikaisemminkin ollut liiemmälti ajattelematta laihduttamista, ja lihonut korkeintaan pari kiloa. Näin kuvittelin asian olevan nytkin, kunnes viime viikolla totesin parin hameen kiristävän. En halua mennä ostelemaan isompia vaatteita, siispä aloitan juuri nyt, en ensi vuonna tai ensi maanantaina, laihdutuksen (jälleen kerran).

Tutulla linjalla mennään:

liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa
tärkkelys- tai sokeripitoisia ruokia max. kerran viikossa
humalahakuista juomista ainoastaan uutenavuotena ja yhdessä tammikuun lopun tapahtumassa (vähän mietin, jos olisin muuten jopa kokonaan ilman alkoholia)

Välitsekki punnituksen ja mittanauhan kera joka viikon perjantai tai maanantai, lopputsekki 28.1. tai 29.1. Palkintoja on oikeasti aika vaikea keksiä, mutta jos vaikka sovitaan, että saan ostaa parillakympillä itselleni jotain kivaa onnistuessani.

Mä olen onnistunut tässä jo monta kertaa aikaisemminkin, miksi en siis nytkin? Ja nyt puhun siis nimenomaan painon pudottamisesta, en sen pitämisestä alhaalla.

Onnistunut laihdutus vaatii paljon

2010-11-25T10:00:00.000+02:00

Kaikkihan tietää, miten laihdutaan. Ekana saadaan motivaatiota siitä, kun katsellaan hyllyvää ihravuorta peilistä. Tämän jälkeen syödään vähemmän kuin ennen ja liikutaan enemmän, ja tsädäm, kilot katoavat.

Ööö joo, olisikin se noin yksinkertaista.

Itse olen tässä parin vuoden (!) varrella huomannut tarvitsevani ainakin seuraavia juttuja:

-motivaatiota
-uskoa onnistumiseeni
-pitkäjänteisyyttä - tähän mun kohdalla laihtuminen usein kosahtaa
-tietoa siitä, mitä juttuja kannattaa muuttaa ruokavaliosta ja liikunnasta
-itsetuntemusta, jotta osaan valikoida itselleni sopivat jutut edellisen kohdan tarjonnasta
-tahdonvoimaa
-tätä blogia, mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän laihdun
-oikeastaan kaikkea sitä, mitä taannoisessa muutosvastarintajutussani luettelin

Mielestäni on tärkeää laihduttaa hyvältä tuntuvalla keinolla. Jos ei tykkää kaalikeitosta, ei kannata ryhtyä kaalisoppakuurille (ei kyllä muutenkaan kannata). Tietenkin kannattaa pitää mieli avoimena, ja kokeilla rohkeasti erilaisia juttuja nähdäkseen, mikä toimii. Eikä kaikkia juttuja kannata tyrmätä ekan kokeilun jälkeen, itse esimerkiksi vihasin laskettelua ekan laskuni aikana, ja nykyään hipelöin suksiani kesäisin haaveillen talven laskukaudesta (mun sukset ja monot on vaan niin ihanat!).

Tästä päästäänkin kaloreiden laskemiseen. Inhoan ruokapäiväkirjan pitämistä! Se on tylsää, en millään jaksaisi punnita ruokiani ja silmämääräiset valistuneet arvaukset tuntuvat liian epätarkoilta. Muutenkin koko homma on ihan liian epätarkkaa kaltaiselleni insinöörille, ravitsemustiede tuntuu olevan aika kaukana eksakteista luonnontieteistä. Päiväkirjan pitämiseen ei mene paljon aikaa, netit on pullollaan hyviä ohjelmia siihen, mutta silti ei vaan kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes lukea muiden ihmisten ruokapäiväkirjoja.

Kuitenkin, ruokapäiväkirjan pitäminen on mielestäni erittäin hyödyllistä, ja siitä saa arvokasta tietoa siitä, syökö hyvin. Toisaalta, onneksi olen vuosien varrella oppinut aika hyvin eri ruokien sisällöt, ja monissa ruoissa lukee makroravintoaineet paketin kyljessä. Eli siis, haluan uskoa, että jos pääsääntöisesti ostaa kaupasta ns. oikeanlaista ruokaa, pitäisi pärjätä ilman ruokapäiväkirjaa.

Huh, sain avauduttua. :)

Miten pystyy kehittämään omaa pitkäjänteisyyttä ja sitä, että saattaa aloitetut asiat loppuun? Vaatiiko se vain pelkkää päättäväisyyttä? Mä olen muutenkin aika häilyvä ihminen, muutan mieltäni hyvin helposti. Aika kuvaavaa ehkä on se, että mulla on yleensä noin viisi romaania kesken (tai sitten se on vain osoitus siitä, että rakastan lukemista).

Freaking awesome!

2010-11-24T14:47:00.002+02:00

Paino oli aamulla 76,3 kg! Jee! Tosin söin eilen todella vähän, joten vatsa oli varsin tyhjä. En kyllä suosittele ruoan korvaamista koulujutuilla, tänään on nimittäin ollut aika kova nälkä.

Nyt alkaa näyttää siltä, että haaveilemani 72 kilon paino helmikuun alussa voisi onnistuakin.

Sain muuten juuri hieman lisämotivaatiota: keväällä pitäisi mahtua iltapukuuni, jonka olen ostanut noin 62-kiloisena. Käytän onneksi nyt erästä hametta, jonka ostin samoihin aikoihin, eli toivoa on! En haluaisi joutua ostamaan uutta mekkoa, sillä todennäköisesti käyttäisin sitä vain noissa yksissä juhlissa. Tukialusvaatteet on onneksi keksitty, mutta mieluiten mahtuisin mekkoon ihan normaaleissa alusvaatteissa.

Nagaa naamaan

2010-11-23T10:00:00.000+02:00

Nyt mulla on menossa jonkinlainen ruokainspiraatio. Tekee mieli kokeilla kaikkea uutta, ja olen löytänyt ruoanlaiton riemun taas kerran.

Eilen ruokalistalla oli Puolialaston kokki -blogin Elmerin ohjeen mukaan tehtyä thaimaalaista kalaa kolmen maun kastikkeella. En ole aikaisemmi kauheasti tykännyt valkoisesta kalasta, mutta siikahan on oikein hyvää! Kastikkeeseen laitoin kolmen normichilin sijaan pikkuisen naga morichin (maailman tulisin chililajike). Mmmmm, kapsaisiinia...

Muutenkin nyt on tosi hyvä fiilis liikunnan, ruoan, tän blogin, oman vartalon ja laihtumisen suhteen. :)

Kielletyistä ruoista

2010-11-22T10:00:00.000+02:00

Aloin pohdiskella kiellettyjä ruokia tuon jäätelöstä kieltäytymisen jälkeen.

Periaatteessahan mitään ei saisi kieltää kokonaan itseltään. Ilman omia lempiherkkuja on lähes mahdoton, tai ainakin hyvin vaikea, elää koko loppuelämänsä. Vähemmän hyvien epäterveellisten juttujen kieltäminen taas on ehkä vähän turhaa, esimerkiksi minä syön irtokarkkeja muutaman kappaleen kerran vuodessa. Joo, voisin kieltää ne täysin itseltäni, mutta mitä järkeä? Ja jos kieltää oman lempparinsa, jossain vaiheessa kuitenkin syö sitä, minkä jälkeen voi tulla ihan liian syyllinen olo.

Kuitenkin, ihan kaikkea ei voi syödä niin paljon kuin haluaisi. Avainsana lienee siis kohtuus. Mutta mikä määrä esimerkiksi juuri jäätelöä on kohtuullista? Kerran viikossa? Kerran kuussa? Oikea määrä lienee sellainen, että se ei hidasta laihtumista, ja se taitaa löytyä lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi on muistettava, että nälkä kasvaa syödessä, ja voi olla helppo sallia itselleen koko ajan hieman useammin "jotain hyvää", jolloin yhtäkkiä laihdutus pysähtyy. Ainakin itse tuppaan himoitsemaan sokeria ja tärkkelystä koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin pieni viaton välipala voi aloittaa monta päivää kestävän hiilarisyöpöttelyn. Helpompaa olisi siis ehkä olla ilman, mutta hiilarikammokaan ei ole hyvä asia (ei ole rasvakammokaan).

Ihannetilanteessa voisi aina silloin tällöin, ehkä kerran viikossa jotain pienempää ja kerran kuussa jotain suurempaa, syödä jotain ns. kiellettyä, ja heti sen syömisen jälkeen palata ruotuun hyvillä mielin, vailla mitään syyllisyyttä. Mitenköhän tähän tilaan pääsisi? Itselläni ongelma on tällä hetkellä juurikin se syömisen riistäytyminen käsistä, joskus aikaisemmin syyllisyys oli pahin peikko.

Lempiruokia

2010-11-21T10:00:00.000+02:00

3 parasta ruokaa eri kategorioista:

Kasvikset, hedelmät, marjat:
-avokado
-vadelma
-satsuma

Mausteet:
-chili
-valkosipuli
-juustokumina

Juustot:
-mozzarella
-chevre
-manchego

Omat bravuurit keittiössä:
-sacherkakku
-lohimedaljonki
-pihvi

Jäätelöt:
-Ben&Jerryn Cinnamon Buns
-Ben&Jerryn Half Baked
-Ben&Jerryn Cookie Dough

Jälkiruoat:
-sacherkakku
-juustokakku
-mutakakku

Kastikkeet:
-Caesar
-salsa
-guacamole

Liha- ja kalaruoat:
-karitsan sisäfile
-naudan sisäfile
-lohimedaljonki

Ruoat, joita syön joskus suoraan purkista:
-maapähkinävoi
-ranskankerma
-Nutella

Kiinalaiset:
-kanaa kung-po
-naudanlihaa, herkkusieniä ja bambunversoja
-Peking-naudanlihaa hoi sin- ja chilikastikkeessa

Juomat:
-vesi
-espresso
-kuiva valkoviini Elsasin alueelta

Jo lapsuudesta tutut ruoat:
-isin pizza
-äidin lihapullat
-isoäidin poronkäristys

Aikuisena ruokavalioon tulleet:
-graavilohi
-pinaatti
-parsakaali

Hampurilaiset:
-Burger Kingin Big King
-Hesburgerin Minimega
-McDonaldsin El Maco

Jenkkilän herkut:
-french toast
-bagel tuorejuustolla
-maapähkinävoitäytteiset M&M'sit

Yksi pieni onnistuminen

2010-11-20T13:39:00.002+02:00

Eilen halusin todella pahasti jäätelöä. Kävin koko kauppareissun ajan keskustelua itseni kanssa, ja argumentoin sekä jäätelön oston että ostamatta jättämisen puolesta.

Ostoa puoltavat jutut:

-nyt kun olen kerrankin yksin kotona, voisin ihan rauhassa, kenenkään ihmettelemättä, syödä pelkkää jäätelöä illalliseksi
-ei yksi jäätelö (ja nyt puhutaan siis puolesta kilosta Beniä ja Jerryä) mitään kaada
-laihduttaessakin täytyy muistaa herkutella
-mutku mä haluu-uu-uu-uun!

Ostoa vastustavat:

-haluan päästä jäätelönhimosta eroon, ja se ei onnistu syömällä sitä
-haluan kasvattaa tahdonvoimaani
-haluan laihtua

Lopulta totesin, että jos nyt kieltäydyn jäätelöstä, seuraava kerta on toivottavasti hieman helpompi. Sen sijaan söin vadelmarahkaa ja mozzarella-vuohenjuustosalaattia. Ensimmäinen oli ihanan kermaista ja kylmää, jälkimmäinen muuten vaan hyvää. Epäterveelliset mieliteot voi onneksi korvata terveellisillä herkuilla.

Paino tänään tasan 77 kg. Puolen kilon viikkovauhdilla olisin alkukesästä normaalipainoinen, mutta mä en varmaan ikinä ole pystynyt siihen tahtiin kovin pitkän aikaa. 2012 kesäksi sitten, tai jotain...

Mä haluan johonkin lämpimään. Plah.

Note to self: punnitse itsesi vain aamuisin

2010-11-19T11:14:00.002+02:00

Aamupaino oli tänään 77,2 kg, ei siis katastrofaalinen 78 kg. Toisaalta, olen syönyt varsin vähän hiilareita parin viime päivän aikana, eli mahdollisesti painoin alkuviikosta enemmän, kiitos hiilariturvotuksen.

Huomasin myös, että mun kevyt oloasu (t-paita, silkkiset pyjamahousut, rintaliivit) painaa 800 g, mikä on mielestäni yllättävän paljon. Terveisiä vaan sille yläasteen kouluterkkarille, joka vähensi painostani vain 500 g paksun villapaidan ja farkkujen takia. Ja sekin vähennettiin vasta, kun itse huomautin asiasta.

Marraskuu on ankeaa Skotlannissakin

2010-11-18T16:11:00.003+02:00

Kaamosmasennus puhuttaa muuallakin, The Amazing Adventures of Dietgirl -blogissa käsitellään myös asiaa. Tosin hieman huvittaa kommenteissa pimeydestä valittava teksasilainen ja pari muuta jenkkiä, jotka valittavat lumesta. Voi kyynel, te ette kuulkaas tiedä yhtään mitään todellisesta pimeästä talvesta!

Nojoo, ei saa vähätellä etelämpänä asuvien ihmisten kärsimystä talven pimeyden takia. Samalla lailla joku lappilainen voisi sanoa minulle, eihän meillä täällä etelässä edes ole kaamosta.

Motivaatio, missä lienetkään

2010-11-17T13:52:00.002+02:00

Marraskuu, tuo kuukausista julmin. Ulkona on pimeää, vettä sataa lähes joka päivä, ja tekisi mieli vain käpertyä sohvalle peiton alle kirkasvalolampun viereen suklaan ja jonkun dekkarin kanssa. Yleisesti ottaen tekee mieli hiilihydraatteja, etenkin leipää ja perunamuussia.

Miten tästä pääsee yli? Vaaka näytti äsken 78,6 kg, mutta se ei onneksi ollut ihan aamupaino. Silti, veikkaisin painavani nyt noin 78,0 kg. Hiphei vaan, painoindeksi heiluu taas reippaan lihavuuden puolella. Paino ahdistaa, ruokailu ahdistaa, mun löllyvät käsivarret ahdistavat. En haluaisi edes ajatella laihduttamista. En jaksaisi aloittaa taas kerran, vain lopettaakseni hetken päästä. Suklaa houkuttaa.

Onko kenelläkään muulla sitä ongelmaa, että hyvin sujuneen laihdutusviikon tai -kuukauden jälkeen iskee paniikki? Minua siis alkaa pelottaa, kun menee hyvin. Pelkään, ettei se kestä, pelkään mokaavani, pelkään etten osaa, ja sitten alan taas syödä epäterveellisesti. En ymmärrä, mistä tämä voisi johtua. Eikö pitäisi olla ihan helppoa vain jatkaa tulosta tuottaneella linjalla, liiemmin ajattelematta? Miksi minun pitää melkein paniikinomaisesti sössiä laihdutukseni? Uskonpuute? Epäonnistun mieluummin tiedostaen kuin tiedostamatta? En tietääkseni ole tällainen muilla elämän osa-alueilla.

Toisaalta, tällä hetkellä oloni on yleisesti ottaen ihan ok, kunhan en katso peiliin. Bikinikauteenkin on vielä yli puoli vuotta aikaa, eikä viime kesänkään rantalomalla kukaan Greenpeacen jäsen luullut minua rantaan ajautuneeksi valaaksi. Olen ihan perusterve, jaksan urheilla, minulla on rakastava puoliso - miksi siis laihduttaisin? Toisaalta haluaisin taas pitkästä aikaa näyttää hyvältä kokovartalovalokuvissa. Olisihan se kiva, jos reidet eivät hankaisi yhteen kävellessä. Olisi myös kiva, jos tykkäisin peilikuvastani. Lisäksi, terveellinen ruoka ja liikunta tekevät ihan varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti, olenhan sen jo huomannutkin. Entä jos taas pyrkisin syömään terveellisesti ja hyvin, sekä urheilisin, ihan vaan niistä tulevan hyvän olon takia? Laihtuminen tulisi sitten siinä sivussa. Ehkä painoahdistuksin katoaisi, ja pystyisin kohta taas miettimään ihan sitä laihduttamistakin.

Ihana lihasväsymys

2010-11-07T21:35:00.003+02:00

Note to self: käsien vapistessa rankan salitreenin jälkeen kynsien lakkaaminen voi olla yllättävän hankalaa.

Olen vihdoin ja viimein toipunut räkätaudistani ja palannut liikunnan pariin. Sain pari viikkoa sitten uuden saliohjelman, josta tykkään todella paljon. Olen palannut myös spinningin ja juoksun pariin, spinning sujuu entiseen malliin, mutta juoksu on aika hidasta. Minulle tuli lopulta noin kolmen kuukauden mittainen tauko juoksemisesta, ja sen kyllä huomaa. Uskon ja toivon, että palaan suht nopeasti edelliselle tasolleni, kunhan vaan jaksan juosta säännöllisesti. Tällä hetkellä tosin huvittaa enemmän nostaa punttia ja käydä spinningissä, koska ne sujuvat paremmin ja marraskuun pimeät illat ja harmaat päivät eivät varsinaisesti houkuta menemään ulos.

Vaikka periaatteessa uskallankin mielestäni käyttää suht raskaita painoja salilla, olen alkanut epäillä lisääväni painoja liian hitaasti. Tänään kokeilin kahta liikettä lukuunottamatta lisätä painoja, ja ainoastaan yhdessä liikkeessä lisäys oli vielä liikaa. Olen nyt siis pari viikkoa vasta tehnyt tuota ohjelmaa, mutta yleensähän alussa painoja saa lisätä todella tiuhaan kun lihakset oppivat tekemään liikkeet. Täytyy nyt oikeasti muistaa se, että jos lihakset eivät ole kipeät seuraavana päivänä, jotain täytyy tehdä toisin. Tämä voi tarkoittaa painojen tai toistojen lisäämistä, tai sitä, että keskittyy paremmin liikkeeseen ja suorittaa sen hitaammin. Itselläni alkaa ajatus helposti harhailla, jolloin liikeradat voivat olla vähän sinnepäin. Lisäksi teen joskus ihan liian nopeasti liikkeet, jolloin en oikeasti tee töitä, vaan painot liikkuvat lähinnä liikemäärän avulla.

