Kaamosmasennus puhuttaa muuallakin, The Amazing Adventures of Dietgirl -blogissa käsitellään myös asiaa. Tosin hieman huvittaa kommenteissa pimeydestä valittava teksasilainen ja pari muuta jenkkiä, jotka valittavat lumesta. Voi kyynel, te ette kuulkaas tiedä yhtään mitään todellisesta pimeästä talvesta!
Nojoo, ei saa vähätellä etelämpänä asuvien ihmisten kärsimystä talven pimeyden takia. Samalla lailla joku lappilainen voisi sanoa minulle, eihän meillä täällä etelässä edes ole kaamosta.
torstai 18. marraskuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Motivaatio, missä lienetkään
Marraskuu, tuo kuukausista julmin. Ulkona on pimeää, vettä sataa lähes joka päivä, ja tekisi mieli vain käpertyä sohvalle peiton alle kirkasvalolampun viereen suklaan ja jonkun dekkarin kanssa. Yleisesti ottaen tekee mieli hiilihydraatteja, etenkin leipää ja perunamuussia.
Miten tästä pääsee yli? Vaaka näytti äsken 78,6 kg, mutta se ei onneksi ollut ihan aamupaino. Silti, veikkaisin painavani nyt noin 78,0 kg. Hiphei vaan, painoindeksi heiluu taas reippaan lihavuuden puolella. Paino ahdistaa, ruokailu ahdistaa, mun löllyvät käsivarret ahdistavat. En haluaisi edes ajatella laihduttamista. En jaksaisi aloittaa taas kerran, vain lopettaakseni hetken päästä. Suklaa houkuttaa.
Onko kenelläkään muulla sitä ongelmaa, että hyvin sujuneen laihdutusviikon tai -kuukauden jälkeen iskee paniikki? Minua siis alkaa pelottaa, kun menee hyvin. Pelkään, ettei se kestä, pelkään mokaavani, pelkään etten osaa, ja sitten alan taas syödä epäterveellisesti. En ymmärrä, mistä tämä voisi johtua. Eikö pitäisi olla ihan helppoa vain jatkaa tulosta tuottaneella linjalla, liiemmin ajattelematta? Miksi minun pitää melkein paniikinomaisesti sössiä laihdutukseni? Uskonpuute? Epäonnistun mieluummin tiedostaen kuin tiedostamatta? En tietääkseni ole tällainen muilla elämän osa-alueilla.
Toisaalta, tällä hetkellä oloni on yleisesti ottaen ihan ok, kunhan en katso peiliin. Bikinikauteenkin on vielä yli puoli vuotta aikaa, eikä viime kesänkään rantalomalla kukaan Greenpeacen jäsen luullut minua rantaan ajautuneeksi valaaksi. Olen ihan perusterve, jaksan urheilla, minulla on rakastava puoliso - miksi siis laihduttaisin? Toisaalta haluaisin taas pitkästä aikaa näyttää hyvältä kokovartalovalokuvissa. Olisihan se kiva, jos reidet eivät hankaisi yhteen kävellessä. Olisi myös kiva, jos tykkäisin peilikuvastani. Lisäksi, terveellinen ruoka ja liikunta tekevät ihan varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti, olenhan sen jo huomannutkin. Entä jos taas pyrkisin syömään terveellisesti ja hyvin, sekä urheilisin, ihan vaan niistä tulevan hyvän olon takia? Laihtuminen tulisi sitten siinä sivussa. Ehkä painoahdistuksin katoaisi, ja pystyisin kohta taas miettimään ihan sitä laihduttamistakin.
Miten tästä pääsee yli? Vaaka näytti äsken 78,6 kg, mutta se ei onneksi ollut ihan aamupaino. Silti, veikkaisin painavani nyt noin 78,0 kg. Hiphei vaan, painoindeksi heiluu taas reippaan lihavuuden puolella. Paino ahdistaa, ruokailu ahdistaa, mun löllyvät käsivarret ahdistavat. En haluaisi edes ajatella laihduttamista. En jaksaisi aloittaa taas kerran, vain lopettaakseni hetken päästä. Suklaa houkuttaa.
