torstai 25. marraskuuta 2010

Onnistunut laihdutus vaatii paljon

Kaikkihan tietää, miten laihdutaan. Ekana saadaan motivaatiota siitä, kun katsellaan hyllyvää ihravuorta peilistä. Tämän jälkeen syödään vähemmän kuin ennen ja liikutaan enemmän, ja tsädäm, kilot katoavat.

Ööö joo, olisikin se noin yksinkertaista.

Itse olen tässä parin vuoden (!) varrella huomannut tarvitsevani ainakin seuraavia juttuja:

-motivaatiota
-uskoa onnistumiseeni
-pitkäjänteisyyttä - tähän mun kohdalla laihtuminen usein kosahtaa
-tietoa siitä, mitä juttuja kannattaa muuttaa ruokavaliosta ja liikunnasta
-itsetuntemusta, jotta osaan valikoida itselleni sopivat jutut edellisen kohdan tarjonnasta
-tahdonvoimaa
-tätä blogia, mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän laihdun
-oikeastaan kaikkea sitä, mitä taannoisessa muutosvastarintajutussani luettelin

Mielestäni on tärkeää laihduttaa hyvältä tuntuvalla keinolla. Jos ei tykkää kaalikeitosta, ei kannata ryhtyä kaalisoppakuurille (ei kyllä muutenkaan kannata). Tietenkin kannattaa pitää mieli avoimena, ja kokeilla rohkeasti erilaisia juttuja nähdäkseen, mikä toimii. Eikä kaikkia juttuja kannata tyrmätä ekan kokeilun jälkeen, itse esimerkiksi vihasin laskettelua ekan laskuni aikana, ja nykyään hipelöin suksiani kesäisin haaveillen talven laskukaudesta (mun sukset ja monot on vaan niin ihanat!).

Tästä päästäänkin kaloreiden laskemiseen. Inhoan ruokapäiväkirjan pitämistä! Se on tylsää, en millään jaksaisi punnita ruokiani ja silmämääräiset valistuneet arvaukset tuntuvat liian epätarkoilta. Muutenkin koko homma on ihan liian epätarkkaa kaltaiselleni insinöörille, ravitsemustiede tuntuu olevan aika kaukana eksakteista luonnontieteistä. Päiväkirjan pitämiseen ei mene paljon aikaa, netit on pullollaan hyviä ohjelmia siihen, mutta silti ei vaan kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes lukea muiden ihmisten ruokapäiväkirjoja.

Kuitenkin, ruokapäiväkirjan pitäminen on mielestäni erittäin hyödyllistä, ja siitä saa arvokasta tietoa siitä, syökö hyvin. Toisaalta, onneksi olen vuosien varrella oppinut aika hyvin eri ruokien sisällöt, ja monissa ruoissa lukee makroravintoaineet paketin kyljessä. Eli siis, haluan uskoa, että jos pääsääntöisesti ostaa kaupasta ns. oikeanlaista ruokaa, pitäisi pärjätä ilman ruokapäiväkirjaa.

Huh, sain avauduttua. :)

Miten pystyy kehittämään omaa pitkäjänteisyyttä ja sitä, että saattaa aloitetut asiat loppuun? Vaatiiko se vain pelkkää päättäväisyyttä? Mä olen muutenkin aika häilyvä ihminen, muutan mieltäni hyvin helposti. Aika kuvaavaa ehkä on se, että mulla on yleensä noin viisi romaania kesken (tai sitten se on vain osoitus siitä, että rakastan lukemista).

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Freaking awesome!

Paino oli aamulla 76,3 kg! Jee! Tosin söin eilen todella vähän, joten vatsa oli varsin tyhjä. En kyllä suosittele ruoan korvaamista koulujutuilla, tänään on nimittäin ollut aika kova nälkä.

Nyt alkaa näyttää siltä, että haaveilemani 72 kilon paino helmikuun alussa voisi onnistuakin.

Sain muuten juuri hieman lisämotivaatiota: keväällä pitäisi mahtua iltapukuuni, jonka olen ostanut noin 62-kiloisena. Käytän onneksi nyt erästä hametta, jonka ostin samoihin aikoihin, eli toivoa on! En haluaisi joutua ostamaan uutta mekkoa, sillä todennäköisesti käyttäisin sitä vain noissa yksissä juhlissa. Tukialusvaatteet on onneksi keksitty, mutta mieluiten mahtuisin mekkoon ihan normaaleissa alusvaatteissa.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Nagaa naamaan

Nyt mulla on menossa jonkinlainen ruokainspiraatio. Tekee mieli kokeilla kaikkea uutta, ja olen löytänyt ruoanlaiton riemun taas kerran.

