keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Hame on laihduttajan paras ystävä

Uskaltauduin eilen sovittamaan erästä rakasta hamettani, jonka olen ostanut noin 63-kiloisena. Sehän menee taas päälle! Se jää nyt toki vyötäröstä korkeammalle kuin ostohetkellä, mutta näyttää silti oikein hyvältä ja sopivalta.

Hame on siis loistava vaatekappale laihduttaessa. Useat hameet näyttävät hyvältä sekä vyötäröllä että lantiolla, joten ympärysmittojen kaventuessa voi vaan laskea hametta. 63-kiloisena ostetut farkut eivät varmaankaan mene vielä päälle, mutta hameet menevät. Samoin 83-kiloisena ostetut farkut eivät enää näytä hyvältä, hame sen sijaan sopii edelleen.

Lasketteluhousuni, jotka vielä tammikuussa kiristivät ja napit meinasivat koko ajan aueta, menevät nyt päälle tosi hyvin. Ensi talvena toivottavasti tarvitsen jo uudet.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

-24,5 cm

Paino: 75,9, -1,2 kg
Mitat ja ero edelliseen/cm:
Rinnan päältä: 89 cm, -3
Alta: 74 cm, -2
Vyötärön kapein kohta: 71 cm, -1
Napa: 73 cm, -3
Lantioluiden päältä: 89 cm, -5
Takapuolen levein: 97 cm, -1
Oikea yläreisi: 56 cm, -4
Vasen yläreisi: 56 cm, -4
Oikea pohje: 35,5 cm, -0,5
Vasen pohje: 34,5 cm, -0,5
Oikea hauis levossa: 26 cm, 0
-jännitettynä: 29, N/A
Vasen hauis levossa: 26 cm, -0,5
-jännitettynä: 28, N/A

Olen viime päivät vältellyt vaakaa, blogia (teidän kommenttinne tulevat myös sähköpostiini ja olen lukenut jokaisen, kiitos niistä kaikista!) ja mittanauhaa. Tuntuu, että olen syönyt melkein mitä sattuu, ja pelkäsin lihoneeni jonnekin 78 kilon paikkeille. Tänään uskaltauduin vaa'alle, ja tuloksen rohkaisemana otin kuukauden viralliset mitat aikataulun mukaisesti. Nyt läskiä on lähtenyt sieltä mistä pitääkin, eli reisistä ja alavatsasta. D-kupin rintaliivitkin alkavat olla liian isoja. Hauiksista on muuten tosi vaikeaa mitata, joten ne mitat ovat epätarkimpia.

Tästä voi nyt jatkaa kahteen suuntaan. Voin jatkaa syömistä vähän miten sattuu ja liikkua edelleen aiempaa vähemmän. Tulostahan on tullut silti. Toisaalta voin tsempata entistä enemmän, jolloin laihdun enemmän ensi kuussa.

Haluan ja päätän valita jälkimmäisen tien.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Pale is the new tan

Terveelliseen elämään kuuluu muutakin kuin ruokavalio ja liikunta. Yksi taas tähän aikaan vuodesta tärkeä asia on auringolta suojautuminen. Minulla on kalpea ja pisamainen iho, palan Suomessa vappuna enkä rusketu koskaan, joten aurinkorasvoilla läträily on tuttua puuhaa.

Auringon säteily johtuu auringon ytimessä tapahtuvasta jatkuvasta ydinreaktiosta, jossa vety fuusioituu heliumiksi. Säteilyssä on useita eri aallonpituuksia, esimerkiksi näkyvää valoa, lämmittävää infrapunasäteilyä ja pahamaineista ultraviolettisäteilyä. UV-säteet voidaan jakaa vielä kolmeen osaan, UV-A, UV-B ja UV-C, joista ensimmäistä pääsee eniten maan pinnalle ja jälkimmäistä vähiten.

UV-säteilyhän aiheuttaa ihosyöpää ja saa ihon palamaan. Lisäksi se vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Tätä vastaan voidaan suojautua aurinkorasvoilla, vaatteilla ja yksinkertaisesti välttämällä aurinkoa. Aurinkosuojat voidaan jakaa fysikaalisiin ja kemiallisiin, joista fysikaaliset suojat sisältävät säteilyä heijastavia epäorgaanisia partikkeleita, ja kemialliset taas orgaanisia yhdisteitä, jotka imevät säteilyä itseensä. Syöpäjärjestöjen mukaan lapsille tulisi käyttää vain fysikaalista aurinkosuojaa, muistaisin myös jostain lukeneeni, että se sopisi myös paremmin herkkäihoisille. Luonnollinen keino aurinkoa vastaan on myös kookosrasva!

