0 cm! 0 kg!

Otin mitat. Yhteismuutokseen en laske tuota vasemman hauislihaksen kasvua, koska se on positiivinen asia. Muuten 1,5 kuukaudessa ei ole tapahtunut juuri mitään, läskit ovat siirtäneet paikkaa. No, enpähän ole lihonut.

Paino: 76,3, 0 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, +1
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 72 cm, +1
Napa: 75 cm, 0
Lantioluiden päältä: 90 cm, 0
Takapuolen levein: 96 cm, 0
Oikea yläreisi: 55,5 cm, -1,5
Vasen yläreisi: 55,5 cm, -0,5
Oikea pohje: 35 cm, 0
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29, 0, 0
Vasen hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29,5, +1,5

Lohirullia

Söin eilen ja tänään ihania graavilohesta tehtyjä rullia. Uusi kamerani saapui myös eilen, joten täytyihän sitä päästä testailemaan! Tässä siis ohjeet 3-5 rullan tekemiseen, riippuen tuorejuustokerroksen paksuudesta.

Tarvikkeet:

• graavilohta
• tuorejuustoa, itse käytin maustamatonta
• kevätsipuli
• ruohosipulia
• salaattia, romaine ainakin toimii hyvin
• coctailtikkuja
  

1. Silppoa yksi kevätsipuli ja ruohosipulia maun mukaan. Aioin ensin laittaa myös kurkkua rullien sisään, mutta huomasin että ne pysyvät paremmin kasassa ilman kurkkua.
2. Sekoita sipuli ja ruohosipuli pariin ruokalusikalliseen tuorejuustoa.


3. Levitä täytettä salaatinlehdelle.


4. Aseta lohisiivu salaatin päälle, kääri rullaksi ja työnnä coctailtikku keskeltä läpi.

Muutoksen psykologiaa

Työpsykologian tenttiin lukiessa törmäsin mielenkiintoiseen muutosohjelmaan, joka soveltuu yritysmaailman lisäksi myös laihduttamiseen. Transformatiivisessa muutoksessa poisopitaan vanhat tavat ja opitaan uusia toimintatapoja. Edgar Scheinin mukaan muutoksessa on kaksi pääperiaatetta

1. Eloonjäämisahdistuksen tulee olla suurempi kuin oppimisahdistus
2. Ennemmin tulee laskea oppimisahdistusta kuin lisätä eloonjäämisahdistusta

Toisin sanoen, ennemmin kuin syyllistetään ylipainoisia ihmisiä läskeistä, kannattaisi kannustaa heitä (meitä) löytämään sopiva tapa laihduttaa.

Oppimisahdistuksen puolustusreaktioihin kuuluu esimerkiksi ongelman välttely, eli kielletään muutoksen tarpeellisuus. "Olen tyytyväinen itseeni tällaisena", "minulla on isot luut", "en kuitenkaan ikinä onnistu", jokaisella on omat tekosyynsä. Vastuu voidaan myös yrittää siirtää jollekin muulle, esimerkiksi omia geenejään on helppo syyttää. Itse syytin entistä masennuslääkitystä, ja samalla sopivasti unohdin ne yli 10 kiloa, jotka tulivat lääkkeen lopettamisen jälkeen... Tiedän, että joillakuilla on ihan oikeasti jokin fyysinen vika, tai lääkitys, joka lihottaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin meillä kaikilla ei ole.

Schein mainitsee kahdeksan tapaa, joilla luodaan psykologista turvallisuutta muutokseen.

