Ensimmäiset neljä päivää sujuivat niin hyvin, että nyt on taas vaarana palata huonoihin tapoihin. En tosiaankaan tiedä, miten saan jatkettua tätä hyvää alkua. Ainakin minun täytyy saada itseni tiedostamaan ihan kunnolla se, että en ole vielä lopussa. Jee, laihduin kaksi kiloa supernopeasti, mutta se on todellakin vasta alku. Painoindeksikin on vielä 30,4, eli en ole vielä edes lievästi ylipainoinen.
Tsemppaan nyt painoni edes sinne lievän ylipainon puolelle.
perjantai 31. joulukuuta 2010
It does surprise me
Paino tänään: 78,8 kg! Multa on siis lähtenyt neljässä päivässä kaksi kiloa nestettä. Kurkku ja huulet ovat olleet epätavallisen kuivia tällä viikolla, voisikohan tuossa olla syy? Vyötärö on nyt 74 cm ja takapuoli edelleen sen metrin.
Viikko on sujunut oikein mukavasti. Olen syönyt aina kun on ollut nälkä, ja ruoka on ollut hyvää. Tein alkuviikosta ison satsin aurajuusto-munakoiso-jauhelihavuokaa, loppuviikosta taas aurajuustolla ja jauhelihalla täytettyjä paprikoita. Kokkasin myös ehkäpä elämäni onnistuneimman munakkaan tuossa jonain aamuna, täytteeksi laitoin tomaattia ja vuohenjuustoa (vuohenjuusto kannattaa lisätä vasta paistamisen lopussa).
Mmmm.... aurajuustoa....
Ensimmäinen kiusaus tuli oikeastaan eilen, kun kävimme hampurilaisella ja elokuvissa. Minä otin salaatin, ja siinä ei ollut kauheasti ongelmaa, mutta leffaan menessä teki kauheasti mieli popcornia. Menin jopa tiskille jonottamaan sitä, mutta onneksi käännyin sitten takaisin. Tänään tulee kuitenkin juotua alkoholia, joten eilen kannatti olla suht kiltisti syömisten suhteen. Se popcorn-himokin laantui elokuvan alettua.
Tosin nyt tekee taas mieli poppareita. Hmph.
Olin vähän kipeänä, joten olen ehtinyt urheilla vaan kerran. Tänään aion kuitenkin lenkille tai salille, samoin sunnuntaina, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä kolmen viikkokerran tahtiin.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)
Viikko on sujunut oikein mukavasti. Olen syönyt aina kun on ollut nälkä, ja ruoka on ollut hyvää. Tein alkuviikosta ison satsin aurajuusto-munakoiso-jauhelihavuokaa, loppuviikosta taas aurajuustolla ja jauhelihalla täytettyjä paprikoita. Kokkasin myös ehkäpä elämäni onnistuneimman munakkaan tuossa jonain aamuna, täytteeksi laitoin tomaattia ja vuohenjuustoa (vuohenjuusto kannattaa lisätä vasta paistamisen lopussa).
Mmmm.... aurajuustoa....
Ensimmäinen kiusaus tuli oikeastaan eilen, kun kävimme hampurilaisella ja elokuvissa. Minä otin salaatin, ja siinä ei ollut kauheasti ongelmaa, mutta leffaan menessä teki kauheasti mieli popcornia. Menin jopa tiskille jonottamaan sitä, mutta onneksi käännyin sitten takaisin. Tänään tulee kuitenkin juotua alkoholia, joten eilen kannatti olla suht kiltisti syömisten suhteen. Se popcorn-himokin laantui elokuvan alettua.
Tosin nyt tekee taas mieli poppareita. Hmph.
Olin vähän kipeänä, joten olen ehtinyt urheilla vaan kerran. Tänään aion kuitenkin lenkille tai salille, samoin sunnuntaina, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä kolmen viikkokerran tahtiin.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)
maanantai 27. joulukuuta 2010
Voihan vitunvittu
Mä olen reilussa kuukaudessa lihonut neljä kiloa. Viimeksi tahti oli tällaista mirtatsapiinikuurini aikana, jolloin lihoin samassa ajasa viisi kiloa. Valitettavasti sanonta "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee" ei todellakaan päde lihottuihin kiloihin.
Wake-up call
Nousin äsken pelonsekaisin tuntein vaa'alle, ja se vahvisti pelkoni: 80,7 kg. En edes halua laskea painoindeksiä, tai laittaa tätä tuohon sivupalkkiin. Vyötärö on 78 cm ja perse metrin, eli olen melkeinpä palannut niihin mittoihin, mistä aloitin kaksi vuotta sitten tämän blogin. Jälleen yksi epäonnistunut laihduttaja, joka lihoo kilonsa takaisin? Ei helvetti, en suostu siihen!
Joulu on ohi, ja mikä tärkeintä, keittiöremppa, pari stressaavaa ja aikaavievää koulu- ja työprojektia on ohi, joten elämäntilanne alkaa taas olla otollinen laihduttamiselle.
Syinä lihomiseeni olivat juurikin nuo edellämainitut. Parin viikon ajan söin ulkona joka päivä, enkä todellakaan kertaakaan valinnut annostani järkevästi. "Kyllä mä saan tän yhden kerran..." oli ihan liian monesti toistunut ajatus. Mikä helvetin yksi kerta se on, jos se toistuu ties kuinka monena päivänä peräkkäin? Lisäksi, olenhan minä monesti aikaisemminkin ollut liiemmälti ajattelematta laihduttamista, ja lihonut korkeintaan pari kiloa. Näin kuvittelin asian olevan nytkin, kunnes viime viikolla totesin parin hameen kiristävän. En halua mennä ostelemaan isompia vaatteita, siispä aloitan juuri nyt, en ensi vuonna tai ensi maanantaina, laihdutuksen (jälleen kerran).
Tutulla linjalla mennään:
Mä olen onnistunut tässä jo monta kertaa aikaisemminkin, miksi en siis nytkin? Ja nyt puhun siis nimenomaan painon pudottamisesta, en sen pitämisestä alhaalla.
Joulu on ohi, ja mikä tärkeintä, keittiöremppa, pari stressaavaa ja aikaavievää koulu- ja työprojektia on ohi, joten elämäntilanne alkaa taas olla otollinen laihduttamiselle.
Syinä lihomiseeni olivat juurikin nuo edellämainitut. Parin viikon ajan söin ulkona joka päivä, enkä todellakaan kertaakaan valinnut annostani järkevästi. "Kyllä mä saan tän yhden kerran..." oli ihan liian monesti toistunut ajatus. Mikä helvetin yksi kerta se on, jos se toistuu ties kuinka monena päivänä peräkkäin? Lisäksi, olenhan minä monesti aikaisemminkin ollut liiemmälti ajattelematta laihduttamista, ja lihonut korkeintaan pari kiloa. Näin kuvittelin asian olevan nytkin, kunnes viime viikolla totesin parin hameen kiristävän. En halua mennä ostelemaan isompia vaatteita, siispä aloitan juuri nyt, en ensi vuonna tai ensi maanantaina, laihdutuksen (jälleen kerran).
Tutulla linjalla mennään:
- liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa
- tärkkelys- tai sokeripitoisia ruokia max. kerran viikossa
- humalahakuista juomista ainoastaan uutenavuotena ja yhdessä tammikuun lopun tapahtumassa (vähän mietin, jos olisin muuten jopa kokonaan ilman alkoholia)
Mä olen onnistunut tässä jo monta kertaa aikaisemminkin, miksi en siis nytkin? Ja nyt puhun siis nimenomaan painon pudottamisesta, en sen pitämisestä alhaalla.
torstai 25. marraskuuta 2010
Onnistunut laihdutus vaatii paljon
Kaikkihan tietää, miten laihdutaan. Ekana saadaan motivaatiota siitä, kun katsellaan hyllyvää ihravuorta peilistä. Tämän jälkeen syödään vähemmän kuin ennen ja liikutaan enemmän, ja tsädäm, kilot katoavat.