Aurinkosuojaa tulisi levittää kunnon kerros iholle, jotta voide tehoaisi, lisäksi voidetta tulee lisätä tarpeeksi usein ja esimerkiksi uimisen tai hikoilun jälkeen. Kunnollinen suojakerroin, mieluiten yli 20, on myös olennaista. Suunnilleen jokainen jenkkiläinen naistenlehti suosittelee suojakertoimellisen kosteusvoiteen käyttöä ympäri vuoden. En usko että Suomessa pimeinä talvikuukausina tarvitsee suojakerrointa yhtään mihinkään, mutta nyt aurinko on jo samalla korkeudella kuin syyskuussa. Omatkin pisamani alkavat taas vahvistua, joten onneksi postimies toi viime viikolla purkin Cliniquen Superdefense-voidetta, jossa on suojakerroin 25. Käytin sitä ahkerasti viime kesän, ja ilmeisesti se tehosi, sillä pisamani olivat haaleammat kuin yleensä kesäisin.

Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytää UV-indeksin eri paikkakunnille. Suojautumisen tarve alkaa, kun UV-indeksi on vähintään 3. Normaalit "lomaolosuhteet", eli lumi, hiekka ja vesi, voimistavat UV-säteilyä. Samoin puolipilvinen sää voimistaa säteilyä, sillä se heijastuu pilvien reunoista.

Periaatteessa uskon jokaisen tietävän nämä asiat, mutta käytännön toteutus tökkii. Aurinkorasva on usein tahmaista, se valuu silmiin ja suuhun urheillessa, sen levittäminen vaatii hieman vaivaa ja yhä edelleen moni uskoo aurinkorasvan estävän ruskettumisen. Aurinkoa neuvotaan myös välttämään puolenpäivän aikaan, mutta juuri silloinhan on mukavinta lojua pihalla/rannalla/uima-altaalla hyvän lehden tai kirjan kanssa! Tahmaisuutta ja valumista vastaan suosittelen omaa voidetta kasvoille. Esimerkiksi juuri tuo Superdefense imeytyy hyvin ihoon, eikä jätä aurinkorasvamaista tunnetta. Nivean Light feeling on myös mukavan epätahmaavaa kamaa.

Eli summa summarum: käytä sitä aurinkorasvaa! Sen lisäksi tarkkaile luomiasi, mistä on tulossa lähiaikoina ihan oma juttunsa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Kuinka paljon sä olet laihtunut?

No niin, nyt tuli ensimmäinen kerta, kun joku ihan spontaanisti kysyy kuinka paljon olen laihtunut! Tätä olenkin jo odottanut. Kiitos äiti, kiva kun huomasit. :)

Vaikka juuri eilen totesin, että en laihduta saadakseni muiden ihailua, niin silti on kivaa kun muutkin huomaavat laihtumiseni. Saan uskoa, että se ei ole vain minun pääni sisällä. Miten en voi uskoa laihtuneeni? Vaaka, mittanauha, vaatteet, blogini lukijat ja poikaystävä kertovat minun laihtuneen, mutta silti sitä on niin vaikeaa uskoa! Vaaka ja mittanauha kertovat mittausvirheestä, vaatteet ovat huonolaatuisia ja venyvät kaapissa, ihan selkeästi kauppojen vaatekoot ovat suurentuneet tänä vuonna, blogin lukijat ja mies haluavat vain olla ystävällisiä jne.

Siis oikeasti, kuinka harhainen ihminen voikaan olla?

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Lose to gain

Motivaation hieman horjahdellessa, on hyvä miettiä, mitä kaikkea olen saavuttanut nykyisellä ruokavaliollani ja liikunnallani.
  1. En ole enää kiukkuinen nälkäisenä. Muutenkaan nälkä ei ole enää vihollinen numero yksi. Selviän kaupasta nälkäisenäkin ostamatta nopeita hiilihydraatteja.
  2. Nukun paremmin kuin ennen. Nukahdan nopeammin, ja pääsen aamulla ylös helpommin. Vihaan edelleen heräämistä, mutta kukapa ei?
  3. Vanhat vaatteet mahtuvat taas päälle.
  4. Pidän vartalostani enemmän, en enää itke omaa lihavuuttani, enkä välttele poikaystäväni kosketusta.
  5. Tunnen suurta onnistumisen iloa kun paino tai jokin ympärysmitta on pienentynyt.
  6. En tunne enää niin huonoa omatuntoa, jos olen syönyt jotain "väärää". Tiedän onnistuvani ajoittaisista lipsahduksista huolimatta.
Mitä voin vielä saavuttaa...
  1. Kesällä 2010 reidet eivät toivottavasti enää hankaa yhteen kävellessä, joten voin olla ulkona ilman sukkahousuja, eivätkä reiteni hankaudu rikki.
  2. Muutama vielä vanhempi vaate mahtuu päälle.
  3. Todennäköisyys sairastua vanhempana esimerkiksi diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin pienenee huomattavasti.
  4. Tulen toivottavasti vielä tyytyväisemmäksi omasta kehostani.
Näitä miettiessä tulee väkisin mieleen, että olen jo saavuttanut todella paljon. Olennaisin asia on oma hyvä oloni, jonka ylläpitämiseen tarvitsen liikuntaa ja kunnollista ruokailua. Paino laskee vähän niinkuin sivutuotteena, vaikka onhan sekin olennainen osa tätä juttua.