Onko kenelläkään muulla sitä ongelmaa, että hyvin sujuneen laihdutusviikon tai -kuukauden jälkeen iskee paniikki? Minua siis alkaa pelottaa, kun menee hyvin. Pelkään, ettei se kestä, pelkään mokaavani, pelkään etten osaa, ja sitten alan taas syödä epäterveellisesti. En ymmärrä, mistä tämä voisi johtua. Eikö pitäisi olla ihan helppoa vain jatkaa tulosta tuottaneella linjalla, liiemmin ajattelematta? Miksi minun pitää melkein paniikinomaisesti sössiä laihdutukseni? Uskonpuute? Epäonnistun mieluummin tiedostaen kuin tiedostamatta? En tietääkseni ole tällainen muilla elämän osa-alueilla.
Toisaalta, tällä hetkellä oloni on yleisesti ottaen ihan ok, kunhan en katso peiliin. Bikinikauteenkin on vielä yli puoli vuotta aikaa, eikä viime kesänkään rantalomalla kukaan Greenpeacen jäsen luullut minua rantaan ajautuneeksi valaaksi. Olen ihan perusterve, jaksan urheilla, minulla on rakastava puoliso - miksi siis laihduttaisin? Toisaalta haluaisin taas pitkästä aikaa näyttää hyvältä kokovartalovalokuvissa. Olisihan se kiva, jos reidet eivät hankaisi yhteen kävellessä. Olisi myös kiva, jos tykkäisin peilikuvastani. Lisäksi, terveellinen ruoka ja liikunta tekevät ihan varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti, olenhan sen jo huomannutkin. Entä jos taas pyrkisin syömään terveellisesti ja hyvin, sekä urheilisin, ihan vaan niistä tulevan hyvän olon takia? Laihtuminen tulisi sitten siinä sivussa. Ehkä painoahdistuksin katoaisi, ja pystyisin kohta taas miettimään ihan sitä laihduttamistakin.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Ihana lihasväsymys
Note to self: käsien vapistessa rankan salitreenin jälkeen kynsien lakkaaminen voi olla yllättävän hankalaa.
Olen vihdoin ja viimein toipunut räkätaudistani ja palannut liikunnan pariin. Sain pari viikkoa sitten uuden saliohjelman, josta tykkään todella paljon. Olen palannut myös spinningin ja juoksun pariin, spinning sujuu entiseen malliin, mutta juoksu on aika hidasta. Minulle tuli lopulta noin kolmen kuukauden mittainen tauko juoksemisesta, ja sen kyllä huomaa. Uskon ja toivon, että palaan suht nopeasti edelliselle tasolleni, kunhan vaan jaksan juosta säännöllisesti. Tällä hetkellä tosin huvittaa enemmän nostaa punttia ja käydä spinningissä, koska ne sujuvat paremmin ja marraskuun pimeät illat ja harmaat päivät eivät varsinaisesti houkuta menemään ulos.
Vaikka periaatteessa uskallankin mielestäni käyttää suht raskaita painoja salilla, olen alkanut epäillä lisääväni painoja liian hitaasti. Tänään kokeilin kahta liikettä lukuunottamatta lisätä painoja, ja ainoastaan yhdessä liikkeessä lisäys oli vielä liikaa. Olen nyt siis pari viikkoa vasta tehnyt tuota ohjelmaa, mutta yleensähän alussa painoja saa lisätä todella tiuhaan kun lihakset oppivat tekemään liikkeet. Täytyy nyt oikeasti muistaa se, että jos lihakset eivät ole kipeät seuraavana päivänä, jotain täytyy tehdä toisin. Tämä voi tarkoittaa painojen tai toistojen lisäämistä, tai sitä, että keskittyy paremmin liikkeeseen ja suorittaa sen hitaammin. Itselläni alkaa ajatus helposti harhailla, jolloin liikeradat voivat olla vähän sinnepäin. Lisäksi teen joskus ihan liian nopeasti liikkeet, jolloin en oikeasti tee töitä, vaan painot liikkuvat lähinnä liikemäärän avulla.
