perjantai 25. kesäkuuta 2010

Grrrlz rule!

Rakastan grilliruokaa!
  • mikä tahansa ruoka on hyvää grillattuna
  • …mistä syystä päivän kasviskiintiö on helppo saada täyteen, vaikka muuten ei kasviksista välittäisikään niin paljoa
  • grillissä saa helposti vähähiilihydraattista ruokaa, eikä kukaan ihmettele hiilaripitoisten lisukkeiden puuttumista
  • saa puuhastella ulkona
En tiedä, kuinka monen käsitys grilliruoasta on edelleen makkara ja kassler. Grilliinhän voi heittää vaikka mitä!

Suurimmat grillisuosikkini ovat karitsan sisäfile sekä aurajuustolla ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Grillasin parsaa ekan kerran tänä vuonna, ja siitä tuli todella hyvää. Seuravaaksi voisi kokeilla Voisilmäpeliä-blogin Eevan tavoin pekoniin käärittyä parsaa.

Muuta hyvää grillattavaa on tietysti naudan sisäfile, erilaiset kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli), lohi, kana, tiikeriravut ja halloumi-juusto. En ole porsaanlihan ylin ystävä, mutta grillissä sekin menee. Makkarasta en tykkää oikein yhtään.

Epäterveelliseen osioon menee sitten jenkkien lahja maailmalle, eli s'more, joka koostuu suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista kahden Marie-keksin välissä.

Näiden grillitunnelmien myötä hauskaa juhannusta kaikille! Minä aion grillata, katsoa jalkapalloa, grillata, katsoa jalkapalloa, grillata lisää, katsoa lisää jalkapalloa... ja käydä ainakin jossain välissä pyöräilemässä, jos sää sallii.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Jotain hyvääkin?

Miten ylipaino on vaikuttanut elämääni? Mitä huonoja puolia siinä on, entä onko se tuonut jotain hyvääkin?

Olen varmaankin joskus aiemminkin pohtinut tätä samaa asiaa.

Terveys: lääkäri ei määrännyt minulle minipillereitä ylipainon takia. Tilanne on nykyään eri, sillä tällä hetkellä en edes haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä, ja olen laihtunutkin tuosta jo noin 8 kiloa.

Ovatkohan munasarjani rakkulaiset ylipainon takia vai johtuuko ylipaino niistä rakkuloista? Onko minulla edes koko PCOS-oireyhtymää? Tällä hetkellä ainoa näkyvä oire on kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Viime viikon ultraäänessä niitä rakkuloita oli ilmeisesti aika vähän.

Urheilu: ei mitään (negatiivista) vaikutusta. Pyöräilyvauhtini on suunnilleen sama kuin alle 60-kiloisenakin, vaikka painon pitäisi vaikuttaa nopeuteen.

Vaatteet: todella ohuesta kankaasta valmistetut roikkuvat vaatteet eivät sovi minulle, samoin ylitiukat vaatteet on parempi jättää hoikemmille. Ilman sukkahousuja tai leggingsejä reidet hankaavat yhteen, mikä on varmasti monelle turhankin tuttu ongelma. Onnekseni olen lyhyt, joten olen aina voinut ostaa vaatteeni ns. normaalikokojen puitteissa.

Itseluottamus: olen epävarma ulkonäöstäni, itken välillä painoani ja omaa rumuuttani. Itseluottamukselleni ylipaino ei tosiaan ole tehnyt hyvää!

Parisuhde: ei muuten mitään vaikutusta, mutta puoliso-raukka joutuu välillä kuuntelemaan itseinhoani.

Opiskelu, työ: ei mitään vaikutusta.

Tuossahan noita huonoja puolia tuli. Entäpä sitten hyvät puolet?

