Ensimmäiset neljä päivää sujuivat niin hyvin, että nyt on taas vaarana palata huonoihin tapoihin. En tosiaankaan tiedä, miten saan jatkettua tätä hyvää alkua. Ainakin minun täytyy saada itseni tiedostamaan ihan kunnolla se, että en ole vielä lopussa. Jee, laihduin kaksi kiloa supernopeasti, mutta se on todellakin vasta alku. Painoindeksikin on vielä 30,4, eli en ole vielä edes lievästi ylipainoinen.
Tsemppaan nyt painoni edes sinne lievän ylipainon puolelle.
perjantai 31. joulukuuta 2010
It does surprise me
Paino tänään: 78,8 kg! Multa on siis lähtenyt neljässä päivässä kaksi kiloa nestettä. Kurkku ja huulet ovat olleet epätavallisen kuivia tällä viikolla, voisikohan tuossa olla syy? Vyötärö on nyt 74 cm ja takapuoli edelleen sen metrin.
Viikko on sujunut oikein mukavasti. Olen syönyt aina kun on ollut nälkä, ja ruoka on ollut hyvää. Tein alkuviikosta ison satsin aurajuusto-munakoiso-jauhelihavuokaa, loppuviikosta taas aurajuustolla ja jauhelihalla täytettyjä paprikoita. Kokkasin myös ehkäpä elämäni onnistuneimman munakkaan tuossa jonain aamuna, täytteeksi laitoin tomaattia ja vuohenjuustoa (vuohenjuusto kannattaa lisätä vasta paistamisen lopussa).
Mmmm.... aurajuustoa....
Ensimmäinen kiusaus tuli oikeastaan eilen, kun kävimme hampurilaisella ja elokuvissa. Minä otin salaatin, ja siinä ei ollut kauheasti ongelmaa, mutta leffaan menessä teki kauheasti mieli popcornia. Menin jopa tiskille jonottamaan sitä, mutta onneksi käännyin sitten takaisin. Tänään tulee kuitenkin juotua alkoholia, joten eilen kannatti olla suht kiltisti syömisten suhteen. Se popcorn-himokin laantui elokuvan alettua.
Tosin nyt tekee taas mieli poppareita. Hmph.
Olin vähän kipeänä, joten olen ehtinyt urheilla vaan kerran. Tänään aion kuitenkin lenkille tai salille, samoin sunnuntaina, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä kolmen viikkokerran tahtiin.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)
Viikko on sujunut oikein mukavasti. Olen syönyt aina kun on ollut nälkä, ja ruoka on ollut hyvää. Tein alkuviikosta ison satsin aurajuusto-munakoiso-jauhelihavuokaa, loppuviikosta taas aurajuustolla ja jauhelihalla täytettyjä paprikoita. Kokkasin myös ehkäpä elämäni onnistuneimman munakkaan tuossa jonain aamuna, täytteeksi laitoin tomaattia ja vuohenjuustoa (vuohenjuusto kannattaa lisätä vasta paistamisen lopussa).
Mmmm.... aurajuustoa....
Ensimmäinen kiusaus tuli oikeastaan eilen, kun kävimme hampurilaisella ja elokuvissa. Minä otin salaatin, ja siinä ei ollut kauheasti ongelmaa, mutta leffaan menessä teki kauheasti mieli popcornia. Menin jopa tiskille jonottamaan sitä, mutta onneksi käännyin sitten takaisin. Tänään tulee kuitenkin juotua alkoholia, joten eilen kannatti olla suht kiltisti syömisten suhteen. Se popcorn-himokin laantui elokuvan alettua.
Tosin nyt tekee taas mieli poppareita. Hmph.
Olin vähän kipeänä, joten olen ehtinyt urheilla vaan kerran. Tänään aion kuitenkin lenkille tai salille, samoin sunnuntaina, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä kolmen viikkokerran tahtiin.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)
maanantai 27. joulukuuta 2010
Voihan vitunvittu
Mä olen reilussa kuukaudessa lihonut neljä kiloa. Viimeksi tahti oli tällaista mirtatsapiinikuurini aikana, jolloin lihoin samassa ajasa viisi kiloa. Valitettavasti sanonta "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee" ei todellakaan päde lihottuihin kiloihin.
Wake-up call
Nousin äsken pelonsekaisin tuntein vaa'alle, ja se vahvisti pelkoni: 80,7 kg. En edes halua laskea painoindeksiä, tai laittaa tätä tuohon sivupalkkiin. Vyötärö on 78 cm ja perse metrin, eli olen melkeinpä palannut niihin mittoihin, mistä aloitin kaksi vuotta sitten tämän blogin. Jälleen yksi epäonnistunut laihduttaja, joka lihoo kilonsa takaisin? Ei helvetti, en suostu siihen!
Joulu on ohi, ja mikä tärkeintä, keittiöremppa, pari stressaavaa ja aikaavievää koulu- ja työprojektia on ohi, joten elämäntilanne alkaa taas olla otollinen laihduttamiselle.
Syinä lihomiseeni olivat juurikin nuo edellämainitut. Parin viikon ajan söin ulkona joka päivä, enkä todellakaan kertaakaan valinnut annostani järkevästi. "Kyllä mä saan tän yhden kerran..." oli ihan liian monesti toistunut ajatus. Mikä helvetin yksi kerta se on, jos se toistuu ties kuinka monena päivänä peräkkäin? Lisäksi, olenhan minä monesti aikaisemminkin ollut liiemmälti ajattelematta laihduttamista, ja lihonut korkeintaan pari kiloa. Näin kuvittelin asian olevan nytkin, kunnes viime viikolla totesin parin hameen kiristävän. En halua mennä ostelemaan isompia vaatteita, siispä aloitan juuri nyt, en ensi vuonna tai ensi maanantaina, laihdutuksen (jälleen kerran).
Tutulla linjalla mennään:
Mä olen onnistunut tässä jo monta kertaa aikaisemminkin, miksi en siis nytkin? Ja nyt puhun siis nimenomaan painon pudottamisesta, en sen pitämisestä alhaalla.
Joulu on ohi, ja mikä tärkeintä, keittiöremppa, pari stressaavaa ja aikaavievää koulu- ja työprojektia on ohi, joten elämäntilanne alkaa taas olla otollinen laihduttamiselle.
Syinä lihomiseeni olivat juurikin nuo edellämainitut. Parin viikon ajan söin ulkona joka päivä, enkä todellakaan kertaakaan valinnut annostani järkevästi. "Kyllä mä saan tän yhden kerran..." oli ihan liian monesti toistunut ajatus. Mikä helvetin yksi kerta se on, jos se toistuu ties kuinka monena päivänä peräkkäin? Lisäksi, olenhan minä monesti aikaisemminkin ollut liiemmälti ajattelematta laihduttamista, ja lihonut korkeintaan pari kiloa. Näin kuvittelin asian olevan nytkin, kunnes viime viikolla totesin parin hameen kiristävän. En halua mennä ostelemaan isompia vaatteita, siispä aloitan juuri nyt, en ensi vuonna tai ensi maanantaina, laihdutuksen (jälleen kerran).
Tutulla linjalla mennään:
- liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa
- tärkkelys- tai sokeripitoisia ruokia max. kerran viikossa
- humalahakuista juomista ainoastaan uutenavuotena ja yhdessä tammikuun lopun tapahtumassa (vähän mietin, jos olisin muuten jopa kokonaan ilman alkoholia)
Mä olen onnistunut tässä jo monta kertaa aikaisemminkin, miksi en siis nytkin? Ja nyt puhun siis nimenomaan painon pudottamisesta, en sen pitämisestä alhaalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)