Tämän päivän suosikkini oli polven ojennus laitteessa, sen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä. :D
Olen vihdoin ja viimein toipunut räkätaudistani ja palannut liikunnan pariin. Sain pari viikkoa sitten uuden saliohjelman, josta tykkään todella paljon. Olen palannut myös spinningin ja juoksun pariin, spinning sujuu entiseen malliin, mutta juoksu on aika hidasta. Minulle tuli lopulta noin kolmen kuukauden mittainen tauko juoksemisesta, ja sen kyllä huomaa. Uskon ja toivon, että palaan suht nopeasti edelliselle tasolleni, kunhan vaan jaksan juosta säännöllisesti. Tällä hetkellä tosin huvittaa enemmän nostaa punttia ja käydä spinningissä, koska ne sujuvat paremmin ja marraskuun pimeät illat ja harmaat päivät eivät varsinaisesti houkuta menemään ulos.
Vaikka periaatteessa uskallankin mielestäni käyttää suht raskaita painoja salilla, olen alkanut epäillä lisääväni painoja liian hitaasti. Tänään kokeilin kahta liikettä lukuunottamatta lisätä painoja, ja ainoastaan yhdessä liikkeessä lisäys oli vielä liikaa. Olen nyt siis pari viikkoa vasta tehnyt tuota ohjelmaa, mutta yleensähän alussa painoja saa lisätä todella tiuhaan kun lihakset oppivat tekemään liikkeet. Täytyy nyt oikeasti muistaa se, että jos lihakset eivät ole kipeät seuraavana päivänä, jotain täytyy tehdä toisin. Tämä voi tarkoittaa painojen tai toistojen lisäämistä, tai sitä, että keskittyy paremmin liikkeeseen ja suorittaa sen hitaammin. Itselläni alkaa ajatus helposti harhailla, jolloin liikeradat voivat olla vähän sinnepäin. Lisäksi teen joskus ihan liian nopeasti liikkeet, jolloin en oikeasti tee töitä, vaan painot liikkuvat lähinnä liikemäärän avulla.
Tämän päivän suosikkini oli polven ojennus laitteessa, sen jälkeen en meinannut pysyä pystyssä. :D
lauantai 2. lokakuuta 2010
Ruokaa
Tämä on ollut minulle ehkä vähän outo laihdutusviikko. En ole urheillut kuin yhden kerran, ja silti olen saanut pidettyä syömiseni kurissa ja paino on tippunut. Aikaisemmin minun on ollut hyvin hankalaa syödä oikein, jos en ole urheillut. Miellän liikunnan niin tärkeäksi asiaksi laihduttamisessa, että minun on vaikea uskoa tulosta tulevan muuten. Täten annan itselleni luvan syödä vähän kaikkea, jos en pääse urheilemaan. Vietän siis laihdutuslomaa, vaikka minun ei tarvitsisikaan. Faktahan on, että pelkällä ruokavaliolla laihduttaa helpommin kuin pelkällä liikunnalla, ja sen minäkin nyt todistin itselleni.
Syömisten hallinnassa minua on auttanut ruokahaluttomuus. Antibioottikuurini sivuvaikutuksissa ei ole mainittu ruokahaluttomuutta, mutta jostain syystä minun ei vaan ole tehnyt mieli syödä. Aikaisemmin olen muuten ruokahaluttomuuspäivinä syönyt esimerkiksi jäätelöä sillä verukkeella, että kun en syö kovin paljon mitään muuta, eikä pelkästä jäätelöstä ei tule niin paljoa kaloreita, mitään vahinkoa ei tapahdu. Entäpä ruoan yleinen terveellisyys? Vitamiinit, proteiini?
Syömisten hallinnassa minua on auttanut ruokahaluttomuus. Antibioottikuurini sivuvaikutuksissa ei ole mainittu ruokahaluttomuutta, mutta jostain syystä minun ei vaan ole tehnyt mieli syödä. Aikaisemmin olen muuten ruokahaluttomuuspäivinä syönyt esimerkiksi jäätelöä sillä verukkeella, että kun en syö kovin paljon mitään muuta, eikä pelkästä jäätelöstä ei tule niin paljoa kaloreita, mitään vahinkoa ei tapahdu. Entäpä ruoan yleinen terveellisyys? Vitamiinit, proteiini?