Ööö joo, olisikin se noin yksinkertaista.
Itse olen tässä parin vuoden (!) varrella huomannut tarvitsevani ainakin seuraavia juttuja:
-motivaatiota
-uskoa onnistumiseeni
-pitkäjänteisyyttä - tähän mun kohdalla laihtuminen usein kosahtaa
-tietoa siitä, mitä juttuja kannattaa muuttaa ruokavaliosta ja liikunnasta
-itsetuntemusta, jotta osaan valikoida itselleni sopivat jutut edellisen kohdan tarjonnasta
-tahdonvoimaa
-tätä blogia, mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän laihdun
-oikeastaan kaikkea sitä, mitä taannoisessa muutosvastarintajutussani luettelin
Mielestäni on tärkeää laihduttaa hyvältä tuntuvalla keinolla. Jos ei tykkää kaalikeitosta, ei kannata ryhtyä kaalisoppakuurille (ei kyllä muutenkaan kannata). Tietenkin kannattaa pitää mieli avoimena, ja kokeilla rohkeasti erilaisia juttuja nähdäkseen, mikä toimii. Eikä kaikkia juttuja kannata tyrmätä ekan kokeilun jälkeen, itse esimerkiksi vihasin laskettelua ekan laskuni aikana, ja nykyään hipelöin suksiani kesäisin haaveillen talven laskukaudesta (mun sukset ja monot on vaan niin ihanat!).
Tästä päästäänkin kaloreiden laskemiseen. Inhoan ruokapäiväkirjan pitämistä! Se on tylsää, en millään jaksaisi punnita ruokiani ja silmämääräiset valistuneet arvaukset tuntuvat liian epätarkoilta. Muutenkin koko homma on ihan liian epätarkkaa kaltaiselleni insinöörille, ravitsemustiede tuntuu olevan aika kaukana eksakteista luonnontieteistä. Päiväkirjan pitämiseen ei mene paljon aikaa, netit on pullollaan hyviä ohjelmia siihen, mutta silti ei vaan kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes lukea muiden ihmisten ruokapäiväkirjoja.
Kuitenkin, ruokapäiväkirjan pitäminen on mielestäni erittäin hyödyllistä, ja siitä saa arvokasta tietoa siitä, syökö hyvin. Toisaalta, onneksi olen vuosien varrella oppinut aika hyvin eri ruokien sisällöt, ja monissa ruoissa lukee makroravintoaineet paketin kyljessä. Eli siis, haluan uskoa, että jos pääsääntöisesti ostaa kaupasta ns. oikeanlaista ruokaa, pitäisi pärjätä ilman ruokapäiväkirjaa.
Huh, sain avauduttua. :)
Miten pystyy kehittämään omaa pitkäjänteisyyttä ja sitä, että saattaa aloitetut asiat loppuun? Vaatiiko se vain pelkkää päättäväisyyttä? Mä olen muutenkin aika häilyvä ihminen, muutan mieltäni hyvin helposti. Aika kuvaavaa ehkä on se, että mulla on yleensä noin viisi romaania kesken (tai sitten se on vain osoitus siitä, että rakastan lukemista).
Ööö joo, olisikin se noin yksinkertaista.
Itse olen tässä parin vuoden (!) varrella huomannut tarvitsevani ainakin seuraavia juttuja:
-motivaatiota
-uskoa onnistumiseeni
-pitkäjänteisyyttä - tähän mun kohdalla laihtuminen usein kosahtaa
-tietoa siitä, mitä juttuja kannattaa muuttaa ruokavaliosta ja liikunnasta
-itsetuntemusta, jotta osaan valikoida itselleni sopivat jutut edellisen kohdan tarjonnasta
-tahdonvoimaa
-tätä blogia, mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän laihdun
-oikeastaan kaikkea sitä, mitä taannoisessa muutosvastarintajutussani luettelin
Mielestäni on tärkeää laihduttaa hyvältä tuntuvalla keinolla. Jos ei tykkää kaalikeitosta, ei kannata ryhtyä kaalisoppakuurille (ei kyllä muutenkaan kannata). Tietenkin kannattaa pitää mieli avoimena, ja kokeilla rohkeasti erilaisia juttuja nähdäkseen, mikä toimii. Eikä kaikkia juttuja kannata tyrmätä ekan kokeilun jälkeen, itse esimerkiksi vihasin laskettelua ekan laskuni aikana, ja nykyään hipelöin suksiani kesäisin haaveillen talven laskukaudesta (mun sukset ja monot on vaan niin ihanat!).
Tästä päästäänkin kaloreiden laskemiseen. Inhoan ruokapäiväkirjan pitämistä! Se on tylsää, en millään jaksaisi punnita ruokiani ja silmämääräiset valistuneet arvaukset tuntuvat liian epätarkoilta. Muutenkin koko homma on ihan liian epätarkkaa kaltaiselleni insinöörille, ravitsemustiede tuntuu olevan aika kaukana eksakteista luonnontieteistä. Päiväkirjan pitämiseen ei mene paljon aikaa, netit on pullollaan hyviä ohjelmia siihen, mutta silti ei vaan kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes lukea muiden ihmisten ruokapäiväkirjoja.
Kuitenkin, ruokapäiväkirjan pitäminen on mielestäni erittäin hyödyllistä, ja siitä saa arvokasta tietoa siitä, syökö hyvin. Toisaalta, onneksi olen vuosien varrella oppinut aika hyvin eri ruokien sisällöt, ja monissa ruoissa lukee makroravintoaineet paketin kyljessä. Eli siis, haluan uskoa, että jos pääsääntöisesti ostaa kaupasta ns. oikeanlaista ruokaa, pitäisi pärjätä ilman ruokapäiväkirjaa.
Huh, sain avauduttua. :)
Miten pystyy kehittämään omaa pitkäjänteisyyttä ja sitä, että saattaa aloitetut asiat loppuun? Vaatiiko se vain pelkkää päättäväisyyttä? Mä olen muutenkin aika häilyvä ihminen, muutan mieltäni hyvin helposti. Aika kuvaavaa ehkä on se, että mulla on yleensä noin viisi romaania kesken (tai sitten se on vain osoitus siitä, että rakastan lukemista).
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Freaking awesome!
Paino oli aamulla 76,3 kg! Jee! Tosin söin eilen todella vähän, joten vatsa oli varsin tyhjä. En kyllä suosittele ruoan korvaamista koulujutuilla, tänään on nimittäin ollut aika kova nälkä.
Nyt alkaa näyttää siltä, että haaveilemani 72 kilon paino helmikuun alussa voisi onnistuakin.
Sain muuten juuri hieman lisämotivaatiota: keväällä pitäisi mahtua iltapukuuni, jonka olen ostanut noin 62-kiloisena. Käytän onneksi nyt erästä hametta, jonka ostin samoihin aikoihin, eli toivoa on! En haluaisi joutua ostamaan uutta mekkoa, sillä todennäköisesti käyttäisin sitä vain noissa yksissä juhlissa. Tukialusvaatteet on onneksi keksitty, mutta mieluiten mahtuisin mekkoon ihan normaaleissa alusvaatteissa.
Nyt alkaa näyttää siltä, että haaveilemani 72 kilon paino helmikuun alussa voisi onnistuakin.
