perjantai 31. joulukuuta 2010

Nyt täytyy sitten olla tarkkana

Ensimmäiset neljä päivää sujuivat niin hyvin, että nyt on taas vaarana palata huonoihin tapoihin. En tosiaankaan tiedä, miten saan jatkettua tätä hyvää alkua. Ainakin minun täytyy saada itseni tiedostamaan ihan kunnolla se, että en ole vielä lopussa. Jee, laihduin kaksi kiloa supernopeasti, mutta se on todellakin vasta alku. Painoindeksikin on vielä 30,4, eli en ole vielä edes lievästi ylipainoinen.

Tsemppaan nyt painoni edes sinne lievän ylipainon puolelle.

It does surprise me

Paino tänään: 78,8 kg! Multa on siis lähtenyt neljässä päivässä kaksi kiloa nestettä. Kurkku ja huulet ovat olleet epätavallisen kuivia tällä viikolla, voisikohan tuossa olla syy? Vyötärö on nyt 74 cm ja takapuoli edelleen sen metrin.

Viikko on sujunut oikein mukavasti. Olen syönyt aina kun on ollut nälkä, ja ruoka on ollut hyvää. Tein alkuviikosta ison satsin aurajuusto-munakoiso-jauhelihavuokaa, loppuviikosta taas aurajuustolla ja jauhelihalla täytettyjä paprikoita. Kokkasin myös ehkäpä elämäni onnistuneimman munakkaan tuossa jonain aamuna, täytteeksi laitoin tomaattia ja vuohenjuustoa (vuohenjuusto kannattaa lisätä vasta paistamisen lopussa).

Mmmm.... aurajuustoa....

Ensimmäinen kiusaus tuli oikeastaan eilen, kun kävimme hampurilaisella ja elokuvissa. Minä otin salaatin, ja siinä ei ollut kauheasti ongelmaa, mutta leffaan menessä teki kauheasti mieli popcornia. Menin jopa tiskille jonottamaan sitä, mutta onneksi käännyin sitten takaisin. Tänään tulee kuitenkin juotua alkoholia, joten eilen kannatti olla suht kiltisti syömisten suhteen. Se popcorn-himokin laantui elokuvan alettua.

Tosin nyt tekee taas mieli poppareita. Hmph.

Olin vähän kipeänä, joten olen ehtinyt urheilla vaan kerran. Tänään aion kuitenkin lenkille tai salille, samoin sunnuntaina, joten kaiken järjen mukaan minun pitäisi päästä kolmen viikkokerran tahtiin.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)

maanantai 27. joulukuuta 2010

Voihan vitunvittu

Mä olen reilussa kuukaudessa lihonut neljä kiloa. Viimeksi tahti oli tällaista mirtatsapiinikuurini aikana, jolloin lihoin samassa ajasa viisi kiloa. Valitettavasti sanonta "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee" ei todellakaan päde lihottuihin kiloihin.

Wake-up call

Nousin äsken pelonsekaisin tuntein vaa'alle, ja se vahvisti pelkoni: 80,7 kg. En edes halua laskea painoindeksiä, tai laittaa tätä tuohon sivupalkkiin. Vyötärö on 78 cm ja perse metrin, eli olen melkeinpä palannut niihin mittoihin, mistä aloitin kaksi vuotta sitten tämän blogin. Jälleen yksi epäonnistunut laihduttaja, joka lihoo kilonsa takaisin? Ei helvetti, en suostu siihen!

Joulu on ohi, ja mikä tärkeintä, keittiöremppa, pari stressaavaa ja aikaavievää koulu- ja työprojektia on ohi, joten elämäntilanne alkaa taas olla otollinen laihduttamiselle.

Syinä lihomiseeni olivat juurikin nuo edellämainitut. Parin viikon ajan söin ulkona joka päivä, enkä todellakaan kertaakaan valinnut annostani järkevästi. "Kyllä mä saan tän yhden kerran..." oli ihan liian monesti toistunut ajatus. Mikä helvetin yksi kerta se on, jos se toistuu ties kuinka monena päivänä peräkkäin? Lisäksi, olenhan minä monesti aikaisemminkin ollut liiemmälti ajattelematta laihduttamista, ja lihonut korkeintaan pari kiloa. Näin kuvittelin asian olevan nytkin, kunnes viime viikolla totesin parin hameen kiristävän. En halua mennä ostelemaan isompia vaatteita, siispä aloitan juuri nyt, en ensi vuonna tai ensi maanantaina, laihdutuksen (jälleen kerran).

Tutulla linjalla mennään:
  • liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa
  • tärkkelys- tai sokeripitoisia ruokia max. kerran viikossa
  • humalahakuista juomista ainoastaan uutenavuotena ja yhdessä tammikuun lopun tapahtumassa (vähän mietin, jos olisin muuten jopa kokonaan ilman alkoholia)
Välitsekki punnituksen ja mittanauhan kera joka viikon perjantai tai maanantai, lopputsekki 28.1. tai 29.1. Palkintoja on oikeasti aika vaikea keksiä, mutta jos vaikka sovitaan, että saan ostaa parillakympillä itselleni jotain kivaa onnistuessani.

Mä olen onnistunut tässä jo monta kertaa aikaisemminkin, miksi en siis nytkin? Ja nyt puhun siis nimenomaan painon pudottamisesta, en sen pitämisestä alhaalla.

torstai 25. marraskuuta 2010

Onnistunut laihdutus vaatii paljon

Kaikkihan tietää, miten laihdutaan. Ekana saadaan motivaatiota siitä, kun katsellaan hyllyvää ihravuorta peilistä. Tämän jälkeen syödään vähemmän kuin ennen ja liikutaan enemmän, ja tsädäm, kilot katoavat.

Ööö joo, olisikin se noin yksinkertaista.

Itse olen tässä parin vuoden (!) varrella huomannut tarvitsevani ainakin seuraavia juttuja:

-motivaatiota
-uskoa onnistumiseeni
-pitkäjänteisyyttä - tähän mun kohdalla laihtuminen usein kosahtaa
-tietoa siitä, mitä juttuja kannattaa muuttaa ruokavaliosta ja liikunnasta
-itsetuntemusta, jotta osaan valikoida itselleni sopivat jutut edellisen kohdan tarjonnasta
-tahdonvoimaa
-tätä blogia, mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän laihdun
-oikeastaan kaikkea sitä, mitä taannoisessa muutosvastarintajutussani luettelin

Mielestäni on tärkeää laihduttaa hyvältä tuntuvalla keinolla. Jos ei tykkää kaalikeitosta, ei kannata ryhtyä kaalisoppakuurille (ei kyllä muutenkaan kannata). Tietenkin kannattaa pitää mieli avoimena, ja kokeilla rohkeasti erilaisia juttuja nähdäkseen, mikä toimii. Eikä kaikkia juttuja kannata tyrmätä ekan kokeilun jälkeen, itse esimerkiksi vihasin laskettelua ekan laskuni aikana, ja nykyään hipelöin suksiani kesäisin haaveillen talven laskukaudesta (mun sukset ja monot on vaan niin ihanat!).

Tästä päästäänkin kaloreiden laskemiseen. Inhoan ruokapäiväkirjan pitämistä! Se on tylsää, en millään jaksaisi punnita ruokiani ja silmämääräiset valistuneet arvaukset tuntuvat liian epätarkoilta. Muutenkin koko homma on ihan liian epätarkkaa kaltaiselleni insinöörille, ravitsemustiede tuntuu olevan aika kaukana eksakteista luonnontieteistä. Päiväkirjan pitämiseen ei mene paljon aikaa, netit on pullollaan hyviä ohjelmia siihen, mutta silti ei vaan kiinnosta. Minua ei kiinnosta edes lukea muiden ihmisten ruokapäiväkirjoja.