Eteenpäin on menty
Jei, olen nyt viikon alusta ollut syömättä tärkkelys- ja sokeripitoisia ruokia.
Paino oli tänään 75,4 kg, eli tarkalleen 10% pois aloituspainostani. Ympärysmittanikin ovat pienentyneet edellisistä, viikko sitten torstaina otetuista.
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.
Pohkeissa ja käsivarsissa muutosta tulee niin hitaasti, että en jaksa niistä ottaa kovinkaan usein mittoja.
Kokonaisvähennys edelliseen on -4,5 cm.
Olo on varsin hyvä nyt. Poskiontelotulehdus hellitti vihdoin torstaina ja kävin juoksemassakin, mutta tänään on taas ollut kurkku kipeänä. Saatan käydä tekemässä treenaamassa käsivarsia salilla, sen kun ei pitäisi liiemmin rasittaa hengityselimistöä.
Paino oli tänään 75,4 kg, eli tarkalleen 10% pois aloituspainostani. Ympärysmittanikin ovat pienentyneet edellisistä, viikko sitten torstaina otetuista.
| nyt | ero edelliseen: | ero helmikuuhun 2009 | ero elokuuhun 2009 | |
| Rinnan päältä | 90 | -1 | -5 | 0 |
| Alta | 75 | -1 | -1 | 0 |
| Vyötärön kapein kohta | 70 | -1 | -3 | 0 |
| Napa | 72 | -1 | -6 | 0 |
| Lantioluiden päältä | 89 | 0 | -8 | 4 |
| Takapuolen levein | 96 | 0 | -3 | 1 |
| Oikea yläreisi | 56,5 | -0,5 | -3,5 | 1,5 |
| Vasen yläreisi | 58 | 0 | -2 | 2,5 |
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini.
Pohkeissa ja käsivarsissa muutosta tulee niin hitaasti, että en jaksa niistä ottaa kovinkaan usein mittoja.
Kokonaisvähennys edelliseen on -4,5 cm.
Olo on varsin hyvä nyt. Poskiontelotulehdus hellitti vihdoin torstaina ja kävin juoksemassakin, mutta tänään on taas ollut kurkku kipeänä. Saatan käydä tekemässä treenaamassa käsivarsia salilla, sen kun ei pitäisi liiemmin rasittaa hengityselimistöä.
torstai 23. syyskuuta 2010
Tarttis tehdä jotain
Haluaisin todella alkaa taas laihtua. Aloitus tuntuu vaan taas kerran hankalalta, mutta nyt semmoisen kuukauden ajan asiaa pohdiskeltuani aika alkaa olla kypsä. Josko minä nyt löytäisin itselleni systeemin, joka toimisi myös pitkällä aikavälillä?
Olen aikaisemmin jo onnistunut laihtumaan, enkä ole saanut kaikkia kilojani takaisin. Ehei, paino on nyt noin 76,7 kg, mikä on kuitenkin 91,7% aloituspainostani - olen siis jokseenkin pysyvästi tiputtanut 8,3%, minkä pitäisi tuottaa jo ties mitä terveyshyötyjä (lue: en taida olla kuolemassa sydäninfarktiin 26-vuotiaana). En siis ole täydellinen epäonnistuja, ehei. Tämä on hyvin tärkeää pitää mielessä, sillä sellainen onneton "yhyy, mä en osaa mitään, mä en ikinä laihdu tai valmistu tästä typerästä koulusta" -itku ei ole ikinä edistänyt laihtumista eikä valmistumistakaan.
Mistä sitten minun onnistunut laihdutukseni koostuu?