Sain muuten juuri hieman lisämotivaatiota: keväällä pitäisi mahtua iltapukuuni, jonka olen ostanut noin 62-kiloisena. Käytän onneksi nyt erästä hametta, jonka ostin samoihin aikoihin, eli toivoa on! En haluaisi joutua ostamaan uutta mekkoa, sillä todennäköisesti käyttäisin sitä vain noissa yksissä juhlissa. Tukialusvaatteet on onneksi keksitty, mutta mieluiten mahtuisin mekkoon ihan normaaleissa alusvaatteissa.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Nagaa naamaan
Nyt mulla on menossa jonkinlainen ruokainspiraatio. Tekee mieli kokeilla kaikkea uutta, ja olen löytänyt ruoanlaiton riemun taas kerran.
Eilen ruokalistalla oli Puolialaston kokki -blogin Elmerin ohjeen mukaan tehtyä thaimaalaista kalaa kolmen maun kastikkeella. En ole aikaisemmi kauheasti tykännyt valkoisesta kalasta, mutta siikahan on oikein hyvää! Kastikkeeseen laitoin kolmen normichilin sijaan pikkuisen naga morichin (maailman tulisin chililajike). Mmmmm, kapsaisiinia...
Muutenkin nyt on tosi hyvä fiilis liikunnan, ruoan, tän blogin, oman vartalon ja laihtumisen suhteen. :)
Eilen ruokalistalla oli Puolialaston kokki -blogin Elmerin ohjeen mukaan tehtyä thaimaalaista kalaa kolmen maun kastikkeella. En ole aikaisemmi kauheasti tykännyt valkoisesta kalasta, mutta siikahan on oikein hyvää! Kastikkeeseen laitoin kolmen normichilin sijaan pikkuisen naga morichin (maailman tulisin chililajike). Mmmmm, kapsaisiinia...
Muutenkin nyt on tosi hyvä fiilis liikunnan, ruoan, tän blogin, oman vartalon ja laihtumisen suhteen. :)
maanantai 22. marraskuuta 2010
Kielletyistä ruoista
Aloin pohdiskella kiellettyjä ruokia tuon jäätelöstä kieltäytymisen jälkeen.
Periaatteessahan mitään ei saisi kieltää kokonaan itseltään. Ilman omia lempiherkkuja on lähes mahdoton, tai ainakin hyvin vaikea, elää koko loppuelämänsä. Vähemmän hyvien epäterveellisten juttujen kieltäminen taas on ehkä vähän turhaa, esimerkiksi minä syön irtokarkkeja muutaman kappaleen kerran vuodessa. Joo, voisin kieltää ne täysin itseltäni, mutta mitä järkeä? Ja jos kieltää oman lempparinsa, jossain vaiheessa kuitenkin syö sitä, minkä jälkeen voi tulla ihan liian syyllinen olo.
Kuitenkin, ihan kaikkea ei voi syödä niin paljon kuin haluaisi. Avainsana lienee siis kohtuus. Mutta mikä määrä esimerkiksi juuri jäätelöä on kohtuullista? Kerran viikossa? Kerran kuussa? Oikea määrä lienee sellainen, että se ei hidasta laihtumista, ja se taitaa löytyä lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi on muistettava, että nälkä kasvaa syödessä, ja voi olla helppo sallia itselleen koko ajan hieman useammin "jotain hyvää", jolloin yhtäkkiä laihdutus pysähtyy. Ainakin itse tuppaan himoitsemaan sokeria ja tärkkelystä koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin pieni viaton välipala voi aloittaa monta päivää kestävän hiilarisyöpöttelyn. Helpompaa olisi siis ehkä olla ilman, mutta hiilarikammokaan ei ole hyvä asia (ei ole rasvakammokaan).
Ihannetilanteessa voisi aina silloin tällöin, ehkä kerran viikossa jotain pienempää ja kerran kuussa jotain suurempaa, syödä jotain ns. kiellettyä, ja heti sen syömisen jälkeen palata ruotuun hyvillä mielin, vailla mitään syyllisyyttä. Mitenköhän tähän tilaan pääsisi? Itselläni ongelma on tällä hetkellä juurikin se syömisen riistäytyminen käsistä, joskus aikaisemmin syyllisyys oli pahin peikko.
Periaatteessahan mitään ei saisi kieltää kokonaan itseltään. Ilman omia lempiherkkuja on lähes mahdoton, tai ainakin hyvin vaikea, elää koko loppuelämänsä. Vähemmän hyvien epäterveellisten juttujen kieltäminen taas on ehkä vähän turhaa, esimerkiksi minä syön irtokarkkeja muutaman kappaleen kerran vuodessa. Joo, voisin kieltää ne täysin itseltäni, mutta mitä järkeä? Ja jos kieltää oman lempparinsa, jossain vaiheessa kuitenkin syö sitä, minkä jälkeen voi tulla ihan liian syyllinen olo.
Kuitenkin, ihan kaikkea ei voi syödä niin paljon kuin haluaisi. Avainsana lienee siis kohtuus. Mutta mikä määrä esimerkiksi juuri jäätelöä on kohtuullista? Kerran viikossa? Kerran kuussa? Oikea määrä lienee sellainen, että se ei hidasta laihtumista, ja se taitaa löytyä lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi on muistettava, että nälkä kasvaa syödessä, ja voi olla helppo sallia itselleen koko ajan hieman useammin "jotain hyvää", jolloin yhtäkkiä laihdutus pysähtyy. Ainakin itse tuppaan himoitsemaan sokeria ja tärkkelystä koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin pieni viaton välipala voi aloittaa monta päivää kestävän hiilarisyöpöttelyn. Helpompaa olisi siis ehkä olla ilman, mutta hiilarikammokaan ei ole hyvä asia (ei ole rasvakammokaan).
Ihannetilanteessa voisi aina silloin tällöin, ehkä kerran viikossa jotain pienempää ja kerran kuussa jotain suurempaa, syödä jotain ns. kiellettyä, ja heti sen syömisen jälkeen palata ruotuun hyvillä mielin, vailla mitään syyllisyyttä. Mitenköhän tähän tilaan pääsisi? Itselläni ongelma on tällä hetkellä juurikin se syömisen riistäytyminen käsistä, joskus aikaisemmin syyllisyys oli pahin peikko.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Lempiruokia
3 parasta ruokaa eri kategorioista:
Kasvikset, hedelmät, marjat:
-avokado
-vadelma
-satsuma
Mausteet:
-chili
-valkosipuli
-juustokumina
Juustot:
-mozzarella
-chevre
-manchego
Omat bravuurit keittiössä:
-sacherkakku
-lohimedaljonki
-pihvi
Jäätelöt:
-Ben&Jerryn Cinnamon Buns
-Ben&Jerryn Half Baked
-Ben&Jerryn Cookie Dough
Jälkiruoat:
-sacherkakku
-juustokakku
-mutakakku
Kastikkeet:
-Caesar
-salsa
-guacamole
Liha- ja kalaruoat:
-karitsan sisäfile
-naudan sisäfile
-lohimedaljonki
Ruoat, joita syön joskus suoraan purkista:
-maapähkinävoi
-ranskankerma
-Nutella
Kiinalaiset:
-kanaa kung-po
-naudanlihaa, herkkusieniä ja bambunversoja
-Peking-naudanlihaa hoi sin- ja chilikastikkeessa
Juomat:
-vesi
-espresso
-kuiva valkoviini Elsasin alueelta
Jo lapsuudesta tutut ruoat:
-isin pizza
-äidin lihapullat
-isoäidin poronkäristys
Aikuisena ruokavalioon tulleet:
-graavilohi
-pinaatti
-parsakaali
Hampurilaiset:
-Burger Kingin Big King
-Hesburgerin Minimega
-McDonaldsin El Maco
Jenkkilän herkut:
-french toast
-bagel tuorejuustolla
-maapähkinävoitäytteiset M&M'sit
Kasvikset, hedelmät, marjat:
-avokado
-vadelma
-satsuma
Mausteet:
-chili
-valkosipuli
-juustokumina
Juustot:
-mozzarella
-chevre
-manchego
Omat bravuurit keittiössä:
-sacherkakku
-lohimedaljonki
-pihvi
Jäätelöt:
-Ben&Jerryn Cinnamon Buns
-Ben&Jerryn Half Baked
-Ben&Jerryn Cookie Dough
Jälkiruoat:
-sacherkakku
-juustokakku
-mutakakku
Kastikkeet:
-Caesar
-salsa
-guacamole
Liha- ja kalaruoat:
-karitsan sisäfile
-naudan sisäfile
-lohimedaljonki
Ruoat, joita syön joskus suoraan purkista:
-maapähkinävoi
-ranskankerma
-Nutella
Kiinalaiset:
-kanaa kung-po
-naudanlihaa, herkkusieniä ja bambunversoja
-Peking-naudanlihaa hoi sin- ja chilikastikkeessa
Juomat:
-vesi
-espresso
-kuiva valkoviini Elsasin alueelta
Jo lapsuudesta tutut ruoat:
-isin pizza
-äidin lihapullat
-isoäidin poronkäristys
Aikuisena ruokavalioon tulleet:
-graavilohi
-pinaatti
-parsakaali
Hampurilaiset:
-Burger Kingin Big King
-Hesburgerin Minimega
-McDonaldsin El Maco
Jenkkilän herkut:
-french toast
-bagel tuorejuustolla
-maapähkinävoitäytteiset M&M'sit
lauantai 20. marraskuuta 2010
Yksi pieni onnistuminen
Eilen halusin todella pahasti jäätelöä. Kävin koko kauppareissun ajan keskustelua itseni kanssa, ja argumentoin sekä jäätelön oston että ostamatta jättämisen puolesta.
