Askelkyykky <3

Herkuton elokuu on alkanut, ja olen pystynyt kieltäytymään jo muutamista mieliteoista ihan sen voimalla. Viime viikon herkku - okei, elokuuta siitä oli tasan 2 päivää - oli piccolopullo kuivaa cavaa ja 12 cl kuivaa valkoviiniä, joista tuli noin 220 kcal. Tämänkin viikon herkku tullee olemaan nestemäisessä muodossa.

Tein eilen pitkästä aikaa askelkyykkyjä salilla. Ensinnäkään ne eivät olleet niin tuskallisia kuin muistin, ja nyt on takapuoli mukavan kipeä. :)

Paino oli 75,2 kg aamulla, ei siis mitään mullistavan pientä, mutta onpahan kuitenkin alhaisin tänä vuonna.

Herkuton elokuu

Tasapaino kyseli herkuttoman kuukauden perään, ja Omenainen ehdottikin heti elokuuta herkuttomaksi. Haaste on täällä otettu vastaan hieman kauhistellen. Vartaloni on kuitenkin sen tarpeessa, uskon kuukauden lähes totaalikieltäytymisen tekevän minulle ihan hyvää.

EDIT: pikkelsi taisi olla haasteen ensimmäinen ehdottaja. :)

Onneksi on olemassa erilaisia sallittuja herkkuja, kuten ihanat juustot ja tuoreet marjat. Kerran viikossa saa sitten syödä jotain kiellettyä, jota tekee oikeasti mieli.

Muita mukaan haasteeseen?

Cooper

Juoksin eilen Cooperin testissä 1900 m. Kuntoni on siis keskitasoa. Yllätin itseni, uskalsin toivoa kykeneväni juoksemaan vain noin 1600 m.

En ole siis huonokuntoinen!

Monirakkulaiset munasarjat

Kävin tällä viikolla lääkärissä, koska kuukautisiani ei vaan kuulunut ja raskaustesti oli negatiivinen. Ultraäänessä diagnoosiksi tuli monirakkulaiset munasarjat, jotka voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä kuukautisia. Laihdutus auttaa tähänkin vaivaan, eli jälleen kerran sain gynekologilta syyn laihduttaa. Muuten ei tarvitse tehdä mitään, ellei kuukautisten epäsäännöllisyys ala haitata elämää jossain vaiheessa.

Ilmeisesti monirakkulaiset munasarjat eivät automaattisesti tarkoita, että minulla olisi PCOS?

-10%

Vihdoin ja viimein olen karistanut 10% painostani. Vaaka näytti aamulla 75,3 kg. Maanantaina se oli vielä 76,1 kg, mutta kuukautisten lopulta alettua turvotuskin näemmä lähti.

Urheilurintamallekin kuuluu ihan mukavaa, olen pyöräillyt aika paljon. Viikonloppuna ajelin 100 km yhtenä päivänä, keskinopeuskin oli yli 19 km/h. Great success! Jaloissa alkoi tuntua loppuvaiheessa, ja ainakin kuvittelin huomanneeni, että näiden kilojen nostaminen mäen päälle on hitusen hankalampaa kuin vaikkapa 60 kilon. Taas yksi lisäsyy laihduttaa, olen henkisesti mäkispesialisti. Oikeastaan olen sitä myös fyysisestikin, nimittäin alamäkeen pääsee painavampana helpommin kovaa.

Kävin toissapäivänä pisimmällä juoksulenkillä todennäköisesti moneen vuoteen. Reilut 7 km meni yllättävän mukavasti, uskoisin pystyväni juoksemaan jo 10 km. Syyskuussa juostaan Espoon rantamaratonin ohessa Aaltokymppi, eli Aalto-yliopiston väelle tarkoitettu 10 km juoksutapahtuma. Yliopisto sponssaa osallistumisen, joten harkitsen sinne menemistä.

Suunta taas alas

Pääsin vihdoin pois painon jumittamisesta, eikä se vaatinut muuta kuin ottamista itseään niskasta kiinni. Olen syönyt tämän viikon kunnollisesti, liikkunut jo kolmesti, ja vaaka näytti äsken 75,7 kg. :) Se on toiseksi alhaisin paino tämän laihdutuksen aikana, painoin 75,2 kg maaliskuussa verenluovutuksen jälkeen. 300 g vielä 10% painonpudotukseen, ja enää muuten 11,1 kg normaalipainoon.