Kuitenkin, ruokapäiväkirjan pitäminen on mielestäni erittäin hyödyllistä, ja siitä saa arvokasta tietoa siitä, syökö hyvin. Toisaalta, onneksi olen vuosien varrella oppinut aika hyvin eri ruokien sisällöt, ja monissa ruoissa lukee makroravintoaineet paketin kyljessä. Eli siis, haluan uskoa, että jos pääsääntöisesti ostaa kaupasta ns. oikeanlaista ruokaa, pitäisi pärjätä ilman ruokapäiväkirjaa.

Huh, sain avauduttua. :)

Miten pystyy kehittämään omaa pitkäjänteisyyttä ja sitä, että saattaa aloitetut asiat loppuun? Vaatiiko se vain pelkkää päättäväisyyttä? Mä olen muutenkin aika häilyvä ihminen, muutan mieltäni hyvin helposti. Aika kuvaavaa ehkä on se, että mulla on yleensä noin viisi romaania kesken (tai sitten se on vain osoitus siitä, että rakastan lukemista).

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Freaking awesome!

Paino oli aamulla 76,3 kg! Jee! Tosin söin eilen todella vähän, joten vatsa oli varsin tyhjä. En kyllä suosittele ruoan korvaamista koulujutuilla, tänään on nimittäin ollut aika kova nälkä.

Nyt alkaa näyttää siltä, että haaveilemani 72 kilon paino helmikuun alussa voisi onnistuakin.

Sain muuten juuri hieman lisämotivaatiota: keväällä pitäisi mahtua iltapukuuni, jonka olen ostanut noin 62-kiloisena. Käytän onneksi nyt erästä hametta, jonka ostin samoihin aikoihin, eli toivoa on! En haluaisi joutua ostamaan uutta mekkoa, sillä todennäköisesti käyttäisin sitä vain noissa yksissä juhlissa. Tukialusvaatteet on onneksi keksitty, mutta mieluiten mahtuisin mekkoon ihan normaaleissa alusvaatteissa.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Nagaa naamaan

Nyt mulla on menossa jonkinlainen ruokainspiraatio. Tekee mieli kokeilla kaikkea uutta, ja olen löytänyt ruoanlaiton riemun taas kerran.

Eilen ruokalistalla oli Puolialaston kokki -blogin Elmerin ohjeen mukaan tehtyä thaimaalaista kalaa kolmen maun kastikkeella. En ole aikaisemmi kauheasti tykännyt valkoisesta kalasta, mutta siikahan on oikein hyvää! Kastikkeeseen laitoin kolmen normichilin sijaan pikkuisen naga morichin (maailman tulisin chililajike). Mmmmm, kapsaisiinia...

Muutenkin nyt on tosi hyvä fiilis liikunnan, ruoan, tän blogin, oman vartalon ja laihtumisen suhteen. :)

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kielletyistä ruoista

Aloin pohdiskella kiellettyjä ruokia tuon jäätelöstä kieltäytymisen jälkeen.

Periaatteessahan mitään ei saisi kieltää kokonaan itseltään. Ilman omia lempiherkkuja on lähes mahdoton, tai ainakin hyvin vaikea, elää koko loppuelämänsä. Vähemmän hyvien epäterveellisten juttujen kieltäminen taas on ehkä vähän turhaa, esimerkiksi minä syön irtokarkkeja muutaman kappaleen kerran vuodessa. Joo, voisin kieltää ne täysin itseltäni, mutta mitä järkeä? Ja jos kieltää oman lempparinsa, jossain vaiheessa kuitenkin syö sitä, minkä jälkeen voi tulla ihan liian syyllinen olo.

Kuitenkin, ihan kaikkea ei voi syödä niin paljon kuin haluaisi. Avainsana lienee siis kohtuus. Mutta mikä määrä esimerkiksi juuri jäätelöä on kohtuullista? Kerran viikossa? Kerran kuussa? Oikea määrä lienee sellainen, että se ei hidasta laihtumista, ja se taitaa löytyä lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi on muistettava, että nälkä kasvaa syödessä, ja voi olla helppo sallia itselleen koko ajan hieman useammin "jotain hyvää", jolloin yhtäkkiä laihdutus pysähtyy. Ainakin itse tuppaan himoitsemaan sokeria ja tärkkelystä koko ajan enemmän ja enemmän, jolloin pieni viaton välipala voi aloittaa monta päivää kestävän hiilarisyöpöttelyn. Helpompaa olisi siis ehkä olla ilman, mutta hiilarikammokaan ei ole hyvä asia (ei ole rasvakammokaan).

Ihannetilanteessa voisi aina silloin tällöin, ehkä kerran viikossa jotain pienempää ja kerran kuussa jotain suurempaa, syödä jotain ns. kiellettyä, ja heti sen syömisen jälkeen palata ruotuun hyvillä mielin, vailla mitään syyllisyyttä. Mitenköhän tähän tilaan pääsisi? Itselläni ongelma on tällä hetkellä juurikin se syömisen riistäytyminen käsistä, joskus aikaisemmin syyllisyys oli pahin peikko.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Lempiruokia

3 parasta ruokaa eri kategorioista:

Kasvikset, hedelmät, marjat:
-avokado
-vadelma
-satsuma

Mausteet:
-chili
-valkosipuli
-juustokumina

Juustot:
-mozzarella
-chevre
-manchego

Omat bravuurit keittiössä:
-sacherkakku
-lohimedaljonki
-pihvi

Jäätelöt:
-Ben&Jerryn Cinnamon Buns
-Ben&Jerryn Half Baked
-Ben&Jerryn Cookie Dough

Jälkiruoat:
-sacherkakku
-juustokakku
-mutakakku

Kastikkeet:
-Caesar
-salsa
-guacamole

Liha- ja kalaruoat:
-karitsan sisäfile
-naudan sisäfile
-lohimedaljonki

Ruoat, joita syön joskus suoraan purkista:
-maapähkinävoi
-ranskankerma
-Nutella

Kiinalaiset:
-kanaa kung-po
-naudanlihaa, herkkusieniä ja bambunversoja
-Peking-naudanlihaa hoi sin- ja chilikastikkeessa

Juomat:
-vesi
-espresso
-kuiva valkoviini Elsasin alueelta

Jo lapsuudesta tutut ruoat:
-isin pizza
-äidin lihapullat
-isoäidin poronkäristys

Aikuisena ruokavalioon tulleet:
-graavilohi
-pinaatti
-parsakaali

Hampurilaiset:
-Burger Kingin Big King
-Hesburgerin Minimega
-McDonaldsin El Maco

Jenkkilän herkut:
-french toast
-bagel tuorejuustolla
-maapähkinävoitäytteiset M&M'sit

lauantai 20. marraskuuta 2010

Yksi pieni onnistuminen

Eilen halusin todella pahasti jäätelöä. Kävin koko kauppareissun ajan keskustelua itseni kanssa, ja argumentoin sekä jäätelön oston että ostamatta jättämisen puolesta.

Ostoa puoltavat jutut:

-nyt kun olen kerrankin yksin kotona, voisin ihan rauhassa, kenenkään ihmettelemättä, syödä pelkkää jäätelöä illalliseksi
-ei yksi jäätelö (ja nyt puhutaan siis puolesta kilosta Beniä ja Jerryä) mitään kaada
-laihduttaessakin täytyy muistaa herkutella
-mutku mä haluu-uu-uu-uun!