Tämän päivän suosikkini oli polven ojennus laitteessa, sen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä. :D

Ruokaa

2010-10-02T13:53:00.003+03:00

Tämä on ollut minulle ehkä vähän outo laihdutusviikko. En ole urheillut kuin yhden kerran, ja silti olen saanut pidettyä syömiseni kurissa ja paino on tippunut. Aikaisemmin minun on ollut hyvin hankalaa syödä oikein, jos en ole urheillut. Miellän liikunnan niin tärkeäksi asiaksi laihduttamisessa, että minun on vaikea uskoa tulosta tulevan muuten. Täten annan itselleni luvan syödä vähän kaikkea, jos en pääse urheilemaan. Vietän siis laihdutuslomaa, vaikka minun ei tarvitsisikaan. Faktahan on, että pelkällä ruokavaliolla laihduttaa helpommin kuin pelkällä liikunnalla, ja sen minäkin nyt todistin itselleni.

Syömisten hallinnassa minua on auttanut ruokahaluttomuus. Antibioottikuurini sivuvaikutuksissa ei ole mainittu ruokahaluttomuutta, mutta jostain syystä minun ei vaan ole tehnyt mieli syödä. Aikaisemmin olen muuten ruokahaluttomuuspäivinä syönyt esimerkiksi jäätelöä sillä verukkeella, että kun en syö kovin paljon mitään muuta, eikä pelkästä jäätelöstä ei tule niin paljoa kaloreita, mitään vahinkoa ei tapahdu. Entäpä ruoan yleinen terveellisyys? Vitamiinit, proteiini?

Eteenpäin on menty

2010-10-02T13:43:00.003+03:00

Jei, olen nyt viikon alusta ollut syömättä tärkkelys- ja sokeripitoisia ruokia.

Paino oli tänään 75,4 kg, eli tarkalleen 10% pois aloituspainostani. Ympärysmittanikin ovat pienentyneet edellisistä, viikko sitten torstaina otetuista.

	nyt	ero edelliseen:	ero helmikuuhun 2009	ero elokuuhun 2009
Rinnan päältä	90	-1	-5	0
Alta	75	-1	-1	0
Vyötärön kapein kohta	70	-1	-3	0
Napa	72	-1	-6	0
Lantioluiden päältä	89	0	-8	4
Takapuolen levein	96	0	-3	1
Oikea yläreisi	56,5	-0,5	-3,5	1,5
Vasen yläreisi	58	0	-2	2,5

Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.

Pohkeissa ja käsivarsissa muutosta tulee niin hitaasti, että en jaksa niistä ottaa kovinkaan usein mittoja.

Kokonaisvähennys edelliseen on -4,5 cm.

Olo on varsin hyvä nyt. Poskiontelotulehdus hellitti vihdoin torstaina ja kävin juoksemassakin, mutta tänään on taas ollut kurkku kipeänä. Saatan käydä tekemässä treenaamassa käsivarsia salilla, sen kun ei pitäisi liiemmin rasittaa hengityselimistöä.

Tarttis tehdä jotain

2010-09-23T19:40:00.002+03:00

Haluaisin todella alkaa taas laihtua. Aloitus tuntuu vaan taas kerran hankalalta, mutta nyt semmoisen kuukauden ajan asiaa pohdiskeltuani aika alkaa olla kypsä. Josko minä nyt löytäisin itselleni systeemin, joka toimisi myös pitkällä aikavälillä?

Olen aikaisemmin jo onnistunut laihtumaan, enkä ole saanut kaikkia kilojani takaisin. Ehei, paino on nyt noin 76,7 kg, mikä on kuitenkin 91,7% aloituspainostani - olen siis jokseenkin pysyvästi tiputtanut 8,3%, minkä pitäisi tuottaa jo ties mitä terveyshyötyjä (lue: en taida olla kuolemassa sydäninfarktiin 26-vuotiaana). En siis ole täydellinen epäonnistuja, ehei. Tämä on hyvin tärkeää pitää mielessä, sillä sellainen onneton "yhyy, mä en osaa mitään, mä en ikinä laihdu tai valmistu tästä typerästä koulusta" -itku ei ole ikinä edistänyt laihtumista eikä valmistumistakaan.

Mistä sitten minun onnistunut laihdutukseni koostuu?

Vaikka liikunta itsessään ei laihduta, minulla kaikki lähtee siitä. Liikunnasta tulee hyvä olo, se auttaa minua pitämään kehostani enemmän ja kyllä, se kuluttaa kaloreita. Haluan myös laihduttaa ensisijaisesti rasvaa, ja liikunta edesauttaa sitä. Tällä hetkellä olen kipeänä, ollut jo jonkin aikaa. Tänään sain antibioottikuurin, eli toivottavasti ensi viikolla pääsen taas salille, spinnaamaan ja lenkkipolulle. Kylmenneet ilmat pitävät valitettavasti minut aika huolellisesti poissa pyörälenkeiltä, mutta ehkä jonain kauniina viikonloppupäivänä voisi käydä vielä heittämässä jonkun mukavan lenkin, vaikka sitten Michelin-mieheksi pukeutuneena.

Liikunta ei siis ole ongelma.

Ruoka on.

Atkinsin aloitusvaihe on todella, todella, todella tehokas. Tuloksia tulee nopeasti, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Pysyväksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Valitettavasti vaan minulle on molempien Atkins-kokeiluiden jälkeen tullut hirveä hinku syödä kaikkea, mikä oli parin viikon ajan kiellettyä. Se ei myös sovellu kovinkaan hyvin normaaliin arkirutiiniini, johon kuuluu päivittäinen Sodexo-lounas. Työkavereideni kanssa on kivaa käydä lounaalla, lisäksi työpaikkani kahvihuone on ikkunaton koppi, joka ei tosiaankaan houkuta omiin eväisiin. Lisäksi saan lounaani Sodexolla opiskelijahintaan. Sodexo-lounas ei vaan sovellu kovinkaan hyvin tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen.

Ajattelin nyt kokeilla niinkin yksinkertaista keinoa, että jätän taas kerran ihan oikeasti leivän, perunan, pastan ja riisin pois. Suurin ongelma tällä hetkellä on leipä, sitä menee lounaalla helposti sen kolme palaa. Pizza laskettaneen leiväksi. Ja jäätelö, siitäkin voisi luopua, ainakin hetkeksi. Otan mitat viimeistään viikonloppuna, katsotaan missä mennään parin viikon päästä.

Blogiinkin voisi purkaa useammin ajatuksia, sekin auttaa ihmeen paljon. Joskus tuntuu vaan siltä, että olisin jo sanonut kaiken mahdollisen laihduttamisesta. Pelkän ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen ei inspiroi.

Lehtiostoksilla

2010-09-14T17:32:00.004+03:00

Ostin uusimman KG-lehden saadakseni taas kerran hieman lisämotivaatiota.

Lehden ostamisesta tuli samanlainen olo kuin kondomien ostamisesta. Tiedättehän, kondomien osto merkitsee holtitonta ja edesvastuutonta paneskelua ympäriinsä, ja laihdutusaiheisen lehden ostaminen sitä, että on läski.

Seisoin Citymarketin lehtihyllyllä ja paikallistin kyseisen lehden. Se oli siellä ylähyllyllä, eikö pornolehdetkin ole jossain siellä, pois lapsien näkyviltä? Katselin ympärilleni, ja kun kukaan ei katsonut, nappasin äkkiä lehden mukaani ja väänsin sitä hieman rullalle, ettei etukansi näy. Kassalla ei onneksi ollut jonoa, ja myyjäkin oli tuntematon. Huh. Äkkiä maksu, ja Prismaan ruokaostoksille. En olisi meinaan kehtanut ostaa turkkilaist jogurttia ja täysrasvaista Philadelphia-tuorejuustoa lehden kanssa samaan aikaan. Ties mitä se täysin tuntematon myyjä olisi ajatellut! Vähän sama, kuin jos olisin ostanut purkin kermavaahtoa kondomien kanssa.

Oikeastihan KG-lehti on ihan loistava, ja harkitsen jopa sen tilaamista. Mutta entä jos postinkantajalla on joskus joku paketti samana päivänä, kun lehti tulee, ja joudun avaamaan oven?!

Grrrlz rule!

2010-06-25T09:03:00.001+03:00

Rakastan grilliruokaa!

mikä tahansa ruoka on hyvää grillattuna
…mistä syystä päivän kasviskiintiö on helppo saada täyteen, vaikka muuten ei kasviksista välittäisikään niin paljoa
grillissä saa helposti vähähiilihydraattista ruokaa, eikä kukaan ihmettele hiilaripitoisten lisukkeiden puuttumista
saa puuhastella ulkona

En tiedä, kuinka monen käsitys grilliruoasta on edelleen makkara ja kassler. Grilliinhän voi heittää vaikka mitä!

Suurimmat grillisuosikkini ovat karitsan sisäfile sekä aurajuustolla ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Grillasin parsaa ekan kerran tänä vuonna, ja siitä tuli todella hyvää. Seuravaaksi voisi kokeilla Voisilmäpeliä-blogin Eevan tavoin pekoniin käärittyä parsaa.

Muuta hyvää grillattavaa on tietysti naudan sisäfile, erilaiset kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli), lohi, kana, tiikeriravut ja halloumi-juusto. En ole porsaanlihan ylin ystävä, mutta grillissä sekin menee. Makkarasta en tykkää oikein yhtään.

Epäterveelliseen osioon menee sitten jenkkien lahja maailmalle, eli s'more, joka koostuu suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista kahden Marie-keksin välissä.

Näiden grillitunnelmien myötä hauskaa juhannusta kaikille! Minä aion grillata, katsoa jalkapalloa, grillata, katsoa jalkapalloa, grillata lisää, katsoa lisää jalkapalloa... ja käydä ainakin jossain välissä pyöräilemässä, jos sää sallii.

Jotain hyvääkin?

2010-06-22T09:06:00.001+03:00

Miten ylipaino on vaikuttanut elämääni? Mitä huonoja puolia siinä on, entä onko se tuonut jotain hyvääkin?

Olen varmaankin joskus aiemminkin pohtinut tätä samaa asiaa.

Terveys: lääkäri ei määrännyt minulle minipillereitä ylipainon takia. Tilanne on nykyään eri, sillä tällä hetkellä en edes haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä, ja olen laihtunutkin tuosta jo noin 8 kiloa.

Ovatkohan munasarjani rakkulaiset ylipainon takia vai johtuuko ylipaino niistä rakkuloista? Onko minulla edes koko PCOS-oireyhtymää? Tällä hetkellä ainoa näkyvä oire on kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Viime viikon ultraäänessä niitä rakkuloita oli ilmeisesti aika vähän.

Urheilu: ei mitään (negatiivista) vaikutusta. Pyöräilyvauhtini on suunnilleen sama kuin alle 60-kiloisenakin, vaikka painon pitäisi vaikuttaa nopeuteen.

Vaatteet: todella ohuesta kankaasta valmistetut roikkuvat vaatteet eivät sovi minulle, samoin ylitiukat vaatteet on parempi jättää hoikemmille. Ilman sukkahousuja tai leggingsejä reidet hankaavat yhteen, mikä on varmasti monelle turhankin tuttu ongelma. Onnekseni olen lyhyt, joten olen aina voinut ostaa vaatteeni ns. normaalikokojen puitteissa.

Itseluottamus: olen epävarma ulkonäöstäni, itken välillä painoani ja omaa rumuuttani. Itseluottamukselleni ylipaino ei tosiaan ole tehnyt hyvää!

Parisuhde: ei muuten mitään vaikutusta, mutta puoliso-raukka joutuu välillä kuuntelemaan itseinhoani.

Opiskelu, työ: ei mitään vaikutusta.

Tuossahan noita huonoja puolia tuli. Entäpä sitten hyvät puolet?

En tiedä, urheilisinko paljoakaan, jos olisin aina ollut hoikka. Alun perin liikuntamotivaationi lähti nimenomaan halusta laihtua. Nykyään toki liikun pelkästä liikunnan ilosta, mutta alkusysäys on aina tullut laihtumisesta. Sama juttu ruoan suhteen. Jos suinkin voisin, söisin todennäköisesti erittäin epäterveellisesti, mikä saattaisi kostautua myöhemmällä iällä. Olisin siis todennäköisesti ns. laiha läski.

Minulla ei ole enää niin järjettömän huonoa viinapäätä kuin alle 60-kiloisena. Tulin oikeasti näkyvästi hiprakkaan yhdestä siideristä, mikä oli joskus hieman häiritsevää.

Onko kukaan lukijoistani keksinyt hyviä puolia ylipainosta?

I did it!

2010-06-17T10:45:00.000+03:00

Kävin reilu viikko sitten juoksemassa sen puolimaratonin reitin. Eksyin pari kertaa reitiltä, toinen kerta hieman oikaisi ja toinen kiersi, joten uskoisin lopputuloksen olevan suunnilleen plusmiinusnolla. Ajaksi tuli 2 h 55 min, iPodin ja Niken härpäkkeen mukaan matka olisi ollut 24,3 km, eli mittausvirhe on aika huomattava. Tuo oli pisin ja nopein (pitkistä lenkeistä) lenkkini ikinä.

Lihakset olivat aika jumissa seuraavana päivänä ja polviin sattui. Pohdiskelen silti nyt Tukholman maratonia ensi vuodelle...

Mutta jee, jaksoin juosta koko matkan! Viime vuoden alkukeväästä muistan hihkuneeni, kun jaksoin juosta 6 minuuttia putkeen. Eteenpäin on menty.

Ei ollenkaan paha

2010-06-16T10:31:00.005+03:00

	nyt	ero edelliseen:	ero helmikuuhun 2009	ero elokuuhun 2009
Rinnan päältä	89	0	-6	-1
Alta	76	0	0	1
Vyötärön kapein kohta	69	0	-4	-1
Napa	70	-1	-8	-2
Lantioluiden päältä	87	-1	-10	2
Takapuolen levein	95	-1	-4	0
Oikea yläreisi	57	-0,5	-3	2
Vasen yläreisi	57	-0,5	-3	1,5
Oikea pohje	35,5	-0,5	-0,5	1
Vasen pohje	35	-0,5	-1	1
Oikea hauis levossa	27,5	0	-0,5	1,5
Vasen hauis levossa	27	-0,5	-1	1
Oikea hauis jännitettyna	30	0	NA	0
Vasen hauis jännitettynä	30	0	NA	0
erotusten summa		-5,5	-41	7
paino	75,6	0,9	-2,9	1,5

Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

Senttejä on siis lähtenyt, lisääntynyt paino saattaa olla turvotustakin. Viime viikko meni aika railakkaasti työpaikan virkistyspäivillä ja kaveriporukan mökkiviikonlopussa. Laivan aamiaisbuffetissa minun edellä oleva mies totesi kasanneensa lautaselleen enemmän hiilareita kuin edellisen neljän viikon aikana yhteensä, ja samaa olisi voinut sanoa minustakin. Illallisella tosin onnistuin jo lähes automaattisesti jättämään hiilaripitoiset ruoat pois. Ok, otin vähän lasagnea, mutta jätin suurimman osan syömättä. Ei se niin hyvää ollutkaan. Mökillä tuli sitten syötyä mm. leipää, lettuja ja kaksi (OMG miten paljon! Not.) uutta perunaa. Halutessani olisin varmaankin voinut syödä hyvinkin vähähiilihydraattisesti siellä, mutta en oikein halunnut kiinnittää huomiota ruokailuuni.

Olen myös muutamana iltana itkenyt painoani. Ei hyvä. Eilen ahdisti ruokakaupassa. Olen nähnyt kerran painajaisen, jossa minulle tarjottiin pastaa. En halua kehittää itselleni hiilarikammoa rasvakammon tilalle. En myöskään halua viettää iltaisin laatuaikaa itkemällä lohduttomasti. Blah.

Entäs nyt?

2010-05-21T12:00:00.000+03:00

Atkinsin aloitusvaiheen ruokien keskiarvot tulevat tässä:

Proteiini: 105g
Hiilari: 16g
Rasva: 120g
Vaje: -720 kcal

Olen pohtinut asiaa, ja aion jatkaa vielä muutaman viikon aloitusvaihetta. Pyrin nyt nostamaan hiilihydraattimäärän oikeasti sinne 20 g päivässä, eli 4 g enemmän. Tavallaan voisi ajatella, että siirryn seuraavaan vaiheeseen, koska Atkinsillahan nostetaan aina 5 g viikossa hiilareita kunnes laihtuminen ei enää jatku.

Tämä viikonloppu tosin hieman pelottaa. Lähden Eestiin, ja tarkoituksena on juhlistaa mieheni valmistumista. Alkoholipitoista juotavaa on siis tarjolla pe ja la, lisäksi minulla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa syömisiini. Onneksi tänään menemme ravintolaan syömään ja huomenna grillataan lihaa, joten voin syödä päivälliset suht normaalisti. Aamiaiset vaan pelottavat. Toisaalta, voisin ehkä pyytää ostamaan pekonia ja munia? Joku muukin varmaan syö mielellään niitä aamulla. Eniten ehkä ahdistaa se, että en halua olla krapulassa. En myöskään halua olla ainoa selvinpäin oleva miehen 10-vuotiaan pikkusiskon lisäksi. Mulle tulee vielä tosi helposti krapula, jo neljä alkoholiannosta aiheuttaa lievän darran. Täytyy ehkä ottaa isin vinkki käyttöön, eli ei alkoholia keskiyön jälkeen.

Toinen Atkins-viikko

2010-05-21T09:32:00.004+03:00

Uusimmat mitat:

	nyt	ero edelliseen:
Rinnan päältä	89	-1
Alta	76	0
Vyötärön kapein kohta	69	-1
Napa	71	-1
Lantioluiden päältä	88	-1
Takapuolen levein	96	-1,5
Oikea yläreisi	57,5	-1
Vasen yläreisi	57,5	-1
Oikea pohje	36	0
Vasen pohje	35,5	0
Oikea hauis levossa	27,5	0
Vasen hauis levossa	27,5	0
Oikea hauis jännitettyna	30	0
Vasen hauis jännitettynä	30	0
erotusten summa		-7,5
paino	74,7	-0,9

Viikossa on siis lähtenyt vajaa kilo ja senttejäkin oikein mukavasti.

Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

Minkälainen mielialasi on ollut?
Kiukkuinen, kiitos PMS-oireiden sekä koulu- ja työstressin.

Minkälainen vireystilasi on ollut?
Suht hyvä, ihan normaali.

Harrastitko liikuntaa joka päivä?
En, mutta en normaalistikaan urheile joka päivä.