Ostoa puoltavat jutut:
-nyt kun olen kerrankin yksin kotona, voisin ihan rauhassa, kenenkään ihmettelemättä, syödä pelkkää jäätelöä illalliseksi
-ei yksi jäätelö (ja nyt puhutaan siis puolesta kilosta Beniä ja Jerryä) mitään kaada
-laihduttaessakin täytyy muistaa herkutella
-mutku mä haluu-uu-uu-uun!
Ostoa vastustavat:
-haluan päästä jäätelönhimosta eroon, ja se ei onnistu syömällä sitä
-haluan kasvattaa tahdonvoimaani
-haluan laihtua
Lopulta totesin, että jos nyt kieltäydyn jäätelöstä, seuraava kerta on toivottavasti hieman helpompi. Sen sijaan söin vadelmarahkaa ja mozzarella-vuohenjuustosalaattia. Ensimmäinen oli ihanan kermaista ja kylmää, jälkimmäinen muuten vaan hyvää. Epäterveelliset mieliteot voi onneksi korvata terveellisillä herkuilla.
Paino tänään tasan 77 kg. Puolen kilon viikkovauhdilla olisin alkukesästä normaalipainoinen, mutta mä en varmaan ikinä ole pystynyt siihen tahtiin kovin pitkän aikaa. 2012 kesäksi sitten, tai jotain...
Mä haluan johonkin lämpimään. Plah.
Ostoa puoltavat jutut:
-nyt kun olen kerrankin yksin kotona, voisin ihan rauhassa, kenenkään ihmettelemättä, syödä pelkkää jäätelöä illalliseksi
-ei yksi jäätelö (ja nyt puhutaan siis puolesta kilosta Beniä ja Jerryä) mitään kaada
-laihduttaessakin täytyy muistaa herkutella
-mutku mä haluu-uu-uu-uun!
Ostoa vastustavat:
-haluan päästä jäätelönhimosta eroon, ja se ei onnistu syömällä sitä
-haluan kasvattaa tahdonvoimaani
-haluan laihtua
Lopulta totesin, että jos nyt kieltäydyn jäätelöstä, seuraava kerta on toivottavasti hieman helpompi. Sen sijaan söin vadelmarahkaa ja mozzarella-vuohenjuustosalaattia. Ensimmäinen oli ihanan kermaista ja kylmää, jälkimmäinen muuten vaan hyvää. Epäterveelliset mieliteot voi onneksi korvata terveellisillä herkuilla.
Paino tänään tasan 77 kg. Puolen kilon viikkovauhdilla olisin alkukesästä normaalipainoinen, mutta mä en varmaan ikinä ole pystynyt siihen tahtiin kovin pitkän aikaa. 2012 kesäksi sitten, tai jotain...
Mä haluan johonkin lämpimään. Plah.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Note to self: punnitse itsesi vain aamuisin
Aamupaino oli tänään 77,2 kg, ei siis katastrofaalinen 78 kg. Toisaalta, olen syönyt varsin vähän hiilareita parin viime päivän aikana, eli mahdollisesti painoin alkuviikosta enemmän, kiitos hiilariturvotuksen.
Huomasin myös, että mun kevyt oloasu (t-paita, silkkiset pyjamahousut, rintaliivit) painaa 800 g, mikä on mielestäni yllättävän paljon. Terveisiä vaan sille yläasteen kouluterkkarille, joka vähensi painostani vain 500 g paksun villapaidan ja farkkujen takia. Ja sekin vähennettiin vasta, kun itse huomautin asiasta.
Huomasin myös, että mun kevyt oloasu (t-paita, silkkiset pyjamahousut, rintaliivit) painaa 800 g, mikä on mielestäni yllättävän paljon. Terveisiä vaan sille yläasteen kouluterkkarille, joka vähensi painostani vain 500 g paksun villapaidan ja farkkujen takia. Ja sekin vähennettiin vasta, kun itse huomautin asiasta.
torstai 18. marraskuuta 2010
Marraskuu on ankeaa Skotlannissakin
Kaamosmasennus puhuttaa muuallakin, The Amazing Adventures of Dietgirl -blogissa käsitellään myös asiaa. Tosin hieman huvittaa kommenteissa pimeydestä valittava teksasilainen ja pari muuta jenkkiä, jotka valittavat lumesta. Voi kyynel, te ette kuulkaas tiedä yhtään mitään todellisesta pimeästä talvesta!
Nojoo, ei saa vähätellä etelämpänä asuvien ihmisten kärsimystä talven pimeyden takia. Samalla lailla joku lappilainen voisi sanoa minulle, eihän meillä täällä etelässä edes ole kaamosta.
Nojoo, ei saa vähätellä etelämpänä asuvien ihmisten kärsimystä talven pimeyden takia. Samalla lailla joku lappilainen voisi sanoa minulle, eihän meillä täällä etelässä edes ole kaamosta.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Motivaatio, missä lienetkään
Marraskuu, tuo kuukausista julmin. Ulkona on pimeää, vettä sataa lähes joka päivä, ja tekisi mieli vain käpertyä sohvalle peiton alle kirkasvalolampun viereen suklaan ja jonkun dekkarin kanssa. Yleisesti ottaen tekee mieli hiilihydraatteja, etenkin leipää ja perunamuussia.
Miten tästä pääsee yli? Vaaka näytti äsken 78,6 kg, mutta se ei onneksi ollut ihan aamupaino. Silti, veikkaisin painavani nyt noin 78,0 kg. Hiphei vaan, painoindeksi heiluu taas reippaan lihavuuden puolella. Paino ahdistaa, ruokailu ahdistaa, mun löllyvät käsivarret ahdistavat. En haluaisi edes ajatella laihduttamista. En jaksaisi aloittaa taas kerran, vain lopettaakseni hetken päästä. Suklaa houkuttaa.