Ostoa vastustavat:

-haluan päästä jäätelönhimosta eroon, ja se ei onnistu syömällä sitä
-haluan kasvattaa tahdonvoimaani
-haluan laihtua

Lopulta totesin, että jos nyt kieltäydyn jäätelöstä, seuraava kerta on toivottavasti hieman helpompi. Sen sijaan söin vadelmarahkaa ja mozzarella-vuohenjuustosalaattia. Ensimmäinen oli ihanan kermaista ja kylmää, jälkimmäinen muuten vaan hyvää. Epäterveelliset mieliteot voi onneksi korvata terveellisillä herkuilla.

Paino tänään tasan 77 kg. Puolen kilon viikkovauhdilla olisin alkukesästä normaalipainoinen, mutta mä en varmaan ikinä ole pystynyt siihen tahtiin kovin pitkän aikaa. 2012 kesäksi sitten, tai jotain...

Mä haluan johonkin lämpimään. Plah.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Note to self: punnitse itsesi vain aamuisin

Aamupaino oli tänään 77,2 kg, ei siis katastrofaalinen 78 kg. Toisaalta, olen syönyt varsin vähän hiilareita parin viime päivän aikana, eli mahdollisesti painoin alkuviikosta enemmän, kiitos hiilariturvotuksen.

Huomasin myös, että mun kevyt oloasu (t-paita, silkkiset pyjamahousut, rintaliivit) painaa 800 g, mikä on mielestäni yllättävän paljon. Terveisiä vaan sille yläasteen kouluterkkarille, joka vähensi painostani vain 500 g paksun villapaidan ja farkkujen takia. Ja sekin vähennettiin vasta, kun itse huomautin asiasta.

torstai 18. marraskuuta 2010

Marraskuu on ankeaa Skotlannissakin

Kaamosmasennus puhuttaa muuallakin, The Amazing Adventures of Dietgirl -blogissa käsitellään myös asiaa. Tosin hieman huvittaa kommenteissa pimeydestä valittava teksasilainen ja pari muuta jenkkiä, jotka valittavat lumesta. Voi kyynel, te ette kuulkaas tiedä yhtään mitään todellisesta pimeästä talvesta!

Nojoo, ei saa vähätellä etelämpänä asuvien ihmisten kärsimystä talven pimeyden takia. Samalla lailla joku lappilainen voisi sanoa minulle, eihän meillä täällä etelässä edes ole kaamosta.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Motivaatio, missä lienetkään

Marraskuu, tuo kuukausista julmin. Ulkona on pimeää, vettä sataa lähes joka päivä, ja tekisi mieli vain käpertyä sohvalle peiton alle kirkasvalolampun viereen suklaan ja jonkun dekkarin kanssa. Yleisesti ottaen tekee mieli hiilihydraatteja, etenkin leipää ja perunamuussia.

Miten tästä pääsee yli? Vaaka näytti äsken 78,6 kg, mutta se ei onneksi ollut ihan aamupaino. Silti, veikkaisin painavani nyt noin 78,0 kg. Hiphei vaan, painoindeksi heiluu taas reippaan lihavuuden puolella. Paino ahdistaa, ruokailu ahdistaa, mun löllyvät käsivarret ahdistavat. En haluaisi edes ajatella laihduttamista. En jaksaisi aloittaa taas kerran, vain lopettaakseni hetken päästä. Suklaa houkuttaa.

Onko kenelläkään muulla sitä ongelmaa, että hyvin sujuneen laihdutusviikon tai -kuukauden jälkeen iskee paniikki? Minua siis alkaa pelottaa, kun menee hyvin. Pelkään, ettei se kestä, pelkään mokaavani, pelkään etten osaa, ja sitten alan taas syödä epäterveellisesti. En ymmärrä, mistä tämä voisi johtua. Eikö pitäisi olla ihan helppoa vain jatkaa tulosta tuottaneella linjalla, liiemmin ajattelematta? Miksi minun pitää melkein paniikinomaisesti sössiä laihdutukseni? Uskonpuute? Epäonnistun mieluummin tiedostaen kuin tiedostamatta? En tietääkseni ole tällainen muilla elämän osa-alueilla.

Toisaalta, tällä hetkellä oloni on yleisesti ottaen ihan ok, kunhan en katso peiliin. Bikinikauteenkin on vielä yli puoli vuotta aikaa, eikä viime kesänkään rantalomalla kukaan Greenpeacen jäsen luullut minua rantaan ajautuneeksi valaaksi. Olen ihan perusterve, jaksan urheilla, minulla on rakastava puoliso - miksi siis laihduttaisin? Toisaalta haluaisin taas pitkästä aikaa näyttää hyvältä kokovartalovalokuvissa. Olisihan se kiva, jos reidet eivät hankaisi yhteen kävellessä. Olisi myös kiva, jos tykkäisin peilikuvastani. Lisäksi, terveellinen ruoka ja liikunta tekevät ihan varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti, olenhan sen jo huomannutkin. Entä jos taas pyrkisin syömään terveellisesti ja hyvin, sekä urheilisin, ihan vaan niistä tulevan hyvän olon takia? Laihtuminen tulisi sitten siinä sivussa. Ehkä painoahdistuksin katoaisi, ja pystyisin kohta taas miettimään ihan sitä laihduttamistakin.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Ihana lihasväsymys

Note to self: käsien vapistessa rankan salitreenin jälkeen kynsien lakkaaminen voi olla yllättävän hankalaa.

Olen vihdoin ja viimein toipunut räkätaudistani ja palannut liikunnan pariin. Sain pari viikkoa sitten uuden saliohjelman, josta tykkään todella paljon. Olen palannut myös spinningin ja juoksun pariin, spinning sujuu entiseen malliin, mutta juoksu on aika hidasta. Minulle tuli lopulta noin kolmen kuukauden mittainen tauko juoksemisesta, ja sen kyllä huomaa. Uskon ja toivon, että palaan suht nopeasti edelliselle tasolleni, kunhan vaan jaksan juosta säännöllisesti. Tällä hetkellä tosin huvittaa enemmän nostaa punttia ja käydä spinningissä, koska ne sujuvat paremmin ja marraskuun pimeät illat ja harmaat päivät eivät varsinaisesti houkuta menemään ulos.

Vaikka periaatteessa uskallankin mielestäni käyttää suht raskaita painoja salilla, olen alkanut epäillä lisääväni painoja liian hitaasti. Tänään kokeilin kahta liikettä lukuunottamatta lisätä painoja, ja ainoastaan yhdessä liikkeessä lisäys oli vielä liikaa. Olen nyt siis pari viikkoa vasta tehnyt tuota ohjelmaa, mutta yleensähän alussa painoja saa lisätä todella tiuhaan kun lihakset oppivat tekemään liikkeet. Täytyy nyt oikeasti muistaa se, että jos lihakset eivät ole kipeät seuraavana päivänä, jotain täytyy tehdä toisin. Tämä voi tarkoittaa painojen tai toistojen lisäämistä, tai sitä, että keskittyy paremmin liikkeeseen ja suorittaa sen hitaammin. Itselläni alkaa ajatus helposti harhailla, jolloin liikeradat voivat olla vähän sinnepäin. Lisäksi teen joskus ihan liian nopeasti liikkeet, jolloin en oikeasti tee töitä, vaan painot liikkuvat lähinnä liikemäärän avulla.