Vaikka liikunta itsessään ei laihduta, minulla kaikki lähtee siitä. Liikunnasta tulee hyvä olo, se auttaa minua pitämään kehostani enemmän ja kyllä, se kuluttaa kaloreita. Haluan myös laihduttaa ensisijaisesti rasvaa, ja liikunta edesauttaa sitä. Tällä hetkellä olen kipeänä, ollut jo jonkin aikaa. Tänään sain antibioottikuurin, eli toivottavasti ensi viikolla pääsen taas salille, spinnaamaan ja lenkkipolulle. Kylmenneet ilmat pitävät valitettavasti minut aika huolellisesti poissa pyörälenkeiltä, mutta ehkä jonain kauniina viikonloppupäivänä voisi käydä vielä heittämässä jonkun mukavan lenkin, vaikka sitten Michelin-mieheksi pukeutuneena.
Liikunta ei siis ole ongelma.
Ruoka on.
Atkinsin aloitusvaihe on todella, todella, todella tehokas. Tuloksia tulee nopeasti, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Pysyväksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Valitettavasti vaan minulle on molempien Atkins-kokeiluiden jälkeen tullut hirveä hinku syödä kaikkea, mikä oli parin viikon ajan kiellettyä. Se ei myös sovellu kovinkaan hyvin normaaliin arkirutiiniini, johon kuuluu päivittäinen Sodexo-lounas. Työkavereideni kanssa on kivaa käydä lounaalla, lisäksi työpaikkani kahvihuone on ikkunaton koppi, joka ei tosiaankaan houkuta omiin eväisiin. Lisäksi saan lounaani Sodexolla opiskelijahintaan. Sodexo-lounas ei vaan sovellu kovinkaan hyvin tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen.
Ajattelin nyt kokeilla niinkin yksinkertaista keinoa, että jätän taas kerran ihan oikeasti leivän, perunan, pastan ja riisin pois. Suurin ongelma tällä hetkellä on leipä, sitä menee lounaalla helposti sen kolme palaa. Pizza laskettaneen leiväksi. Ja jäätelö, siitäkin voisi luopua, ainakin hetkeksi. Otan mitat viimeistään viikonloppuna, katsotaan missä mennään parin viikon päästä.
Blogiinkin voisi purkaa useammin ajatuksia, sekin auttaa ihmeen paljon. Joskus tuntuu vaan siltä, että olisin jo sanonut kaiken mahdollisen laihduttamisesta. Pelkän ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen ei inspiroi.
Olen aikaisemmin jo onnistunut laihtumaan, enkä ole saanut kaikkia kilojani takaisin. Ehei, paino on nyt noin 76,7 kg, mikä on kuitenkin 91,7% aloituspainostani - olen siis jokseenkin pysyvästi tiputtanut 8,3%, minkä pitäisi tuottaa jo ties mitä terveyshyötyjä (lue: en taida olla kuolemassa sydäninfarktiin 26-vuotiaana). En siis ole täydellinen epäonnistuja, ehei. Tämä on hyvin tärkeää pitää mielessä, sillä sellainen onneton "yhyy, mä en osaa mitään, mä en ikinä laihdu tai valmistu tästä typerästä koulusta" -itku ei ole ikinä edistänyt laihtumista eikä valmistumistakaan.
Mistä sitten minun onnistunut laihdutukseni koostuu?
Vaikka liikunta itsessään ei laihduta, minulla kaikki lähtee siitä. Liikunnasta tulee hyvä olo, se auttaa minua pitämään kehostani enemmän ja kyllä, se kuluttaa kaloreita. Haluan myös laihduttaa ensisijaisesti rasvaa, ja liikunta edesauttaa sitä. Tällä hetkellä olen kipeänä, ollut jo jonkin aikaa. Tänään sain antibioottikuurin, eli toivottavasti ensi viikolla pääsen taas salille, spinnaamaan ja lenkkipolulle. Kylmenneet ilmat pitävät valitettavasti minut aika huolellisesti poissa pyörälenkeiltä, mutta ehkä jonain kauniina viikonloppupäivänä voisi käydä vielä heittämässä jonkun mukavan lenkin, vaikka sitten Michelin-mieheksi pukeutuneena.
Liikunta ei siis ole ongelma.
Ruoka on.