Kävin eilen vielä pyöräilemässä. Sää oli ihana, ei tuullut eikä ollut liian kuuma. Lenkki kesti noin 2 h 20 min, ja keskinopeus oli huimat 19,9 km/h, mikä on minulle erittäin hyvin. Huomenna uudestaan, tänään annan jaloilleni lepopäivän.

just another manic monday

Löysin taas liikunnan riemun pienen tauon jälkeen. Endorfiinit hyrräävät, ja olo on oikein hieno. Maanantaina kävin salilla, jonka jälkeen olo oli vielä niin energinen, maaninen olisi ehkä oikeampi sana, että lähdin vielä lyhyelle intervallilenkille. Olen hidas, se tuli ainakin todettua. Eilen käytiin miehen kanssa pyörälenkillä rantaa pitkin, maisemat olivat kauniita ja pyörä tuntui kulkevan suht hyvin. Sain myös hyviä ideoita juoksureiteille.

Tänään saatan hypätä taas pyörän selkään, tai antaa kipeille takareisilleni ja huonosti nukkuneelle keholleni lepopäivän.

Uskon olevani nyt matkalla parempaan suuntaan. Perjantaina astun vaa'alle, uskon ja toivon sen näyttävän alle 76 kg.

0 cm! 0 kg!

Otin mitat. Yhteismuutokseen en laske tuota vasemman hauislihaksen kasvua, koska se on positiivinen asia. Muuten 1,5 kuukaudessa ei ole tapahtunut juuri mitään, läskit ovat siirtäneet paikkaa. No, enpähän ole lihonut.

Paino: 76,3, 0 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 90 cm, +1
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 72 cm, +1
Napa: 75 cm, 0
Lantioluiden päältä: 90 cm, 0
Takapuolen levein: 96 cm, 0
Oikea yläreisi: 55,5 cm, -1,5
Vasen yläreisi: 55,5 cm, -0,5
Oikea pohje: 35 cm, 0
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29, 0, 0
Vasen hauis levossa: 27 cm, +1
-jännitettynä: 29,5, +1,5

Lohirullia

Söin eilen ja tänään ihania graavilohesta tehtyjä rullia. Uusi kamerani saapui myös eilen, joten täytyihän sitä päästä testailemaan! Tässä siis ohjeet 3-5 rullan tekemiseen, riippuen tuorejuustokerroksen paksuudesta.

Tarvikkeet:

• graavilohta
• tuorejuustoa, itse käytin maustamatonta
• kevätsipuli
• ruohosipulia
• salaattia, romaine ainakin toimii hyvin
• coctailtikkuja
  

1. Silppoa yksi kevätsipuli ja ruohosipulia maun mukaan. Aioin ensin laittaa myös kurkkua rullien sisään, mutta huomasin että ne pysyvät paremmin kasassa ilman kurkkua.
2. Sekoita sipuli ja ruohosipuli pariin ruokalusikalliseen tuorejuustoa.


3. Levitä täytettä salaatinlehdelle.


4. Aseta lohisiivu salaatin päälle, kääri rullaksi ja työnnä coctailtikku keskeltä läpi.

Muutoksen psykologiaa

Työpsykologian tenttiin lukiessa törmäsin mielenkiintoiseen muutosohjelmaan, joka soveltuu yritysmaailman lisäksi myös laihduttamiseen. Transformatiivisessa muutoksessa poisopitaan vanhat tavat ja opitaan uusia toimintatapoja. Edgar Scheinin mukaan muutoksessa on kaksi pääperiaatetta

1. Eloonjäämisahdistuksen tulee olla suurempi kuin oppimisahdistus
2. Ennemmin tulee laskea oppimisahdistusta kuin lisätä eloonjäämisahdistusta

Toisin sanoen, ennemmin kuin syyllistetään ylipainoisia ihmisiä läskeistä, kannattaisi kannustaa heitä (meitä) löytämään sopiva tapa laihduttaa.