Tämän päivän suosikkini oli polven ojennus laitteessa, sen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä. :D

lauantai 2. lokakuuta 2010

Ruokaa

Tämä on ollut minulle ehkä vähän outo laihdutusviikko. En ole urheillut kuin yhden kerran, ja silti olen saanut pidettyä syömiseni kurissa ja paino on tippunut. Aikaisemmin minun on ollut hyvin hankalaa syödä oikein, jos en ole urheillut. Miellän liikunnan niin tärkeäksi asiaksi laihduttamisessa, että minun on vaikea uskoa tulosta tulevan muuten. Täten annan itselleni luvan syödä vähän kaikkea, jos en pääse urheilemaan. Vietän siis laihdutuslomaa, vaikka minun ei tarvitsisikaan. Faktahan on, että pelkällä ruokavaliolla laihduttaa helpommin kuin pelkällä liikunnalla, ja sen minäkin nyt todistin itselleni.

Syömisten hallinnassa minua on auttanut ruokahaluttomuus. Antibioottikuurini sivuvaikutuksissa ei ole mainittu ruokahaluttomuutta, mutta jostain syystä minun ei vaan ole tehnyt mieli syödä. Aikaisemmin olen muuten ruokahaluttomuuspäivinä syönyt esimerkiksi jäätelöä sillä verukkeella, että kun en syö kovin paljon mitään muuta, eikä pelkästä jäätelöstä ei tule niin paljoa kaloreita, mitään vahinkoa ei tapahdu. Entäpä ruoan yleinen terveellisyys? Vitamiinit, proteiini?

Eteenpäin on menty

Jei, olen nyt viikon alusta ollut syömättä tärkkelys- ja sokeripitoisia ruokia.

Paino oli tänään 75,4 kg, eli tarkalleen 10% pois aloituspainostani. Ympärysmittanikin ovat pienentyneet edellisistä, viikko sitten torstaina otetuista.


nyt ero edelliseen: ero helmikuuhun 2009 ero elokuuhun 2009
Rinnan päältä 90 -1 -5 0
Alta 75 -1 -1 0
Vyötärön kapein kohta 70 -1 -3 0
Napa 72 -1 -6 0
Lantioluiden päältä 89 0 -8 4
Takapuolen levein 96 0 -3 1
Oikea yläreisi 56,5 -0,5 -3,5 1,5
Vasen yläreisi 58 0 -2 2,5


Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.

Pohkeissa ja käsivarsissa muutosta tulee niin hitaasti, että en jaksa niistä ottaa kovinkaan usein mittoja.

Kokonaisvähennys edelliseen on -4,5 cm.

Olo on varsin hyvä nyt. Poskiontelotulehdus hellitti vihdoin torstaina ja kävin juoksemassakin, mutta tänään on taas ollut kurkku kipeänä. Saatan käydä tekemässä treenaamassa käsivarsia salilla, sen kun ei pitäisi liiemmin rasittaa hengityselimistöä.

torstai 23. syyskuuta 2010

Tarttis tehdä jotain

Haluaisin todella alkaa taas laihtua. Aloitus tuntuu vaan taas kerran hankalalta, mutta nyt semmoisen kuukauden ajan asiaa pohdiskeltuani aika alkaa olla kypsä. Josko minä nyt löytäisin itselleni systeemin, joka toimisi myös pitkällä aikavälillä?

Olen aikaisemmin jo onnistunut laihtumaan, enkä ole saanut kaikkia kilojani takaisin. Ehei, paino on nyt noin 76,7 kg, mikä on kuitenkin 91,7% aloituspainostani - olen siis jokseenkin pysyvästi tiputtanut 8,3%, minkä pitäisi tuottaa jo ties mitä terveyshyötyjä (lue: en taida olla kuolemassa sydäninfarktiin 26-vuotiaana). En siis ole täydellinen epäonnistuja, ehei. Tämä on hyvin tärkeää pitää mielessä, sillä sellainen onneton "yhyy, mä en osaa mitään, mä en ikinä laihdu tai valmistu tästä typerästä koulusta" -itku ei ole ikinä edistänyt laihtumista eikä valmistumistakaan.

Mistä sitten minun onnistunut laihdutukseni koostuu?

Vaikka liikunta itsessään ei laihduta, minulla kaikki lähtee siitä. Liikunnasta tulee hyvä olo, se auttaa minua pitämään kehostani enemmän ja kyllä, se kuluttaa kaloreita. Haluan myös laihduttaa ensisijaisesti rasvaa, ja liikunta edesauttaa sitä. Tällä hetkellä olen kipeänä, ollut jo jonkin aikaa. Tänään sain antibioottikuurin, eli toivottavasti ensi viikolla pääsen taas salille, spinnaamaan ja lenkkipolulle. Kylmenneet ilmat pitävät valitettavasti minut aika huolellisesti poissa pyörälenkeiltä, mutta ehkä jonain kauniina viikonloppupäivänä voisi käydä vielä heittämässä jonkun mukavan lenkin, vaikka sitten Michelin-mieheksi pukeutuneena.

Liikunta ei siis ole ongelma.

Ruoka on.

Atkinsin aloitusvaihe on todella, todella, todella tehokas. Tuloksia tulee nopeasti, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Pysyväksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Valitettavasti vaan minulle on molempien Atkins-kokeiluiden jälkeen tullut hirveä hinku syödä kaikkea, mikä oli parin viikon ajan kiellettyä. Se ei myös sovellu kovinkaan hyvin normaaliin arkirutiiniini, johon kuuluu päivittäinen Sodexo-lounas. Työkavereideni kanssa on kivaa käydä lounaalla, lisäksi työpaikkani kahvihuone on ikkunaton koppi, joka ei tosiaankaan houkuta omiin eväisiin. Lisäksi saan lounaani Sodexolla opiskelijahintaan. Sodexo-lounas ei vaan sovellu kovinkaan hyvin tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen.

Ajattelin nyt kokeilla niinkin yksinkertaista keinoa, että jätän taas kerran ihan oikeasti leivän, perunan, pastan ja riisin pois. Suurin ongelma tällä hetkellä on leipä, sitä menee lounaalla helposti sen kolme palaa. Pizza laskettaneen leiväksi. Ja jäätelö, siitäkin voisi luopua, ainakin hetkeksi. Otan mitat viimeistään viikonloppuna, katsotaan missä mennään parin viikon päästä.

Blogiinkin voisi purkaa useammin ajatuksia, sekin auttaa ihmeen paljon. Joskus tuntuu vaan siltä, että olisin jo sanonut kaiken mahdollisen laihduttamisesta. Pelkän ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen ei inspiroi.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Lehtiostoksilla

Ostin uusimman KG-lehden saadakseni taas kerran hieman lisämotivaatiota.

Lehden ostamisesta tuli samanlainen olo kuin kondomien ostamisesta. Tiedättehän, kondomien osto merkitsee holtitonta ja edesvastuutonta paneskelua ympäriinsä, ja laihdutusaiheisen lehden ostaminen sitä, että on läski.

Seisoin Citymarketin lehtihyllyllä ja paikallistin kyseisen lehden. Se oli siellä ylähyllyllä, eikö pornolehdetkin ole jossain siellä, pois lapsien näkyviltä? Katselin ympärilleni, ja kun kukaan ei katsonut, nappasin äkkiä lehden mukaani ja väänsin sitä hieman rullalle, ettei etukansi näy. Kassalla ei onneksi ollut jonoa, ja myyjäkin oli tuntematon. Huh. Äkkiä maksu, ja Prismaan ruokaostoksille. En olisi meinaan kehtanut ostaa turkkilaist jogurttia ja täysrasvaista Philadelphia-tuorejuustoa lehden kanssa samaan aikaan. Ties mitä se täysin tuntematon myyjä olisi ajatellut! Vähän sama, kuin jos olisin ostanut purkin kermavaahtoa kondomien kanssa.