Huomaattehan, että tuossa toisessa listassa ei ole minkäänlaista muiden ihailun saavuttamista. En usko, että laihana saisin enemmän rakkautta osakseni kuin nyt. En todellakaan kuvittele, että vaikkapa avopuolisoni päättäisi kosia kun painoni laskee alle 60 kilon. En myöskään usko hoikkuuden tuovan minulle enempää kavereita, tutkintotodistusta käteen tai unelmatyöpaikkaa. Joskus teininä taisin kuvitella laihtumisen tekevän minut onnelliseksi, ja kun niin ei käynytkään, aloin taas lihoa. Okei, oli siinä muitakin syitä, mutta varmasti yksi asia oli se, että en ollutkaan täydellisen onnellinen 52-kiloisena.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Always Coca-Cola!

Hesarissa oli eilen uutinen Coca-Colan mainostuksesta Australiassa.

Coca-Cola julkaisi lokakuussa australialaislehdissä äideille suunnattuja mainoksia. Niiden mukaan on vain myytti, että juoma lihottaa, kuluttaa hampaita tai sisältää kofeiinia.
Voi apua. Onneksi yhtiö joutui korjaamaan tuon mainostuksensa. Ainakin Suomessa cokispullossa lukee, että siinä on kofeiinia. Litrasta colaa saa jo yli 400 kaloria, joten ainakin runsaasti käytettynä se kyllä voi olla lihottavaa - ellei sitten korvaa ruokaa cokiksella, mikä taas ei mitenkään voi olla terveellistä. Cokiksen pH on myös alhainen, mistä käsittääkseni johtuu hampaiden kuluminen.

McDonald'sin mainokset myös ärsyttävät, etenkin niiden suuntaaminen lapsiperheille. En usko, että lasten, tai kenenkään muunkaan, kannattaa syödä roskaruokaa. Lisäksi Yhdysvalloissa McDonald's on haalinut ravitsemusterapeutteja suosittelemaan hampurilaisia kaikille, kuten Supersize Me -elokuvasta opimme. Elokuvan jälkeen kävin kauhistelemassa lafkan jenkkisivustolla, esimerkiksi seuraava väite on hieman kyseenalainen: "McDonald’s serves a range of high-quality foods that can fit into a balanced diet." Joopajoo. Tosin täytyy sanoa, että jenkkimäkkärin ranskalaiset olivat jostain syystä parempia kuin Suomessa.

Itsekin siis käyn joskus Mäkissä tai Hesessä, mutta ainakaan en kuvittele syöväni silloin terveellisesti.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Huhtikuun tavoitteet

Tässä kuussa ajattelin ottaa rennosti. Saatan lähteä peräti kahdesti Lappiin, joten edessä on tilanteita, joissa on hankalaa vaikuttaa syömisiini ja muutama päivä autossa istumista. Vastapainona tiedossa on laskettelua mahdollisesti jopa neljässä eri paikassa. :)

Liikuntatavoitteet:
  1. Kokeilen jotakin uutta ryhmäliikuntatuntia
  2. Venyttelen ainakin kaksi kertaa viikossa
  3. Teen pilatesta ainakin kaksi kertaa viikossa, poislukien viimeinen viikko, joka tosiaan menee siellä Lapissa
Ruokatavoite:
  1. Etsin tai keksin itse kolme uutta vähähiilihydraattista reseptiä, ja kokeilen niitä
Ei siis mitään stressaavaa tai liian hankalaa. Maaliskuussa lähti kaksi kiloa, jos huhtikuussa pääsen samaan, niin olen jo laihtunut 10 kiloa!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Suklaata ja selkäkipuja

Olen ollut aika kiireinen viime päivinä, joten en ole ehtinyt päivittää blogiakaan.

Loppuviikon liikunnat menivät vähän pieleen viime viikolla, kiitos vatsakivun perjantaina ja selkäkivun sunnuntaina + maanantaina. Tarinan opetus: jos olet syönyt pari viikkoa hyvin vähän hiilihydraattia, niin älä syö kerralla montaa Wiener Nougatia. Maha tulee todella kipeäksi. Toinen opetus: pidä parempaa huolta ryhdistäsi, eli älä ole koneella ihmeellisessä asennossa montaa tuntia päivässä.

Paino oli aamulla 75,9 kg, ihan jees kai. En ole jaksanut merkkailla syömisiäni, osittain siksi, että niitä Wiener Nougateja tuli syötyä useampi vielä viikonloppuna... Tieto lisää tuskaa ja niin edelleen. Söin vielä maanantaina yhden Cafe Picnicin italialaisen sandwichin, joka ei ollutkaan niin hyvää kuin muistin. Liikaa leipää ja liian vähän täytteitä.

Nyt olen kai palannut normaaliin päiväjärjestykseen. Ruokien merkkailu kalorilaskuriin tosin hieman kyllästyttää, mutta toisaalta tulosta tulee parhaiten, kun tiedän tarkkaan mitä syön. Toisaalta taas, alan tietää jo aika hyvin, missä ruoissa on vähän hiilihydraattia, joten niitä suosimalla uskon saavani tulosta aikaan joka tapauksessa...