Eilen ruokalistalla oli Puolialaston kokki -blogin Elmerin ohjeen mukaan tehtyä thaimaalaista kalaa kolmen maun kastikkeella. En ole aikaisemmi kauheasti tykännyt valkoisesta kalasta, mutta siikahan on oikein hyvää! Kastikkeeseen laitoin kolmen normichilin sijaan pikkuisen naga morichin (maailman tulisin chililajike). Mmmmm, kapsaisiinia...

Muutenkin nyt on tosi hyvä fiilis liikunnan, ruoan, tän blogin, oman vartalon ja laihtumisen suhteen. :)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kielletyistä ruoista

Aloin pohdiskella kiellettyjä ruokia tuon jäätelöstä kieltäytymisen jälkeen.

Periaatteessahan mitään ei saisi kieltää kokonaan itseltään. Ilman omia lempiherkkuja on lähes mahdoton, tai ainakin hyvin vaikea, elää koko loppuelämänsä. Vähemmän hyvien epäterveellisten juttujen kieltäminen taas on ehkä vähän turhaa, esimerkiksi minä syön irtokarkkeja muutaman kappaleen kerran vuodessa. Joo, voisin kieltää ne täysin itseltäni, mutta mitä järkeä? Ja jos kieltää oman lempparinsa, jossain vaiheessa kuitenkin syö sitä, minkä jälkeen voi tulla ihan liian syyllinen olo.

Kuitenkin, ihan kaikkea ei voi syödä niin paljon kuin haluaisi. Avainsana lienee siis kohtuus. Mutta mikä määrä esimerkiksi juuri jäätelöä on kohtuullista? Kerran viikossa? Kerran kuussa? Oikea määrä lienee sellainen, että se ei hidasta laihtumista, ja se taitaa löytyä lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi on muistettava, että nälkä kasvaa syödessä, ja voi olla helppo sallia itselleen koko ajan hieman useammin "jotain hyvää", jolloin yhtäkkiä laihdutus pysähtyy. Ainakin itse tuppaan himoitsemaan sokeria ja tärkkelystä koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin pieni viaton välipala voi aloittaa monta päivää kestävän hiilarisyöpöttelyn. Helpompaa olisi siis ehkä olla ilman, mutta hiilarikammokaan ei ole hyvä asia (ei ole rasvakammokaan).

Ihannetilanteessa voisi aina silloin tällöin, ehkä kerran viikossa jotain pienempää ja kerran kuussa jotain suurempaa, syödä jotain ns. kiellettyä, ja heti sen syömisen jälkeen palata ruotuun hyvillä mielin, vailla mitään syyllisyyttä. Mitenköhän tähän tilaan pääsisi? Itselläni ongelma on tällä hetkellä juurikin se syömisen riistäytyminen käsistä, joskus aikaisemmin syyllisyys oli pahin peikko.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lempiruokia

3 parasta ruokaa eri kategorioista:

Kasvikset, hedelmät, marjat:
-avokado
-vadelma
-satsuma

Mausteet:
-chili
-valkosipuli
-juustokumina

Juustot:
-mozzarella
-chevre
-manchego

Omat bravuurit keittiössä:
-sacherkakku
-lohimedaljonki
-pihvi

Jäätelöt:
-Ben&Jerryn Cinnamon Buns
-Ben&Jerryn Half Baked
-Ben&Jerryn Cookie Dough

Jälkiruoat:
-sacherkakku
-juustokakku
-mutakakku

Kastikkeet:
-Caesar
-salsa
-guacamole

Liha- ja kalaruoat:
-karitsan sisäfile
-naudan sisäfile
-lohimedaljonki

Ruoat, joita syön joskus suoraan purkista:
-maapähkinävoi
-ranskankerma
-Nutella

Kiinalaiset:
-kanaa kung-po
-naudanlihaa, herkkusieniä ja bambunversoja
-Peking-naudanlihaa hoi sin- ja chilikastikkeessa