1. Vastustamaton, positiivinen visio: eli kuvittele itsesi hoikkana, jaksavana ja terveenä ihmisenä.
2. Koulutus: opiskele terveellisiä elämäntapoja, opettele liikkumaan.
3. Oppijan osallistuminen: jokainen oppii hieman eri tavalla ja pitää eri jutuista, joten täytyy löytää oma keino päästä päämäärään. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse harrastaa juoksemista.
4. "Perheryhmien ja -tiimien" epävirallinen koulutus: läheisten tuki on tärkeää, ja ruoanlaitto on helpompaa jos saa koko oman ruokakuntansa syömään edes suunnilleen uuden ruokavalion mukaisesti.
5. Harjoitustilanteet, ohjaajat ja palaute: palautetta saa esimerkiksi vaa'alta ja mittanauhalta, ohjausta esimerkiksi laihdutusryhmistä tai kunto-ohjaajalta, harjoitustilanteeksi sopii vaikkapa aterioiden suunnittelu jossain kalorilaskurissa, jolloin voi etukäteen nähdä mitä kannattaisi syödä ja mitä ei. Valitettavasti laihduttamisessa on vaikeaa tehdä simuloituja harjoitustilanteita, mutta onneksi virheistä voi aina oppia!
6. Positiiviset roolimallit: lehtien onnistumistarinat ja muut laihdutusbloggaajat ovat loistavia esimerkkejä siitä, että muutkin ihmiset ovat pystyneet tähän.
7. Tukiryhmät: erilaiset laihdutusryhmät, nettikeskustelut, blogosfääri.
8. Palkitsemisjärjestelmät ja -rakenteet: palkitse onnistumisesi, mutta älä ruoalla.

Uskon itse, että laihdutus on aika pitkälti psyykkistä, ja mielestäni laihdutusoppaat saisivat keskittyä enemmän myös henkiseen puoleen. Scheinin mukaan onnistunut muutos vaatii noiden kaikkien kahdeksan kohdan noudattamisen, ei siis ihmekään että niin moni laihduttaja epäonnistuu. Pelkkä positiivinen visio itsestä hoikkana ja päätös uusien tapojen opettelusta ei riitä.

Minulta on aikaisemmin puuttunut ryhmän tuki ja palkitseminen. Tällä kerralla olen päässyt jo näin pitkälle nimenomaan blogini ansiosta. Olen saanut täällä purkaa mietteitäni laihdutusprosessista (kohta 7) ja saanut positiivisia roolimalleja (kuten jo melkein 20 kiloa pudottanut Omenainen).

Ei sittenkään niin paha

Kävin vaa'alla, se näytti vain 77,2 kg. Tuo ei ole edes aamupaino, todellisuudessa luulen painavani ehkä 76,8 kg! Pelkäsin olevani taas 80-kiloinen, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, niin kyllähän se näkyisi vaatteissa. Ehkä se suuri hiilarifestivaali09 oli hieman mielikuvitukseni tuotetta, en nimittäin muista milloin olisin syönyt pastaa. Muitakin tärkkelyspitoisia tuotteita (leipä, peruna, riisi) olen syönyt vain kodin ulkopuolella, ja silloinkin pienen määrän entiseen elämään verrattuna. Miksi syödä riisiä kiinalaisessa ravintolassa, kun kastike on paljon maukkaampaa?

Mitat otan heti, kun selkäkipu sallii. Tällä hetkellä kaikki selän liike sattuu, joten liikunta saattaa jäädä aika olemattomiin tänään. Alkanut flunssa onneksi lähti pois, olen enää vähän nuhainen.

Shape-lehti on muuten uudistanut nettisivunsa, kannattaa tsekata! Kutri.net on hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen, harmi juttu.

PS. Pizzaa ja jäätelöä on siis mennyt ainakin kerran viikossa, en siis ole syönyt niin hyvin kuin tuosta aloituskappaleesta voisi luulla.

Haluan tehdä comebackin

Miten voi olla näin vaikeaa palata laihdutukseen? Olen nyt elänyt jo pari kuukautta suht holtittomasti, ja tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni. Ruoka ahdistaa taas, oma vartalo ahdistaa, en uskalla mennä vaa'alle, tekisi taas mieli perua yksi tapaaminen kavereiden kanssa, koska häpeän vartaloani niin paljon.

Vaatekoko on kuitenkin suunnilleen sama kuin pari kuukautta sitten, onneksi. Tosin mieluustihan sekin olisi pienentynyt...