Onko kenelläkään muulla sitä ongelmaa, että hyvin sujuneen laihdutusviikon tai -kuukauden jälkeen iskee paniikki? Minua siis alkaa pelottaa, kun menee hyvin. Pelkään, ettei se kestä, pelkään mokaavani, pelkään etten osaa, ja sitten alan taas syödä epäterveellisesti. En ymmärrä, mistä tämä voisi johtua. Eikö pitäisi olla ihan helppoa vain jatkaa tulosta tuottaneella linjalla, liiemmin ajattelematta? Miksi minun pitää melkein paniikinomaisesti sössiä laihdutukseni? Uskonpuute? Epäonnistun mieluummin tiedostaen kuin tiedostamatta? En tietääkseni ole tällainen muilla elämän osa-alueilla.
Toisaalta, tällä hetkellä oloni on yleisesti ottaen ihan ok, kunhan en katso peiliin. Bikinikauteenkin on vielä yli puoli vuotta aikaa, eikä viime kesänkään rantalomalla kukaan Greenpeacen jäsen luullut minua rantaan ajautuneeksi valaaksi. Olen ihan perusterve, jaksan urheilla, minulla on rakastava puoliso - miksi siis laihduttaisin? Toisaalta haluaisin taas pitkästä aikaa näyttää hyvältä kokovartalovalokuvissa. Olisihan se kiva, jos reidet eivät hankaisi yhteen kävellessä. Olisi myös kiva, jos tykkäisin peilikuvastani. Lisäksi, terveellinen ruoka ja liikunta tekevät ihan varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti, olenhan sen jo huomannutkin. Entä jos taas pyrkisin syömään terveellisesti ja hyvin, sekä urheilisin, ihan vaan niistä tulevan hyvän olon takia? Laihtuminen tulisi sitten siinä sivussa. Ehkä painoahdistuksin katoaisi, ja pystyisin kohta taas miettimään ihan sitä laihduttamistakin.
Miten tästä pääsee yli? Vaaka näytti äsken 78,6 kg, mutta se ei onneksi ollut ihan aamupaino. Silti, veikkaisin painavani nyt noin 78,0 kg. Hiphei vaan, painoindeksi heiluu taas reippaan lihavuuden puolella. Paino ahdistaa, ruokailu ahdistaa, mun löllyvät käsivarret ahdistavat. En haluaisi edes ajatella laihduttamista. En jaksaisi aloittaa taas kerran, vain lopettaakseni hetken päästä. Suklaa houkuttaa.
Onko kenelläkään muulla sitä ongelmaa, että hyvin sujuneen laihdutusviikon tai -kuukauden jälkeen iskee paniikki? Minua siis alkaa pelottaa, kun menee hyvin. Pelkään, ettei se kestä, pelkään mokaavani, pelkään etten osaa, ja sitten alan taas syödä epäterveellisesti. En ymmärrä, mistä tämä voisi johtua. Eikö pitäisi olla ihan helppoa vain jatkaa tulosta tuottaneella linjalla, liiemmin ajattelematta? Miksi minun pitää melkein paniikinomaisesti sössiä laihdutukseni? Uskonpuute? Epäonnistun mieluummin tiedostaen kuin tiedostamatta? En tietääkseni ole tällainen muilla elämän osa-alueilla.
Toisaalta, tällä hetkellä oloni on yleisesti ottaen ihan ok, kunhan en katso peiliin. Bikinikauteenkin on vielä yli puoli vuotta aikaa, eikä viime kesänkään rantalomalla kukaan Greenpeacen jäsen luullut minua rantaan ajautuneeksi valaaksi. Olen ihan perusterve, jaksan urheilla, minulla on rakastava puoliso - miksi siis laihduttaisin? Toisaalta haluaisin taas pitkästä aikaa näyttää hyvältä kokovartalovalokuvissa. Olisihan se kiva, jos reidet eivät hankaisi yhteen kävellessä. Olisi myös kiva, jos tykkäisin peilikuvastani. Lisäksi, terveellinen ruoka ja liikunta tekevät ihan varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti, olenhan sen jo huomannutkin. Entä jos taas pyrkisin syömään terveellisesti ja hyvin, sekä urheilisin, ihan vaan niistä tulevan hyvän olon takia? Laihtuminen tulisi sitten siinä sivussa. Ehkä painoahdistuksin katoaisi, ja pystyisin kohta taas miettimään ihan sitä laihduttamistakin.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Ihana lihasväsymys
Note to self: käsien vapistessa rankan salitreenin jälkeen kynsien lakkaaminen voi olla yllättävän hankalaa.
Olen vihdoin ja viimein toipunut räkätaudistani ja palannut liikunnan pariin. Sain pari viikkoa sitten uuden saliohjelman, josta tykkään todella paljon. Olen palannut myös spinningin ja juoksun pariin, spinning sujuu entiseen malliin, mutta juoksu on aika hidasta. Minulle tuli lopulta noin kolmen kuukauden mittainen tauko juoksemisesta, ja sen kyllä huomaa. Uskon ja toivon, että palaan suht nopeasti edelliselle tasolleni, kunhan vaan jaksan juosta säännöllisesti. Tällä hetkellä tosin huvittaa enemmän nostaa punttia ja käydä spinningissä, koska ne sujuvat paremmin ja marraskuun pimeät illat ja harmaat päivät eivät varsinaisesti houkuta menemään ulos.
Vaikka periaatteessa uskallankin mielestäni käyttää suht raskaita painoja salilla, olen alkanut epäillä lisääväni painoja liian hitaasti. Tänään kokeilin kahta liikettä lukuunottamatta lisätä painoja, ja ainoastaan yhdessä liikkeessä lisäys oli vielä liikaa. Olen nyt siis pari viikkoa vasta tehnyt tuota ohjelmaa, mutta yleensähän alussa painoja saa lisätä todella tiuhaan kun lihakset oppivat tekemään liikkeet. Täytyy nyt oikeasti muistaa se, että jos lihakset eivät ole kipeät seuraavana päivänä, jotain täytyy tehdä toisin. Tämä voi tarkoittaa painojen tai toistojen lisäämistä, tai sitä, että keskittyy paremmin liikkeeseen ja suorittaa sen hitaammin. Itselläni alkaa ajatus helposti harhailla, jolloin liikeradat voivat olla vähän sinnepäin. Lisäksi teen joskus ihan liian nopeasti liikkeet, jolloin en oikeasti tee töitä, vaan painot liikkuvat lähinnä liikemäärän avulla.
Tämän päivän suosikkini oli polven ojennus laitteessa, sen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä. :D
Olen vihdoin ja viimein toipunut räkätaudistani ja palannut liikunnan pariin. Sain pari viikkoa sitten uuden saliohjelman, josta tykkään todella paljon. Olen palannut myös spinningin ja juoksun pariin, spinning sujuu entiseen malliin, mutta juoksu on aika hidasta. Minulle tuli lopulta noin kolmen kuukauden mittainen tauko juoksemisesta, ja sen kyllä huomaa. Uskon ja toivon, että palaan suht nopeasti edelliselle tasolleni, kunhan vaan jaksan juosta säännöllisesti. Tällä hetkellä tosin huvittaa enemmän nostaa punttia ja käydä spinningissä, koska ne sujuvat paremmin ja marraskuun pimeät illat ja harmaat päivät eivät varsinaisesti houkuta menemään ulos.