Oppimisahdistuksen puolustusreaktioihin kuuluu esimerkiksi ongelman välttely, eli kielletään muutoksen tarpeellisuus. "Olen tyytyväinen itseeni tällaisena", "minulla on isot luut", "en kuitenkaan ikinä onnistu", jokaisella on omat tekosyynsä. Vastuu voidaan myös yrittää siirtää jollekin muulle, esimerkiksi omia geenejään on helppo syyttää. Itse syytin entistä masennuslääkitystä, ja samalla sopivasti unohdin ne yli 10 kiloa, jotka tulivat lääkkeen lopettamisen jälkeen... Tiedän, että joillakuilla on ihan oikeasti jokin fyysinen vika, tai lääkitys, joka lihottaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin meillä kaikilla ei ole.

Schein mainitsee kahdeksan tapaa, joilla luodaan psykologista turvallisuutta muutokseen.

1. Vastustamaton, positiivinen visio: eli kuvittele itsesi hoikkana, jaksavana ja terveenä ihmisenä.
2. Koulutus: opiskele terveellisiä elämäntapoja, opettele liikkumaan.
3. Oppijan osallistuminen: jokainen oppii hieman eri tavalla ja pitää eri jutuista, joten täytyy löytää oma keino päästä päämäärään. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse harrastaa juoksemista.
4. "Perheryhmien ja -tiimien" epävirallinen koulutus: läheisten tuki on tärkeää, ja ruoanlaitto on helpompaa jos saa koko oman ruokakuntansa syömään edes suunnilleen uuden ruokavalion mukaisesti.
5. Harjoitustilanteet, ohjaajat ja palaute: palautetta saa esimerkiksi vaa'alta ja mittanauhalta, ohjausta esimerkiksi laihdutusryhmistä tai kunto-ohjaajalta, harjoitustilanteeksi sopii vaikkapa aterioiden suunnittelu jossain kalorilaskurissa, jolloin voi etukäteen nähdä mitä kannattaisi syödä ja mitä ei. Valitettavasti laihduttamisessa on vaikeaa tehdä simuloituja harjoitustilanteita, mutta onneksi virheistä voi aina oppia!
6. Positiiviset roolimallit: lehtien onnistumistarinat ja muut laihdutusbloggaajat ovat loistavia esimerkkejä siitä, että muutkin ihmiset ovat pystyneet tähän.
7. Tukiryhmät: erilaiset laihdutusryhmät, nettikeskustelut, blogosfääri.
8. Palkitsemisjärjestelmät ja -rakenteet: palkitse onnistumisesi, mutta älä ruoalla.

Uskon itse, että laihdutus on aika pitkälti psyykkistä, ja mielestäni laihdutusoppaat saisivat keskittyä enemmän myös henkiseen puoleen. Scheinin mukaan onnistunut muutos vaatii noiden kaikkien kahdeksan kohdan noudattamisen, ei siis ihmekään että niin moni laihduttaja epäonnistuu. Pelkkä positiivinen visio itsestä hoikkana ja päätös uusien tapojen opettelusta ei riitä.

Minulta on aikaisemmin puuttunut ryhmän tuki ja palkitseminen. Tällä kerralla olen päässyt jo näin pitkälle nimenomaan blogini ansiosta. Olen saanut täällä purkaa mietteitäni laihdutusprosessista (kohta 7) ja saanut positiivisia roolimalleja (kuten jo melkein 20 kiloa pudottanut Omenainen).

Ei sittenkään niin paha

Kävin vaa'alla, se näytti vain 77,2 kg. Tuo ei ole edes aamupaino, todellisuudessa luulen painavani ehkä 76,8 kg! Pelkäsin olevani taas 80-kiloinen, mutta nyt kun tarkemmin ajattelen, niin kyllähän se näkyisi vaatteissa. Ehkä se suuri hiilarifestivaali09 oli hieman mielikuvitukseni tuotetta, en nimittäin muista milloin olisin syönyt pastaa. Muitakin tärkkelyspitoisia tuotteita (leipä, peruna, riisi) olen syönyt vain kodin ulkopuolella, ja silloinkin pienen määrän entiseen elämään verrattuna. Miksi syödä riisiä kiinalaisessa ravintolassa, kun kastike on paljon maukkaampaa?