Luin tekstini tammikuulta, ja ajattelin palata siihen. Silloin oli hyvä tsemppi päällä, ja tuloksiakin tuli. Aion siis seuraavan neljän viikon aikana:

1. Liikkua vähintään 3 kertaa viikossa
2. Kokeilla jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
3. Pitää ruokapäiväkirjaa vähintään 22 päivän ajan

Tarkistuspäivä on tiistai, 14.7. Olen nyt hieman flunssassa, joten tämän viikon liikunnat saattavat jäädä vähemmälle.

Mitat saatan uskaltaa ottaa jahka kuukautiseni joskus suvaitsevat loppua (9. vuotopäivä menossa, oi tätä onnea...).

Nyt kaipaisin hyviä neuvoja ja tsemppiä... Haluan onnistua, en halua jäädä tähän tilaan loppuelämäni ajaksi.

Kipeät jalat

Huhhhuhhhhuhh, olen ihan jumissa. Kävin eilen rankimmalla juoksulenkillä vuosiin, reilut 6 km, keskinopeus 7,6 km/h. Se on minulle iso juttu, ei ihme että jaloissa tuntui loppusuoralla. Tänään olin rääkkispinningissä, olen ihan varma että se ohjaaja on ollut kaleeriorjalaivalla työnjohtajana edellisessä elämässään. Tunti oli siis loistava ja endorfiinit virtaavat edelleen!

Olen tällä viikolla myös treenannut alakroppaa ja vatsaa salilla sekä käynyt vesijuoksemassa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä treeni yläkropalle, sunnuntaina taas alakroppaa jos en ole krapulassa.

Viime viikko meni vähän miten meni. Liikuin kunnolla vain kahdesti, lisäksi juoksin kaverin luota kotiin hakemaan likööripulloa (meiltä loppui alkoholi) ja pyöräilin takaisin. Matkaa oli noin 1,5 km/suunta, ja aikaa meni vajaa puolet Euroviisujen pistelaskuista. Lasketaanko se duathloniksi? :D

Ajattelin nyt viikonloppuna miettiä valmiiksi kasan aamiaisia, lounaita ja päivällisiä ensi viikolle. Siitä listasta olisi helppoa valita joka päivä ruoat, eikä tarvitsisi sen kummemmin miettiä joka ikinen päivä, mitä söisi.

Onko kellään vinkkejä ruokiin? Hiilihydraatteja saisi mielellään olla 5-8 g/annos, proteiinia noin 20-30 g/annos, rasvaa vapaasti ja kasviksia mielellään 150-200 g/annos.

+4,5 cm!

Paino: 76,3, +0,4 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, 0
Alta: 76 cm, +2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, 0
Napa: 75 cm, +2
Lantioluiden päältä: 90 cm, +1
Takapuolen levein: 96 cm, -1
Oikea yläreisi: 57 cm, +1
Vasen yläreisi: 56 cm, 0
Oikea pohje: 35 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, 0
Vasen hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 28, 0

Pelonsekaisin tuntein astuin vaa'alle ja käsittelin mittanauhaa. Mitään järkyttävää katastrofia ei ole tapahtunut, uskon että ensi kuussa suunta on taas alaspäin!

Mitä tästä opimme: stressi ja/tai lomaviikko eivät ole ihan hyviä juttuja laihdutuksen kannalta. Toisaalta, nyt kun kerrankin suunta on vääränlainen, saatan saada lisää motivaatiota palata ruotuun. Aikaisemminhan olen laihtunut, vaikka olisinkin elänyt vähän miten sattuu. Mahdollisesti sen rohkaisemana ("ei yksi jäätelö/siideri/mikä lie näy missään!") elin viime kuun hieman huonommin. Suunta on onneksi jo toinen, mutta otan nyt viikon kerrallaan.

Pyöräilyä

Spinningistä on ollut ihan selkeästi hyötyä. Vuoden ensimmäisen pyörälenkin keskinopeudeksi tuli noin 18,5 km/h, mikä taitaa olla uusi ennätykseni (siis ensimmäisen lenkin nopeudeksi)! Reitti on ollut jo vuosia sama, melko mäkinen Bodomin kierros. Oli hauskaa, ja itsetuntokin sai kaipaamaansa nostetta.