Oikeastihan KG-lehti on ihan loistava, ja harkitsen jopa sen tilaamista. Mutta entä jos postinkantajalla on joskus joku paketti samana päivänä, kun lehti tulee, ja joudun avaamaan oven?!

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Grrrlz rule!

Rakastan grilliruokaa!
  • mikä tahansa ruoka on hyvää grillattuna
  • …mistä syystä päivän kasviskiintiö on helppo saada täyteen, vaikka muuten ei kasviksista välittäisikään niin paljoa
  • grillissä saa helposti vähähiilihydraattista ruokaa, eikä kukaan ihmettele hiilaripitoisten lisukkeiden puuttumista
  • saa puuhastella ulkona
En tiedä, kuinka monen käsitys grilliruoasta on edelleen makkara ja kassler. Grilliinhän voi heittää vaikka mitä!

Suurimmat grillisuosikkini ovat karitsan sisäfile sekä aurajuustolla ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Grillasin parsaa ekan kerran tänä vuonna, ja siitä tuli todella hyvää. Seuravaaksi voisi kokeilla Voisilmäpeliä-blogin Eevan tavoin pekoniin käärittyä parsaa.

Muuta hyvää grillattavaa on tietysti naudan sisäfile, erilaiset kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli), lohi, kana, tiikeriravut ja halloumi-juusto. En ole porsaanlihan ylin ystävä, mutta grillissä sekin menee. Makkarasta en tykkää oikein yhtään.

Epäterveelliseen osioon menee sitten jenkkien lahja maailmalle, eli s'more, joka koostuu suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista kahden Marie-keksin välissä.

Näiden grillitunnelmien myötä hauskaa juhannusta kaikille! Minä aion grillata, katsoa jalkapalloa, grillata, katsoa jalkapalloa, grillata lisää, katsoa lisää jalkapalloa... ja käydä ainakin jossain välissä pyöräilemässä, jos sää sallii.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Jotain hyvääkin?

Miten ylipaino on vaikuttanut elämääni? Mitä huonoja puolia siinä on, entä onko se tuonut jotain hyvääkin?

Olen varmaankin joskus aiemminkin pohtinut tätä samaa asiaa.

Terveys: lääkäri ei määrännyt minulle minipillereitä ylipainon takia. Tilanne on nykyään eri, sillä tällä hetkellä en edes haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä, ja olen laihtunutkin tuosta jo noin 8 kiloa.

Ovatkohan munasarjani rakkulaiset ylipainon takia vai johtuuko ylipaino niistä rakkuloista? Onko minulla edes koko PCOS-oireyhtymää? Tällä hetkellä ainoa näkyvä oire on kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Viime viikon ultraäänessä niitä rakkuloita oli ilmeisesti aika vähän.

Urheilu: ei mitään (negatiivista) vaikutusta. Pyöräilyvauhtini on suunnilleen sama kuin alle 60-kiloisenakin, vaikka painon pitäisi vaikuttaa nopeuteen.

Vaatteet: todella ohuesta kankaasta valmistetut roikkuvat vaatteet eivät sovi minulle, samoin ylitiukat vaatteet on parempi jättää hoikemmille. Ilman sukkahousuja tai leggingsejä reidet hankaavat yhteen, mikä on varmasti monelle turhankin tuttu ongelma. Onnekseni olen lyhyt, joten olen aina voinut ostaa vaatteeni ns. normaalikokojen puitteissa.

Itseluottamus: olen epävarma ulkonäöstäni, itken välillä painoani ja omaa rumuuttani. Itseluottamukselleni ylipaino ei tosiaan ole tehnyt hyvää!

Parisuhde: ei muuten mitään vaikutusta, mutta puoliso-raukka joutuu välillä kuuntelemaan itseinhoani.

Opiskelu, työ: ei mitään vaikutusta.

Tuossahan noita huonoja puolia tuli. Entäpä sitten hyvät puolet?

En tiedä, urheilisinko paljoakaan, jos olisin aina ollut hoikka. Alun perin liikuntamotivaationi lähti nimenomaan halusta laihtua. Nykyään toki liikun pelkästä liikunnan ilosta, mutta alkusysäys on aina tullut laihtumisesta. Sama juttu ruoan suhteen. Jos suinkin voisin, söisin todennäköisesti erittäin epäterveellisesti, mikä saattaisi kostautua myöhemmällä iällä. Olisin siis todennäköisesti ns. laiha läski.

Minulla ei ole enää niin järjettömän huonoa viinapäätä kuin alle 60-kiloisena. Tulin oikeasti näkyvästi hiprakkaan yhdestä siideristä, mikä oli joskus hieman häiritsevää.

Onko kukaan lukijoistani keksinyt hyviä puolia ylipainosta?

torstai 17. kesäkuuta 2010

I did it!

Kävin reilu viikko sitten juoksemassa sen puolimaratonin reitin. Eksyin pari kertaa reitiltä, toinen kerta hieman oikaisi ja toinen kiersi, joten uskoisin lopputuloksen olevan suunnilleen plusmiinusnolla. Ajaksi tuli 2 h 55 min, iPodin ja Niken härpäkkeen mukaan matka olisi ollut 24,3 km, eli mittausvirhe on aika huomattava. Tuo oli pisin ja nopein (pitkistä lenkeistä) lenkkini ikinä.

Lihakset olivat aika jumissa seuraavana päivänä ja polviin sattui. Pohdiskelen silti nyt Tukholman maratonia ensi vuodelle...

Mutta jee, jaksoin juosta koko matkan! Viime vuoden alkukeväästä muistan hihkuneeni, kun jaksoin juosta 6 minuuttia putkeen. Eteenpäin on menty.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Ei ollenkaan paha


nyt ero edelliseen: ero helmikuuhun 2009 ero elokuuhun 2009
Rinnan päältä 89 0 -6 -1
Alta 76 0 0 1
Vyötärön kapein kohta 69 0 -4 -1
Napa 70 -1 -8 -2
Lantioluiden päältä 87 -1 -10 2
Takapuolen levein 95 -1 -4 0
Oikea yläreisi 57 -0,5 -3 2
Vasen yläreisi 57 -0,5 -3 1,5
Oikea pohje 35,5 -0,5 -0,5 1
Vasen pohje 35 -0,5 -1 1
Oikea hauis levossa 27,5 0 -0,5 1,5
Vasen hauis levossa 27 -0,5 -1 1
Oikea hauis jännitettyna 30 0 NA 0
Vasen hauis jännitettynä 30 0 NA 0
erotusten summa
-5,5 -41 7
paino 75,6 0,9 -2,9 1,5


Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

Senttejä on siis lähtenyt, lisääntynyt paino saattaa olla turvotustakin. Viime viikko meni aika railakkaasti työpaikan virkistyspäivillä ja kaveriporukan mökkiviikonlopussa. Laivan aamiaisbuffetissa minun edellä oleva mies totesi kasanneensa lautaselleen enemmän hiilareita kuin edellisen neljän viikon aikana yhteensä, ja samaa olisi voinut sanoa minustakin. Illallisella tosin onnistuin jo lähes automaattisesti jättämään hiilaripitoiset ruoat pois. Ok, otin vähän lasagnea, mutta jätin suurimman osan syömättä. Ei se niin hyvää ollutkaan. Mökillä tuli sitten syötyä mm. leipää, lettuja ja kaksi (OMG miten paljon! Not.) uutta perunaa. Halutessani olisin varmaankin voinut syödä hyvinkin vähähiilihydraattisesti siellä, mutta en oikein halunnut kiinnittää huomiota ruokailuuni.