Juomat:
-vesi
-espresso
-kuiva valkoviini Elsasin alueelta

Jo lapsuudesta tutut ruoat:
-isin pizza
-äidin lihapullat
-isoäidin poronkäristys

Aikuisena ruokavalioon tulleet:
-graavilohi
-pinaatti
-parsakaali

Hampurilaiset:
-Burger Kingin Big King
-Hesburgerin Minimega
-McDonaldsin El Maco

Jenkkilän herkut:
-french toast
-bagel tuorejuustolla
-maapähkinävoitäytteiset M&M'sit

lauantai 20. marraskuuta 2010

Yksi pieni onnistuminen

Eilen halusin todella pahasti jäätelöä. Kävin koko kauppareissun ajan keskustelua itseni kanssa, ja argumentoin sekä jäätelön oston että ostamatta jättämisen puolesta.

Ostoa puoltavat jutut:

-nyt kun olen kerrankin yksin kotona, voisin ihan rauhassa, kenenkään ihmettelemättä, syödä pelkkää jäätelöä illalliseksi
-ei yksi jäätelö (ja nyt puhutaan siis puolesta kilosta Beniä ja Jerryä) mitään kaada
-laihduttaessakin täytyy muistaa herkutella
-mutku mä haluu-uu-uu-uun!

Ostoa vastustavat:

-haluan päästä jäätelönhimosta eroon, ja se ei onnistu syömällä sitä
-haluan kasvattaa tahdonvoimaani
-haluan laihtua

Lopulta totesin, että jos nyt kieltäydyn jäätelöstä, seuraava kerta on toivottavasti hieman helpompi. Sen sijaan söin vadelmarahkaa ja mozzarella-vuohenjuustosalaattia. Ensimmäinen oli ihanan kermaista ja kylmää, jälkimmäinen muuten vaan hyvää. Epäterveelliset mieliteot voi onneksi korvata terveellisillä herkuilla.

Paino tänään tasan 77 kg. Puolen kilon viikkovauhdilla olisin alkukesästä normaalipainoinen, mutta mä en varmaan ikinä ole pystynyt siihen tahtiin kovin pitkän aikaa. 2012 kesäksi sitten, tai jotain...

Mä haluan johonkin lämpimään. Plah.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Note to self: punnitse itsesi vain aamuisin

Aamupaino oli tänään 77,2 kg, ei siis katastrofaalinen 78 kg. Toisaalta, olen syönyt varsin vähän hiilareita parin viime päivän aikana, eli mahdollisesti painoin alkuviikosta enemmän, kiitos hiilariturvotuksen.

Huomasin myös, että mun kevyt oloasu (t-paita, silkkiset pyjamahousut, rintaliivit) painaa 800 g, mikä on mielestäni yllättävän paljon. Terveisiä vaan sille yläasteen kouluterkkarille, joka vähensi painostani vain 500 g paksun villapaidan ja farkkujen takia. Ja sekin vähennettiin vasta, kun itse huomautin asiasta.

torstai 18. marraskuuta 2010

Marraskuu on ankeaa Skotlannissakin

Kaamosmasennus puhuttaa muuallakin, The Amazing Adventures of Dietgirl -blogissa käsitellään myös asiaa. Tosin hieman huvittaa kommenteissa pimeydestä valittava teksasilainen ja pari muuta jenkkiä, jotka valittavat lumesta. Voi kyynel, te ette kuulkaas tiedä yhtään mitään todellisesta pimeästä talvesta!

Nojoo, ei saa vähätellä etelämpänä asuvien ihmisten kärsimystä talven pimeyden takia. Samalla lailla joku lappilainen voisi sanoa minulle, eihän meillä täällä etelässä edes ole kaamosta.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Motivaatio, missä lienetkään

Marraskuu, tuo kuukausista julmin. Ulkona on pimeää, vettä sataa lähes joka päivä, ja tekisi mieli vain käpertyä sohvalle peiton alle kirkasvalolampun viereen suklaan ja jonkun dekkarin kanssa. Yleisesti ottaen tekee mieli hiilihydraatteja, etenkin leipää ja perunamuussia.

Miten tästä pääsee yli? Vaaka näytti äsken 78,6 kg, mutta se ei onneksi ollut ihan aamupaino. Silti, veikkaisin painavani nyt noin 78,0 kg. Hiphei vaan, painoindeksi heiluu taas reippaan lihavuuden puolella. Paino ahdistaa, ruokailu ahdistaa, mun löllyvät käsivarret ahdistavat. En haluaisi edes ajatella laihduttamista. En jaksaisi aloittaa taas kerran, vain lopettaakseni hetken päästä. Suklaa houkuttaa.