Lisäsitkö liikuntaan käyttämääsi aikaa tällä viikolla?
En todellakaan. Tämä viikko on tosin mennyt aika penkin alle urheilun osalta. Tiistaina olin vatsataudissa, keskiviikkona en ehtinyt ja eilen olin mukavat 9,5 h töissä ja koulussa, eli en jaksanut. Tänään lähden sitten viikonlopuksi Tallinnaan. No, ensi viikolla sitten...

Lisäsitkö liikunnan intensiteettiä tällä viikolla?
Oikeastaan joo. Kävin viime torstaina (Atkins-viikkoni alkoi torstaista) ja maanantaina tekemässä rankkoja juoksuvetoja.
Söitkö tällä viikolla kasviksia, joita yleensä et ole syönyt?
Parsaa, mansikoita ja jotain joka todennäköisesti oli lanttu.

Kuinka nukuit tällä viikolla?
Ehkä vähän vähemmän kuin yleensä, mutta en ollut erityisen väsynyt.

Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Täydellinen terassikeli sai edelleen kaipaamaan jääkylmän kuivan omenasiiderin perään ja sekaisin oleva vatsa jogurtin ja piimän perään.

Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Puoliso sai DI-todistuksen kouraan, ja sitä juhlistettiin samppanjalla ja mansikoilla. En kieltäytynyt kummastakaan, enkä stressannut asiasta. Söin myös ravintolassa kolmesti tällä viikolla, kerran vaihdoin perunat kasveihin ja kahdesti jätin riisin yksinkertaisesti syömättä.

Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Työkaveri totesi minun syövän low-carbisti, vastasin siihen että niin teen.

Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Edelleen, runsas aamiainen sopii minulle ja kasveja voisi syödä lisää.

Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)

Muutakin kuin pihviä, pekonia ja munia

2010-05-14T10:45:00.002+03:00

Miten sitten söin ensimmäisen Atkins-viikon aikana?

Keskiarvot makroravinteista:

proteiini: 115 g
hiilihydraatti: 15 g
rasva: 121 g

syödyt kalorit: 1609 kcal
kalorivaje: -555 kcal

Kalorivaje on siis lähes esimerkillinen!

Mun pitäisi syödä hieman enemmän hiilihydraattia ja ehkä hieman vähemmän proteiinia. Nyt tuo proteiinimäärä on tosin melko tarkalleen 1,5*painokilo, mutta muistaakseni se määrä pitäisi laskea rasvattomasta massasta, jolloin proteiinintarpeeni olisi jotain välillä 50-100 g (1-2 g/rasvaton painokilo). Hiilareitakin olisi varaa syödä enemmän, Atkinsin aloitusvaiheessahan tulisi syödä 20 g hiilareita päivässä, ei tosiaankaan vain 15 g.

Mulla ei ole ollut ongelmia kasata ruokia. Nälkä on toki ollut muutaman kerran, ja olenkin keksinyt aivan mullistavan tavan sietää sitä: olen syönyt, kun minulla on nälkä! OMG.

Toisin kuin viime keväänä Atkinsia kokeillessani, en ole kertaakaan syönyt aamulla munia ja pekonia. En erityisesti pidä paistetuista munista, joten en todellakaan voi syödä niitä joka aamu. Joskus toki syön ihan mielelläni munia, mutta useimmiten aamulla täytyy syödä jotain muuta. Tämän viikon aamiaiset ovat olleet lähinnä edellispäivän tähteitä, juusto- ja leikkelelautasia sekä lohirullia.

Mielestäni ruokapäiväkirjojen lukeminen on tylsää, joten en laita tänne minkään yksittäisen päivän ruokia. Olen syönyt mm. pihviä, lohta medaljonkina ja graavattuna, kebabia, parsakaalivuokaa, erilaisia juustoja sekä kasviksista ainakin tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, parsaa, avokadoa ja sieniä. Grillattu parsa on tosi hyvää, kannattaa kokeilla!

Turvotus lähti vikkelästi

2010-05-13T10:09:00.004+03:00

Koostin taulukon tämän viikon mitoista ja erosta viime torstaihin, jolloin siis aloitin Atkinsin. Aika huima muutos näinkin lyhessä ajassa. Suurin osa tuosta on varmasti turvotusta.

	nyt	ero edelliseen:
Rinnan päältä	90	-1
Alta	76	0
Vyötärön kapein kohta	70	-2
Napa	72	-5
Lantioluiden päältä	89	-1
Takapuolen levein	97,5	-1
Oikea yläreisi	58,5	-2
Vasen yläreisi	58,5	-1,5
Oikea pohje	36	0
Vasen pohje	35,5	0
Oikea hauis levossa	27,5	0
Vasen hauis levossa	27,5	0
Oikea hauis jännitettyna	30	1
Vasen hauis jännitettynä	30	0
erotusten summa		-13,5
paino	75,6	-2,3

Atkins haluaa kirjassaan minun myös vastaavan muutamiin kysymyksiin.

Miten voit? Minkälainen on vireytesi?
Ihan mukavasti. Olo on ollut aika normaali. Alkuviikosta olin aika väsynyt, toisaalta työ- ja koulustressi saattoivat vaikuttaa oloon. Nyt olo on innostunut, kiitos pudonneen painon, pienentyneiden ympärysmittojen ja eilisen palkankorotuksen. ;)

Kuinka nukuit tällä viikolla?
Jonain yönä oli vähän vaikeaa saada unta, muuten aika normaalisti. Ihan hyvin siis. Entisenä unettomuuspotilaana tosin jokainen hyvin nukuttu yö on edelleen pieni ihme.

Olivatko ensimmäiset päivät vaikeita? Monentenako päivänä aloit tuntea olosi paremmaksi?
Eivät olleet vaikeita. Minulla ei ollut vieroitusoireita sokerista ja kofeiinista en luopunutkaan.

Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Oli, mutta ei ollut kauhean vaikea vastustaa mitään. Muistikuvieni mukaan olen himoinnut dallaspullaa, jäätelöä, kuivaa valkoviiniä, siideriä ja samppanjaa. Eilen olisi ollut täydellinen terassikeli. Bulgarian jogurtti myös himotti.

Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Mulla oli pari päivää sitten kauhea nälkä töissä, koska aamulla meillä ei ollut oikein mitään kunnollista syötävää. Ainoa ok lounasvaihtoehto olisi ollut caesarsalaatti kanalla, mikä ei ole tarpeeksi täyttävää. Menin bussilla läheiseen kebabpaikkaan syömään kebabin salaatilla. Nälkä lähti, eikä tullut sorruttua syömään leipää.

Jätitkö aterioita väliin?
En.

Söitkö 7,5 dl vihanneksia päivässä?
En laskenut rehujen määrää desimitalla. Söin useimpina päivinä noin 400 g kasviksia, pienin määrä oli 315 g ja suurin 440 g.

Otiko lisäravinteet?
Multitabsin useimpina päivinä, lisäksi join kivennäisvettä, josta saa magnesiumia ja kaliumia.

Joitko vähintään 2 l vettä päivässä?
En laskenut, mutta uskoisin juoneeni ihan tarpeeksi.

Söitkö kiellettyjä ruokia?
Joo, yhteensä noin 125 g turkkilaista jogurttia parin päivän aikana kebabin kanssa. Atkins olisi myös kieltänyt minulta kahvin ja tuorejuuston, joita nautin antaumuksella. Kofeiinista en luovu ja tuorejuustoa tulee syötyä hyvin vähän kerralla, joten siitä saa aika olemattoman määrän hiilihydraatteja.

Jos söit, minkälaiseksi ne tekivät olosi?
Ihan hyväksi.

Pääsitkö saman tien takaisin raiteille?
Joo. En ahminut koko jogurttipurkkia kerralla, eikä se laukaissut himoa hiilihydraatteihin.

Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Avomies on ainoa, joka tästä tietää.
-Aloititko sä jo sen dieetin?
-Joo, mähän sanoin että aloitan tänään.

-Mä ostin myös kalakastiketta, mutta sä et varmaan voi syödä sitä, kun siinä on sokeria.
-Joo, ihan sama. En mä sitä varmaan muutenkaan olisi syönyt.

-Mä ostin pihviä, mutta en oo varma voitko sä syödä sitä, kun siinä marinadissa on sokeria. Voidaan me tehdä tota sisäfilettäkin.
-Enemmän mua harmittaa varmaan se, että se marinadi on todennäköisesti pahanmakuista. Mä pyyhin sitä pois oman pihvini päältä. Säästetään noi sisäfileet sinne grillibileisiin.

Se marinadi oli muuten aika pahaa ja pihvi sitkeää.

Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Töihin kannattaa ottaa eväät mukaan, ja aamiaisen olisi syytä olla runsas. Voisin syödä enemmän kasviksia.

Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)

Muutosvastarinnasta

2010-05-12T09:00:00.000+03:00

Kuulin viime viikolla yhden uuden syyn muutosvastarintaan. Aiheena oli organisaatiomuutos, ja kouluttaja totesi, että muutosta vastustavat eniten henkilöt, jotka ovat sitoutuneita yritykseen ja työhönsä. Jos yrityksen menestyksellä ja/tai toimintatavoilla ei ole mitään väliä, on varmastikin ihan sama mitä johto haluaa tehtävän.

Toimiikohan sama laihdutettaessa? Tästähän saa mukavan paradoksin, kun toisaalta haluaa muuttua, koska välittää kehostaan - ja toisaalta vastustaa muutosta, koska välittää kehostaan. Jos millään ei ole mitään väliä, on kai aika sama mitä syö -> miksei samantien söisi terveellisesti? Toisaalta taas, jos itsellä ja keholla ei ole mitään väliä, tulee aika usein syötyä ihan mitä huvittaa riippumatta sen terveellisyydestä. Ehkä tämä malli ei toimi ruokavaliomuutoksessa, mutta asiaa voi aina pohtia.

Gäppi mirrorin ja realityn välissä on kasvanut liian suureksi

2010-05-11T10:29:00.000+03:00

Näin äsken muutaman kuvan itsestäni alkuviikolta. Herranjesta, miten pyöreä olen! En oikeasti tunnistanut omaa vartaloani. Näytin lähinnä muodottomalta, vaikka minulla oli mielestäni ihan sopivat vaatteet.

Olen joskus lukenut selityksen siitä, miksi peilissä näyttää ihan hyvältä ja kuvissa kauhealta, mutta se taisi liittyä kasvojen epäsymmetriaan (ts. peilissä näyttää vähän erilaiselta kuin oikeasti). Muutenkin peilin edessä on helppoa seistä ryhdikkäästi, ja ehkä vielä vähän alitajuisesti kääntää vartaloaan sopivaan kulmaan. Olin tosin jokaisessa kuvassa hieman kumartuneena (seisoin pöydän ääressä), eli ryhtini oli varmaankin aika huono. Selityksiä riittää, mutta oikeasti minun on vaikea keksiä, miksi ero todellisuuden ja peilikuvan välillä on niin suuri.

Syy numero 39573572 jatkaa/aloittaa uudelleen laihdutus... Pilateksessakin voisi käydä vähän ahkerammin, jos se auttaisi ryhtiin.

Melkein tekisi mieli itkeä, mutta mitä se auttaisi? Olen jo kertaalleen tällä viikolla itkenyt painoni takia, en millään jaksaisi nyt.

(otsikosta huom, oikeasti vihaan finglishiä)

Mitvit...?!

2010-05-10T08:30:00.000+03:00

Lueskelin tekstejäni viime lokakuulta. Olin näemmä painanut silloin 72,4 kg. Miksi en muista tätä ollenkaan? Muistamani alhaisin paino on 29.8. punnittu 73,8 kg (-10 kg). En valehtele blogissani, joten ilmeisesti olen painanut noin vähän.

Huolestuttaa ihan muistinikin puolesta, sillä yleensä muistan tosi hyvin painoni, kavereiden synttärit ja urheiluun liittyvän nippelitiedon.

Wääääh, nyt tämä keväinen lihoaminen tuntuu entistä kurjemmalta. :/ Kiloja olikin kertynyt 1,4 kg enemmän kuin luulin. No, kyllä minä vielä laihdun!

Perkele.

Keskipitkän ajan strategia

2010-05-08T14:36:00.003+03:00

Visio: en häpeä vartaloani elokuun rantalomalla
Missio: laihdun kolmessa kuukaudessa näkyvän määrän
Strategia: Atkinsin ruokavalio + liikunta

Aloitin toissapäivänä Atkinsin ruokavalion (en halua käyttää sanaa dieetti). Olen selostanut siitä aikaisemminkin, perusideahan on ensin syödä kahden viikon ajan max. 20 g hiilihydraattia päivässä, ja sen jälkeen nostaa viikoittain hiilarimääriä 5 g kunnes laihtuminen pysähtyy. Hiilihydraatit tulisi saada ensisijaisesti kasviksista. Sokeri ja tärkkelys ovat täysin pannassa.

Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa pitää hiilarit minimissä. Olen tosin syönyt pelkästään kotona. Olo on ollut aika normaali. Proteiinia tulee hieman liikaa, eli pitäisi syödä enemmän rasvaa. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi karppifoorumilla niin moni juo kermakahvia. Itsehän nautin kahvini mieluiten mustana.

Pyrin myös käymään juoksutreenin ohessa kahdesti viikossa salilla. Eilen vedin pitkästä aikaa oikein kunnon treenin, jalat ja kädet vaan tärisivät. :)

Ja sitä edellisessä viestissä mainittua pizzakuskia aion nähdä vastaisuudessa vain tilattuani kebabin salaatilla.

Back in business... maybe?

2010-05-06T11:08:00.008+03:00

Tilanne tänään:
paino 77,9 kg
painoindeksi: 30,05 (huomatkaa kaksi desimaalia, sillä 30,05 on huomattavasti kivemman kuuloinen kuin 30,1)
läheisimmät ihmiskontaktit: avopuoliso, työkaverit, lähipizzerian pizzakuski
liikunta: treenaan puolimaratonille tämän ohjelman mukaan, menossa viikko 6. Salilla en ole jaksanut käydä vähään aikaan.
mitat:

	nyt	ero helmikuuhun 2009	ero elokuuhun 2009
Rinnan päältä	91	-4	1
Alta	76	0	1
Vyötärön kapein kohta	72	-1	2
Napa	77	-1	5
Lantioluiden päältä	90	-7	5
Takapuolen levein	98,5	-0,5	3,5
Oikea yläreisi	60,5	0,5	5,5
Vasen yläreisi	60	0	4,5
Oikea pohje	36	0	1,5
Vasen pohje	35,5	-0,5	1,5
Oikea hauis levossa	27,5	-0,5	1,5
Vasen hauis levossa	27,5	-0,5	1,5
Oikea hauis jännitettyna	29		-1
Vasen hauis jännitettynä	30		0
erotusten summa		-14,5	33,5
paino	77,9	-0,6	3,8

Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

Laskiessani ensin erotusta elokuuhun, olin aika huojentunut. Sitten pääsin alavatsaan, ja kyllä, peili+farkut kertovat karua kieltään: massaa on tullut lisää alavatsaan, takapuoleen ja jalkoihin. Se ei ole lihasta. Tilanne on kuitenkin ehkä hieman parempi, kuin kuvittelin. Pahimmissa kuvitelmissani olin paisunut lähtömittoihini syksyyn 2008.

Aerobinen kuntoni on parantunut. Juoksen nopeammin kuin syksyllä, ja jaksan juosta pitkiäkin lenkkejä. Puolimaraton on tosiaan edessä kesäkuussa. En aio osallistua mihinkään juoksutapahtumaan, koska väkijoukot ovat ahdistavia, enkä halua maksaa osallistumismaksua. Espoon Rantamaratonin puolikkaan reitti kulkee ihan kotini vierestä, joten aion seurata sitä. Mies lupautui tulemaan pyörällä huoltajakseni. Valitettava fakta kuitenkin on, että liikunta ei yksinään laihduta.

Jonkinlaista yhteenvetoa viime vuodesta

2010-01-12T12:00:00.000+02:00

Vuoden 2009 aikana...

kävin kuntokeskuksessa tekemässä 101 treeniä
juoksin 52 kertaa
laskettelin 8 kertaa
tein pilatesta kotona ainakin kolmesti
vesijuoksin ainakin kerran
pyöräilin x kertaa, näistä ei valitettavasti ole dataa, mutta uskoisin lenkkejä olleen noin 15

Parasta oli laskettelu ja pyöräily, niitä täytyy siis tehdä enemmän tänä vuonna.

Liikuin siis noin kolme kertaa viikossa, mikä on varsin hyvin. Tulisiko tänä vuonna keskiarvoksi jo neljä?

Söin muuten pastaa vain neljä (4!!) kertaa, riisiä ehkä viisi kertaa (ja kävin jopa Aasiassa), nuudeleita kerran, leipää ja perunaa sitten vähän turhan paljon. Pastasta ja riisistä on tullut minulle oikeastaan jo lähes "olemattomia" ruokia, eli niitä ei tee edes mieli. En joudu enää varsinaisesti kieltämään itseltäni kumpaakaan, vaan niiden syömättömyys tuntuu jo lähes itsestäänselvältä.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

2010-01-11T17:29:00.003+02:00

Motivaationi laihdutukseen on kadonnut jonnekin. Syksy meni aikalailla tasapainotilassa, ja painoa tuli vain noin 500 g lisää. Marraskuussa jouduin pitämään pidemmän tauon urheilusta, olin ensin matkalla ja sen jälkeen pari viikkoa sitkeässä flunssassa. Sen jälkeen on ollut todella vaikeaa palata takaisin ruotuun. Joulukuu on yleensäkin väsyttävä kuukausi, stressi koulusta yhdistettynä pimeyteen ei tee minulle hyvää. Tämän seurauksena vaaka näytti tänä aamuna vakuuttavat 77 kg.

Tämä uusi painolukema kuitenkin toivottavasti hieman ravisteli. 77 kg on vain 700 g vakavasta ylipainosta. En voi siis jatkaa nykytyylillä, muuten olen parin kuukauden päästä taas lähtötilanteessa!

Motivaatiota löytyy onneksi muustakin kuin itse laihduttamisesta. Ihoni on aina aikaisemmin ollut todella hyväkuntoinen, mutta nyt finnejä tuntuu puskevan urakalla. Joulun suklaamässäily ei suinkaan parantanut tilannetta. Olen nyt siis suklaalakossa ainakin tammikuun ajan, ja katson miten otsani pärjää.