Mitat otan heti, kun selkäkipu sallii. Tällä hetkellä kaikki selän liike sattuu, joten liikunta saattaa jäädä aika olemattomiin tänään. Alkanut flunssa onneksi lähti pois, olen enää vähän nuhainen.

Shape-lehti on muuten uudistanut nettisivunsa, kannattaa tsekata! Kutri.net on hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen, harmi juttu.

PS. Pizzaa ja jäätelöä on siis mennyt ainakin kerran viikossa, en siis ole syönyt niin hyvin kuin tuosta aloituskappaleesta voisi luulla.

Haluan tehdä comebackin

Miten voi olla näin vaikeaa palata laihdutukseen? Olen nyt elänyt jo pari kuukautta suht holtittomasti, ja tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni. Ruoka ahdistaa taas, oma vartalo ahdistaa, en uskalla mennä vaa'alle, tekisi taas mieli perua yksi tapaaminen kavereiden kanssa, koska häpeän vartaloani niin paljon.

Vaatekoko on kuitenkin suunnilleen sama kuin pari kuukautta sitten, onneksi. Tosin mieluustihan sekin olisi pienentynyt...

Luin tekstini tammikuulta, ja ajattelin palata siihen. Silloin oli hyvä tsemppi päällä, ja tuloksiakin tuli. Aion siis seuraavan neljän viikon aikana:

1. Liikkua vähintään 3 kertaa viikossa
2. Kokeilla jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
3. Pitää ruokapäiväkirjaa vähintään 22 päivän ajan

Tarkistuspäivä on tiistai, 14.7. Olen nyt hieman flunssassa, joten tämän viikon liikunnat saattavat jäädä vähemmälle.

Mitat saatan uskaltaa ottaa jahka kuukautiseni joskus suvaitsevat loppua (9. vuotopäivä menossa, oi tätä onnea...).

Nyt kaipaisin hyviä neuvoja ja tsemppiä... Haluan onnistua, en halua jäädä tähän tilaan loppuelämäni ajaksi.

Kipeät jalat

Huhhhuhhhhuhh, olen ihan jumissa. Kävin eilen rankimmalla juoksulenkillä vuosiin, reilut 6 km, keskinopeus 7,6 km/h. Se on minulle iso juttu, ei ihme että jaloissa tuntui loppusuoralla. Tänään olin rääkkispinningissä, olen ihan varma että se ohjaaja on ollut kaleeriorjalaivalla työnjohtajana edellisessä elämässään. Tunti oli siis loistava ja endorfiinit virtaavat edelleen!

Olen tällä viikolla myös treenannut alakroppaa ja vatsaa salilla sekä käynyt vesijuoksemassa. Huomenna olisi tarkoitus tehdä treeni yläkropalle, sunnuntaina taas alakroppaa jos en ole krapulassa.

Viime viikko meni vähän miten meni. Liikuin kunnolla vain kahdesti, lisäksi juoksin kaverin luota kotiin hakemaan likööripulloa (meiltä loppui alkoholi) ja pyöräilin takaisin. Matkaa oli noin 1,5 km/suunta, ja aikaa meni vajaa puolet Euroviisujen pistelaskuista. Lasketaanko se duathloniksi? :D

Ajattelin nyt viikonloppuna miettiä valmiiksi kasan aamiaisia, lounaita ja päivällisiä ensi viikolle. Siitä listasta olisi helppoa valita joka päivä ruoat, eikä tarvitsisi sen kummemmin miettiä joka ikinen päivä, mitä söisi.

Onko kellään vinkkejä ruokiin? Hiilihydraatteja saisi mielellään olla 5-8 g/annos, proteiinia noin 20-30 g/annos, rasvaa vapaasti ja kasviksia mielellään 150-200 g/annos.

+4,5 cm!