Vaikka periaatteessa uskallankin mielestäni käyttää suht raskaita painoja salilla, olen alkanut epäillä lisääväni painoja liian hitaasti. Tänään kokeilin kahta liikettä lukuunottamatta lisätä painoja, ja ainoastaan yhdessä liikkeessä lisäys oli vielä liikaa. Olen nyt siis pari viikkoa vasta tehnyt tuota ohjelmaa, mutta yleensähän alussa painoja saa lisätä todella tiuhaan kun lihakset oppivat tekemään liikkeet. Täytyy nyt oikeasti muistaa se, että jos lihakset eivät ole kipeät seuraavana päivänä, jotain täytyy tehdä toisin. Tämä voi tarkoittaa painojen tai toistojen lisäämistä, tai sitä, että keskittyy paremmin liikkeeseen ja suorittaa sen hitaammin. Itselläni alkaa ajatus helposti harhailla, jolloin liikeradat voivat olla vähän sinnepäin. Lisäksi teen joskus ihan liian nopeasti liikkeet, jolloin en oikeasti tee töitä, vaan painot liikkuvat lähinnä liikemäärän avulla.
Tämän päivän suosikkini oli polven ojennus laitteessa, sen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä. :D
lauantai 2. lokakuuta 2010
Ruokaa
Tämä on ollut minulle ehkä vähän outo laihdutusviikko. En ole urheillut kuin yhden kerran, ja silti olen saanut pidettyä syömiseni kurissa ja paino on tippunut. Aikaisemmin minun on ollut hyvin hankalaa syödä oikein, jos en ole urheillut. Miellän liikunnan niin tärkeäksi asiaksi laihduttamisessa, että minun on vaikea uskoa tulosta tulevan muuten. Täten annan itselleni luvan syödä vähän kaikkea, jos en pääse urheilemaan. Vietän siis laihdutuslomaa, vaikka minun ei tarvitsisikaan. Faktahan on, että pelkällä ruokavaliolla laihduttaa helpommin kuin pelkällä liikunnalla, ja sen minäkin nyt todistin itselleni.
Syömisten hallinnassa minua on auttanut ruokahaluttomuus. Antibioottikuurini sivuvaikutuksissa ei ole mainittu ruokahaluttomuutta, mutta jostain syystä minun ei vaan ole tehnyt mieli syödä. Aikaisemmin olen muuten ruokahaluttomuuspäivinä syönyt esimerkiksi jäätelöä sillä verukkeella, että kun en syö kovin paljon mitään muuta, eikä pelkästä jäätelöstä ei tule niin paljoa kaloreita, mitään vahinkoa ei tapahdu. Entäpä ruoan yleinen terveellisyys? Vitamiinit, proteiini?
Syömisten hallinnassa minua on auttanut ruokahaluttomuus. Antibioottikuurini sivuvaikutuksissa ei ole mainittu ruokahaluttomuutta, mutta jostain syystä minun ei vaan ole tehnyt mieli syödä. Aikaisemmin olen muuten ruokahaluttomuuspäivinä syönyt esimerkiksi jäätelöä sillä verukkeella, että kun en syö kovin paljon mitään muuta, eikä pelkästä jäätelöstä ei tule niin paljoa kaloreita, mitään vahinkoa ei tapahdu. Entäpä ruoan yleinen terveellisyys? Vitamiinit, proteiini?
Eteenpäin on menty
Jei, olen nyt viikon alusta ollut syömättä tärkkelys- ja sokeripitoisia ruokia.
Paino oli tänään 75,4 kg, eli tarkalleen 10% pois aloituspainostani. Ympärysmittanikin ovat pienentyneet edellisistä, viikko sitten torstaina otetuista.
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.
Pohkeissa ja käsivarsissa muutosta tulee niin hitaasti, että en jaksa niistä ottaa kovinkaan usein mittoja.
Kokonaisvähennys edelliseen on -4,5 cm.
Olo on varsin hyvä nyt. Poskiontelotulehdus hellitti vihdoin torstaina ja kävin juoksemassakin, mutta tänään on taas ollut kurkku kipeänä. Saatan käydä tekemässä treenaamassa käsivarsia salilla, sen kun ei pitäisi liiemmin rasittaa hengityselimistöä.
Paino oli tänään 75,4 kg, eli tarkalleen 10% pois aloituspainostani. Ympärysmittanikin ovat pienentyneet edellisistä, viikko sitten torstaina otetuista.
| nyt | ero edelliseen: | ero helmikuuhun 2009 | ero elokuuhun 2009 | |
| Rinnan päältä | 90 | -1 | -5 | 0 |
| Alta | 75 | -1 | -1 | 0 |
| Vyötärön kapein kohta | 70 | -1 | -3 | 0 |
| Napa | 72 | -1 | -6 | 0 |
| Lantioluiden päältä | 89 | 0 | -8 | 4 |
| Takapuolen levein | 96 | 0 | -3 | 1 |
| Oikea yläreisi | 56,5 | -0,5 | -3,5 | 1,5 |
| Vasen yläreisi | 58 | 0 | -2 | 2,5 |
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.
Pohkeissa ja käsivarsissa muutosta tulee niin hitaasti, että en jaksa niistä ottaa kovinkaan usein mittoja.
Kokonaisvähennys edelliseen on -4,5 cm.
Olo on varsin hyvä nyt. Poskiontelotulehdus hellitti vihdoin torstaina ja kävin juoksemassakin, mutta tänään on taas ollut kurkku kipeänä. Saatan käydä tekemässä treenaamassa käsivarsia salilla, sen kun ei pitäisi liiemmin rasittaa hengityselimistöä.
torstai 23. syyskuuta 2010
Tarttis tehdä jotain
Haluaisin todella alkaa taas laihtua. Aloitus tuntuu vaan taas kerran hankalalta, mutta nyt semmoisen kuukauden ajan asiaa pohdiskeltuani aika alkaa olla kypsä. Josko minä nyt löytäisin itselleni systeemin, joka toimisi myös pitkällä aikavälillä?
Olen aikaisemmin jo onnistunut laihtumaan, enkä ole saanut kaikkia kilojani takaisin. Ehei, paino on nyt noin 76,7 kg, mikä on kuitenkin 91,7% aloituspainostani - olen siis jokseenkin pysyvästi tiputtanut 8,3%, minkä pitäisi tuottaa jo ties mitä terveyshyötyjä (lue: en taida olla kuolemassa sydäninfarktiin 26-vuotiaana). En siis ole täydellinen epäonnistuja, ehei. Tämä on hyvin tärkeää pitää mielessä, sillä sellainen onneton "yhyy, mä en osaa mitään, mä en ikinä laihdu tai valmistu tästä typerästä koulusta" -itku ei ole ikinä edistänyt laihtumista eikä valmistumistakaan.
Mistä sitten minun onnistunut laihdutukseni koostuu?
Vaikka liikunta itsessään ei laihduta, minulla kaikki lähtee siitä. Liikunnasta tulee hyvä olo, se auttaa minua pitämään kehostani enemmän ja kyllä, se kuluttaa kaloreita. Haluan myös laihduttaa ensisijaisesti rasvaa, ja liikunta edesauttaa sitä. Tällä hetkellä olen kipeänä, ollut jo jonkin aikaa. Tänään sain antibioottikuurin, eli toivottavasti ensi viikolla pääsen taas salille, spinnaamaan ja lenkkipolulle. Kylmenneet ilmat pitävät valitettavasti minut aika huolellisesti poissa pyörälenkeiltä, mutta ehkä jonain kauniina viikonloppupäivänä voisi käydä vielä heittämässä jonkun mukavan lenkin, vaikka sitten Michelin-mieheksi pukeutuneena.
Liikunta ei siis ole ongelma.
Ruoka on.