Minullahan diagnosoitiin kesällä monirakkulaiset munasarjat. Niiden oireina on huonokuntoinen iho, ajoittainen kipu munasarjoissa ja noin kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on joillakin auttanut, joten haluan katsoa, miten elimistöni reagoi ihan kunnolliseen hiilihydraattien vähentämiseen. Täytyisi siis alkaa pitää taas kerran sitä hemmetin ruokapäiväkirjaa, jotta näen syönkö oikeasti niin vähän/paljon hiilareita kuin mitä luulen.

Liikunnasta tulee hyvä olo. Uskon sen alkavan taas kerran motivoida minua. Saan toivottavasti pian uuden saliohjelman, jonka seurauksena treeniin tulee taas mielekkyyttä. Ensimmäisenä tavoitteena on olla hyvässä laskettelukunnossa alkukeväästä, pidemmän aikavälin tähtäyksessä olisi 2200 m Cooperissa (eli hyvä kunto) ja Suvisaariston tempo (muistaakseni noin 9,1 km) pyörällä alle 20 minuutin.

Tämän johdannon jälkeen päästäänkin konkreettisiin tavoitteisiin tammikuulle:

liikuntaa 4 kertaa viikossa
max. 50 g hiilihydraattia/päivä, keskiarvoksi jotain 20-30 g

Muutamia ruokavalioni perusperiaatteita

2009-10-21T09:04:00.001+03:00

Anonyymi kommentoija pyysi jokin aika sitten minua kertomaan ruokavaliostani ja liikunnastani. Olen yrittänyt pitää ruokapäiväkirjaa, mutta toistaiseksi paino on ollut sanalla yrittänyt. Toisaalta en usko, että kukaan välttämättä hyötyy sellaisenaan tarkasta listauksesta siitä mitä olen päivän aikana ahtanut mahaani. Muutamia yleisiä periaatteita voisin kuitenkin listata, tekee itsellenikin hyvää miettiä, millä perusteilla valitsen ruokani.

Tärkeintä minulle on ruoan maku. En suostu syömään pahaa ruokaa. Jotkut (ok, aika monet) pitävät minua hieman nirsona, mutta se on heidän ongelmansa. Mitä järkeä on syödä ruokaa, josta ei pidä? Se ei ole ikinä niiden kalorien arvoista.

Tästä päästäänkin sujuvasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Yleisesti ottaen ruokavaliota remontoidessa tulisi vähentää joko rasvaa tai hiilihydraatteja. Rakastan rasvaisia juustoja, maustamattomia jogurtteja, avokadoa, kebabia, yleisesti ottaen ruokia, joiden pakkauksessa ei lue light. Toki vaalea leipä ja pasta ovat ihania, mutta niitä ei edes vähärasvainen ruokavalio suosittele. Makunystyräni tykkäävät siis enemmän vhh-ruoasta kuin kevyttuotteilla ryyditetystä vähärasvaisesta ruoasta.

Makuun liittyy myös jonkinlainen vuodenaikojen mukaan syöminen. Kesällä on ihania tuoreita vihanneksia, tällä hetkellä on kirpeitä satsumia tarjolla, talvella valikoima on valitettavan surkea. Näin lokakuussa alan jo hieman kyllästyä siihen ainaiseen kurkkuun ja tomaattiin, lisäksi ne alkavat kohta maistua pahalta, joten nyt on aika siirtyä taas paistettuihin vihanneksiin, kuten kesäkurpitsaan, paprikaan ja sieniin.

Syön aika usein epäsäännöllisiin kellonaikoihin. Talvella kunto-ohjaajani kiinnitti ensimmäisenä huomiota ihmeellisiin ruoka-aikoihini, ja olen yrittänyt korjata asiaa. Eteenpäin on toki menty vuorotyöajoistani, enkä ihan hirveän tarkkaan säännöllisyyteen edes halua ehdoin tahdoin pyrkiä. Päiväni eivät ole keskenään samanlaisia, joten miksi minun pitäisi yrittää syödä aina samaan kellonaikaan? En myöskään taida noudattaa ihan normaalia suomalaista ruokailurytmiä, syömme nimittäin päivällisen yleensä vasta klo 20-21. Syön useimmiten 3-4 kertaa päivässä, urheilupäivinä neljästi, muuten kolme kertaa riittää. Tämä on minulle sopiva määrä, jotkut ovat tyytyväisiä yhdellä aterialla, jotkut tarvitsevat niitä kuusi.

En yleensä juo kaloripitoisia juomia. Lempijuomani on ihan oikeasti raikas kraanavesi, lounaalla otan yleensä lasin piimää ja viikonloppuisin jonkin verran alkoholia. Kahvin juon mustana, ilman sokeria. Rakastan lattea makusiirapilla, mutta olen lattelakossa rahan ja kaloreiden säästön takia.

Syön liikaa kaikkea scheissea, kuten pizzaa ja jäätelöä. Juon myös joskus liikaa alkoholia. Pieni ryhdistäytyminen olisi ihan paikallaan. En halua kuitenkaan stressata liikaa asiasta. Syödyt ruoat ovat syötyjä, niitä en saa enää mitenkään pois elimistöstäni. Vaikeinta on katkaista herkuttelun ketju.

Suunnilleen näin minä siis syön. Ruokatottumuksiani ei kannata sellaisenaan kopioida omaan elämään, vaan Tim Gunnin sanoin: make it work! Eli etsi eri laihdutusohjeista ja muiden ihmisten onnistumistarinoista omaan kehoosi ja persoonaasi sopivat jutut.

PS. OMG, painan 72,4 kg! Mihin ne kilot lähtevät?

Hyvästit vanhoille lempivaatteille

2009-10-19T16:57:00.003+03:00

Hieman haikeana siirrän kaksi koon 44 hametta ja yhdet L-koon olohousut kaapin perälle. Molemmat hameet olivat suosikkejani, mutta ne ovat liian isoja, eivätkä enää näytä hyvältä päälläni. Voi kyynel.

En tiedä, veisinkö hameet jossain vaiheessa räätälille pienennettäviksi tai myynkö/annanko ne pois. En aio enää ikinä joutua käyttämään niin isoja vaatteita, joten sellaisenaan säästäminen ei tule kysymykseen. ;)

Nälkä kurnii vatsassa, aika siis lähteä kauppaan! Mitäköhän tänään söisi...

OMG, WTF?

2009-10-18T10:52:00.004+03:00

Painan 73 kg. Mitämitämitä, mihin ne viimeisimmät 700 g ovat hävinneet? Osa mahdollisesti lähti 1,5 viikkoa sitten luovuttamani veren mukana, mutta se ei selitä kokonaispudotusta.

Kävin muuten pitkästä aikaa spinningissä. Kesällähän olen pyöräillyt ulkona, mutta nyt säiden huononnuttua on aika siirtyä pikkuhiljaa taas spinningin pariin. Olipa rankkaa, mutta jälkeenpäin tullut endorfiinihumala muistutti taas, miksi itseään on joskus kiva rääkätä. :)

Tein eilen pähkinärouhesuklaata, josta tuli törkeän hyvää. Suklaa aiheutti ehdottomasti elämäni korkeimmat "suklaanousut", eli suklaasta tuleva hyvä olo, joka myöskin johtuu endorfiinista. Raakasuklaan resepti löytyy vaikkapa Voisilmäpeliä-blogista. Itse siis lisäsin noin puolikkaan pussin hasselpähkinärouhetta suklaan sekaan. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kahvin lisäämistä suklaaseen. Chilikin voisi olla hyvää, entä jos kuivaisi mustikoita...

Going más rápido

2009-10-15T07:43:00.003+03:00

En ole bloggailutaukoni aikana pelkästään maannut sohvalla mutustaen Fazermintejä ja katsoen Amazing Racea (11. kausi telkkarista, 15. kausi netistä).

Juoksin viikko sitten 11,27 km. Se on melko varmasti pisin koskaan juoksemani matka. Tunnustettakoon tosin, että välissä oli noin 200 m kävelyä. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni. Ihan selkeästi olen kehittynyt alkuvuodesta, jolloin muistan iloinneeni jo kahden minuutin yhtäjaksoisesta juoksupätkästä. Nyt aikaa meni noin 1 h 25 min. :)

Olen myös huomannut kunnollisen levon tärkeyden. Muutama viikko sitten treeni tuntui pakkopullalta, kunnes loukkasin selkäni töissä ja jouduin lepäämään yhteensä 5 päivää. Ensin ahdisti, mutta seuraavalla viikolla urheilu tuntui ihanan helpolta ja rikoin vielä juoksulenkkieni nopeusennätyksen (8,2 km/h, joojoo, oon hidas).

Nälkä, mikä ihana tekosyy

2009-10-11T17:30:00.002+03:00

Paino jumittaa edelleen. Viime viikon alin lukema oli 73,7 kg, tällä viikolla olen syönyt niin paljon kaikkea scheissea, että en ole uskaltanut hypätä vaa'an päälle.

Liikun varmastikin ihan tarpeeksi, 4-6 kertaa viikossa. Nyt täytyykin katsoa lautaselle, ja miettiä miten voisin syödä paremmin. Ensin tulee mieleen kaikennäköiset herkut, olen tällä viikolla syönyt mm. jäätelöä, Fazermintejä, pizzaa, kevätrullia, sipsejä, sipulicroissantin sekä ns. harmaalle alueelle kuuluvia ruokia eli perunaa, pastaa (vasta kolmannen kerran tänä vuonna!) ja leipää.

Jaa, että miksiköhän paino jumittaa? :D Jokainen noista edellämainituista on helppo ajatella yksittäistapauksena. Tiedättehän, syön nyt vain tämän kerran tätä, illalla/huomenna/ensi viikolla palaan normaaliin. Sama juttu seuraavan ruoan kohdalla. Monista "yksittäistapauksista" vaan syntyy suuri määrä huonoa ruokaa, eikä paino putoa vaikka miten liikkuisi.

Tämän hetken ongelmakohtani tuntuisivat olevan

Heti herättyäni ei ole nälkä, mutta jos en syö aamupalaa, kuolen nälkään töissä, jolloin on helppoa käydä ostamassa ruokalasta joku voileipä tai pahimmassa tapauksessa pulla.
Työpaikan ruoista usein houkuttelevin on pizza.
Olen eräällä laboratoriokurssilla, ja labrassa voi vierähtää 6 tuntia putkeen, klo 12-18. Sitten vielä kotimatka ja mahdollinen kauppareissu siihen päälle, ja nälkä on aika iso (plus mihin väliin ehdin urheilla?)
Viikonloppumenot, jotka onneksi näyttäisivät hellittävän.

Ratkaisuja edellämainittuihin

Syön aamupalan töissä. Otan siis jogurttia ja marjoja tai hedelmiä mukaan töihin, ja syön ne siellä.
Katson etukäteen viikon ruokalistan, ja otan eväät mukaan niinä päivinä, jolloin listalla ei ole mitään houkuttelevaa.
Nakitan miehen kauppaan labrapäivinä, ja syön heti kotiin tultuani jotain pientä, jonka voimin jaksan urheilla.
Muistelen, kuinka pidetään hauskaa ilman alkoholia...

Näillä siis mennään. Lisäksi pyrin taas kerran syömään kasviksia joka aterialla, ja olemaan syömättä sokeri- tai tärkkelyspitoisia ruokia viikolla.

Long time, no write

2009-09-13T11:35:00.002+03:00

Kirjoitustaukoni aikana tapahtunutta...

Olen laihtunut 10 kiloa viime syksystä! Vaakalukema on siis 73,8 kg.
Olen urheillut mukavasti, 4-5 kertaa viikossa.
Olen syönyt aika huonosti.
Olen kärsinyt pienestä motivaatio-ongelmasta.

Tosiaan, laihduin vihdoin sen 10 kiloa. Hieno saavutus, sain paljon onnitteluja lähipiiriltäni, tosi kivaa, mutta nyt on vähän hankalaa motivoida itseäni seuraavaan tavoitteeseen. I'm number one, so why try harder?

Seuraava tavoitteeni on painaa 71 kg, mikä merkkaisi 10 kilon pudotusta tämän vuoden aikana. Koska tarvitsen jonkun superhyperüberhienon palkinnon itselleni, päätin juuri että saan ostaa ensi kuussa ilmestyvän uuden Wallanderin vasta kun paino näyttää 71 kg. Odotan sitä kirjaa kuin kuuta nousevaa, ja haluan saada sen käsiini mahdollisimman pian, mielellään heti ilmestymisaamuna. En tiedä, mihin aikaan lokakuusta kirja ilmestyy kauppoihin, joten aika näyttää saanko sen heti kirjahyllyyni.

Mopo karkasi käsistä ja meni metsään

2009-08-23T09:09:00.000+03:00

Herkuton elokuu meni sitten aika lailla plörinäksi. Oi voi. Osoitin tällä viikolla kuitenkin taas pientä itsekuria. Olin jo lähdössä ostamaan jäätelöä, koska minua ei huvittanut lukea tenttiin, mutta käännyin talon kulmalta takaisin kotiin. Hampaitani operoidaan taas syyskuun alussa, ajattelin säästää jäätelöhetken sinne, jos vaikka lääkäri käskisi taas syödä jotain kylmää ja pehmeää. ;)

Syyskuussa voisin yrittää uudelleen herkutonta kuukautta, mutta yhdellä erotuksella. Silläkin uhalla, että kuulostan rappioalkoholistilta: kuiva valkoviini pääsee pannasta. Minusta on hauska ottaa viikonloppuna lasillinen tai pari (joskus toki pullollinen tai pari...), enkä halua kuluttaa jokaista herkkuhetkeäni siihen. En myöskään halua luopua alkoholista kokonaan. Humalahakuisen juomisen sen sijaan voisin pistää pannaan. En halua tuhlata arvokkaita viikonloppujani makaamassa krapulassa.

Toisin kuin sokeria, alkoholia ei ole pakko saada heti seuraavana päivänä lisää. Kovin hiilihydraattipitoisiin herkkuihin sen sijaan tulee minulla himo, ja niitä on pakko saada koko ajan lisää. Niissä yksi kerta/viikko rajoitus voisi olla toimiva, jos vain pystyisin pysymään siinä.

Tämän kuukauden herkut ovat siis tähän mennessä (22.8. aamu, tämä ilmestyy ajastuksella) olleet:

Dallaspulla (en ole kuukausiin syönyt tällaista, ja se oli jokaisen sokerigramman arvoista)
Aurajuusto-herkkusieni-sipuli -pizza (ei ollut edes hyvää)
Stockmannin mozzarellatäytteinen bagel (nami)
Arnoldsin mozzarellatäytteinen bagel (mmm...)
Cafe Picnicin juustopatonki (kestosuosikki)
Toinen samanlainen! (ei tosin heti edellisen perään)
Wayne's Coffeen vuohenjuustolla täytetty croissant (ihan jees)
Normaali murueskimo (kestosuosikki jo lapsuudesta)
Appelsiinisuklainen murueskimo (olikohan se joku tryffeli?)
Bakersin mozzarellalla täytetty leipä (oli aika pahaa)
Äitipuolen leipomaa sienipiirakkaa (ihanaa)
Itsetehtyä mustikka- ja omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa (parasta oli taikina)
Broileri-pastapaistosta vajaa puoli lautasellista (yök, viitsiikö tätä edes laskea)
Muutama siivu vaaleaa leipää ja oivariinia (hyvää)
2 kevätkäärylettä (mmm...)
Kaakaojauhetta suoraan purkista (yllättävän hyvää)
Pieni vaniljalatte (ihan jees)
Piccolopullo (20 cl) Freixenet Brutia (hyvää)
12 cl jotain kuivaa valkoviiniä (ihan ok, ei mikään uusi lemppari)
Kuiva omenasiideri, muistaakseni 0,45 l (outo sivumaku)
Jälleen 20 cl Freixenet Brutia (tämä juotiin rantakahvilassa, oli ihanaa)
Tuopillinen kuivaa omenasiideriä (hyvää, jälleen rantakahvilassa)
0,5 l kuivaa omenasiideriä (ok, kotona)
1,5 l kuivaa omenasiideriä (ihan jees, jälleen kotona)
Kaksi tuopillista kuivaa omenasiideriä (Art goes Kapakka, kuorojen kierros, tykkäsin)
16 cl kuivaa valkoviiniä kiinalaisen ravintolan terassilla (ihan hyvää)
Tuoppi Hoegaardenia (lähes ainoa hyvä olut)
Pullo kuivaa kalifornialaista chardonnayta (juotu pitkin viikkoa, ei kauhean hyvää, en osta uudelleen)

Alkoholijuomat jakautuivat valkoviinipulloa lukuun ottamatta viiteen kertaan (17&18, 19-22, 23, 24, 25-26+osa siitä viinistä).

Houston, we have a problem...

-6,5 cm, - 1 kg!

2009-08-22T08:53:00.003+03:00

Paino: 74,1, -1,0 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, 0
Alta: 75 cm, -1
Vyötärön kapein kohta: 70 cm, -1
Napa: 72 cm, -2
Lantioluiden päältä: 85 cm, -2
Takapuolen levein: 95 cm, -0,5
Oikea yläreisi: 55 cm, 0
Vasen yläreisi: 55,5 cm, 0
Oikea pohje: 34,5 cm, 0
Vasen pohje: 34 cm, 0
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 30 cm, +1
Vasen hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 30 cm, +0,5

Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.

Halusin ottaa mitat kuukautisten aiheuttaman turvotuksen laskettua. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

-7 cm, -1,2 kg

2009-08-09T07:41:00.002+03:00

Paino: 75,1, -1,2 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, 0
Alta: 76 cm, +2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, -1
Napa: 74 cm, -1
Lantioluiden päältä: 87 cm, -3
Takapuolen levein: 95,5 cm, -0,5
Oikea yläreisi: 55 cm, -0,5
Vasen yläreisi: 55,5 cm, 0
Oikea pohje: 34,5 cm, -0,5
Vasen pohje: 34 cm, -0,5
Oikea hauis levossa: 26 cm, -1
-jännitettynä: 29 cm, 0
Vasen hauis levossa: 26 cm, -1
-jännitettynä: 29,5 cm, 0

Suunta on siis taas alaspäin!

Askelkyykky <3

2009-08-05T09:01:00.002+03:00

Herkuton elokuu on alkanut, ja olen pystynyt kieltäytymään jo muutamista mieliteoista ihan sen voimalla. Viime viikon herkku - okei, elokuuta siitä oli tasan 2 päivää - oli piccolopullo kuivaa cavaa ja 12 cl kuivaa valkoviiniä, joista tuli noin 220 kcal. Tämänkin viikon herkku tullee olemaan nestemäisessä muodossa.