Olen myös muutamana iltana itkenyt painoani. Ei hyvä. Eilen ahdisti ruokakaupassa. Olen nähnyt kerran painajaisen, jossa minulle tarjottiin pastaa. En halua kehittää itselleni hiilarikammoa rasvakammon tilalle. En myöskään halua viettää iltaisin laatuaikaa itkemällä lohduttomasti. Blah.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Entäs nyt?

Atkinsin aloitusvaiheen ruokien keskiarvot tulevat tässä:

Proteiini: 105g
Hiilari: 16g
Rasva: 120g
Vaje: -720 kcal

Olen pohtinut asiaa, ja aion jatkaa vielä muutaman viikon aloitusvaihetta. Pyrin nyt nostamaan hiilihydraattimäärän oikeasti sinne 20 g päivässä, eli 4 g enemmän. Tavallaan voisi ajatella, että siirryn seuraavaan vaiheeseen, koska Atkinsillahan nostetaan aina 5 g viikossa hiilareita kunnes laihtuminen ei enää jatku.

Tämä viikonloppu tosin hieman pelottaa. Lähden Eestiin, ja tarkoituksena on juhlistaa mieheni valmistumista. Alkoholipitoista juotavaa on siis tarjolla pe ja la, lisäksi minulla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa syömisiini. Onneksi tänään menemme ravintolaan syömään ja huomenna grillataan lihaa, joten voin syödä päivälliset suht normaalisti. Aamiaiset vaan pelottavat. Toisaalta, voisin ehkä pyytää ostamaan pekonia ja munia? Joku muukin varmaan syö mielellään niitä aamulla. Eniten ehkä ahdistaa se, että en halua olla krapulassa. En myöskään halua olla ainoa selvinpäin oleva miehen 10-vuotiaan pikkusiskon lisäksi. Mulle tulee vielä tosi helposti krapula, jo neljä alkoholiannosta aiheuttaa lievän darran. Täytyy ehkä ottaa isin vinkki käyttöön, eli ei alkoholia keskiyön jälkeen.

Toinen Atkins-viikko

Uusimmat mitat:


nyt ero edelliseen:
Rinnan päältä 89 -1
Alta 76 0
Vyötärön kapein kohta 69 -1
Napa 71 -1
Lantioluiden päältä 88 -1
Takapuolen levein 96 -1,5
Oikea yläreisi 57,5 -1
Vasen yläreisi 57,5 -1
Oikea pohje 36 0
Vasen pohje 35,5 0
Oikea hauis levossa 27,5 0
Vasen hauis levossa 27,5 0
Oikea hauis jännitettyna 30 0
Vasen hauis jännitettynä 30 0
erotusten summa
-7,5
paino 74,7 -0,9

Viikossa on siis lähtenyt vajaa kilo ja senttejäkin oikein mukavasti.

Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

Minkälainen mielialasi on ollut?

Kiukkuinen, kiitos PMS-oireiden sekä koulu- ja työstressin.

Minkälainen vireystilasi on ollut?
Suht hyvä, ihan normaali.

Harrastitko liikuntaa joka päivä?
En, mutta en normaalistikaan urheile joka päivä.

Lisäsitkö liikuntaan käyttämääsi aikaa tällä viikolla?
En todellakaan. Tämä viikko on tosin mennyt aika penkin alle urheilun osalta. Tiistaina olin vatsataudissa, keskiviikkona en ehtinyt ja eilen olin mukavat 9,5 h töissä ja koulussa, eli en jaksanut. Tänään lähden sitten viikonlopuksi Tallinnaan. No, ensi viikolla sitten...

Lisäsitkö liikunnan intensiteettiä tällä viikolla?
Oikeastaan joo. Kävin viime torstaina (Atkins-viikkoni alkoi torstaista) ja maanantaina tekemässä rankkoja juoksuvetoja.
Söitkö tällä viikolla kasviksia, joita yleensä et ole syönyt?
Parsaa, mansikoita ja jotain joka todennäköisesti oli lanttu.

Kuinka nukuit tällä viikolla?
Ehkä vähän vähemmän kuin yleensä, mutta en ollut erityisen väsynyt.

Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Täydellinen terassikeli sai edelleen kaipaamaan jääkylmän kuivan omenasiiderin perään ja sekaisin oleva vatsa jogurtin ja piimän perään.

Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Puoliso sai DI-todistuksen kouraan, ja sitä juhlistettiin samppanjalla ja mansikoilla. En kieltäytynyt kummastakaan, enkä stressannut asiasta. Söin myös ravintolassa kolmesti tällä viikolla, kerran vaihdoin perunat kasveihin ja kahdesti jätin riisin yksinkertaisesti syömättä.

Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Työkaveri totesi minun syövän low-carbisti, vastasin siihen että niin teen.

Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Edelleen, runsas aamiainen sopii minulle ja kasveja voisi syödä lisää.

Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)

perjantai 14. toukokuuta 2010

Muutakin kuin pihviä, pekonia ja munia

Miten sitten söin ensimmäisen Atkins-viikon aikana?

Keskiarvot makroravinteista:

proteiini: 115 g
hiilihydraatti: 15 g
rasva: 121 g

syödyt kalorit: 1609 kcal
kalorivaje: -555 kcal

Kalorivaje on siis lähes esimerkillinen!

Mun pitäisi syödä hieman enemmän hiilihydraattia ja ehkä hieman vähemmän proteiinia. Nyt tuo proteiinimäärä on tosin melko tarkalleen 1,5*painokilo, mutta muistaakseni se määrä pitäisi laskea rasvattomasta massasta, jolloin proteiinintarpeeni olisi jotain välillä 50-100 g (1-2 g/rasvaton painokilo). Hiilareitakin olisi varaa syödä enemmän, Atkinsin aloitusvaiheessahan tulisi syödä 20 g hiilareita päivässä, ei tosiaankaan vain 15 g.

Mulla ei ole ollut ongelmia kasata ruokia. Nälkä on toki ollut muutaman kerran, ja olenkin keksinyt aivan mullistavan tavan sietää sitä: olen syönyt, kun minulla on nälkä! OMG.

Toisin kuin viime keväänä Atkinsia kokeillessani, en ole kertaakaan syönyt aamulla munia ja pekonia. En erityisesti pidä paistetuista munista, joten en todellakaan voi syödä niitä joka aamu. Joskus toki syön ihan mielelläni munia, mutta useimmiten aamulla täytyy syödä jotain muuta. Tämän viikon aamiaiset ovat olleet lähinnä edellispäivän tähteitä, juusto- ja leikkelelautasia sekä lohirullia.

Mielestäni ruokapäiväkirjojen lukeminen on tylsää, joten en laita tänne minkään yksittäisen päivän ruokia. Olen syönyt mm. pihviä, lohta medaljonkina ja graavattuna, kebabia, parsakaalivuokaa, erilaisia juustoja sekä kasviksista ainakin tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, parsaa, avokadoa ja sieniä. Grillattu parsa on tosi hyvää, kannattaa kokeilla!

torstai 13. toukokuuta 2010

Turvotus lähti vikkelästi

Koostin taulukon tämän viikon mitoista ja erosta viime torstaihin, jolloin siis aloitin Atkinsin. Aika huima muutos näinkin lyhessä ajassa. Suurin osa tuosta on varmasti turvotusta.


nyt ero edelliseen:
Rinnan päältä 90 -1
Alta 76 0
Vyötärön kapein kohta 70 -2
Napa 72 -5
Lantioluiden päältä 89 -1
Takapuolen levein 97,5 -1
Oikea yläreisi 58,5 -2
Vasen yläreisi 58,5 -1,5
Oikea pohje 36 0
Vasen pohje 35,5 0
Oikea hauis levossa 27,5 0
Vasen hauis levossa 27,5 0
Oikea hauis jännitettyna 30 1
Vasen hauis jännitettynä 30 0
erotusten summa
-13,5
paino 75,6 -2,3

Atkins haluaa kirjassaan minun myös vastaavan muutamiin kysymyksiin.