Atkinsin aloitusvaihe on todella, todella, todella tehokas. Tuloksia tulee nopeasti, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Pysyväksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Valitettavasti vaan minulle on molempien Atkins-kokeiluiden jälkeen tullut hirveä hinku syödä kaikkea, mikä oli parin viikon ajan kiellettyä. Se ei myös sovellu kovinkaan hyvin normaaliin arkirutiiniini, johon kuuluu päivittäinen Sodexo-lounas. Työkavereideni kanssa on kivaa käydä lounaalla, lisäksi työpaikkani kahvihuone on ikkunaton koppi, joka ei tosiaankaan houkuta omiin eväisiin. Lisäksi saan lounaani Sodexolla opiskelijahintaan. Sodexo-lounas ei vaan sovellu kovinkaan hyvin tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen.
Ajattelin nyt kokeilla niinkin yksinkertaista keinoa, että jätän taas kerran ihan oikeasti leivän, perunan, pastan ja riisin pois. Suurin ongelma tällä hetkellä on leipä, sitä menee lounaalla helposti sen kolme palaa. Pizza laskettaneen leiväksi. Ja jäätelö, siitäkin voisi luopua, ainakin hetkeksi. Otan mitat viimeistään viikonloppuna, katsotaan missä mennään parin viikon päästä.
Blogiinkin voisi purkaa useammin ajatuksia, sekin auttaa ihmeen paljon. Joskus tuntuu vaan siltä, että olisin jo sanonut kaiken mahdollisen laihduttamisesta. Pelkän ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen ei inspiroi.
Olen aikaisemmin jo onnistunut laihtumaan, enkä ole saanut kaikkia kilojani takaisin. Ehei, paino on nyt noin 76,7 kg, mikä on kuitenkin 91,7% aloituspainostani - olen siis jokseenkin pysyvästi tiputtanut 8,3%, minkä pitäisi tuottaa jo ties mitä terveyshyötyjä (lue: en taida olla kuolemassa sydäninfarktiin 26-vuotiaana). En siis ole täydellinen epäonnistuja, ehei. Tämä on hyvin tärkeää pitää mielessä, sillä sellainen onneton "yhyy, mä en osaa mitään, mä en ikinä laihdu tai valmistu tästä typerästä koulusta" -itku ei ole ikinä edistänyt laihtumista eikä valmistumistakaan.
Mistä sitten minun onnistunut laihdutukseni koostuu?
Vaikka liikunta itsessään ei laihduta, minulla kaikki lähtee siitä. Liikunnasta tulee hyvä olo, se auttaa minua pitämään kehostani enemmän ja kyllä, se kuluttaa kaloreita. Haluan myös laihduttaa ensisijaisesti rasvaa, ja liikunta edesauttaa sitä. Tällä hetkellä olen kipeänä, ollut jo jonkin aikaa. Tänään sain antibioottikuurin, eli toivottavasti ensi viikolla pääsen taas salille, spinnaamaan ja lenkkipolulle. Kylmenneet ilmat pitävät valitettavasti minut aika huolellisesti poissa pyörälenkeiltä, mutta ehkä jonain kauniina viikonloppupäivänä voisi käydä vielä heittämässä jonkun mukavan lenkin, vaikka sitten Michelin-mieheksi pukeutuneena.
Liikunta ei siis ole ongelma.
Ruoka on.
Atkinsin aloitusvaihe on todella, todella, todella tehokas. Tuloksia tulee nopeasti, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Pysyväksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Valitettavasti vaan minulle on molempien Atkins-kokeiluiden jälkeen tullut hirveä hinku syödä kaikkea, mikä oli parin viikon ajan kiellettyä. Se ei myös sovellu kovinkaan hyvin normaaliin arkirutiiniini, johon kuuluu päivittäinen Sodexo-lounas. Työkavereideni kanssa on kivaa käydä lounaalla, lisäksi työpaikkani kahvihuone on ikkunaton koppi, joka ei tosiaankaan houkuta omiin eväisiin. Lisäksi saan lounaani Sodexolla opiskelijahintaan. Sodexo-lounas ei vaan sovellu kovinkaan hyvin tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen.
Ajattelin nyt kokeilla niinkin yksinkertaista keinoa, että jätän taas kerran ihan oikeasti leivän, perunan, pastan ja riisin pois. Suurin ongelma tällä hetkellä on leipä, sitä menee lounaalla helposti sen kolme palaa. Pizza laskettaneen leiväksi. Ja jäätelö, siitäkin voisi luopua, ainakin hetkeksi. Otan mitat viimeistään viikonloppuna, katsotaan missä mennään parin viikon päästä.
Blogiinkin voisi purkaa useammin ajatuksia, sekin auttaa ihmeen paljon. Joskus tuntuu vaan siltä, että olisin jo sanonut kaiken mahdollisen laihduttamisesta. Pelkän ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen ei inspiroi.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Lehtiostoksilla
Ostin uusimman KG-lehden saadakseni taas kerran hieman lisämotivaatiota.
Lehden ostamisesta tuli samanlainen olo kuin kondomien ostamisesta. Tiedättehän, kondomien osto merkitsee holtitonta ja edesvastuutonta paneskelua ympäriinsä, ja laihdutusaiheisen lehden ostaminen sitä, että on läski.
Seisoin Citymarketin lehtihyllyllä ja paikallistin kyseisen lehden. Se oli siellä ylähyllyllä, eikö pornolehdetkin ole jossain siellä, pois lapsien näkyviltä? Katselin ympärilleni, ja kun kukaan ei katsonut, nappasin äkkiä lehden mukaani ja väänsin sitä hieman rullalle, ettei etukansi näy. Kassalla ei onneksi ollut jonoa, ja myyjäkin oli tuntematon. Huh. Äkkiä maksu, ja Prismaan ruokaostoksille. En olisi meinaan kehtanut ostaa turkkilaist jogurttia ja täysrasvaista Philadelphia-tuorejuustoa lehden kanssa samaan aikaan. Ties mitä se täysin tuntematon myyjä olisi ajatellut! Vähän sama, kuin jos olisin ostanut purkin kermavaahtoa kondomien kanssa.
Oikeastihan KG-lehti on ihan loistava, ja harkitsen jopa sen tilaamista. Mutta entä jos postinkantajalla on joskus joku paketti samana päivänä, kun lehti tulee, ja joudun avaamaan oven?!
Lehden ostamisesta tuli samanlainen olo kuin kondomien ostamisesta. Tiedättehän, kondomien osto merkitsee holtitonta ja edesvastuutonta paneskelua ympäriinsä, ja laihdutusaiheisen lehden ostaminen sitä, että on läski.
Seisoin Citymarketin lehtihyllyllä ja paikallistin kyseisen lehden. Se oli siellä ylähyllyllä, eikö pornolehdetkin ole jossain siellä, pois lapsien näkyviltä? Katselin ympärilleni, ja kun kukaan ei katsonut, nappasin äkkiä lehden mukaani ja väänsin sitä hieman rullalle, ettei etukansi näy. Kassalla ei onneksi ollut jonoa, ja myyjäkin oli tuntematon. Huh. Äkkiä maksu, ja Prismaan ruokaostoksille. En olisi meinaan kehtanut ostaa turkkilaist jogurttia ja täysrasvaista Philadelphia-tuorejuustoa lehden kanssa samaan aikaan. Ties mitä se täysin tuntematon myyjä olisi ajatellut! Vähän sama, kuin jos olisin ostanut purkin kermavaahtoa kondomien kanssa.
Oikeastihan KG-lehti on ihan loistava, ja harkitsen jopa sen tilaamista. Mutta entä jos postinkantajalla on joskus joku paketti samana päivänä, kun lehti tulee, ja joudun avaamaan oven?!
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Grrrlz rule!
Rakastan grilliruokaa!
Suurimmat grillisuosikkini ovat karitsan sisäfile sekä aurajuustolla ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Grillasin parsaa ekan kerran tänä vuonna, ja siitä tuli todella hyvää. Seuravaaksi voisi kokeilla Voisilmäpeliä-blogin Eevan tavoin pekoniin käärittyä parsaa.