Tein eilen pitkästä aikaa askelkyykkyjä salilla. Ensinnäkään ne eivät olleet niin tuskallisia kuin muistin, ja nyt on takapuoli mukavan kipeä. :)

Paino oli 75,2 kg aamulla, ei siis mitään mullistavan pientä, mutta onpahan kuitenkin alhaisin tänä vuonna.

Herkuton elokuu

2009-07-31T16:02:00.003+03:00

Tasapaino kyseli herkuttoman kuukauden perään, ja Omenainen ehdottikin heti elokuuta herkuttomaksi. Haaste on täällä otettu vastaan hieman kauhistellen. Vartaloni on kuitenkin sen tarpeessa, uskon kuukauden lähes totaalikieltäytymisen tekevän minulle ihan hyvää.

EDIT: pikkelsi taisi olla haasteen ensimmäinen ehdottaja. :)

Onneksi on olemassa erilaisia sallittuja herkkuja, kuten ihanat juustot ja tuoreet marjat. Kerran viikossa saa sitten syödä jotain kiellettyä, jota tekee oikeasti mieli.

Muita mukaan haasteeseen?

Cooper

2009-07-31T14:50:00.000+03:00

Juoksin eilen Cooperin testissä 1900 m. Kuntoni on siis keskitasoa. Yllätin itseni, uskalsin toivoa kykeneväni juoksemaan vain noin 1600 m.

En ole siis huonokuntoinen!

Monirakkulaiset munasarjat

2009-07-24T12:35:00.000+03:00

Kävin tällä viikolla lääkärissä, koska kuukautisiani ei vaan kuulunut ja raskaustesti oli negatiivinen. Ultraäänessä diagnoosiksi tuli monirakkulaiset munasarjat, jotka voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä kuukautisia. Laihdutus auttaa tähänkin vaivaan, eli jälleen kerran sain gynekologilta syyn laihduttaa. Muuten ei tarvitse tehdä mitään, ellei kuukautisten epäsäännöllisyys ala haitata elämää jossain vaiheessa.

Ilmeisesti monirakkulaiset munasarjat eivät automaattisesti tarkoita, että minulla olisi PCOS?

-10%

2009-07-23T12:20:00.004+03:00

Vihdoin ja viimein olen karistanut 10% painostani. Vaaka näytti aamulla 75,3 kg. Maanantaina se oli vielä 76,1 kg, mutta kuukautisten lopulta alettua turvotuskin näemmä lähti.

Urheilurintamallekin kuuluu ihan mukavaa, olen pyöräillyt aika paljon. Viikonloppuna ajelin 100 km yhtenä päivänä, keskinopeuskin oli yli 19 km/h. Great success! Jaloissa alkoi tuntua loppuvaiheessa, ja ainakin kuvittelin huomanneeni, että näiden kilojen nostaminen mäen päälle on hitusen hankalampaa kuin vaikkapa 60 kilon. Taas yksi lisäsyy laihduttaa, olen henkisesti mäkispesialisti. Oikeastaan olen sitä myös fyysisestikin, nimittäin alamäkeen pääsee painavampana helpommin kovaa.

Kävin toissapäivänä pisimmällä juoksulenkillä todennäköisesti moneen vuoteen. Reilut 7 km meni yllättävän mukavasti, uskoisin pystyväni juoksemaan jo 10 km. Syyskuussa juostaan Espoon rantamaratonin ohessa Aaltokymppi, eli Aalto-yliopiston väelle tarkoitettu 10 km juoksutapahtuma. Yliopisto sponssaa osallistumisen, joten harkitsen sinne menemistä.

Suunta taas alas

2009-07-02T13:43:00.002+03:00

Pääsin vihdoin pois painon jumittamisesta, eikä se vaatinut muuta kuin ottamista itseään niskasta kiinni. Olen syönyt tämän viikon kunnollisesti, liikkunut jo kolmesti, ja vaaka näytti äsken 75,7 kg. :) Se on toiseksi alhaisin paino tämän laihdutuksen aikana, painoin 75,2 kg maaliskuussa verenluovutuksen jälkeen. 300 g vielä 10% painonpudotukseen, ja enää muuten 11,1 kg normaalipainoon.

Kävin eilen vielä pyöräilemässä. Sää oli ihana, ei tuullut eikä ollut liian kuuma. Lenkki kesti noin 2 h 20 min, ja keskinopeus oli huimat 19,9 km/h, mikä on minulle erittäin hyvin. Huomenna uudestaan, tänään annan jaloilleni lepopäivän.

just another manic monday

2009-07-01T13:44:00.003+03:00

Löysin taas liikunnan riemun pienen tauon jälkeen. Endorfiinit hyrräävät, ja olo on oikein hieno. Maanantaina kävin salilla, jonka jälkeen olo oli vielä niin energinen, maaninen olisi ehkä oikeampi sana, että lähdin vielä lyhyelle intervallilenkille. Olen hidas, se tuli ainakin todettua. Eilen käytiin miehen kanssa pyörälenkillä rantaa pitkin, maisemat olivat kauniita ja pyörä tuntui kulkevan suht hyvin. Sain myös hyviä ideoita juoksureiteille.

Tänään saatan hypätä taas pyörän selkään, tai antaa kipeille takareisilleni ja huonosti nukkuneelle keholleni lepopäivän.

Uskon olevani nyt matkalla parempaan suuntaan. Perjantaina astun vaa'alle, uskon ja toivon sen näyttävän alle 76 kg.

0 cm! 0 kg!

2009-06-26T14:25:00.003+03:00

Otin mitat. Yhteismuutokseen en laske tuota vasemman hauislihaksen kasvua, koska se on positiivinen asia. Muuten 1,5 kuukaudessa ei ole tapahtunut juuri mitään, läskit ovat siirtäneet paikkaa. No, enpähän ole lihonut.

Paino: 76,3, 0 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, +1
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 72 cm, +1
Napa: 75 cm, 0
Lantioluiden päältä: 90 cm, 0
Takapuolen levein: 96 cm, 0
Oikea yläreisi: 55,5 cm, -1,5
Vasen yläreisi: 55,5 cm, -0,5
Oikea pohje: 35 cm, 0
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29, 0, 0
Vasen hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29,5, +1,5

Lohirullia

2009-06-23T14:46:00.004+03:00

Söin eilen ja tänään ihania graavilohesta tehtyjä rullia. Uusi kamerani saapui myös eilen, joten täytyihän sitä päästä testailemaan! Tässä siis ohjeet 3-5 rullan tekemiseen, riippuen tuorejuustokerroksen paksuudesta.

Tarvikkeet:

graavilohta
tuorejuustoa, itse käytin maustamatonta
kevätsipuli
ruohosipulia
salaattia, romaine ainakin toimii hyvin
coctailtikkuja

1. Silppoa yksi kevätsipuli ja ruohosipulia maun mukaan. Aioin ensin laittaa myös kurkkua rullien sisään, mutta huomasin että ne pysyvät paremmin kasassa ilman kurkkua.
2. Sekoita sipuli ja ruohosipuli pariin ruokalusikalliseen tuorejuustoa.

3. Levitä täytettä salaatinlehdelle.

4. Aseta lohisiivu salaatin päälle, kääri rullaksi ja työnnä coctailtikku keskeltä läpi.

Muutoksen psykologiaa

2009-06-19T14:58:00.001+03:00

Työpsykologian tenttiin lukiessa törmäsin mielenkiintoiseen muutosohjelmaan, joka soveltuu yritysmaailman lisäksi myös laihduttamiseen. Transformatiivisessa muutoksessa poisopitaan vanhat tavat ja opitaan uusia toimintatapoja. Edgar Scheinin mukaan muutoksessa on kaksi pääperiaatetta

Eloonjäämisahdistuksen tulee olla suurempi kuin oppimisahdistus
Ennemmin tulee laskea oppimisahdistusta kuin lisätä eloonjäämisahdistusta

Toisin sanoen, ennemmin kuin syyllistetään ylipainoisia ihmisiä läskeistä, kannattaisi kannustaa heitä (meitä) löytämään sopiva tapa laihduttaa.

Oppimisahdistuksen puolustusreaktioihin kuuluu esimerkiksi ongelman välttely, eli kielletään muutoksen tarpeellisuus. "Olen tyytyväinen itseeni tällaisena", "minulla on isot luut", "en kuitenkaan ikinä onnistu", jokaisella on omat tekosyynsä. Vastuu voidaan myös yrittää siirtää jollekin muulle, esimerkiksi omia geenejään on helppo syyttää. Itse syytin entistä masennuslääkitystä, ja samalla sopivasti unohdin ne yli 10 kiloa, jotka tulivat lääkkeen lopettamisen jälkeen... Tiedän, että joillakuilla on ihan oikeasti jokin fyysinen vika, tai lääkitys, joka lihottaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin meillä kaikilla ei ole.

Schein mainitsee kahdeksan tapaa, joilla luodaan psykologista turvallisuutta muutokseen.

Vastustamaton, positiivinen visio: eli kuvittele itsesi hoikkana, jaksavana ja terveenä ihmisenä.
Koulutus: opiskele terveellisiä elämäntapoja, opettele liikkumaan.
Oppijan osallistuminen: jokainen oppii hieman eri tavalla ja pitää eri jutuista, joten täytyy löytää oma keino päästä päämäärään. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse harrastaa juoksemista.
"Perheryhmien ja -tiimien" epävirallinen koulutus: läheisten tuki on tärkeää, ja ruoanlaitto on helpompaa jos saa koko oman ruokakuntansa syömään edes suunnilleen uuden ruokavalion mukaisesti.
Harjoitustilanteet, ohjaajat ja palaute: palautetta saa esimerkiksi vaa'alta ja mittanauhalta, ohjausta esimerkiksi laihdutusryhmistä tai kunto-ohjaajalta, harjoitustilanteeksi sopii vaikkapa aterioiden suunnittelu jossain kalorilaskurissa, jolloin voi etukäteen nähdä mitä kannattaisi syödä ja mitä ei. Valitettavasti laihduttamisessa on vaikeaa tehdä simuloituja harjoitustilanteita, mutta onneksi virheistä voi aina oppia!
Positiiviset roolimallit: lehtien onnistumistarinat ja muut laihdutusbloggaajat ovat loistavia esimerkkejä siitä, että muutkin ihmiset ovat pystyneet tähän.
Tukiryhmät: erilaiset laihdutusryhmät, nettikeskustelut, blogosfääri.
Palkitsemisjärjestelmät ja -rakenteet: palkitse onnistumisesi, mutta älä ruoalla.

Uskon itse, että laihdutus on aika pitkälti psyykkistä, ja mielestäni laihdutusoppaat saisivat keskittyä enemmän myös henkiseen puoleen. Scheinin mukaan onnistunut muutos vaatii noiden kaikkien kahdeksan kohdan noudattamisen, ei siis ihmekään että niin moni laihduttaja epäonnistuu. Pelkkä positiivinen visio itsestä hoikkana ja päätös uusien tapojen opettelusta ei riitä.

Minulta on aikaisemmin puuttunut ryhmän tuki ja palkitseminen. Tällä kerralla olen päässyt jo näin pitkälle nimenomaan blogini ansiosta. Olen saanut täällä purkaa mietteitäni laihdutusprosessista (kohta 7) ja saanut positiivisia roolimalleja (kuten jo melkein 20 kiloa pudottanut Omenainen).

Ei sittenkään niin paha

2009-06-18T14:46:00.003+03:00

Kävin vaa'alla, se näytti vain 77,2 kg. Tuo ei ole edes aamupaino, todellisuudessa luulen painavani ehkä 76,8 kg! Pelkäsin olevani taas 80-kiloinen, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, niin kyllähän se näkyisi vaatteissa. Ehkä se suuri hiilarifestivaali09 oli hieman mielikuvitukseni tuotetta, en nimittäin muista milloin olisin syönyt pastaa. Muitakin tärkkelyspitoisia tuotteita (leipä, peruna, riisi) olen syönyt vain kodin ulkopuolella, ja silloinkin pienen määrän entiseen elämään verrattuna. Miksi syödä riisiä kiinalaisessa ravintolassa, kun kastike on paljon maukkaampaa?

Mitat otan heti, kun selkäkipu sallii. Tällä hetkellä kaikki selän liike sattuu, joten liikunta saattaa jäädä aika olemattomiin tänään. Alkanut flunssa onneksi lähti pois, olen enää vähän nuhainen.

Shape-lehti on muuten uudistanut nettisivunsa, kannattaa tsekata! Kutri.net on hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen, harmi juttu.

PS. Pizzaa ja jäätelöä on siis mennyt ainakin kerran viikossa, en siis ole syönyt niin hyvin kuin tuosta aloituskappaleesta voisi luulla.

Haluan tehdä comebackin

2009-06-16T15:37:00.003+03:00

Miten voi olla näin vaikeaa palata laihdutukseen? Olen nyt elänyt jo pari kuukautta suht holtittomasti, ja tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni. Ruoka ahdistaa taas, oma vartalo ahdistaa, en uskalla mennä vaa'alle, tekisi taas mieli perua yksi tapaaminen kavereiden kanssa, koska häpeän vartaloani niin paljon.

Vaatekoko on kuitenkin suunnilleen sama kuin pari kuukautta sitten, onneksi. Tosin mieluustihan sekin olisi pienentynyt...

Luin tekstini tammikuulta, ja ajattelin palata siihen. Silloin oli hyvä tsemppi päällä, ja tuloksiakin tuli. Aion siis seuraavan neljän viikon aikana:

Liikkua vähintään 3 kertaa viikossa
Kokeilla jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
Pitää ruokapäiväkirjaa vähintään 22 päivän ajan

Tarkistuspäivä on tiistai, 14.7. Olen nyt hieman flunssassa, joten tämän viikon liikunnat saattavat jäädä vähemmälle.

Mitat saatan uskaltaa ottaa jahka kuukautiseni joskus suvaitsevat loppua (9. vuotopäivä menossa, oi tätä onnea...).

Nyt kaipaisin hyviä neuvoja ja tsemppiä... Haluan onnistua, en halua jäädä tähän tilaan loppuelämäni ajaksi.

Kipeät jalat

2009-05-22T22:12:00.002+03:00

Huhhhuhhhhuhh, olen ihan jumissa. Kävin eilen rankimmalla juoksulenkillä vuosiin, reilut 6 km, keskinopeus 7,6 km/h. Se on minulle iso juttu, ei ihme että jaloissa tuntui loppusuoralla. Tänään olin rääkkispinningissä, olen ihan varma että se ohjaaja on ollut kaleeriorjalaivalla työnjohtajana edellisessä elämässään. Tunti oli siis loistava ja endorfiinit virtaavat edelleen!

Olen tällä viikolla myös treenannut alakroppaa ja vatsaa salilla sekä käynyt vesijuoksemassa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä treeni yläkropalle, sunnuntaina taas alakroppaa jos en ole krapulassa.

Viime viikko meni vähän miten meni. Liikuin kunnolla vain kahdesti, lisäksi juoksin kaverin luota kotiin hakemaan likööripulloa (meiltä loppui alkoholi) ja pyöräilin takaisin. Matkaa oli noin 1,5 km/suunta, ja aikaa meni vajaa puolet Euroviisujen pistelaskuista. Lasketaanko se duathloniksi? :D

Ajattelin nyt viikonloppuna miettiä valmiiksi kasan aamiaisia, lounaita ja päivällisiä ensi viikolle. Siitä listasta olisi helppoa valita joka päivä ruoat, eikä tarvitsisi sen kummemmin miettiä joka ikinen päivä, mitä söisi.

Onko kellään vinkkejä ruokiin? Hiilihydraatteja saisi mielellään olla 5-8 g/annos, proteiinia noin 20-30 g/annos, rasvaa vapaasti ja kasviksia mielellään 150-200 g/annos.

+4,5 cm!

2009-05-14T12:29:00.003+03:00

Paino: 76,3, +0,4 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, 0
Alta: 76 cm, +2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, 0
Napa: 75 cm, +2
Lantioluiden päältä: 90 cm, +1
Takapuolen levein: 96 cm, -1
Oikea yläreisi: 57 cm, +1
Vasen yläreisi: 56 cm, 0
Oikea pohje: 35 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, 0
Vasen hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 28, 0

Pelonsekaisin tuntein astuin vaa'alle ja käsittelin mittanauhaa. Mitään järkyttävää katastrofia ei ole tapahtunut, uskon että ensi kuussa suunta on taas alaspäin!

Mitä tästä opimme: stressi ja/tai lomaviikko eivät ole ihan hyviä juttuja laihdutuksen kannalta. Toisaalta, nyt kun kerrankin suunta on vääränlainen, saatan saada lisää motivaatiota palata ruotuun. Aikaisemminhan olen laihtunut, vaikka olisinkin elänyt vähän miten sattuu. Mahdollisesti sen rohkaisemana ("ei yksi jäätelö/siideri/mikä lie näy missään!") elin viime kuun hieman huonommin. Suunta on onneksi jo toinen, mutta otan nyt viikon kerrallaan.

Pyöräilyä

2009-05-13T15:03:00.001+03:00

Spinningistä on ollut ihan selkeästi hyötyä. Vuoden ensimmäisen pyörälenkin keskinopeudeksi tuli noin 18,5 km/h, mikä taitaa olla uusi ennätykseni (siis ensimmäisen lenkin nopeudeksi)! Reitti on ollut jo vuosia sama, melko mäkinen Bodomin kierros. Oli hauskaa, ja itsetuntokin sai kaipaamaansa nostetta.

Toin sitten pyörän isältäni tänne omaan kotiini. Täältä pitäisi päästä aika helposti vaikkapa Kirkkonummelle pyöräilemään. Tykkään pyöräillä maaseudulla, kaupungissa on ihan liikaa liikennevaloja ja muita tielläliikkujia.

Jos saan töitä inhimillisen pyöräilymatkan päästä kotoa, niin voisin pyöräillä töihin vaikka edes muutaman kerran viikossa. Esimerkiksi koululle pääsen täältä usein jopa nopeammin pyörällä kuin bussilla.

Viikko kerrallaan

2009-05-12T14:42:00.002+03:00

Viime viikko meni oikein hyvin liikunnan osalta. Kävin kahdesti juoksemassa, kerran pyöräilemässä, kerran venyttelytunnilla ja kolmesti salilla. Pidin vielä kaksi lepopäivääkin.