Onko kenelläkään muulla sitä ongelmaa, että hyvin sujuneen laihdutusviikon tai -kuukauden jälkeen iskee paniikki? Minua siis alkaa pelottaa, kun menee hyvin. Pelkään, ettei se kestä, pelkään mokaavani, pelkään etten osaa, ja sitten alan taas syödä epäterveellisesti. En ymmärrä, mistä tämä voisi johtua. Eikö pitäisi olla ihan helppoa vain jatkaa tulosta tuottaneella linjalla, liiemmin ajattelematta? Miksi minun pitää melkein paniikinomaisesti sössiä laihdutukseni? Uskonpuute? Epäonnistun mieluummin tiedostaen kuin tiedostamatta? En tietääkseni ole tällainen muilla elämän osa-alueilla.

Toisaalta, tällä hetkellä oloni on yleisesti ottaen ihan ok, kunhan en katso peiliin. Bikinikauteenkin on vielä yli puoli vuotta aikaa, eikä viime kesänkään rantalomalla kukaan Greenpeacen jäsen luullut minua rantaan ajautuneeksi valaaksi. Olen ihan perusterve, jaksan urheilla, minulla on rakastava puoliso - miksi siis laihduttaisin? Toisaalta haluaisin taas pitkästä aikaa näyttää hyvältä kokovartalovalokuvissa. Olisihan se kiva, jos reidet eivät hankaisi yhteen kävellessä. Olisi myös kiva, jos tykkäisin peilikuvastani. Lisäksi, terveellinen ruoka ja liikunta tekevät ihan varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti, olenhan sen jo huomannutkin. Entä jos taas pyrkisin syömään terveellisesti ja hyvin, sekä urheilisin, ihan vaan niistä tulevan hyvän olon takia? Laihtuminen tulisi sitten siinä sivussa. Ehkä painoahdistuksin katoaisi, ja pystyisin kohta taas miettimään ihan sitä laihduttamistakin.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Ihana lihasväsymys

Note to self: käsien vapistessa rankan salitreenin jälkeen kynsien lakkaaminen voi olla yllättävän hankalaa.

Olen vihdoin ja viimein toipunut räkätaudistani ja palannut liikunnan pariin. Sain pari viikkoa sitten uuden saliohjelman, josta tykkään todella paljon. Olen palannut myös spinningin ja juoksun pariin, spinning sujuu entiseen malliin, mutta juoksu on aika hidasta. Minulle tuli lopulta noin kolmen kuukauden mittainen tauko juoksemisesta, ja sen kyllä huomaa. Uskon ja toivon, että palaan suht nopeasti edelliselle tasolleni, kunhan vaan jaksan juosta säännöllisesti. Tällä hetkellä tosin huvittaa enemmän nostaa punttia ja käydä spinningissä, koska ne sujuvat paremmin ja marraskuun pimeät illat ja harmaat päivät eivät varsinaisesti houkuta menemään ulos.

Vaikka periaatteessa uskallankin mielestäni käyttää suht raskaita painoja salilla, olen alkanut epäillä lisääväni painoja liian hitaasti. Tänään kokeilin kahta liikettä lukuunottamatta lisätä painoja, ja ainoastaan yhdessä liikkeessä lisäys oli vielä liikaa. Olen nyt siis pari viikkoa vasta tehnyt tuota ohjelmaa, mutta yleensähän alussa painoja saa lisätä todella tiuhaan kun lihakset oppivat tekemään liikkeet. Täytyy nyt oikeasti muistaa se, että jos lihakset eivät ole kipeät seuraavana päivänä, jotain täytyy tehdä toisin. Tämä voi tarkoittaa painojen tai toistojen lisäämistä, tai sitä, että keskittyy paremmin liikkeeseen ja suorittaa sen hitaammin. Itselläni alkaa ajatus helposti harhailla, jolloin liikeradat voivat olla vähän sinnepäin. Lisäksi teen joskus ihan liian nopeasti liikkeet, jolloin en oikeasti tee töitä, vaan painot liikkuvat lähinnä liikemäärän avulla.

Tämän päivän suosikkini oli polven ojennus laitteessa, sen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä. :D