En tiedä, urheilisinko paljoakaan, jos olisin aina ollut hoikka. Alun perin liikuntamotivaationi lähti nimenomaan halusta laihtua. Nykyään toki liikun pelkästä liikunnan ilosta, mutta alkusysäys on aina tullut laihtumisesta. Sama juttu ruoan suhteen. Jos suinkin voisin, söisin todennäköisesti erittäin epäterveellisesti, mikä saattaisi kostautua myöhemmällä iällä. Olisin siis todennäköisesti ns. laiha läski.

Minulla ei ole enää niin järjettömän huonoa viinapäätä kuin alle 60-kiloisena. Tulin oikeasti näkyvästi hiprakkaan yhdestä siideristä, mikä oli joskus hieman häiritsevää.

Onko kukaan lukijoistani keksinyt hyviä puolia ylipainosta?

torstai 17. kesäkuuta 2010

I did it!

Kävin reilu viikko sitten juoksemassa sen puolimaratonin reitin. Eksyin pari kertaa reitiltä, toinen kerta hieman oikaisi ja toinen kiersi, joten uskoisin lopputuloksen olevan suunnilleen plusmiinusnolla. Ajaksi tuli 2 h 55 min, iPodin ja Niken härpäkkeen mukaan matka olisi ollut 24,3 km, eli mittausvirhe on aika huomattava. Tuo oli pisin ja nopein (pitkistä lenkeistä) lenkkini ikinä.

Lihakset olivat aika jumissa seuraavana päivänä ja polviin sattui. Pohdiskelen silti nyt Tukholman maratonia ensi vuodelle...

Mutta jee, jaksoin juosta koko matkan! Viime vuoden alkukeväästä muistan hihkuneeni, kun jaksoin juosta 6 minuuttia putkeen. Eteenpäin on menty.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Ei ollenkaan paha


nyt ero edelliseen: ero helmikuuhun 2009 ero elokuuhun 2009
Rinnan päältä 89 0 -6 -1
Alta 76 0 0 1
Vyötärön kapein kohta 69 0 -4 -1
Napa 70 -1 -8 -2
Lantioluiden päältä 87 -1 -10 2
Takapuolen levein 95 -1 -4 0
Oikea yläreisi 57 -0,5 -3 2
Vasen yläreisi 57 -0,5 -3 1,5
Oikea pohje 35,5 -0,5 -0,5 1
Vasen pohje 35 -0,5 -1 1
Oikea hauis levossa 27,5 0 -0,5 1,5
Vasen hauis levossa 27 -0,5 -1 1
Oikea hauis jännitettyna 30 0 NA 0
Vasen hauis jännitettynä 30 0 NA 0
erotusten summa
-5,5 -41 7
paino 75,6 0,9 -2,9 1,5


Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

Senttejä on siis lähtenyt, lisääntynyt paino saattaa olla turvotustakin. Viime viikko meni aika railakkaasti työpaikan virkistyspäivillä ja kaveriporukan mökkiviikonlopussa. Laivan aamiaisbuffetissa minun edellä oleva mies totesi kasanneensa lautaselleen enemmän hiilareita kuin edellisen neljän viikon aikana yhteensä, ja samaa olisi voinut sanoa minustakin. Illallisella tosin onnistuin jo lähes automaattisesti jättämään hiilaripitoiset ruoat pois. Ok, otin vähän lasagnea, mutta jätin suurimman osan syömättä. Ei se niin hyvää ollutkaan. Mökillä tuli sitten syötyä mm. leipää, lettuja ja kaksi (OMG miten paljon! Not.) uutta perunaa. Halutessani olisin varmaankin voinut syödä hyvinkin vähähiilihydraattisesti siellä, mutta en oikein halunnut kiinnittää huomiota ruokailuuni.

Olen myös muutamana iltana itkenyt painoani. Ei hyvä. Eilen ahdisti ruokakaupassa. Olen nähnyt kerran painajaisen, jossa minulle tarjottiin pastaa. En halua kehittää itselleni hiilarikammoa rasvakammon tilalle. En myöskään halua viettää iltaisin laatuaikaa itkemällä lohduttomasti. Blah.