Paino: 76,3, +0,4 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, 0
Alta: 76 cm, +2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, 0
Napa: 75 cm, +2
Lantioluiden päältä: 90 cm, +1
Takapuolen levein: 96 cm, -1
Oikea yläreisi: 57 cm, +1
Vasen yläreisi: 56 cm, 0
Oikea pohje: 35 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, 0
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, 0
Vasen hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 28, 0

Pelonsekaisin tuntein astuin vaa'alle ja käsittelin mittanauhaa. Mitään järkyttävää katastrofia ei ole tapahtunut, uskon että ensi kuussa suunta on taas alaspäin!

Mitä tästä opimme: stressi ja/tai lomaviikko eivät ole ihan hyviä juttuja laihdutuksen kannalta. Toisaalta, nyt kun kerrankin suunta on vääränlainen, saatan saada lisää motivaatiota palata ruotuun. Aikaisemminhan olen laihtunut, vaikka olisinkin elänyt vähän miten sattuu. Mahdollisesti sen rohkaisemana ("ei yksi jäätelö/siideri/mikä lie näy missään!") elin viime kuun hieman huonommin. Suunta on onneksi jo toinen, mutta otan nyt viikon kerrallaan.

Pyöräilyä

Spinningistä on ollut ihan selkeästi hyötyä. Vuoden ensimmäisen pyörälenkin keskinopeudeksi tuli noin 18,5 km/h, mikä taitaa olla uusi ennätykseni (siis ensimmäisen lenkin nopeudeksi)! Reitti on ollut jo vuosia sama, melko mäkinen Bodomin kierros. Oli hauskaa, ja itsetuntokin sai kaipaamaansa nostetta.

Toin sitten pyörän isältäni tänne omaan kotiini. Täältä pitäisi päästä aika helposti vaikkapa Kirkkonummelle pyöräilemään. Tykkään pyöräillä maaseudulla, kaupungissa on ihan liikaa liikennevaloja ja muita tielläliikkujia.

Jos saan töitä inhimillisen pyöräilymatkan päästä kotoa, niin voisin pyöräillä töihin vaikka edes muutaman kerran viikossa. Esimerkiksi koululle pääsen täältä usein jopa nopeammin pyörällä kuin bussilla.

Viikko kerrallaan

Viime viikko meni oikein hyvin liikunnan osalta. Kävin kahdesti juoksemassa, kerran pyöräilemässä, kerran venyttelytunnilla ja kolmesti salilla. Pidin vielä kaksi lepopäivääkin.

Tällä viikolla aion...

1. liikkua viitenä päivänä
2. syödä vähintään 500 g rehuja päivässä
3. harrastaa arkiliikuntaa, kuten kävellä kauppaan, mennä bussilla joka ei mene ihan tästä läheltä, siivota kunnolla (argh, vihaan siivoamista...) tms.

Ensi viikolla uudet tavoitteet, tai sitten pidän nuo samat, katsotaan millainen on olo!

Parsakaalivuokaa

Tein uskomattoman hyvää parsakaalivuokaa tätä reseptiä mukaillen. Korvasin kerman paketilla (200 g) ruohosipulituorejuustoa ja ripottelin päälle aurajuustoa normaalin juustoraasteen lisäksi. Ihanan makuista, ja piirakka pysyi todella hyvin kasassa ilmankin pohjaa!

Luomien tarkkailu

Aurinkosuojajuttuni saa nyt jatkoa luomien tarkkailusta. Paras tapa ehkäistä ihosyöpää on tarkkailla itse omia luomiaan ja näyttää lääkärille epäilyttävät tapaukset. Lääkärissä voi käydä muutaman vuoden välein rutiinitarkastuksessa. Itsekin pitäisi varata aika, sillä edellisestä kerrasta on jo yli viisi vuotta aikaa.

Englannin kielestä tulevat ABC-säännöt epäilyttävien luomien löytämiseen:

A: asymmetria (luomen kaksi puolikasta ovat erimuotoisia).

B: border (luomen reuna on epätasainen).

C: colour (luomen väri on muuttunut).

D: diameter (luomen läpimitta on yli 6 mm).

Lääkärin vastaanotolle on mentävä aina seuraavan oireen vuoksi:

E: enlargement (luomi kasvaa tai muuttuu muilla tavoin).

Kannattaa ottaa valokuvat omasta ihostaan, joihin voi verrata muutoksien havaitsemiseksi. Muista myös päänahka!