Miten voit? Minkälainen on vireytesi?
Ihan mukavasti. Olo on ollut aika normaali. Alkuviikosta olin aika väsynyt, toisaalta työ- ja koulustressi saattoivat vaikuttaa oloon. Nyt olo on innostunut, kiitos pudonneen painon, pienentyneiden ympärysmittojen ja eilisen palkankorotuksen. ;)

Kuinka nukuit tällä viikolla?
Jonain yönä oli vähän vaikeaa saada unta, muuten aika normaalisti. Ihan hyvin siis. Entisenä unettomuuspotilaana tosin jokainen hyvin nukuttu yö on edelleen pieni ihme.

Olivatko ensimmäiset päivät vaikeita? Monentenako päivänä aloit tuntea olosi paremmaksi?
Eivät olleet vaikeita. Minulla ei ollut vieroitusoireita sokerista ja kofeiinista en luopunutkaan.

Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Oli, mutta ei ollut kauhean vaikea vastustaa mitään. Muistikuvieni mukaan olen himoinnut dallaspullaa, jäätelöä, kuivaa valkoviiniä, siideriä ja samppanjaa. Eilen olisi ollut täydellinen terassikeli. Bulgarian jogurtti myös himotti.

Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Mulla oli pari päivää sitten kauhea nälkä töissä, koska aamulla meillä ei ollut oikein mitään kunnollista syötävää. Ainoa ok lounasvaihtoehto olisi ollut caesarsalaatti kanalla, mikä ei ole tarpeeksi täyttävää. Menin bussilla läheiseen kebabpaikkaan syömään kebabin salaatilla. Nälkä lähti, eikä tullut sorruttua syömään leipää.

Jätitkö aterioita väliin?
En.

Söitkö 7,5 dl vihanneksia päivässä?
En laskenut rehujen määrää desimitalla. Söin useimpina päivinä noin 400 g kasviksia, pienin määrä oli 315 g ja suurin 440 g.

Otiko lisäravinteet?
Multitabsin useimpina päivinä, lisäksi join kivennäisvettä, josta saa magnesiumia ja kaliumia.

Joitko vähintään 2 l vettä päivässä?
En laskenut, mutta uskoisin juoneeni ihan tarpeeksi.

Söitkö kiellettyjä ruokia?
Joo, yhteensä noin 125 g turkkilaista jogurttia parin päivän aikana kebabin kanssa. Atkins olisi myös kieltänyt minulta kahvin ja tuorejuuston, joita nautin antaumuksella. Kofeiinista en luovu ja tuorejuustoa tulee syötyä hyvin vähän kerralla, joten siitä saa aika olemattoman määrän hiilihydraatteja.

Jos söit, minkälaiseksi ne tekivät olosi?
Ihan hyväksi.

Pääsitkö saman tien takaisin raiteille?
Joo. En ahminut koko jogurttipurkkia kerralla, eikä se laukaissut himoa hiilihydraatteihin.

Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Avomies on ainoa, joka tästä tietää.
-Aloititko sä jo sen dieetin?
-Joo, mähän sanoin että aloitan tänään.

-Mä ostin myös kalakastiketta, mutta sä et varmaan voi syödä sitä, kun siinä on sokeria.
-Joo, ihan sama. En mä sitä varmaan muutenkaan olisi syönyt.

-Mä ostin pihviä, mutta en oo varma voitko sä syödä sitä, kun siinä marinadissa on sokeria. Voidaan me tehdä tota sisäfilettäkin.
-Enemmän mua harmittaa varmaan se, että se marinadi on todennäköisesti pahanmakuista. Mä pyyhin sitä pois oman pihvini päältä. Säästetään noi sisäfileet sinne grillibileisiin.

Se marinadi oli muuten aika pahaa ja pihvi sitkeää.

Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Töihin kannattaa ottaa eväät mukaan, ja aamiaisen olisi syytä olla runsas. Voisin syödä enemmän kasviksia.

Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Muutosvastarinnasta

Kuulin viime viikolla yhden uuden syyn muutosvastarintaan. Aiheena oli organisaatiomuutos, ja kouluttaja totesi, että muutosta vastustavat eniten henkilöt, jotka ovat sitoutuneita yritykseen ja työhönsä. Jos yrityksen menestyksellä ja/tai toimintatavoilla ei ole mitään väliä, on varmastikin ihan sama mitä johto haluaa tehtävän.

Toimiikohan sama laihdutettaessa? Tästähän saa mukavan paradoksin, kun toisaalta haluaa muuttua, koska välittää kehostaan - ja toisaalta vastustaa muutosta, koska välittää kehostaan. Jos millään ei ole mitään väliä, on kai aika sama mitä syö -> miksei samantien söisi terveellisesti? Toisaalta taas, jos itsellä ja keholla ei ole mitään väliä, tulee aika usein syötyä ihan mitä huvittaa riippumatta sen terveellisyydestä. Ehkä tämä malli ei toimi ruokavaliomuutoksessa, mutta asiaa voi aina pohtia.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Gäppi mirrorin ja realityn välissä on kasvanut liian suureksi

Näin äsken muutaman kuvan itsestäni alkuviikolta. Herranjesta, miten pyöreä olen! En oikeasti tunnistanut omaa vartaloani. Näytin lähinnä muodottomalta, vaikka minulla oli mielestäni ihan sopivat vaatteet.

Olen joskus lukenut selityksen siitä, miksi peilissä näyttää ihan hyvältä ja kuvissa kauhealta, mutta se taisi liittyä kasvojen epäsymmetriaan (ts. peilissä näyttää vähän erilaiselta kuin oikeasti). Muutenkin peilin edessä on helppoa seistä ryhdikkäästi, ja ehkä vielä vähän alitajuisesti kääntää vartaloaan sopivaan kulmaan. Olin tosin jokaisessa kuvassa hieman kumartuneena (seisoin pöydän ääressä), eli ryhtini oli varmaankin aika huono. Selityksiä riittää, mutta oikeasti minun on vaikea keksiä, miksi ero todellisuuden ja peilikuvan välillä on niin suuri.

Syy numero 39573572 jatkaa/aloittaa uudelleen laihdutus... Pilateksessakin voisi käydä vähän ahkerammin, jos se auttaisi ryhtiin.

Melkein tekisi mieli itkeä, mutta mitä se auttaisi? Olen jo kertaalleen tällä viikolla itkenyt painoni takia, en millään jaksaisi nyt.

(otsikosta huom, oikeasti vihaan finglishiä)

maanantai 10. toukokuuta 2010

Mitvit...?!

Lueskelin tekstejäni viime lokakuulta. Olin näemmä painanut silloin 72,4 kg. Miksi en muista tätä ollenkaan? Muistamani alhaisin paino on 29.8. punnittu 73,8 kg (-10 kg). En valehtele blogissani, joten ilmeisesti olen painanut noin vähän.

Huolestuttaa ihan muistinikin puolesta, sillä yleensä muistan tosi hyvin painoni, kavereiden synttärit ja urheiluun liittyvän nippelitiedon.

Wääääh, nyt tämä keväinen lihoaminen tuntuu entistä kurjemmalta. :/ Kiloja olikin kertynyt 1,4 kg enemmän kuin luulin. No, kyllä minä vielä laihdun!