Atkinsin aloitusvaihe on todella, todella, todella tehokas. Tuloksia tulee nopeasti, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Pysyväksi ratkaisuksi siitä ei kuitenkaan ole, eikä sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Valitettavasti vaan minulle on molempien Atkins-kokeiluiden jälkeen tullut hirveä hinku syödä kaikkea, mikä oli parin viikon ajan kiellettyä. Se ei myös sovellu kovinkaan hyvin normaaliin arkirutiiniini, johon kuuluu päivittäinen Sodexo-lounas. Työkavereideni kanssa on kivaa käydä lounaalla, lisäksi työpaikkani kahvihuone on ikkunaton koppi, joka ei tosiaankaan houkuta omiin eväisiin. Lisäksi saan lounaani Sodexolla opiskelijahintaan. Sodexo-lounas ei vaan sovellu kovinkaan hyvin tiukkaan hiilihydraattirajoitukseen.
Ajattelin nyt kokeilla niinkin yksinkertaista keinoa, että jätän taas kerran ihan oikeasti leivän, perunan, pastan ja riisin pois. Suurin ongelma tällä hetkellä on leipä, sitä menee lounaalla helposti sen kolme palaa. Pizza laskettaneen leiväksi. Ja jäätelö, siitäkin voisi luopua, ainakin hetkeksi. Otan mitat viimeistään viikonloppuna, katsotaan missä mennään parin viikon päästä.
Blogiinkin voisi purkaa useammin ajatuksia, sekin auttaa ihmeen paljon. Joskus tuntuu vaan siltä, että olisin jo sanonut kaiken mahdollisen laihduttamisesta. Pelkän ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen ei inspiroi.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Lehtiostoksilla
Ostin uusimman KG-lehden saadakseni taas kerran hieman lisämotivaatiota.
Lehden ostamisesta tuli samanlainen olo kuin kondomien ostamisesta. Tiedättehän, kondomien osto merkitsee holtitonta ja edesvastuutonta paneskelua ympäriinsä, ja laihdutusaiheisen lehden ostaminen sitä, että on läski.
Seisoin Citymarketin lehtihyllyllä ja paikallistin kyseisen lehden. Se oli siellä ylähyllyllä, eikö pornolehdetkin ole jossain siellä, pois lapsien näkyviltä? Katselin ympärilleni, ja kun kukaan ei katsonut, nappasin äkkiä lehden mukaani ja väänsin sitä hieman rullalle, ettei etukansi näy. Kassalla ei onneksi ollut jonoa, ja myyjäkin oli tuntematon. Huh. Äkkiä maksu, ja Prismaan ruokaostoksille. En olisi meinaan kehtanut ostaa turkkilaist jogurttia ja täysrasvaista Philadelphia-tuorejuustoa lehden kanssa samaan aikaan. Ties mitä se täysin tuntematon myyjä olisi ajatellut! Vähän sama, kuin jos olisin ostanut purkin kermavaahtoa kondomien kanssa.
Oikeastihan KG-lehti on ihan loistava, ja harkitsen jopa sen tilaamista. Mutta entä jos postinkantajalla on joskus joku paketti samana päivänä, kun lehti tulee, ja joudun avaamaan oven?!
Lehden ostamisesta tuli samanlainen olo kuin kondomien ostamisesta. Tiedättehän, kondomien osto merkitsee holtitonta ja edesvastuutonta paneskelua ympäriinsä, ja laihdutusaiheisen lehden ostaminen sitä, että on läski.
Seisoin Citymarketin lehtihyllyllä ja paikallistin kyseisen lehden. Se oli siellä ylähyllyllä, eikö pornolehdetkin ole jossain siellä, pois lapsien näkyviltä? Katselin ympärilleni, ja kun kukaan ei katsonut, nappasin äkkiä lehden mukaani ja väänsin sitä hieman rullalle, ettei etukansi näy. Kassalla ei onneksi ollut jonoa, ja myyjäkin oli tuntematon. Huh. Äkkiä maksu, ja Prismaan ruokaostoksille. En olisi meinaan kehtanut ostaa turkkilaist jogurttia ja täysrasvaista Philadelphia-tuorejuustoa lehden kanssa samaan aikaan. Ties mitä se täysin tuntematon myyjä olisi ajatellut! Vähän sama, kuin jos olisin ostanut purkin kermavaahtoa kondomien kanssa.