Minulta on poistettu kolme luomea, selästä, jalkapohjasta ja häpykarvoituksen seasta. Yksi oli iso, yksi tumma ja yksi hyvin omituisen muotoinen. Yhdessäkään ei ollut mitään viittausta kasvaimeen. Luomen poisto on helppo operaatio, lääkäri viiltää veitsellä luomen irti paikallispuudutuksessa, jonka jälkeen haavaan laitetaan tikit ja luomi lähetetään patologille. Minä onnistuin tulehduttamaa selän ja jalkapohjan haavat, jonka jälkeen sain antibioottikuurin ja muistaakseni uudet tikit. Selässä on edelleen kolikonkokoinen arpi.

(ABC-ohjeet täältä)

Tämä oli muuten tämän blogin 100. teksti!

Hyllyvät ihrat

Sain muuten taas uuden syyn lisää laihtua: on kivempi laskea tärisyttävää rinnettä jos vatsaläskit eivät hölsky. Samoin eilen juoksulenkillä alaselän ja takapuolen läskit hyllyivät. En nyt puhu esteettisestä vaikutelmasta, vaan se hölskyntä tuntuu epämiellyttävältä. Minulla on jo tukevat urheilurintaliivit, myydäänköhän jossain urheilukorsetteja? :D

Turvotuksesta huolimatta lasketteluhousuni menivät hyvin päälle, toisin kuin vielä tammikuun lopussa. En ostanut vielä uusia, katsotaan sitten ensi kauden alussa missä mennään. Tarvitsenko jo koon 36 silloin? Takistani en haluaisi luopua, se on kaunis, lämmin ja siinä on monta taskua, joten en yleensä tarvitse laskureppua mukaan. Varmasti vastaavia löytyy myös pienemmässä koossa.

Huomenna menen isin kanssa pyöräilemään. Samalla voisin kaivella vintiltä muutamia vanhoja vaatteitani. Sovitin muuten ennen lomalle lähtöä iltapukuani, jonka olen ostanut noin 64-kiloisena, ja sehän meni jo päälle, eikä edes näytä makkarankuorelta! Harmi vaan, että ei ole mitään iltapukujuhlia tiedossa. Voisin toki pitää vihdoin tuparit, astetta juhlavammalla pukukoodilla. ;)

Täällä taas!

Laihdutus- ja blogitauon jälkeen palaan normaaliin elämään toivottavasti entistä pirteämpänä.

Tulin sunnuntaina viikon laskettelureissulta Lapista, oli oikein hauskaa! Laskin seitsemänä päivänä, joista muutamana päivänä ihan antaumuksella kun rinteet olivat vielä jonkinlaisessa kunnossa myös iltapäivisin. Alkuvuoden urheilu näkyi, laskin toisena päivänä ehdottomasti eniten porukastamme, ja olin ainoa, jonka lihakset eivät olleet kipeinä illalla ja seuraavana aamuna. Kannatti siis treenata jalkoja! Ensi kaudelle täytyy kehittää etenkin tasapainoa, minä kun onnistuin kerran kaatumaan myös penkiltä noustessa...

Laskettelun ja ulkoilun vastapainona tulikin sitten syötyä hiilihydraatteja ja juotua alkoholia suunnilleen yhtä paljon kuin fuksivappuna (huom, teekkarivappu kestää semmoisen viikon). Olo on edelleen turvonnut ja vähän nuupahtanut. Vaaka sanoi 77,9 kg tänään, uskoisin lukeman olevan jo huomenna pienempi kun turvotusta lähtee.

Ennen lomaa kriiseilin taas kerran opinnoista ja kesätyöttömyydestä, joten minulla ei ollut energiaa enää miettiä laihduttamista. Liikuin aika vähän, söin vähän kasveja, mutta en kuitenkaan tärkkelystä. Jäätelöä tosin meni, kiitos Ben&Jerryn uutuusmakujen... Tuli taas nähtyä, että mielentilan täytyy olla otollinen laihdutuksen onnistumiseen. Stressaantuneena ja/tai masentuneena ei jaksa miettiä enää ruokiakaan, ja syö juuri sitä mitä sattuu haluamaan.