Työpsykologian tenttiin lukiessa törmäsin mielenkiintoiseen muutosohjelmaan, joka soveltuu yritysmaailman lisäksi myös laihduttamiseen. Transformatiivisessa muutoksessa poisopitaan vanhat tavat ja opitaan uusia toimintatapoja. Edgar Scheinin mukaan muutoksessa on kaksi pääperiaatetta
- Eloonjäämisahdistuksen tulee olla suurempi kuin oppimisahdistus
- Ennemmin tulee laskea oppimisahdistusta kuin lisätä eloonjäämisahdistusta
Toisin sanoen, ennemmin kuin syyllistetään ylipainoisia ihmisiä läskeistä, kannattaisi kannustaa heitä (meitä) löytämään sopiva tapa laihduttaa.
Oppimisahdistuksen puolustusreaktioihin kuuluu esimerkiksi ongelman välttely, eli kielletään muutoksen tarpeellisuus. "Olen tyytyväinen itseeni tällaisena", "minulla on isot luut", "en kuitenkaan ikinä onnistu", jokaisella on omat tekosyynsä. Vastuu voidaan myös yrittää siirtää jollekin muulle, esimerkiksi omia geenejään on helppo syyttää. Itse syytin entistä masennuslääkitystä, ja samalla sopivasti unohdin ne yli 10 kiloa, jotka tulivat lääkkeen lopettamisen jälkeen... Tiedän, että joillakuilla on ihan oikeasti jokin fyysinen vika, tai lääkitys, joka lihottaa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin meillä kaikilla ei ole.
Schein mainitsee kahdeksan tapaa, joilla luodaan psykologista turvallisuutta muutokseen.
- Vastustamaton, positiivinen visio: eli kuvittele itsesi hoikkana, jaksavana ja terveenä ihmisenä.
- Koulutus: opiskele terveellisiä elämäntapoja, opettele liikkumaan.
- Oppijan osallistuminen: jokainen oppii hieman eri tavalla ja pitää eri jutuista, joten täytyy löytää oma keino päästä päämäärään. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse harrastaa juoksemista.
- "Perheryhmien ja -tiimien" epävirallinen koulutus: läheisten tuki on tärkeää, ja ruoanlaitto on helpompaa jos saa koko oman ruokakuntansa syömään edes suunnilleen uuden ruokavalion mukaisesti.
- Harjoitustilanteet, ohjaajat ja palaute: palautetta saa esimerkiksi vaa'alta ja mittanauhalta, ohjausta esimerkiksi laihdutusryhmistä tai kunto-ohjaajalta, harjoitustilanteeksi sopii vaikkapa aterioiden suunnittelu jossain kalorilaskurissa, jolloin voi etukäteen nähdä mitä kannattaisi syödä ja mitä ei. Valitettavasti laihduttamisessa on vaikeaa tehdä simuloituja harjoitustilanteita, mutta onneksi virheistä voi aina oppia!
- Positiiviset roolimallit: lehtien onnistumistarinat ja muut laihdutusbloggaajat ovat loistavia esimerkkejä siitä, että muutkin ihmiset ovat pystyneet tähän.
- Tukiryhmät: erilaiset laihdutusryhmät, nettikeskustelut, blogosfääri.
- Palkitsemisjärjestelmät ja -rakenteet: palkitse onnistumisesi, mutta älä ruoalla.
Uskon itse, että laihdutus on aika pitkälti psyykkistä, ja mielestäni laihdutusoppaat saisivat keskittyä enemmän myös henkiseen puoleen. Scheinin mukaan onnistunut muutos vaatii noiden kaikkien kahdeksan kohdan noudattamisen, ei siis ihmekään että niin moni laihduttaja epäonnistuu. Pelkkä positiivinen visio itsestä hoikkana ja päätös uusien tapojen opettelusta ei riitä.
Minulta on aikaisemmin puuttunut ryhmän tuki ja palkitseminen. Tällä kerralla olen päässyt jo näin pitkälle nimenomaan blogini ansiosta. Olen saanut täällä purkaa mietteitäni laihdutusprosessista (kohta 7) ja saanut positiivisia roolimalleja (kuten jo melkein 20 kiloa pudottanut
Omenainen).