Oikeastihan KG-lehti on ihan loistava, ja harkitsen jopa sen tilaamista. Mutta entä jos postinkantajalla on joskus joku paketti samana päivänä, kun lehti tulee, ja joudun avaamaan oven?!
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Grrrlz rule!
Rakastan grilliruokaa!
Suurimmat grillisuosikkini ovat karitsan sisäfile sekä aurajuustolla ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Grillasin parsaa ekan kerran tänä vuonna, ja siitä tuli todella hyvää. Seuravaaksi voisi kokeilla Voisilmäpeliä-blogin Eevan tavoin pekoniin käärittyä parsaa.
Muuta hyvää grillattavaa on tietysti naudan sisäfile, erilaiset kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli), lohi, kana, tiikeriravut ja halloumi-juusto. En ole porsaanlihan ylin ystävä, mutta grillissä sekin menee. Makkarasta en tykkää oikein yhtään.
Epäterveelliseen osioon menee sitten jenkkien lahja maailmalle, eli s'more, joka koostuu suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista kahden Marie-keksin välissä.
Näiden grillitunnelmien myötä hauskaa juhannusta kaikille! Minä aion grillata, katsoa jalkapalloa, grillata, katsoa jalkapalloa, grillata lisää, katsoa lisää jalkapalloa... ja käydä ainakin jossain välissä pyöräilemässä, jos sää sallii.
- mikä tahansa ruoka on hyvää grillattuna
- …mistä syystä päivän kasviskiintiö on helppo saada täyteen, vaikka muuten ei kasviksista välittäisikään niin paljoa
- grillissä saa helposti vähähiilihydraattista ruokaa, eikä kukaan ihmettele hiilaripitoisten lisukkeiden puuttumista
- saa puuhastella ulkona
Suurimmat grillisuosikkini ovat karitsan sisäfile sekä aurajuustolla ja tuorejuustolla täytetyt herkkusienet. Grillasin parsaa ekan kerran tänä vuonna, ja siitä tuli todella hyvää. Seuravaaksi voisi kokeilla Voisilmäpeliä-blogin Eevan tavoin pekoniin käärittyä parsaa.
Muuta hyvää grillattavaa on tietysti naudan sisäfile, erilaiset kasvikset (esim. kesäkurpitsa, paprika, sipuli), lohi, kana, tiikeriravut ja halloumi-juusto. En ole porsaanlihan ylin ystävä, mutta grillissä sekin menee. Makkarasta en tykkää oikein yhtään.
Epäterveelliseen osioon menee sitten jenkkien lahja maailmalle, eli s'more, joka koostuu suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista kahden Marie-keksin välissä.
Näiden grillitunnelmien myötä hauskaa juhannusta kaikille! Minä aion grillata, katsoa jalkapalloa, grillata, katsoa jalkapalloa, grillata lisää, katsoa lisää jalkapalloa... ja käydä ainakin jossain välissä pyöräilemässä, jos sää sallii.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Jotain hyvääkin?
Miten ylipaino on vaikuttanut elämääni? Mitä huonoja puolia siinä on, entä onko se tuonut jotain hyvääkin?
Olen varmaankin joskus aiemminkin pohtinut tätä samaa asiaa.
Terveys: lääkäri ei määrännyt minulle minipillereitä ylipainon takia. Tilanne on nykyään eri, sillä tällä hetkellä en edes haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä, ja olen laihtunutkin tuosta jo noin 8 kiloa.
Ovatkohan munasarjani rakkulaiset ylipainon takia vai johtuuko ylipaino niistä rakkuloista? Onko minulla edes koko PCOS-oireyhtymää? Tällä hetkellä ainoa näkyvä oire on kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Viime viikon ultraäänessä niitä rakkuloita oli ilmeisesti aika vähän.
Urheilu: ei mitään (negatiivista) vaikutusta. Pyöräilyvauhtini on suunnilleen sama kuin alle 60-kiloisenakin, vaikka painon pitäisi vaikuttaa nopeuteen.