Tällä viikolla aion...

liikkua viitenä päivänä
syödä vähintään 500 g rehuja päivässä
harrastaa arkiliikuntaa, kuten kävellä kauppaan, mennä bussilla joka ei mene ihan tästä läheltä, siivota kunnolla (argh, vihaan siivoamista...) tms.

Ensi viikolla uudet tavoitteet, tai sitten pidän nuo samat, katsotaan millainen on olo!

Parsakaalivuokaa

2009-05-08T15:01:00.000+03:00

Tein uskomattoman hyvää parsakaalivuokaa tätä reseptiä mukaillen. Korvasin kerman paketilla (200 g) ruohosipulituorejuustoa ja ripottelin päälle aurajuustoa normaalin juustoraasteen lisäksi. Ihanan makuista, ja piirakka pysyi todella hyvin kasassa ilmankin pohjaa!

Luomien tarkkailu

2009-05-07T15:48:00.000+03:00

Aurinkosuojajuttuni saa nyt jatkoa luomien tarkkailusta. Paras tapa ehkäistä ihosyöpää on tarkkailla itse omia luomiaan ja näyttää lääkärille epäilyttävät tapaukset. Lääkärissä voi käydä muutaman vuoden välein rutiinitarkastuksessa. Itsekin pitäisi varata aika, sillä edellisestä kerrasta on jo yli viisi vuotta aikaa.

Englannin kielestä tulevat ABC-säännöt epäilyttävien luomien löytämiseen:

A: asymmetria (luomen kaksi puolikasta ovat erimuotoisia).

B: border (luomen reuna on epätasainen).

C: colour (luomen väri on muuttunut).

D: diameter (luomen läpimitta on yli 6 mm).

Lääkärin vastaanotolle on mentävä aina seuraavan oireen vuoksi:

E: enlargement (luomi kasvaa tai muuttuu muilla tavoin).

Kannattaa ottaa valokuvat omasta ihostaan, joihin voi verrata muutoksien havaitsemiseksi. Muista myös päänahka!

Minulta on poistettu kolme luomea, selästä, jalkapohjasta ja häpykarvoituksen seasta. Yksi oli iso, yksi tumma ja yksi hyvin omituisen muotoinen. Yhdessäkään ei ollut mitään viittausta kasvaimeen. Luomen poisto on helppo operaatio, lääkäri viiltää veitsellä luomen irti paikallispuudutuksessa, jonka jälkeen haavaan laitetaan tikit ja luomi lähetetään patologille. Minä onnistuin tulehduttamaa selän ja jalkapohjan haavat, jonka jälkeen sain antibioottikuurin ja muistaakseni uudet tikit. Selässä on edelleen kolikonkokoinen arpi.

(ABC-ohjeet täältä)

Tämä oli muuten tämän blogin 100. teksti!

Hyllyvät ihrat

2009-05-06T12:57:00.000+03:00

Sain muuten taas uuden syyn lisää laihtua: on kivempi laskea tärisyttävää rinnettä jos vatsaläskit eivät hölsky. Samoin eilen juoksulenkillä alaselän ja takapuolen läskit hyllyivät. En nyt puhu esteettisestä vaikutelmasta, vaan se hölskyntä tuntuu epämiellyttävältä. Minulla on jo tukevat urheilurintaliivit, myydäänköhän jossain urheilukorsetteja? :D

Turvotuksesta huolimatta lasketteluhousuni menivät hyvin päälle, toisin kuin vielä tammikuun lopussa. En ostanut vielä uusia, katsotaan sitten ensi kauden alussa missä mennään. Tarvitsenko jo koon 36 silloin? Takistani en haluaisi luopua, se on kaunis, lämmin ja siinä on monta taskua, joten en yleensä tarvitse laskureppua mukaan. Varmasti vastaavia löytyy myös pienemmässä koossa.

Huomenna menen isin kanssa pyöräilemään. Samalla voisin kaivella vintiltä muutamia vanhoja vaatteitani. Sovitin muuten ennen lomalle lähtöä iltapukuani, jonka olen ostanut noin 64-kiloisena, ja sehän meni jo päälle, eikä edes näytä makkarankuorelta! Harmi vaan, että ei ole mitään iltapukujuhlia tiedossa. Voisin toki pitää vihdoin tuparit, astetta juhlavammalla pukukoodilla. ;)

Täällä taas!

2009-05-05T11:55:00.003+03:00

Laihdutus- ja blogitauon jälkeen palaan normaaliin elämään toivottavasti entistä pirteämpänä.

Tulin sunnuntaina viikon laskettelureissulta Lapista, oli oikein hauskaa! Laskin seitsemänä päivänä, joista muutamana päivänä ihan antaumuksella kun rinteet olivat vielä jonkinlaisessa kunnossa myös iltapäivisin. Alkuvuoden urheilu näkyi, laskin toisena päivänä ehdottomasti eniten porukastamme, ja olin ainoa, jonka lihakset eivät olleet kipeinä illalla ja seuraavana aamuna. Kannatti siis treenata jalkoja! Ensi kaudelle täytyy kehittää etenkin tasapainoa, minä kun onnistuin kerran kaatumaan myös penkiltä noustessa...

Laskettelun ja ulkoilun vastapainona tulikin sitten syötyä hiilihydraatteja ja juotua alkoholia suunnilleen yhtä paljon kuin fuksivappuna (huom, teekkarivappu kestää semmoisen viikon). Olo on edelleen turvonnut ja vähän nuupahtanut. Vaaka sanoi 77,9 kg tänään, uskoisin lukeman olevan jo huomenna pienempi kun turvotusta lähtee.

Ennen lomaa kriiseilin taas kerran opinnoista ja kesätyöttömyydestä, joten minulla ei ollut energiaa enää miettiä laihduttamista. Liikuin aika vähän, söin vähän kasveja, mutta en kuitenkaan tärkkelystä. Jäätelöä tosin meni, kiitos Ben&Jerryn uutuusmakujen... Tuli taas nähtyä, että mielentilan täytyy olla otollinen laihdutuksen onnistumiseen. Stressaantuneena ja/tai masentuneena ei jaksa miettiä enää ruokiakaan, ja syö juuri sitä mitä sattuu haluamaan.

Hame on laihduttajan paras ystävä

2009-04-15T10:46:00.002+03:00

Uskaltauduin eilen sovittamaan erästä rakasta hamettani, jonka olen ostanut noin 63-kiloisena. Sehän menee taas päälle! Se jää nyt toki vyötäröstä korkeammalle kuin ostohetkellä, mutta näyttää silti oikein hyvältä ja sopivalta.

Hame on siis loistava vaatekappale laihduttaessa. Useat hameet näyttävät hyvältä sekä vyötäröllä että lantiolla, joten ympärysmittojen kaventuessa voi vaan laskea hametta. 63-kiloisena ostetut farkut eivät varmaankaan mene vielä päälle, mutta hameet menevät. Samoin 83-kiloisena ostetut farkut eivät enää näytä hyvältä, hame sen sijaan sopii edelleen.

Lasketteluhousuni, jotka vielä tammikuussa kiristivät ja napit meinasivat koko ajan aueta, menevät nyt päälle tosi hyvin. Ensi talvena toivottavasti tarvitsen jo uudet.

-24,5 cm

2009-04-14T12:49:00.003+03:00

Paino: 75,9, -1,2 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, -3
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, -1
Napa: 73 cm, -3
Lantioluiden päältä: 89 cm, -5
Takapuolen levein: 97 cm, -1
Oikea yläreisi: 56 cm, -4
Vasen yläreisi: 56 cm, -4
Oikea pohje: 35,5 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, -0,5
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, N/A
Vasen hauis levossa: 26 cm, -0,5
-jännitettynä: 28, N/A

Olen viime päivät vältellyt vaakaa, blogia (teidän kommenttinne tulevat myös sähköpostiini ja olen lukenut jokaisen, kiitos niistä kaikista!) ja mittanauhaa. Tuntuu, että olen syönyt melkein mitä sattuu, ja pelkäsin lihoneeni jonnekin 78 kilon paikkeille. Tänään uskaltauduin vaa'alle, ja tuloksen rohkaisemana otin kuukauden viralliset mitat aikataulun mukaisesti. Nyt läskiä on lähtenyt sieltä mistä pitääkin, eli reisistä ja alavatsasta. D-kupin rintaliivitkin alkavat olla liian isoja. Hauiksista on muuten tosi vaikeaa mitata, joten ne mitat ovat epätarkimpia.

Tästä voi nyt jatkaa kahteen suuntaan. Voin jatkaa syömistä vähän miten sattuu ja liikkua edelleen aiempaa vähemmän. Tulostahan on tullut silti. Toisaalta voin tsempata entistä enemmän, jolloin laihdun enemmän ensi kuussa.

Haluan ja päätän valita jälkimmäisen tien.

Pale is the new tan

2009-04-06T14:23:00.001+03:00

Terveelliseen elämään kuuluu muutakin kuin ruokavalio ja liikunta. Yksi taas tähän aikaan vuodesta tärkeä asia on auringolta suojautuminen. Minulla on kalpea ja pisamainen iho, palan Suomessa vappuna enkä rusketu koskaan, joten aurinkorasvoilla läträily on tuttua puuhaa.

Auringon säteily johtuu auringon ytimessä tapahtuvasta jatkuvasta ydinreaktiosta, jossa vety fuusioituu heliumiksi. Säteilyssä on useita eri aallonpituuksia, esimerkiksi näkyvää valoa, lämmittävää infrapunasäteilyä ja pahamaineista ultraviolettisäteilyä. UV-säteet voidaan jakaa vielä kolmeen osaan, UV-A, UV-B ja UV-C, joista ensimmäistä pääsee eniten maan pinnalle ja jälkimmäistä vähiten.

UV-säteilyhän aiheuttaa ihosyöpää ja saa ihon palamaan. Lisäksi se vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Tätä vastaan voidaan suojautua aurinkorasvoilla, vaatteilla ja yksinkertaisesti välttämällä aurinkoa. Aurinkosuojat voidaan jakaa fysikaalisiin ja kemiallisiin, joista fysikaaliset suojat sisältävät säteilyä heijastavia epäorgaanisia partikkeleita, ja kemialliset taas orgaanisia yhdisteitä, jotka imevät säteilyä itseensä. Syöpäjärjestöjen mukaan lapsille tulisi käyttää vain fysikaalista aurinkosuojaa, muistaisin myös jostain lukeneeni, että se sopisi myös paremmin herkkäihoisille. Luonnollinen keino aurinkoa vastaan on myös kookosrasva!

Aurinkosuojaa tulisi levittää kunnon kerros iholle, jotta voide tehoaisi, lisäksi voidetta tulee lisätä tarpeeksi usein ja esimerkiksi uimisen tai hikoilun jälkeen. Kunnollinen suojakerroin, mieluiten yli 20, on myös olennaista. Suunnilleen jokainen jenkkiläinen naistenlehti suosittelee suojakertoimellisen kosteusvoiteen käyttöä ympäri vuoden. En usko että Suomessa pimeinä talvikuukausina tarvitsee suojakerrointa yhtään mihinkään, mutta nyt aurinko on jo samalla korkeudella kuin syyskuussa. Omatkin pisamani alkavat taas vahvistua, joten onneksi postimies toi viime viikolla purkin Cliniquen Superdefense-voidetta, jossa on suojakerroin 25. Käytin sitä ahkerasti viime kesän, ja ilmeisesti se tehosi, sillä pisamani olivat haaleammat kuin yleensä kesäisin.

Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytää UV-indeksin eri paikkakunnille. Suojautumisen tarve alkaa, kun UV-indeksi on vähintään 3. Normaalit "lomaolosuhteet", eli lumi, hiekka ja vesi, voimistavat UV-säteilyä. Samoin puolipilvinen sää voimistaa säteilyä, sillä se heijastuu pilvien reunoista.

Periaatteessa uskon jokaisen tietävän nämä asiat, mutta käytännön toteutus tökkii. Aurinkorasva on usein tahmaista, se valuu silmiin ja suuhun urheillessa, sen levittäminen vaatii hieman vaivaa ja yhä edelleen moni uskoo aurinkorasvan estävän ruskettumisen. Aurinkoa neuvotaan myös välttämään puolenpäivän aikaan, mutta juuri silloinhan on mukavinta lojua pihalla/rannalla/uima-altaalla hyvän lehden tai kirjan kanssa! Tahmaisuutta ja valumista vastaan suosittelen omaa voidetta kasvoille. Esimerkiksi juuri tuo Superdefense imeytyy hyvin ihoon, eikä jätä aurinkorasvamaista tunnetta. Nivean Light feeling on myös mukavan epätahmaavaa kamaa.

Eli summa summarum: käytä sitä aurinkorasvaa! Sen lisäksi tarkkaile luomiasi, mistä on tulossa lähiaikoina ihan oma juttunsa.

Kuinka paljon sä olet laihtunut?

2009-04-05T10:52:00.000+03:00

No niin, nyt tuli ensimmäinen kerta, kun joku ihan spontaanisti kysyy kuinka paljon olen laihtunut! Tätä olenkin jo odottanut. Kiitos äiti, kiva kun huomasit. :)

Vaikka juuri eilen totesin, että en laihduta saadakseni muiden ihailua, niin silti on kivaa kun muutkin huomaavat laihtumiseni. Saan uskoa, että se ei ole vain minun pääni sisällä. Miten en voi uskoa laihtuneeni? Vaaka, mittanauha, vaatteet, blogini lukijat ja poikaystävä kertovat minun laihtuneen, mutta silti sitä on niin vaikeaa uskoa! Vaaka ja mittanauha kertovat mittausvirheestä, vaatteet ovat huonolaatuisia ja venyvät kaapissa, ihan selkeästi kauppojen vaatekoot ovat suurentuneet tänä vuonna, blogin lukijat ja mies haluavat vain olla ystävällisiä jne.

Siis oikeasti, kuinka harhainen ihminen voikaan olla?

Lose to gain

2009-04-04T10:40:00.001+03:00

Motivaation hieman horjahdellessa, on hyvä miettiä, mitä kaikkea olen saavuttanut nykyisellä ruokavaliollani ja liikunnallani.

En ole enää kiukkuinen nälkäisenä. Muutenkaan nälkä ei ole enää vihollinen numero yksi. Selviän kaupasta nälkäisenäkin ostamatta nopeita hiilihydraatteja.
Nukun paremmin kuin ennen. Nukahdan nopeammin, ja pääsen aamulla ylös helpommin. Vihaan edelleen heräämistä, mutta kukapa ei?
Vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle.
Pidän vartalostani enemmän, en enää itke omaa lihavuuttani, enkä välttele poikaystäväni kosketusta.
Tunnen suurta onnistumisen iloa kun paino tai jokin ympärysmitta on pienentynyt.
En tunne enää niin huonoa omatuntoa, jos olen syönyt jotain "väärää". Tiedän onnistuvani ajoittaisista lipsahduksista huolimatta.

Mitä voin vielä saavuttaa...

Kesällä 2010 reidet eivät toivottavasti enää hankaa yhteen kävellessä, joten voin olla ulkona ilman sukkahousuja, eivätkä reiteni hankaudu rikki.
Muutama vielä vanhempi vaate mahtuu päälle.
Todennäköisyys sairastua vanhempana esimerkiksi diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin pienenee huomattavasti.
Tulen toivottavasti vielä tyytyväisemmäksi omasta kehostani.

Näitä miettiessä tulee väkisin mieleen, että olen jo saavuttanut todella paljon. Olennaisin asia on oma hyvä oloni, jonka ylläpitämiseen tarvitsen liikuntaa ja kunnollista ruokailua. Paino laskee vähän niinkuin sivutuotteena, vaikka onhan sekin olennainen osa tätä juttua.

Huomaattehan, että tuossa toisessa listassa ei ole minkäänlaista muiden ihailun saavuttamista. En usko, että laihana saisin enemmän rakkautta osakseni kuin nyt. En todellakaan kuvittele, että vaikkapa avopuolisoni päättäisi kosia kun painoni laskee alle 60 kilon. En myöskään usko hoikkuuden tuovan minulle enempää kavereita, tutkintotodistusta käteen tai unelmatyöpaikkaa. Joskus teininä taisin kuvitella laihtumisen tekevän minut onnelliseksi, ja kun niin ei käynytkään, aloin taas lihoa. Okei, oli siinä muitakin syitä, mutta varmasti yksi asia oli se, että en ollutkaan täydellisen onnellinen 52-kiloisena.

Always Coca-Cola!

2009-04-03T11:43:00.000+03:00

Hesarissa oli eilen uutinen Coca-Colan mainostuksesta Australiassa.

Coca-Cola julkaisi lokakuussa australialaislehdissä äideille suunnattuja mainoksia. Niiden mukaan on vain myytti, että juoma lihottaa, kuluttaa hampaita tai sisältää kofeiinia.

Voi apua. Onneksi yhtiö joutui korjaamaan tuon mainostuksensa. Ainakin Suomessa cokispullossa lukee, että siinä on kofeiinia. Litrasta colaa saa jo yli 400 kaloria, joten ainakin runsaasti käytettynä se kyllä voi olla lihottavaa - ellei sitten korvaa ruokaa cokiksella, mikä taas ei mitenkään voi olla terveellistä. Cokiksen pH on myös alhainen, mistä käsittääkseni johtuu hampaiden kuluminen.

McDonald'sin mainokset myös ärsyttävät, etenkin niiden suuntaaminen lapsiperheille. En usko, että lasten, tai kenenkään muunkaan, kannattaa syödä roskaruokaa. Lisäksi Yhdysvalloissa McDonald's on haalinut ravitsemusterapeutteja suosittelemaan hampurilaisia kaikille, kuten Supersize Me -elokuvasta opimme. Elokuvan jälkeen kävin kauhistelemassa lafkan jenkkisivustolla, esimerkiksi seuraava väite on hieman kyseenalainen: "McDonald’s serves a range of high-quality foods that can fit into a balanced diet." Joopajoo. Tosin täytyy sanoa, että jenkkimäkkärin ranskalaiset olivat jostain syystä parempia kuin Suomessa.

Itsekin siis käyn joskus Mäkissä tai Hesessä, mutta ainakaan en kuvittele syöväni silloin terveellisesti.