Toin sitten pyörän isältäni tänne omaan kotiini. Täältä pitäisi päästä aika helposti vaikkapa Kirkkonummelle pyöräilemään. Tykkään pyöräillä maaseudulla, kaupungissa on ihan liikaa liikennevaloja ja muita tielläliikkujia.

Jos saan töitä inhimillisen pyöräilymatkan päästä kotoa, niin voisin pyöräillä töihin vaikka edes muutaman kerran viikossa. Esimerkiksi koululle pääsen täältä usein jopa nopeammin pyörällä kuin bussilla.

Viikko kerrallaan

Viime viikko meni oikein hyvin liikunnan osalta. Kävin kahdesti juoksemassa, kerran pyöräilemässä, kerran venyttelytunnilla ja kolmesti salilla. Pidin vielä kaksi lepopäivääkin.

Tällä viikolla aion...

1. liikkua viitenä päivänä
2. syödä vähintään 500 g rehuja päivässä
3. harrastaa arkiliikuntaa, kuten kävellä kauppaan, mennä bussilla joka ei mene ihan tästä läheltä, siivota kunnolla (argh, vihaan siivoamista...) tms.

Ensi viikolla uudet tavoitteet, tai sitten pidän nuo samat, katsotaan millainen on olo!

Parsakaalivuokaa

Tein uskomattoman hyvää parsakaalivuokaa tätä reseptiä mukaillen. Korvasin kerman paketilla (200 g) ruohosipulituorejuustoa ja ripottelin päälle aurajuustoa normaalin juustoraasteen lisäksi. Ihanan makuista, ja piirakka pysyi todella hyvin kasassa ilmankin pohjaa!

Luomien tarkkailu

Aurinkosuojajuttuni saa nyt jatkoa luomien tarkkailusta. Paras tapa ehkäistä ihosyöpää on tarkkailla itse omia luomiaan ja näyttää lääkärille epäilyttävät tapaukset. Lääkärissä voi käydä muutaman vuoden välein rutiinitarkastuksessa. Itsekin pitäisi varata aika, sillä edellisestä kerrasta on jo yli viisi vuotta aikaa.

Englannin kielestä tulevat ABC-säännöt epäilyttävien luomien löytämiseen:

A: asymmetria (luomen kaksi puolikasta ovat erimuotoisia).

B: border (luomen reuna on epätasainen).

C: colour (luomen väri on muuttunut).

D: diameter (luomen läpimitta on yli 6 mm).

Lääkärin vastaanotolle on mentävä aina seuraavan oireen vuoksi:

E: enlargement (luomi kasvaa tai muuttuu muilla tavoin).

Kannattaa ottaa valokuvat omasta ihostaan, joihin voi verrata muutoksien havaitsemiseksi. Muista myös päänahka!

Minulta on poistettu kolme luomea, selästä, jalkapohjasta ja häpykarvoituksen seasta. Yksi oli iso, yksi tumma ja yksi hyvin omituisen muotoinen. Yhdessäkään ei ollut mitään viittausta kasvaimeen. Luomen poisto on helppo operaatio, lääkäri viiltää veitsellä luomen irti paikallispuudutuksessa, jonka jälkeen haavaan laitetaan tikit ja luomi lähetetään patologille. Minä onnistuin tulehduttamaa selän ja jalkapohjan haavat, jonka jälkeen sain antibioottikuurin ja muistaakseni uudet tikit. Selässä on edelleen kolikonkokoinen arpi.

(ABC-ohjeet täältä)

Tämä oli muuten tämän blogin 100. teksti!