Muuta hyvää grillattavaa on tietysti naudan sisäfile, erilaiset kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli), lohi, kana, tiikeriravut ja halloumi-juusto. En ole porsaanlihan ylin ystävä, mutta grillissä sekin menee. Makkarasta en tykkää oikein yhtään.
Epäterveelliseen osioon menee sitten jenkkien lahja maailmalle, eli s'more, joka koostuu suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista kahden Marie-keksin välissä.
Näiden grillitunnelmien myötä hauskaa juhannusta kaikille! Minä aion grillata, katsoa jalkapalloa, grillata, katsoa jalkapalloa, grillata lisää, katsoa lisää jalkapalloa... ja käydä ainakin jossain välissä pyöräilemässä, jos sää sallii.
- mikä tahansa ruoka on hyvää grillattuna
- …mistä syystä päivän kasviskiintiö on helppo saada täyteen, vaikka muuten ei kasviksista välittäisikään niin paljoa
- grillissä saa helposti vähähiilihydraattista ruokaa, eikä kukaan ihmettele hiilaripitoisten lisukkeiden puuttumista
- saa puuhastella ulkona
Suurimmat grillisuosikkini ovat karitsan sisäfile sekä aurajuustolla ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Grillasin parsaa ekan kerran tänä vuonna, ja siitä tuli todella hyvää. Seuravaaksi voisi kokeilla Voisilmäpeliä-blogin Eevan tavoin pekoniin käärittyä parsaa.
Muuta hyvää grillattavaa on tietysti naudan sisäfile, erilaiset kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli), lohi, kana, tiikeriravut ja halloumi-juusto. En ole porsaanlihan ylin ystävä, mutta grillissä sekin menee. Makkarasta en tykkää oikein yhtään.
Epäterveelliseen osioon menee sitten jenkkien lahja maailmalle, eli s'more, joka koostuu suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista kahden Marie-keksin välissä.
Näiden grillitunnelmien myötä hauskaa juhannusta kaikille! Minä aion grillata, katsoa jalkapalloa, grillata, katsoa jalkapalloa, grillata lisää, katsoa lisää jalkapalloa... ja käydä ainakin jossain välissä pyöräilemässä, jos sää sallii.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Jotain hyvääkin?
Miten ylipaino on vaikuttanut elämääni? Mitä huonoja puolia siinä on, entä onko se tuonut jotain hyvääkin?
Olen varmaankin joskus aiemminkin pohtinut tätä samaa asiaa.
Terveys: lääkäri ei määrännyt minulle minipillereitä ylipainon takia. Tilanne on nykyään eri, sillä tällä hetkellä en edes haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä, ja olen laihtunutkin tuosta jo noin 8 kiloa.
Ovatkohan munasarjani rakkulaiset ylipainon takia vai johtuuko ylipaino niistä rakkuloista? Onko minulla edes koko PCOS-oireyhtymää? Tällä hetkellä ainoa näkyvä oire on kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Viime viikon ultraäänessä niitä rakkuloita oli ilmeisesti aika vähän.
Urheilu: ei mitään (negatiivista) vaikutusta. Pyöräilyvauhtini on suunnilleen sama kuin alle 60-kiloisenakin, vaikka painon pitäisi vaikuttaa nopeuteen.
Vaatteet: todella ohuesta kankaasta valmistetut roikkuvat vaatteet eivät sovi minulle, samoin ylitiukat vaatteet on parempi jättää hoikemmille. Ilman sukkahousuja tai leggingsejä reidet hankaavat yhteen, mikä on varmasti monelle turhankin tuttu ongelma. Onnekseni olen lyhyt, joten olen aina voinut ostaa vaatteeni ns. normaalikokojen puitteissa.
Itseluottamus: olen epävarma ulkonäöstäni, itken välillä painoani ja omaa rumuuttani. Itseluottamukselleni ylipaino ei tosiaan ole tehnyt hyvää!
Parisuhde: ei muuten mitään vaikutusta, mutta puoliso-raukka joutuu välillä kuuntelemaan itseinhoani.
Opiskelu, työ: ei mitään vaikutusta.
Tuossahan noita huonoja puolia tuli. Entäpä sitten hyvät puolet?
En tiedä, urheilisinko paljoakaan, jos olisin aina ollut hoikka. Alun perin liikuntamotivaationi lähti nimenomaan halusta laihtua. Nykyään toki liikun pelkästä liikunnan ilosta, mutta alkusysäys on aina tullut laihtumisesta. Sama juttu ruoan suhteen. Jos suinkin voisin, söisin todennäköisesti erittäin epäterveellisesti, mikä saattaisi kostautua myöhemmällä iällä. Olisin siis todennäköisesti ns. laiha läski.
Minulla ei ole enää niin järjettömän huonoa viinapäätä kuin alle 60-kiloisena. Tulin oikeasti näkyvästi hiprakkaan yhdestä siideristä, mikä oli joskus hieman häiritsevää.
Onko kukaan lukijoistani keksinyt hyviä puolia ylipainosta?
Olen varmaankin joskus aiemminkin pohtinut tätä samaa asiaa.
Terveys: lääkäri ei määrännyt minulle minipillereitä ylipainon takia. Tilanne on nykyään eri, sillä tällä hetkellä en edes haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä, ja olen laihtunutkin tuosta jo noin 8 kiloa.
Ovatkohan munasarjani rakkulaiset ylipainon takia vai johtuuko ylipaino niistä rakkuloista? Onko minulla edes koko PCOS-oireyhtymää? Tällä hetkellä ainoa näkyvä oire on kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Viime viikon ultraäänessä niitä rakkuloita oli ilmeisesti aika vähän.
Urheilu: ei mitään (negatiivista) vaikutusta. Pyöräilyvauhtini on suunnilleen sama kuin alle 60-kiloisenakin, vaikka painon pitäisi vaikuttaa nopeuteen.
Vaatteet: todella ohuesta kankaasta valmistetut roikkuvat vaatteet eivät sovi minulle, samoin ylitiukat vaatteet on parempi jättää hoikemmille. Ilman sukkahousuja tai leggingsejä reidet hankaavat yhteen, mikä on varmasti monelle turhankin tuttu ongelma. Onnekseni olen lyhyt, joten olen aina voinut ostaa vaatteeni ns. normaalikokojen puitteissa.
Itseluottamus: olen epävarma ulkonäöstäni, itken välillä painoani ja omaa rumuuttani. Itseluottamukselleni ylipaino ei tosiaan ole tehnyt hyvää!
Parisuhde: ei muuten mitään vaikutusta, mutta puoliso-raukka joutuu välillä kuuntelemaan itseinhoani.
Opiskelu, työ: ei mitään vaikutusta.
Tuossahan noita huonoja puolia tuli. Entäpä sitten hyvät puolet?
En tiedä, urheilisinko paljoakaan, jos olisin aina ollut hoikka. Alun perin liikuntamotivaationi lähti nimenomaan halusta laihtua. Nykyään toki liikun pelkästä liikunnan ilosta, mutta alkusysäys on aina tullut laihtumisesta. Sama juttu ruoan suhteen. Jos suinkin voisin, söisin todennäköisesti erittäin epäterveellisesti, mikä saattaisi kostautua myöhemmällä iällä. Olisin siis todennäköisesti ns. laiha läski.
Minulla ei ole enää niin järjettömän huonoa viinapäätä kuin alle 60-kiloisena. Tulin oikeasti näkyvästi hiprakkaan yhdestä siideristä, mikä oli joskus hieman häiritsevää.
Onko kukaan lukijoistani keksinyt hyviä puolia ylipainosta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)