Huhtikuun tavoitteet

2009-04-02T10:15:00.000+03:00

Tässä kuussa ajattelin ottaa rennosti. Saatan lähteä peräti kahdesti Lappiin, joten edessä on tilanteita, joissa on hankalaa vaikuttaa syömisiini ja muutama päivä autossa istumista. Vastapainona tiedossa on laskettelua mahdollisesti jopa neljässä eri paikassa. :)

Liikuntatavoitteet:

Kokeilen jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
Venyttelen ainakin kaksi kertaa viikossa
Teen pilatesta ainakin kaksi kertaa viikossa, poislukien viimeinen viikko, joka tosiaan menee siellä Lapissa

Ruokatavoite:

Etsin tai keksin itse kolme uutta vähähiilihydraattista reseptiä, ja kokeilen niitä

Ei siis mitään stressaavaa tai liian hankalaa. Maaliskuussa lähti kaksi kiloa, jos huhtikuussa pääsen samaan, niin olen jo laihtunut 10 kiloa!

Suklaata ja selkäkipuja

2009-04-01T14:05:00.003+03:00

Olen ollut aika kiireinen viime päivinä, joten en ole ehtinyt päivittää blogiakaan.

Loppuviikon liikunnat menivät vähän pieleen viime viikolla, kiitos vatsakivun perjantaina ja selkäkivun sunnuntaina + maanantaina. Tarinan opetus: jos olet syönyt pari viikkoa hyvin vähän hiilihydraattia, niin älä syö kerralla montaa Wiener Nougatia. Maha tulee todella kipeäksi. Toinen opetus: pidä parempaa huolta ryhdistäsi, eli älä ole koneella ihmeellisessä asennossa montaa tuntia päivässä.

Paino oli aamulla 75,9 kg, ihan jees kai. En ole jaksanut merkkailla syömisiäni, osittain siksi, että niitä Wiener Nougateja tuli syötyä useampi vielä viikonloppuna... Tieto lisää tuskaa ja niin edelleen. Söin vielä maanantaina yhden Cafe Picnicin italialaisen sandwichin, joka ei ollutkaan niin hyvää kuin muistin. Liikaa leipää ja liian vähän täytteitä.

Nyt olen kai palannut normaaliin päiväjärjestykseen. Ruokien merkkailu kalorilaskuriin tosin hieman kyllästyttää, mutta toisaalta tulosta tulee parhaiten, kun tiedän tarkkaan mitä syön. Toisaalta taas, alan tietää jo aika hyvin, missä ruoissa on vähän hiilihydraattia, joten niitä suosimalla uskon saavani tulosta aikaan joka tapauksessa...

Herregud

2009-03-26T13:44:00.003+02:00

Aloin lyhentää uusia farkkujani, ja päätin huvikseni kaivaa vanhat farkut kaapista ja hieman vertailla kokoa. Olen melkein sanaton, pakko se on jo uskoa, että olen ihan oikeasti pienentynyt! Tavallaan tekisi mieli säästää nuo vanhat farkut, jotta voin myöhemminkin vertailla niihin, mutta toisaalta niistä voisi saada mukavan lantiomallisen farkkuhameen.

Päällä olevat farkut ovat kokoa 31, alla kokoa 34.

Välitavoitteita matkan varrelle

2009-03-25T12:48:00.003+02:00

Onko kenenkään muun hupina laskeskella esim. kännykän laskimella erilaisia painotavoitteita? Tyyliin 10% painosta pois, painoindeksi 24,9 tms?

Vaaka näytti aamulla 75,2 kg, mutta luovutin eilen verta ja vatsakin meni sekaisin rautatableteista. Katsotaan perjantaina tai lauantaina uudestaan painoa, kun keho on palannut taas suunnilleen normaalitilaan.

Mutta, 75,2 kg merkitsee jo yli 10% painonpudotusta! Tarkalleen ottaen 75,4 kg on -10% lähtöpainostani. Ilmeisesti jo 5-10% painonpudotuksella on merkittäviä terveyshyötyjä. Minulla ei tosin ole ollut toistaiseksi mitään ylipainosta johtuvia terveydellisiä haittoja. Kotiinkin (4. kerros, ei hissiä, kyllä, tänne oli tosi kiva muuttaa) olen aina jaksanut nousta. Mutta silti, kuten isiltä saamani tekstiviesti sanoo: "Ohoh! Tuo on kyllä melkoinen suoritus. Hieno homma." Mulla on maailman paras ja kannustavin isä. ;)

Katse alkaa siis jo pikkuhiljaa kääntyä seuraaviin tavoitteisiin., joka on -10 kg. Uskoin sen olevan -10 kg, mutta sitä ennen tuleekin vastaan jo puoliväli matkassa normaalipainoon. Lisäksi, koska tavoitteiden saavuttaminen on niin kivaa, päätin ottaa myös brittiläisen yksikköjärjestelmän käyttöön. Seuraavaksi siis rapsahtaakin 20 paunan (9,1 kg) pudotus rikki!

74,7 kg -20 paunaa
74,2 kg puoliväli normaalipainoon
73,8 kg -10 kg
72,8 kg puoliväli blogin aikana
70,2 kg -30 paunaa

69,9 kg uusi kymmenluku
69,4 kg 3/4 jäljellä matkasta normaalipainoon
68,8 kg -15 kg
68,7 kg 3/4 blogin aikana
68,2 kg paino 150 paunaa
67 kg -20%
65,7 kg -40 paunaa
64,6 kg NORMAALIPAINO
63,8 kg -20 kg
61,1 kg 50 paunan pudotus (kuulostaa niin paljon hienommalta kuin -22,7 kg :D)

Lihavoin tuosta nuo, jotka tuottanevat eniten iloa, ja jotka eivät ole niin tekemällä tehtyjä.

Elektrolyyttitasapaino kuntoon

2009-03-23T09:49:00.005+02:00

Omituinen heikotukseni ei tainnut sittenkään johtua vähistä hiilareista, vaan syynä oli liian nopean laihtumisen aiheuttama häiriö eletrolyyttitasapainossa. Minultahan lähti viikko sitten todella paljon nestettä kehosta, eli keho pääsi ehkä hieman kuivumaan.

Atkins (tai ainakin Atkins Health and Medical Information Services) varoittaa tästä ilmiöstä ensimmäisen viikon lopussa. Avuksi käsketään juoda vähintään kaksi litraa nestettä päivässä ja ottamaan monivitamiinitabletin, joka sisältää myös kivennäisaineita. Lisäksi voi syödä kaliumpitoisia elintarvikkeita, kuten avokadoa, parsakaalia, manteleita, persiljaa, auringonkukan siemeniä tai pinaattia.

Kaliumtabletteja ei minulle apteekissa myyty, sillä kaliumin liiallinen saanti voi pahimmassa tapauksessa johtaa sydämen kammiovärinään ja kuolemaan. Ostin sitten pari avokadoa ja kivennäisvettä, jossa on kaliumia ja magnesiumia. Lisäksi ostin magnesiumtabletteja, vaikka periaatteessa haluankin saada ravinteeni ensisijaisesti ruoasta. Se oli ehkä vähän liian hätäinen ratkaisu. Nyt on ainakin ensiapu saatavilla, jos esimerkiksi kuihdun pitkällä pyörälenkillä helteisessä Suomen kesässä. ;)

Elektrolyytit ovat siis epäorgaanisia aineita, jotka esiintyvät kehossa ioneina. Elektrolyyteillä on neljä päätehtävää kehossa:

niiden erilaiset pitoisuudet esimerkiksi solun sisällä ja ulkopuolella kontrolloivat veden osmoosia eri nesteosioiden (fluid compartments) välillä
auttavat ylläpitämään happo-emästasapainoa
ovat sähköisesti varattuja, joten niiden avulla saadaan aikaan potentiaalimuutoksia soluissa, mitkä ovat olennaisia esimerkiksi hermoimpulssien etenemisessä
avustavat entsyymien toimintaa

Elektrolyyttejä ovat esimerkiksi natrium, kalium, magnesium, kalsium, fosfaatti ja kloori. Jokaisella on oma tehtävänsä, ja jokaisen liiallinen saanti tai puutos aiheuttaa erilaisia oireita. Elimistöllä on onneksi omat säätelymekanismit näille, esimerkiksi liiallisen natriumkloridin (perus ruokasuola) saannin seurauksena virtsan mukana kehosta lähtee normaalia enemmän natriumia ja klooria. Puutos voi kuitenkin syntyä esimerkiksi rajun vatsataudin tai nestettä poistavien lääkkeiden seurauksena - tai sitten liian rajussa laihtumisessa.

Lähteenä käytetty Tortoran ja Derricksonin kirjaa Principles of Anatomy and Physiology, sivut 1037-1045. Kököt lauserakenteet ja tökkivät suomennokset ovat omiani. ;)

Kalorit ja ravintoaineet keskimäärin

2009-03-21T16:00:00.000+02:00

Viimeisen kahdeksan päivän aikana olen keskimäärin syönyt seuraavanlaisesti:

Proteiinia 106,25 g
Hiilihydraattia 17,5 g
Rasvaa 98,8 g
Kaloreita 1455 kcal
Vaje 761 kcal

Kokonaisvaje on 6095 kcal.

Ei mitään ideaa, olenko ketoosissa.

Olen syönyt aamuisin lähinnä munia ja pekonia, joista jälkimmäisen syönnin lopettamista harkitsen vakavasti sen Ruotsin possuskandaalin takia. Ruotsalainen pekoni on jo mennyt boikottiin, mutta valitettavasti suomalaisenkaan sianlihan teurastustavoista ei voi olla varma.

Lounaalla ja päivällisellä olen syönyt ihan normaaleja lihaa, kanaa ja kalaa. Liha on ollut lähinnä jauhelihaa, josta tein kerran itse kebabia, mutta eilen herkuteltiin naudan ulkofilepihveillä. Toissapäivänä söin kana-vuohenjuustosalaattia, oli erittäin hyvää.

Kasviksissa painotus on ollut vihanneksissa ja herkkusienissä. Tämän hetken ykköshimo on paistetut herkkusienet ja sipuli. Ostin eilen myös sitä pinaattia.

Comí mucho queso

2009-03-21T11:30:00.004+02:00

Toinen viikko Atkinsia menossa, paino on pudonnut ihan mukavasti - osa varmasti nesteitä, osa ehtaa ihraa - eikä ole ollut vaikeaa syödä hyvin vähän hiilihydraatteja. Jotenkin henkisesti on helpompi taistella mielihaluja vastaan kun tietää, että esimerkiksi yksi ihanan iso Café Esplanadin korvapuusti sisältää tuplasti sallitun määrän hiilareita. Tietenkin jossain vaiheessa tulee tilanteita, joissa tulee syötyä kaikkea scheissea, mutta niiden aika ei ole juuri nyt. Haluan nähdä, toimiiko Atkins minulla, enkä siis halua pilata ihmiskoettani syömällä ns. väärin. Jos olen halunnut jotain pientä hyvää, olen syönyt juustoa: vuohenjuustoa, manchegoa (lemppariani, espanjalaista lampaanmaitojusutoa), brietä, mozzarellaa ja auraa. Kuka vielä väittää Atkinsia yksipuoliseksi? ;D

Liikunta on hieman tökkinyt. Syy saattaa olla liian vähissä hiilareissa, tai sitten olen tulossa kipeäksi. Toisaalta harmaa sää on aina vaikuttanut voimakkaasti mielialaani. Tänään oli helppo nousta aamulla spinningiin (siis lauantaiaamuna herätys 8.45, aika sairasta) kun aurinko paistoi. Eilen olin ihan kuolemanväsynyt, joten päätin antaa itselleni kolmannen lepopäivän tällä viikolla. Voin vielä saavuttaa kuukauden tavoitteeni, tai riippuu vähän miten tavoite on määritelty. 20 liikuntakertaa kyllä, 5 kertaa viikossa ei.

Sentit ovat nyt ehkä hieman jumissa, mutta se on varmaankin ihan odotettavaa, sillä niin huimaa tahtia kutistuin talvella. Eihän sitä voi jatkaa loputtomiin, eikä valitettavasti edes sinne tavoitekokoon asti.

Farkut kokoa 31 jättävät enää ihan minimaaliset jenkkakahvat. Täytyy kokeilla muutaman eri paidan kanssa, mutta taidan silti uskaltaa mennä niissä ihmisten ilmoille. Ostin muuten eilen t-paidan, jota en ehkä tarvitsisi, mutta:

se oli kauniin keväisen vihreä
alennuksessa Sokoksen 3+1-päivillä, hinta oli muistaakseni noin 8
mahduin hyvin kokoon XS! :D

Arvaatteko mikä noista vaikutti eniten ostopäätökseen? ;) Vaatteiden koot eivät tosiaan kerro ihan koko totuutta, en nimittäin usko itsekään olevani läheskään kaikissa vaatteissa kokoa XS, tai edes S. Toissakesänä ostin (hih, Montanasta muuten) samana päivänä paidat kokoa S ja L. Molemmat sopivat edelleen varsin hyvin.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Itsellä on hieman outo olo kun ei voi enää katsoa alppihiihtoa.

Aamiaiskebab

2009-03-19T08:03:00.002+02:00

Unohdin eilen ostaa kananmunia, joten aamupala täytyi improvisoida. Jääkaapissa oli vielä kolmasosa pekonipaketista leikattuna paloiksi, itsetehdyn kebabin jämät ja herkkusieniä. Kaikki pannulle, tarjoillaan turkkilaisen jogurtin ja kebabkastikkeen kanssa. Tätä täytyy tehdä uudestaankin.

Kävin eilen kahdella perättäisellä spinning-tunnilla, joista toinen oli lyhyempi ja kevyempi. Silti olin ihan poikki illalla, menin petiin 21.30 ja sammutin valot joskus kymmenen maissa. Nukahdin melkein heti, joten sain nukuttua mukavat 9 h arkiyönä. Nyt on mukavan pirteä olo, kun aurinkokin paistaa niin kauniisti. Valitettavasti jumitan koululla ikkunattomissa luentosaleissa klo 9-14 ihmetellen muun muassa aivojen toimintaa ja vetyatomin spektriä...

Mittausvirhe

2009-03-17T10:12:00.002+02:00

Joko mun kaikki rintaliivit on tosi omituista kokoa, tai sitten olen ottanut väärin jonkun mitan. Mittojen mukaan kuppikoon pitäisi olla B/C, mutta se on edelleen aika tukevasti D. Pitäisi varmaan mennä johonkin alusvaatekauppaan virallisesti mitattavaksi.

Atkinsia takana 4 päivää, paino on edelleen 76,7 kg. Tämä on hyvä tilaisuus syödä taas vähän erilaisia kasviksia, esimerkiksi pinaattia en ole syönyt sitten, noh, Montanassa päin vietetyn ajan jälkeen. Tuore pinaatti on yllättävän hyvää salaatissa, ja siinä on hiilihydraatteja vain vaivaiset 0,4/100 g. Mangoldi kuulostaa myös jännittävältä uudelta tuttavuudelta, valitettavasti sillä ei ole paljoakaan tekemistä mangon kanssa... Myös nykyisissä peruskasviksissa, eli sienissä ja kesäkurpitsoissa on hyvin vähän hiilihydraattia. Paprikoista vihreä on vähähiilihydraattisin, keltainen runsashiilarisin. Punaisessa taas on eniten C-vitamiinia, mutta kyllä yhdestä vihreästäkin paprikasta saa päivän C-vitamiiniannoksen täyteen.

Nämä tiedot ongin Finelin loistavasta eniten/vähiten-härpäkkeestä. Sillä voi etsiä eri ruoka-aineryhmistä mikä sisältää esimerkiksi eniten C-vitamiinia tai vähiten hiilihydraattia. Tiesittekö muuten, että leivinjauhe on todellinen kalsiumpommi?

Paljon kehuttu ja parjattu Atkins

2009-03-15T17:03:00.007+02:00

Perjantaiaamuna vaaka näytti jo ihan liian tuttua lukemaa 78,5 kg. Päätin sitten syödä ihan minimaalisesti hiilihydraatteja, eli toisin sanoen aloittaa Atkinsin dieetin. Nestettä lähtikin heti runsaasti, lauantain paino lukee sivupalkissa ja eilen se oli jo 76,7 kg. Tänään annoin vaa'alle lepopäivän. Taisin siis olla hieman turvoksissa...

Atkinsiin kuuluu neljä vaihetta, aloitusvaihe, pysyvä painonpudotus, tasapainoon valmistautuminen ja elinikäinen ylläpito. Aloitusvaiheessa hiilihydraatteja syödään vähintään kahden viikon ajan 20 g vuorokaudessa. Muissa vaiheissa hiilihydraattimäärää lähdetään hiljalleen nostamaan niin kauan, että painonpudotus jatkuu edelleen. Atkins ei siis ole missään nimessä sama asia kuin aloitusvaihe! Lisäksi kasviksia syödään koko ajan, aloitusvaiheessa hieman vähemmän ja valikoidusti.

Olen jo jonkun aikaa kypsytellyt mielessäni ajatusta Atkinsista, ja päätin nyt kokeilla sitä. Täysin oikeaoppisesti en ole dieettiä noudattanut, sillä join lauantaina pari lasia kuivaa valkoviiniä. Hiilareita siitä ei tullut juuri yhtään, mutta alkoholi on kielletty tässä vaiheessa ruokavaliota.

Olo on näin neljäntenä päivänä toistaiseksi varsin normaali. En tunne heikotusta, mutta en myöskään minkäänlaista euforiaa.

Maaliskuun ruokatavoitteet menevät siis uusiksi. Se hyvä juttu tässä projektissa on, että asetan itse tavoitteeni, aikatauluni, keinoni ja palkintoni. Olen vastuussa vain itselleni, ja vain itsestäni. Saan siis muuttaa suuntaa lennossa, jos se siltä tuntuu. :) Liikunta pysyy samana, siitä en aio luopua.

Tavoitemekko

2009-03-15T12:24:00.000+02:00

Yksi tavoitteistani on mahtua yo-mekkooni sitten, kun valmistun kandiksi. Viimeiset kanditutkintoon kuuluvat kurssit suoritan ensi keväänä, eli reilun vuoden päästä voin juhlia tekniikan kandidaatin titteliä (ja toivottavasti alkaa tehdä diplomityötä...).

Otin pari päivää sitten kotikotona mitat mekosta, joka on Vero Modan kotelomekko, kokoa 36. Sen lantion levein kohta on 88 cm. Uskomattoman pieni mielestäni. Olen siis joskus ollut niin pienikokoinen. En ollut edes anorektisen laiha, painoin noin 55-56 kg silloin, eli painoindeksini oli 21,4. Valokuvissakin näkyy normaalin hoikka tyttö, yksikään luu ei törrötä. Ilmeisesti näin lyhyenä mitat voivat olla noin pienet ilman, että on liian laiha.

10 cm siis takapuolen osalta jäljellä, huimaavat 15 cm on jo lähtenyt. Olen siis perseen osalta jo yli puolivälin.