Perkele.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Keskipitkän ajan strategia

Visio: en häpeä vartaloani elokuun rantalomalla
Missio: laihdun kolmessa kuukaudessa näkyvän määrän
Strategia: Atkinsin ruokavalio + liikunta

Aloitin toissapäivänä Atkinsin ruokavalion (en halua käyttää sanaa dieetti). Olen selostanut siitä aikaisemminkin, perusideahan on ensin syödä kahden viikon ajan max. 20 g hiilihydraattia päivässä, ja sen jälkeen nostaa viikoittain hiilarimääriä 5 g kunnes laihtuminen pysähtyy. Hiilihydraatit tulisi saada ensisijaisesti kasviksista. Sokeri ja tärkkelys ovat täysin pannassa.

Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa pitää hiilarit minimissä. Olen tosin syönyt pelkästään kotona. Olo on ollut aika normaali. Proteiinia tulee hieman liikaa, eli pitäisi syödä enemmän rasvaa. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi karppifoorumilla niin moni juo kermakahvia. Itsehän nautin kahvini mieluiten mustana.

Pyrin myös käymään juoksutreenin ohessa kahdesti viikossa salilla. Eilen vedin pitkästä aikaa oikein kunnon treenin, jalat ja kädet vaan tärisivät. :)

Ja sitä edellisessä viestissä mainittua pizzakuskia aion nähdä vastaisuudessa vain tilattuani kebabin salaatilla.

torstai 6. toukokuuta 2010

Back in business... maybe?

Tilanne tänään:
paino 77,9 kg
painoindeksi: 30,05 (huomatkaa kaksi desimaalia, sillä 30,05 on huomattavasti kivemman kuuloinen kuin 30,1)
läheisimmät ihmiskontaktit: avopuoliso, työkaverit, lähipizzerian pizzakuski
liikunta: treenaan puolimaratonille tämän ohjelman mukaan, menossa viikko 6. Salilla en ole jaksanut käydä vähään aikaan.
mitat:


nyt ero helmikuuhun 2009 ero elokuuhun 2009
Rinnan päältä 91 -4 1
Alta 76 0 1
Vyötärön kapein kohta 72 -1 2
Napa 77 -1 5
Lantioluiden päältä 90 -7 5
Takapuolen levein 98,5 -0,5 3,5
Oikea yläreisi 60,5 0,5 5,5
Vasen yläreisi 60 0 4,5
Oikea pohje 36 0 1,5
Vasen pohje 35,5 -0,5 1,5
Oikea hauis levossa 27,5 -0,5 1,5
Vasen hauis levossa 27,5 -0,5 1,5
Oikea hauis jännitettyna 29
-1
Vasen hauis jännitettynä 30
0
erotusten summa
-14,5 33,5
paino 77,9 -0,6 3,8


Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.

Laskiessani ensin erotusta elokuuhun, olin aika huojentunut. Sitten pääsin alavatsaan, ja kyllä, peili+farkut kertovat karua kieltään: massaa on tullut lisää alavatsaan, takapuoleen ja jalkoihin. Se ei ole lihasta. Tilanne on kuitenkin ehkä hieman parempi, kuin kuvittelin. Pahimmissa kuvitelmissani olin paisunut lähtömittoihini syksyyn 2008.

Aerobinen kuntoni on parantunut. Juoksen nopeammin kuin syksyllä, ja jaksan juosta pitkiäkin lenkkejä. Puolimaraton on tosiaan edessä kesäkuussa. En aio osallistua mihinkään juoksutapahtumaan, koska väkijoukot ovat ahdistavia, enkä halua maksaa osallistumismaksua. Espoon Rantamaratonin puolikkaan reitti kulkee ihan kotini vierestä, joten aion seurata sitä. Mies lupautui tulemaan pyörällä huoltajakseni. Valitettava fakta kuitenkin on, että liikunta ei yksinään laihduta.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Jonkinlaista yhteenvetoa viime vuodesta

Vuoden 2009 aikana...
  • kävin kuntokeskuksessa tekemässä 101 treeniä
  • juoksin 52 kertaa
  • laskettelin 8 kertaa
  • tein pilatesta kotona ainakin kolmesti
  • vesijuoksin ainakin kerran
  • pyöräilin x kertaa, näistä ei valitettavasti ole dataa, mutta uskoisin lenkkejä olleen noin 15
Parasta oli laskettelu ja pyöräily, niitä täytyy siis tehdä enemmän tänä vuonna.

Liikuin siis noin kolme kertaa viikossa, mikä on varsin hyvin. Tulisiko tänä vuonna keskiarvoksi jo neljä?

Söin muuten pastaa vain neljä (4!!) kertaa, riisiä ehkä viisi kertaa (ja kävin jopa Aasiassa), nuudeleita kerran, leipää ja perunaa sitten vähän turhan paljon. Pastasta ja riisistä on tullut minulle oikeastaan jo lähes "olemattomia" ruokia, eli niitä ei tee edes mieli. En joudu enää varsinaisesti kieltämään itseltäni kumpaakaan, vaan niiden syömättömyys tuntuu jo lähes itsestäänselvältä.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Motivaationi laihdutukseen on kadonnut jonnekin. Syksy meni aikalailla tasapainotilassa, ja painoa tuli vain noin 500 g lisää. Marraskuussa jouduin pitämään pidemmän tauon urheilusta, olin ensin matkalla ja sen jälkeen pari viikkoa sitkeässä flunssassa. Sen jälkeen on ollut todella vaikeaa palata takaisin ruotuun. Joulukuu on yleensäkin väsyttävä kuukausi, stressi koulusta yhdistettynä pimeyteen ei tee minulle hyvää. Tämän seurauksena vaaka näytti tänä aamuna vakuuttavat 77 kg.

Tämä uusi painolukema kuitenkin toivottavasti hieman ravisteli. 77 kg on vain 700 g vakavasta ylipainosta. En voi siis jatkaa nykytyylillä, muuten olen parin kuukauden päästä taas lähtötilanteessa!

Motivaatiota löytyy onneksi muustakin kuin itse laihduttamisesta. Ihoni on aina aikaisemmin ollut todella hyväkuntoinen, mutta nyt finnejä tuntuu puskevan urakalla. Joulun suklaamässäily ei suinkaan parantanut tilannetta. Olen nyt siis suklaalakossa ainakin tammikuun ajan, ja katson miten otsani pärjää.

Minullahan diagnosoitiin kesällä monirakkulaiset munasarjat. Niiden oireina on huonokuntoinen iho, ajoittainen kipu munasarjoissa ja noin kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on joillakin auttanut, joten haluan katsoa, miten elimistöni reagoi ihan kunnolliseen hiilihydraattien vähentämiseen. Täytyisi siis alkaa pitää taas kerran sitä hemmetin ruokapäiväkirjaa, jotta näen syönkö oikeasti niin vähän/paljon hiilareita kuin mitä luulen.

Liikunnasta tulee hyvä olo. Uskon sen alkavan taas kerran motivoida minua. Saan toivottavasti pian uuden saliohjelman, jonka seurauksena treeniin tulee taas mielekkyyttä. Ensimmäisenä tavoitteena on olla hyvässä laskettelukunnossa alkukeväästä, pidemmän aikavälin tähtäyksessä olisi 2200 m Cooperissa (eli hyvä kunto) ja Suvisaariston tempo (muistaakseni noin 9,1 km) pyörällä alle 20 minuutin.

Tämän johdannon jälkeen päästäänkin konkreettisiin tavoitteisiin tammikuulle:
  • liikuntaa 4 kertaa viikossa
  • max. 50 g hiilihydraattia/päivä, keskiarvoksi jotain 20-30 g