Hyllyvät ihrat

Sain muuten taas uuden syyn lisää laihtua: on kivempi laskea tärisyttävää rinnettä jos vatsaläskit eivät hölsky. Samoin eilen juoksulenkillä alaselän ja takapuolen läskit hyllyivät. En nyt puhu esteettisestä vaikutelmasta, vaan se hölskyntä tuntuu epämiellyttävältä. Minulla on jo tukevat urheilurintaliivit, myydäänköhän jossain urheilukorsetteja? :D

Turvotuksesta huolimatta lasketteluhousuni menivät hyvin päälle, toisin kuin vielä tammikuun lopussa. En ostanut vielä uusia, katsotaan sitten ensi kauden alussa missä mennään. Tarvitsenko jo koon 36 silloin? Takistani en haluaisi luopua, se on kaunis, lämmin ja siinä on monta taskua, joten en yleensä tarvitse laskureppua mukaan. Varmasti vastaavia löytyy myös pienemmässä koossa.

Huomenna menen isin kanssa pyöräilemään. Samalla voisin kaivella vintiltä muutamia vanhoja vaatteitani. Sovitin muuten ennen lomalle lähtöä iltapukuani, jonka olen ostanut noin 64-kiloisena, ja sehän meni jo päälle, eikä edes näytä makkarankuorelta! Harmi vaan, että ei ole mitään iltapukujuhlia tiedossa. Voisin toki pitää vihdoin tuparit, astetta juhlavammalla pukukoodilla. ;)

Täällä taas!

Laihdutus- ja blogitauon jälkeen palaan normaaliin elämään toivottavasti entistä pirteämpänä.

Tulin sunnuntaina viikon laskettelureissulta Lapista, oli oikein hauskaa! Laskin seitsemänä päivänä, joista muutamana päivänä ihan antaumuksella kun rinteet olivat vielä jonkinlaisessa kunnossa myös iltapäivisin. Alkuvuoden urheilu näkyi, laskin toisena päivänä ehdottomasti eniten porukastamme, ja olin ainoa, jonka lihakset eivät olleet kipeinä illalla ja seuraavana aamuna. Kannatti siis treenata jalkoja! Ensi kaudelle täytyy kehittää etenkin tasapainoa, minä kun onnistuin kerran kaatumaan myös penkiltä noustessa...

Laskettelun ja ulkoilun vastapainona tulikin sitten syötyä hiilihydraatteja ja juotua alkoholia suunnilleen yhtä paljon kuin fuksivappuna (huom, teekkarivappu kestää semmoisen viikon). Olo on edelleen turvonnut ja vähän nuupahtanut. Vaaka sanoi 77,9 kg tänään, uskoisin lukeman olevan jo huomenna pienempi kun turvotusta lähtee.

Ennen lomaa kriiseilin taas kerran opinnoista ja kesätyöttömyydestä, joten minulla ei ollut energiaa enää miettiä laihduttamista. Liikuin aika vähän, söin vähän kasveja, mutta en kuitenkaan tärkkelystä. Jäätelöä tosin meni, kiitos Ben&Jerryn uutuusmakujen... Tuli taas nähtyä, että mielentilan täytyy olla otollinen laihdutuksen onnistumiseen. Stressaantuneena ja/tai masentuneena ei jaksa miettiä enää ruokiakaan, ja syö juuri sitä mitä sattuu haluamaan.

Hame on laihduttajan paras ystävä

Uskaltauduin eilen sovittamaan erästä rakasta hamettani, jonka olen ostanut noin 63-kiloisena. Sehän menee taas päälle! Se jää nyt toki vyötäröstä korkeammalle kuin ostohetkellä, mutta näyttää silti oikein hyvältä ja sopivalta.

Hame on siis loistava vaatekappale laihduttaessa. Useat hameet näyttävät hyvältä sekä vyötäröllä että lantiolla, joten ympärysmittojen kaventuessa voi vaan laskea hametta. 63-kiloisena ostetut farkut eivät varmaankaan mene vielä päälle, mutta hameet menevät. Samoin 83-kiloisena ostetut farkut eivät enää näytä hyvältä, hame sen sijaan sopii edelleen.

Lasketteluhousuni, jotka vielä tammikuussa kiristivät ja napit meinasivat koko ajan aueta, menevät nyt päälle tosi hyvin. Ensi talvena toivottavasti tarvitsen jo uudet.