Aina ei kulje...

2009-03-14T15:18:00.003+02:00

Olipas tahmea lenkki! Juoksu ei kulkenut yhtään, vaikka kaiken piti olla kunnossa: hyvä mieli, ihana ilma ja hyvää musiikkia (Kelly Clarksonin uusin levy). Päätin sitten tehdä viisi mäkivetoa ja vähän laukka-askelia ja loikkia. Lopussa tyydyin suosiolla kävelyyn ja auringosta nauttimiseen. Toivottavasti en palanut, minulla on nimittäin hyvin herkästi palava iho. Joskus näin, ensi kerralla varmaankin taas vähän paremmin.

Keskittyminen ei ehkä ollut paras mahdollinen, olin - ja olen edelleen - niin fiiliksissä Tanja Poutiaisen hienosta suurpujottelun maailmancupin voitosta! Kyllä muuten jännitti.

Vielä yksi hyvä juttu tähän päivään: kahdet ennen liian pienet farkut ovat nyt sopivat! Tästä talosta ei löydy enää tavoitefarkkuja minulle, isin vintillä pitäisi olla kahdet.

Uusia kuvia

2009-03-14T12:41:00.005+02:00

Turkoosipaitaiset kuvat on otettu tänään, valkopaitaiset 10.2.
Ainakin sen näistä kuvista näkee, että peili on putsattava. Olen myös näkevinäni laihtumista. Olkaa rehellisiä, kuvittelenko vain hoikistuneeni?

-14,5 cm!

2009-03-14T10:30:00.005+02:00

Mitta ja ero edelliseen:

Rinnan päältä: 92 cm, -3
Alta: 76 cm, 0
Vyötärön kapein kohta: 72 cm, -1
Napa: 76 cm, -2
Lantioluiden päältä: 94 cm, -3
Takapuolen levein: 98 cm, -1
Oikea yläreisi: 60 cm, 0
Vasen yläreisi: 60 cm, 0
Oikea pohje: 36 cm, 0
Vasen pohje: 35 cm, -1
Oikea hauis levossa: 26 cm, -2
Vasen hauis levossa: 26,5 cm, -1.5

Otsikko viittaa niihin kaikkiin laihdutustuotemainoksiin, joissa luvataan huimia vähennyksiä ympärysmitoissa. Pienellä präntillä sitten kerrotaan, kuinka ympärysmitat on otettu jostain 20 eri kohdasta ja laskettu yhteen...

Suurimmista ongelmakohdistani, eli alavatsaläskeistä ja rinnoista on lähtenyt eniten. Hyvä niin, vaikka parempi puolisko ei ehkä ole samaa mieltä ainakaan jälkimmäisestä mitasta... ;P

Lievästi ylipainoinen!

2009-03-14T10:18:00.002+02:00

Jessssss, näyttihän se vaaka vihdoin ja viimein lievää ylipainoa! Olin jo eilen kirjoittamassa tekstiä jumituksesta, mutta tänään sainkin iloisen yllätyksen. Vyötäröltäkin on taas huvennut sentti.

Minä laihdun. Siis ihan oikeasti, olen jo vajaat 7 kg kevyempi kuin syksyllä. En ihan aina olisi uskonut oikeasti pystyväni tähän.

Vielä 2/3 matkasta normaalipainoon jäljellä, eli kolmasosan olen jo laihtunut. Nyt innolla karistamaan loputkin ylimääräiset kilot!

Just do it!

2009-03-12T14:26:00.002+02:00

Niken markkinointiosaston ideoima slogan on aivan loistava. Olen ottanut sen motokseni kun alan miettiä, lähdenkö liikkumaan vai en. Vastaus on aina selkeä, just do it. Sama sopii myös esimerkiksi tentteihin, parempi vain mennä sinne saliin liikoja panikoimatta (joskus olen selvinnyt tenteistä vain rauhottavien lääkkeiden voimalla, menen niin helposti lukkoon ja paniikkiin). Vielä kun saisi tuon ajatuksen ulotettua vaikkapa siivoukseen, niin elämä alkaisi olla kuosissa. ;)

Eilen ei olisi huvittanut lähteä lenkille, mutta onneksi lähdin! Urheilusuorituksen jälkeen on aina paljon parempi olo.

Aina ei tietenkään kannata lähteä urheilemaan, esimerkiksi jos on kipeänä. Poikkeus saattaa olla kilpaurheilu, tänään Aksel Lund Svindal voitti miesten supersuurpujottelucupin sijoittumalla päätöskisassa toiseksi keuhkoputkentulehduksesta ja kuumeesta huolimatta. Hmm, ehkä itse tosin voisin jättää jatkuvan valituksen ja kuolevan leikkimisen vähän vähemmälle seuraavalla kerralla kun kuumemittari näyttää 37,1 C...

Juoksua

2009-03-11T22:23:00.002+02:00

Kävin tänään 31 minuutin lenkillä, josta jaksoin juosta jopa 30 minuuttia! U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A! Alan olla jo jonkinlaisessa kunnossa siis.

Tervetullut tauko vaa'asta

2009-03-10T11:03:00.002+02:00

Tulin toissapäivänä lapsuudenkotiini koiravahdiksi, olen täällä torstaihin saakka. Tänä aikana en pääse punnitsemaan itseäni, enkä myöskään ottamaan mittoja. Hetkellinen mielenrauha siis. Vaaka on kyllä mielenkiintoinen laite, se pystyy pelastamaan surkean aamun ja toisaalta pilaamaan hyvin alkaneen päivän. Onneksi alan oppia suhtautumaan vaakalukemiin hieman järkevämmin kuin aikaisemmin, ts. tajuan että hetkessä noussut lukema ei ole oikeaa lihomista.

Olo on kyllä kuin pienellä possulla, kuukautiset alkoivat ja muutenkin viikonloppuna tuli syötyä kaikkea scheissea. Äh, ärsyttää kun viikonlopusta toipumiseen tuntuu menevän melkein kaikki arkipäivät. Onneksi ensi viikonlopulle ei ole tiedossa mitään, eli voin hyvillä mielin vaikkapa urheilla ja syödäkin terveellisesti.

PS. Keittiövaakakin on juuri blogannut vaa'alla käymisestä.

Yritystä ja erehdystä

2009-03-08T11:37:00.000+02:00

Tosiaan, blogia ja astetta järjestelmällisempää laihdutusta on nyt pari kuukautta takana. Silti edelleen ärsyttää, jos jokin asia tuntuu hankalalta. Esimerkiksi 600 g kasveja + vähemmän kuin 50 g hiilareita päivässä teettää työtä. Miksi olen edelleen kuvitellut, että laihdutus on helppoa, kunhan vaan alottaa? Että mitään ei tarttisi opetella? Että en erehtyisi kertaakaan? Eihän ekaluokkalaisten matematiikan opetustakaan aloiteta pitkän matikan YO-kokeella. Miksi sitten minun pitäisi tietää kaikki aterioiden oikeasta koostumuksesta, ja osata soveltaa sitä käytäntöön?

Tietenkin, olenhan minä laihduttanut aiemminkin. Pitkäjänteisin laihdutukseni on tainnut kestää kuukauden, yleisin kesto on noin viikko. Vau. Olenhan jo melkoinen laihdutusguru! :D

Oppiminen jatkuu, yrityksen ja erehdyksen kautta.

2 kuukautta blogia takana

2009-03-07T12:17:00.000+02:00

Aika on vierähtänyt nopeasti! Tästä blogista ja muiden blogien seuraamisesta on ollut minulle suuri apu laihdutuksessani. On hienoa, kun on jokin paikka jonne voi rauhassa purkaa mietteitään laihdutuksesta.

Kiitos kaikille lukijoille, etenkin teille jotka olette kommentoineet!

Vauhdin hurmaa

2009-03-07T11:15:00.003+02:00

Totesin tuossa jossain kommenttilaatikossa, että juoksen niin hitaasti, ettei vauhdin hurmasta voi puhua. No, eilen lenkki kulki ajoittain niin hyvin, että pääsin jopa nauttimaan vauhdista! Uskomatonta. Kuiva alusta taisi vaikuttaa. Jaksoin juosta 26 minuuttia 46 minuutin lenkistä, eli juoksin varmaan ekaa kertaa sitten en-tiedä-minkä enemmän kuin kävelin. Tästä on hyvä jatkaa!

Omituinen sudenkuoppa

2009-03-06T09:00:00.001+02:00

On hienoa huomata edistyneensä, ja siitä toivottavasti saa rutkasti lisämotivaatiota. Joskus kuitenkin minulle on vaarassa käydä niin, että tulosten näkyessä tekee mieli syödä kaikkea epäterveellistä ja olla liikkumatta. Olenhan edistynyt "repsahduksistani" huolimatta, joten mitä väliä jos nyt vaikka syönkin pari karjalanpiirakkaa? Oikeastihan niillä satunnaisilla jäätelöannoksilla ei ole väliä, kunhan ne pysyvät satunnaisina!

Yksi aiempi laihdutukseni on osittain saattanut kaatua onnistumisen jälkeiseen mässäilyyn. Muitakin tekijöitä oli, lähinnä hillitön stressi ja unettomuus, mutta osasyy saattoi olla juuri tuo alitajunnan luulo, että mä saankin syödä mitä vaan, milloin vaan, miten paljon vaan.

Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia?

Taas tuumakokoa pienempi!

2009-03-05T22:45:00.002+02:00

Kävin Espritillä sovittamassa farkkuja, ja tadaa, koko 32/30 meni mukavasti päälle! 31/30 meni kiinni, mutta näytti aika kauhealta. Lähtökokohan oli 34/30 ja tavoite 28/30. Kolmasosa siis jo takana! Jee! Pakko kai alkaa uskoa, että olen oikeasti laihtunut, eivätkä H&M:n vaatteet ole venyneet salaperäisesti kaapissa...

Suklaata, texmexiä ja kasveja

2009-03-05T15:05:00.002+02:00

En ole aikaisemmin pitänyt tummasta suklaasta, mutta nyt ihastuin tuohon Lindtin 70% suklaaseen. Seuraavaksi aion kokeilla 85% versiota. Sveitsiläinen suklaa on muutenkin aiemmin ollut mielestäni yliarvostettua, parasta on ehdottomasti belgialainen. Kamalinta suklaata saa Yhdysvalloista, Hersheysin patukoita saa Suomestakin joistain kaupoista. En suosittele.

Syötiin eilen taas tortilloja ilman tortillaa, mieskin tajusi nyt että se lätty on turha. Texmex-salaatti on ehkä parempi nimitys tuolle ruoalle. Tänään tekisi mieli taas kebabia salaatilla, mutta ehkä odotan viikonloppuun.

600 g kasviksia päivässä + hiilihydraatit alle 50 g päivässä on yllättävän hankalaa. Tykkään hedelmistä, ja mielestäni niiden syömisessä ei ole mitään väärää, joten en oikein tiedä kummasta tingin pakon edessä. Yritän nyt kuitenkin syödä enemmän vihanneksia.

Loin sivupersoonan

2009-03-04T19:01:00.002+02:00

Hankin uuden mailiosoitteen, blogin nimen mukaisen. Sen mukana tuli myös uusi Blogger-profiili, sillä kolmen eri profiilin kikkailu olisi jo hankalaa ("oikea" profiilini, jonka irl-kaverit tunnistavat, entinen Montana ja tämä nykyinen). Tuli hieman skitsofreeninen olo, kun lisäsin tämän uuden Montanan tänne kirjoittajaksi, kävin hyväksymässä kutsun, kirjauduin taas vanhalla sisään, annoin uudelle admin-oikeudet, taas uudella sisään ja vanha profiili pois. Sekavaa? Kyllä!

Eli älkää ihmetelkö, jos bloginne lukijoissa näkyy kaksi Montanaa. Siirtelen pikkuhiljaa lukemani blogit tämän uuden tilin tietoihin.

Parjattu kalori

2009-03-04T08:00:00.000+02:00

Kalori tarkoittaa energiamäärää, joka tarvitaan lämmittämään yhden vesigramman yhdellä Celsius-asteella normaalipaineessa. Kilokalori on luonnollisesti tuhat kaloria, mutta arkikielessä siitä käytetään termiä kalori.

En varmaankaan ole ainoa, jolle joku pilkunviilaaja on joskus ystävällisesti huomauttanut, että kilokaloreista puhuttaessa ei saa käyttää termiä kalori. Valitus on aiheellinen siinä tapauksessa, että kyseinen nillittäjä esimerkiksi ilmoittaa painonsa Newtoneissa ja massansa kilogrammoissa, ei kiloissa luoja paratkoon! Ihan yhtä epämääräinen termi pelkkä kilokin on.

Kalori ei ole SI-järjestelmän yksikkö, siispä joidenkin mielestä pitäisi puhua jouleista. Selvä homma, kai he säästä puhuessakin käyttävät Kelvineitä Celsiuksen sijaan? Aika viileää on ollut tänään, vähän alle 270 astetta.

Jotkut eivät vaan ymmärrä arkikielen ja tieteellisen selkkarin eroa...

Chocotastic group

2009-03-03T20:43:00.003+02:00

Suklaanhimon kanssa taisteleminen on välillä hankalaa. Olen kätkenyt ne pirun Budapestit viinakaapin kauimmaiseen nurkkaan, joten päästäkseni niihin käsiksi minun on siirrettävä kaikki pullot syrjään. Toistaiseksi on toiminut.

Ostin tänään Lindtin 75 % tummaa suklaata, ehkä maistan sitä jo tänään. Toisaalta olen jo syönyt 27 kaloria yli tavoitteen, ja hiilarigrammojakin on jo tullut 42 - joista puolet tuoreesta ananaksesta.

Tehtiin tänään hampurilaisia. Mies söi omansa Reissumiehellä, minä jätin leivän pois. Oikein maukasta se oli silti, kokosin omani salaatista, paistetusta sipulista, tomaatista, jauhelihasta, ananaksesta, pekonista ja mausteista.

Tuomiopäivä koittaa: helmikuun tilinpäätös

2009-03-03T11:12:00.001+02:00

Liikunta: ok, neljä kertaa viikossa ja kaksi kertaa punttia. Oli hauskaa, treeni on kivaa edelleen.

Ruoka: herkuton helmikuu ylittyi puolikkaalla laskiaispullalla, koska en osannut sanoa porukoilleni ei. En toisaalta edes halunnut kieltäytyä siitä, oli se sen verran hyvää. Söin siis pullan alapuoliskon ja täytteet. Humalaton helmikuu katkesi noin 28 h ennen loppumistaan, niin lähellä! Muualla asuva ystäväni oli käymässä, ja viiniä tuli hieman otettua. Minulla oli oikein hauska ilta, enkä kyllä peruisi sitä.

Ei nyt mennyt ihan putkeen tämä helmikuu. Katsotaan onnistuuko maaliskuu paremmin. Myönteiset käskythän usein ovat kieltoja tehokkaampia.

Yrttitarha

2009-03-02T11:05:00.001+02:00

Meillekin paistaa taas aurinko sisään, joten voisin kuvitella yrttien alkavan pikkuhiljaa selvitä ikkunalaudalla. Nyt täytyykin sitten miettiä, mitä istuttaisin.

Basilika on ihan ehdoton. Kaverini suositteli thai-basilikaa, onko kenelläkään kokemuksia siitä? Miten se eroaa normaalista basilikasta?

Korianteria käytetään paljon intialaisissa ruoissa. Sellainen meillä oli syksyllä, mutta se vaatii ehkä hieman liikaa vettä.

Oregano on tuoreena aivan ihanaa, ja se sopii moneen ruokaan.

Chili voisi myös olla kiva, samoin tomaatti.

Pystyykö joku suosittelemaan jotakin kasvia? Asumme kerrostalokaksiossa, asunto on talon eteläpäädyssä, ikkunat ovat itään ja länteen. Lasitettu parveke on länteen päin. Emme ole viherpeukaloita, olemme molemmat joskus nuoruudessa onnistuneet tappamaan kaktuksenkin.

Maaliskuu

2009-03-01T13:52:00.001+02:00

Jotkut varmaankin keksivät liikuntatavoitteeni maaliskuulle:

Liikuntaa 5 kertaa viikossa, joista yksi viikko hieman kevyempänä.

Liikkumiseni on mielestäni hyvällä mallilla, joten en ota muita liikuntatavoitteita.

Ruoka:

Syön 15 päivänä yli 600 g kasviksia.

Tämän lisäksi jatkan jo toteutuneita ruokailumuutoksiani. Haluan varmistua, että tekemäni muutokset tosiaankin juurtuvat ruokavaliooni. Siispä:

Kirjaan ruoat Kalorilaskuriin, jotta tiedän varmuudella missä mennään. Tästä saan poiketa 6 päivänä, eli joka viikko kerran ja joka toinen viikko kahdesti.
Syön kaikkina päivinä sen 500 g kasviksia.
Syön vähintää 5 päivänä viikossa enintään 50 g hiilihydraatteja päivässä.

Tärkeintä: nautin keväästä ja lisääntyneestä valosta!

Mitä opin helmikuussa

2009-02-28T11:35:00.002+02:00

Tajusin taas kerran olevani tunnesyöjä. Kesätöiden hakeminen ahdistaa, joten mitäpä minä tein eräänä unettomana yönä? Söin cheddarjalapenoja ja lohkoperunoita. Pöh. Opetus: kaapissa olisi hyvä olla aina jotain hyvälaatuista, vähähiilihydraattista ruokaa. Hankin nyt ainakin tonnikalaa kuivakaappiin.

En ole immuuni suklaalle kaapissa. Kaupasta voin olla ostamatta suklaata, mutta jos sitä on kaapissa kotona... Seuraavana jouluna ja syntymäpäivänä aion erikseen pyytää muutamalta ihmiseltä, että he eivät antaisi suklaata lahjaksi. Jos on pakko, niin sitten esimerkiksi kolme Neuhausin konvehtia on paljon tervetulleempi lahja kuin joku suklaalevy. Aion myös pyytää äitiäni olemaan tuomatta ensi kuussa Kanarialta suklaata. Mieluummin olen ilman tuliaisia.

Sauvakävely ei ole vain mummojen laji. Tykkään silti enemmän juoksemisesta, siinä on siltikin enemmän asennetta.

Tekstien tunnisteet

2009-02-27T13:31:00.001+02:00

Alan pikkuhiljaa ujuttaa tunnisteita näihin teksteihin. Kuka arvaa mistä tv-sarjasta kyseiset lainaukset ovat? :)