perjantai 19. kesäkuuta 2009

Muutoksen psykologiaa

Työpsykologian tenttiin lukiessa törmäsin mielenkiintoiseen muutosohjelmaan, joka soveltuu yritysmaailman lisäksi myös laihduttamiseen. Transformatiivisessa muutoksessa poisopitaan vanhat tavat ja opitaan uusia toimintatapoja. Edgar Scheinin mukaan muutoksessa on kaksi pääperiaatetta
  1. Eloonjäämisahdistuksen tulee olla suurempi kuin oppimisahdistus
  2. Ennemmin tulee laskea oppimisahdistusta kuin lisätä eloonjäämisahdistusta
Toisin sanoen, ennemmin kuin syyllistetään ylipainoisia ihmisiä läskeistä, kannattaisi kannustaa heitä (meitä) löytämään sopiva tapa laihduttaa.

Oppimisahdistuksen puolustusreaktioihin kuuluu esimerkiksi ongelman välttely, eli kielletään muutoksen tarpeellisuus. "Olen tyytyväinen itseeni tällaisena", "minulla on isot luut", "en kuitenkaan ikinä onnistu", jokaisella on omat tekosyynsä. Vastuu voidaan myös yrittää siirtää jollekin muulle, esimerkiksi omia geenejään on helppo syyttää. Itse syytin entistä masennuslääkitystä, ja samalla sopivasti unohdin ne yli 10 kiloa, jotka tulivat lääkkeen lopettamisen jälkeen... Tiedän, että joillakuilla on ihan oikeasti jokin fyysinen vika, tai lääkitys, joka lihottaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin meillä kaikilla ei ole.

Schein mainitsee kahdeksan tapaa, joilla luodaan psykologista turvallisuutta muutokseen.
  1. Vastustamaton, positiivinen visio: eli kuvittele itsesi hoikkana, jaksavana ja terveenä ihmisenä.
  2. Koulutus: opiskele terveellisiä elämäntapoja, opettele liikkumaan.
  3. Oppijan osallistuminen: jokainen oppii hieman eri tavalla ja pitää eri jutuista, joten täytyy löytää oma keino päästä päämäärään. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse harrastaa juoksemista.
  4. "Perheryhmien ja -tiimien" epävirallinen koulutus: läheisten tuki on tärkeää, ja ruoanlaitto on helpompaa jos saa koko oman ruokakuntansa syömään edes suunnilleen uuden ruokavalion mukaisesti.
  5. Harjoitustilanteet, ohjaajat ja palaute: palautetta saa esimerkiksi vaa'alta ja mittanauhalta, ohjausta esimerkiksi laihdutusryhmistä tai kunto-ohjaajalta, harjoitustilanteeksi sopii vaikkapa aterioiden suunnittelu jossain kalorilaskurissa, jolloin voi etukäteen nähdä mitä kannattaisi syödä ja mitä ei. Valitettavasti laihduttamisessa on vaikeaa tehdä simuloituja harjoitustilanteita, mutta onneksi virheistä voi aina oppia!
  6. Positiiviset roolimallit: lehtien onnistumistarinat ja muut laihdutusbloggaajat ovat loistavia esimerkkejä siitä, että muutkin ihmiset ovat pystyneet tähän.
  7. Tukiryhmät: erilaiset laihdutusryhmät, nettikeskustelut, blogosfääri.
  8. Palkitsemisjärjestelmät ja -rakenteet: palkitse onnistumisesi, mutta älä ruoalla.
Uskon itse, että laihdutus on aika pitkälti psyykkistä, ja mielestäni laihdutusoppaat saisivat keskittyä enemmän myös henkiseen puoleen. Scheinin mukaan onnistunut muutos vaatii noiden kaikkien kahdeksan kohdan noudattamisen, ei siis ihmekään että niin moni laihduttaja epäonnistuu. Pelkkä positiivinen visio itsestä hoikkana ja päätös uusien tapojen opettelusta ei riitä.

Minulta on aikaisemmin puuttunut ryhmän tuki ja palkitseminen. Tällä kerralla olen päässyt jo näin pitkälle nimenomaan blogini ansiosta. Olen saanut täällä purkaa mietteitäni laihdutusprosessista (kohta 7) ja saanut positiivisia roolimalleja (kuten jo melkein 20 kiloa pudottanut Omenainen).

3 kommenttia:

Omenainen kirjoitti...

Ihan mielettömän tärkeä postaus -kiitos, Montana! Tuossa on paljon pureksimista meille jokaiselle laihduttajalle!!

Noita kahdeksaa, hyvin loogiselta tuntuvaa kohtaa miettiessäni huomaan kyllä hyvin selkeästi, miksi kaikki aikaisemmat laihdutuskuurini (niin, niitä ne olivat) ovat keskeytyneet melko nopeasti. Minä en esim. useinkaan maininnut laihduttamisesta kuin parille läheiselleni eli yritin ikään kuin salassa (häpeä?) tehdä sen, jolloinka tukiverkosto puuttui täysin. En myöskään löytänyt liikuntalajia, joka olisi sopinut minulle loistavasti. Enkä luottanut siihen, että voin onnistua, vaan haavekuva itsestäni hoikempana tuntui utopistiselta. Jne.

Nyt luotan, että olen muuttanut elämäntapojani terveellisemmäksi oikein, en siis laihduttanut poppakonstein ja nälkäkuurilla. Luotan siihen, että tapani laihduttaa on hyvä ja minulle sopiva! Se on muuttanut ehkä eniten suhtautumistani onnistumiseeni, nostanut itsetuntoani ja tuonut laihduttamiseen nautinnollisuutta!

Toivon, että postauksesi herättää positiivisia ajatuksia meissä kaikissa! Eiköhän nuo olisi hyvä tallentaa itselleen pahojen päivien varalle. Niiden päivien, jolloin muutokset tuntuvat tylsiltä ja tekee mieli luovuttaa.

Tuntuu hienolta, että olet saanut minusta positiivista roolimallia. Nöyrä kiitos tunnustuksesta...

Aurinkoa ja tsemppiä tähän uuteen viikkoon!

Montana kirjoitti...

Kiitos pitkästä kommentistasi! Kiva havaita, että tästä jutusta saavat muutkin ajattelemisen aihetta.

Mä en ole myöskään aiemmin uskaltanut kertoa kenellekään laihdutusyrityksistäni. Olen pelännyt epäonnistuvani, enkä olisi halunnut muiden tietävän epäonnistumisistani. Nyt olen puhunut asiasta avoimemmin, mutta suurimman tukiverkoston olen kuitenkin saanut internetistä. Toki avomiehen tuki ruokavalion osalta (ts. ei valitusta muuttuneesta ruokavaliosta) ja liikunnan suhteen on ollut tärkeää.

Tämä blogi on tosin edelleen salainen, en ole kertonut tästä kenellekään.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kun laitoit tämän listan tänne! :-)