-24,5 cm

Paino: 75,9, -1,2 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, -3
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, -1
Napa: 73 cm, -3
Lantioluiden päältä: 89 cm, -5
Takapuolen levein: 97 cm, -1
Oikea yläreisi: 56 cm, -4
Vasen yläreisi: 56 cm, -4
Oikea pohje: 35,5 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, -0,5
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, N/A
Vasen hauis levossa: 26 cm, -0,5
-jännitettynä: 28, N/A

Olen viime päivät vältellyt vaakaa, blogia (teidän kommenttinne tulevat myös sähköpostiini ja olen lukenut jokaisen, kiitos niistä kaikista!) ja mittanauhaa. Tuntuu, että olen syönyt melkein mitä sattuu, ja pelkäsin lihoneeni jonnekin 78 kilon paikkeille. Tänään uskaltauduin vaa'alle, ja tuloksen rohkaisemana otin kuukauden viralliset mitat aikataulun mukaisesti. Nyt läskiä on lähtenyt sieltä mistä pitääkin, eli reisistä ja alavatsasta. D-kupin rintaliivitkin alkavat olla liian isoja. Hauiksista on muuten tosi vaikeaa mitata, joten ne mitat ovat epätarkimpia.

Tästä voi nyt jatkaa kahteen suuntaan. Voin jatkaa syömistä vähän miten sattuu ja liikkua edelleen aiempaa vähemmän. Tulostahan on tullut silti. Toisaalta voin tsempata entistä enemmän, jolloin laihdun enemmän ensi kuussa.

Haluan ja päätän valita jälkimmäisen tien.

Pale is the new tan

Terveelliseen elämään kuuluu muutakin kuin ruokavalio ja liikunta. Yksi taas tähän aikaan vuodesta tärkeä asia on auringolta suojautuminen. Minulla on kalpea ja pisamainen iho, palan Suomessa vappuna enkä rusketu koskaan, joten aurinkorasvoilla läträily on tuttua puuhaa.

Auringon säteily johtuu auringon ytimessä tapahtuvasta jatkuvasta ydinreaktiosta, jossa vety fuusioituu heliumiksi. Säteilyssä on useita eri aallonpituuksia, esimerkiksi näkyvää valoa, lämmittävää infrapunasäteilyä ja pahamaineista ultraviolettisäteilyä. UV-säteet voidaan jakaa vielä kolmeen osaan, UV-A, UV-B ja UV-C, joista ensimmäistä pääsee eniten maan pinnalle ja jälkimmäistä vähiten.

UV-säteilyhän aiheuttaa ihosyöpää ja saa ihon palamaan. Lisäksi se vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Tätä vastaan voidaan suojautua aurinkorasvoilla, vaatteilla ja yksinkertaisesti välttämällä aurinkoa. Aurinkosuojat voidaan jakaa fysikaalisiin ja kemiallisiin, joista fysikaaliset suojat sisältävät säteilyä heijastavia epäorgaanisia partikkeleita, ja kemialliset taas orgaanisia yhdisteitä, jotka imevät säteilyä itseensä. Syöpäjärjestöjen mukaan lapsille tulisi käyttää vain fysikaalista aurinkosuojaa, muistaisin myös jostain lukeneeni, että se sopisi myös paremmin herkkäihoisille. Luonnollinen keino aurinkoa vastaan on myös kookosrasva!

Aurinkosuojaa tulisi levittää kunnon kerros iholle, jotta voide tehoaisi, lisäksi voidetta tulee lisätä tarpeeksi usein ja esimerkiksi uimisen tai hikoilun jälkeen. Kunnollinen suojakerroin, mieluiten yli 20, on myös olennaista. Suunnilleen jokainen jenkkiläinen naistenlehti suosittelee suojakertoimellisen kosteusvoiteen käyttöä ympäri vuoden. En usko että Suomessa pimeinä talvikuukausina tarvitsee suojakerrointa yhtään mihinkään, mutta nyt aurinko on jo samalla korkeudella kuin syyskuussa. Omatkin pisamani alkavat taas vahvistua, joten onneksi postimies toi viime viikolla purkin Cliniquen Superdefense-voidetta, jossa on suojakerroin 25. Käytin sitä ahkerasti viime kesän, ja ilmeisesti se tehosi, sillä pisamani olivat haaleammat kuin yleensä kesäisin.

Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytää UV-indeksin eri paikkakunnille. Suojautumisen tarve alkaa, kun UV-indeksi on vähintään 3. Normaalit "lomaolosuhteet", eli lumi, hiekka ja vesi, voimistavat UV-säteilyä. Samoin puolipilvinen sää voimistaa säteilyä, sillä se heijastuu pilvien reunoista.

Periaatteessa uskon jokaisen tietävän nämä asiat, mutta käytännön toteutus tökkii. Aurinkorasva on usein tahmaista, se valuu silmiin ja suuhun urheillessa, sen levittäminen vaatii hieman vaivaa ja yhä edelleen moni uskoo aurinkorasvan estävän ruskettumisen. Aurinkoa neuvotaan myös välttämään puolenpäivän aikaan, mutta juuri silloinhan on mukavinta lojua pihalla/rannalla/uima-altaalla hyvän lehden tai kirjan kanssa! Tahmaisuutta ja valumista vastaan suosittelen omaa voidetta kasvoille. Esimerkiksi juuri tuo Superdefense imeytyy hyvin ihoon, eikä jätä aurinkorasvamaista tunnetta. Nivean Light feeling on myös mukavan epätahmaavaa kamaa.

Eli summa summarum: käytä sitä aurinkorasvaa! Sen lisäksi tarkkaile luomiasi, mistä on tulossa lähiaikoina ihan oma juttunsa.

Kuinka paljon sä olet laihtunut?

No niin, nyt tuli ensimmäinen kerta, kun joku ihan spontaanisti kysyy kuinka paljon olen laihtunut! Tätä olenkin jo odottanut. Kiitos äiti, kiva kun huomasit. :)

Vaikka juuri eilen totesin, että en laihduta saadakseni muiden ihailua, niin silti on kivaa kun muutkin huomaavat laihtumiseni. Saan uskoa, että se ei ole vain minun pääni sisällä. Miten en voi uskoa laihtuneeni? Vaaka, mittanauha, vaatteet, blogini lukijat ja poikaystävä kertovat minun laihtuneen, mutta silti sitä on niin vaikeaa uskoa! Vaaka ja mittanauha kertovat mittausvirheestä, vaatteet ovat huonolaatuisia ja venyvät kaapissa, ihan selkeästi kauppojen vaatekoot ovat suurentuneet tänä vuonna, blogin lukijat ja mies haluavat vain olla ystävällisiä jne.

Siis oikeasti, kuinka harhainen ihminen voikaan olla?

Lose to gain

Motivaation hieman horjahdellessa, on hyvä miettiä, mitä kaikkea olen saavuttanut nykyisellä ruokavaliollani ja liikunnallani.

1. En ole enää kiukkuinen nälkäisenä. Muutenkaan nälkä ei ole enää vihollinen numero yksi. Selviän kaupasta nälkäisenäkin ostamatta nopeita hiilihydraatteja.
2. Nukun paremmin kuin ennen. Nukahdan nopeammin, ja pääsen aamulla ylös helpommin. Vihaan edelleen heräämistä, mutta kukapa ei?
   
3. Vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle.
4. Pidän vartalostani enemmän, en enää itke omaa lihavuuttani, enkä välttele poikaystäväni kosketusta.
5. Tunnen suurta onnistumisen iloa kun paino tai jokin ympärysmitta on pienentynyt.
6. En tunne enää niin huonoa omatuntoa, jos olen syönyt jotain "väärää". Tiedän onnistuvani ajoittaisista lipsahduksista huolimatta.

Mitä voin vielä saavuttaa...

1. Kesällä 2010 reidet eivät toivottavasti enää hankaa yhteen kävellessä, joten voin olla ulkona ilman sukkahousuja, eivätkä reiteni hankaudu rikki.
2. Muutama vielä vanhempi vaate mahtuu päälle.
3. Todennäköisyys sairastua vanhempana esimerkiksi diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin pienenee huomattavasti.
4. Tulen toivottavasti vielä tyytyväisemmäksi omasta kehostani.

Näitä miettiessä tulee väkisin mieleen, että olen jo saavuttanut todella paljon. Olennaisin asia on oma hyvä oloni, jonka ylläpitämiseen tarvitsen liikuntaa ja kunnollista ruokailua. Paino laskee vähän niinkuin sivutuotteena, vaikka onhan sekin olennainen osa tätä juttua.

Huomaattehan, että tuossa toisessa listassa ei ole minkäänlaista muiden ihailun saavuttamista. En usko, että laihana saisin enemmän rakkautta osakseni kuin nyt. En todellakaan kuvittele, että vaikkapa avopuolisoni päättäisi kosia kun painoni laskee alle 60 kilon. En myöskään usko hoikkuuden tuovan minulle enempää kavereita, tutkintotodistusta käteen tai unelmatyöpaikkaa. Joskus teininä taisin kuvitella laihtumisen tekevän minut onnelliseksi, ja kun niin ei käynytkään, aloin taas lihoa. Okei, oli siinä muitakin syitä, mutta varmasti yksi asia oli se, että en ollutkaan täydellisen onnellinen 52-kiloisena.

Always Coca-Cola!

Hesarissa oli eilen uutinen Coca-Colan mainostuksesta Australiassa.

Coca-Cola julkaisi lokakuussa australialaislehdissä äideille suunnattuja mainoksia. Niiden mukaan on vain myytti, että juoma lihottaa, kuluttaa hampaita tai sisältää kofeiinia.

Voi apua. Onneksi yhtiö joutui korjaamaan tuon mainostuksensa. Ainakin Suomessa cokispullossa lukee, että siinä on kofeiinia. Litrasta colaa saa jo yli 400 kaloria, joten ainakin runsaasti käytettynä se kyllä voi olla lihottavaa - ellei sitten korvaa ruokaa cokiksella, mikä taas ei mitenkään voi olla terveellistä. Cokiksen pH on myös alhainen, mistä käsittääkseni johtuu hampaiden kuluminen.

McDonald'sin mainokset myös ärsyttävät, etenkin niiden suuntaaminen lapsiperheille. En usko, että lasten, tai kenenkään muunkaan, kannattaa syödä roskaruokaa. Lisäksi Yhdysvalloissa McDonald's on haalinut ravitsemusterapeutteja suosittelemaan hampurilaisia kaikille, kuten Supersize Me -elokuvasta opimme. Elokuvan jälkeen kävin kauhistelemassa lafkan jenkkisivustolla, esimerkiksi seuraava väite on hieman kyseenalainen: "McDonald’s serves a range of high-quality foods that can fit into a balanced diet." Joopajoo. Tosin täytyy sanoa, että jenkkimäkkärin ranskalaiset olivat jostain syystä parempia kuin Suomessa.

Itsekin siis käyn joskus Mäkissä tai Hesessä, mutta ainakaan en kuvittele syöväni silloin terveellisesti.

Huhtikuun tavoitteet

Tässä kuussa ajattelin ottaa rennosti. Saatan lähteä peräti kahdesti Lappiin, joten edessä on tilanteita, joissa on hankalaa vaikuttaa syömisiini ja muutama päivä autossa istumista. Vastapainona tiedossa on laskettelua mahdollisesti jopa neljässä eri paikassa. :)

Liikuntatavoitteet:

1. Kokeilen jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
2. Venyttelen ainakin kaksi kertaa viikossa
3. Teen pilatesta ainakin kaksi kertaa viikossa, poislukien viimeinen viikko, joka tosiaan menee siellä Lapissa

Ruokatavoite:

1. Etsin tai keksin itse kolme uutta vähähiilihydraattista reseptiä, ja kokeilen niitä

Ei siis mitään stressaavaa tai liian hankalaa. Maaliskuussa lähti kaksi kiloa, jos huhtikuussa pääsen samaan, niin olen jo laihtunut 10 kiloa!