Vaatteet: todella ohuesta kankaasta valmistetut roikkuvat vaatteet eivät sovi minulle, samoin ylitiukat vaatteet on parempi jättää hoikemmille. Ilman sukkahousuja tai leggingsejä reidet hankaavat yhteen, mikä on varmasti monelle turhankin tuttu ongelma. Onnekseni olen lyhyt, joten olen aina voinut ostaa vaatteeni ns. normaalikokojen puitteissa.
Itseluottamus: olen epävarma ulkonäöstäni, itken välillä painoani ja omaa rumuuttani. Itseluottamukselleni ylipaino ei tosiaan ole tehnyt hyvää!
Parisuhde: ei muuten mitään vaikutusta, mutta puoliso-raukka joutuu välillä kuuntelemaan itseinhoani.
Opiskelu, työ: ei mitään vaikutusta.
Tuossahan noita huonoja puolia tuli. Entäpä sitten hyvät puolet?
En tiedä, urheilisinko paljoakaan, jos olisin aina ollut hoikka. Alun perin liikuntamotivaationi lähti nimenomaan halusta laihtua. Nykyään toki liikun pelkästä liikunnan ilosta, mutta alkusysäys on aina tullut laihtumisesta. Sama juttu ruoan suhteen. Jos suinkin voisin, söisin todennäköisesti erittäin epäterveellisesti, mikä saattaisi kostautua myöhemmällä iällä. Olisin siis todennäköisesti ns. laiha läski.
Minulla ei ole enää niin järjettömän huonoa viinapäätä kuin alle 60-kiloisena. Tulin oikeasti näkyvästi hiprakkaan yhdestä siideristä, mikä oli joskus hieman häiritsevää.
Onko kukaan lukijoistani keksinyt hyviä puolia ylipainosta?
Olen varmaankin joskus aiemminkin pohtinut tätä samaa asiaa.
Terveys: lääkäri ei määrännyt minulle minipillereitä ylipainon takia. Tilanne on nykyään eri, sillä tällä hetkellä en edes haluaisi mitään hormonaalista ehkäisyä, ja olen laihtunutkin tuosta jo noin 8 kiloa.
Ovatkohan munasarjani rakkulaiset ylipainon takia vai johtuuko ylipaino niistä rakkuloista? Onko minulla edes koko PCOS-oireyhtymää? Tällä hetkellä ainoa näkyvä oire on kaksi viikkoa kestävät kuukautiset. Viime viikon ultraäänessä niitä rakkuloita oli ilmeisesti aika vähän.
Urheilu: ei mitään (negatiivista) vaikutusta. Pyöräilyvauhtini on suunnilleen sama kuin alle 60-kiloisenakin, vaikka painon pitäisi vaikuttaa nopeuteen.
Vaatteet: todella ohuesta kankaasta valmistetut roikkuvat vaatteet eivät sovi minulle, samoin ylitiukat vaatteet on parempi jättää hoikemmille. Ilman sukkahousuja tai leggingsejä reidet hankaavat yhteen, mikä on varmasti monelle turhankin tuttu ongelma. Onnekseni olen lyhyt, joten olen aina voinut ostaa vaatteeni ns. normaalikokojen puitteissa.
Itseluottamus: olen epävarma ulkonäöstäni, itken välillä painoani ja omaa rumuuttani. Itseluottamukselleni ylipaino ei tosiaan ole tehnyt hyvää!
Parisuhde: ei muuten mitään vaikutusta, mutta puoliso-raukka joutuu välillä kuuntelemaan itseinhoani.
Opiskelu, työ: ei mitään vaikutusta.
Tuossahan noita huonoja puolia tuli. Entäpä sitten hyvät puolet?
En tiedä, urheilisinko paljoakaan, jos olisin aina ollut hoikka. Alun perin liikuntamotivaationi lähti nimenomaan halusta laihtua. Nykyään toki liikun pelkästä liikunnan ilosta, mutta alkusysäys on aina tullut laihtumisesta. Sama juttu ruoan suhteen. Jos suinkin voisin, söisin todennäköisesti erittäin epäterveellisesti, mikä saattaisi kostautua myöhemmällä iällä. Olisin siis todennäköisesti ns. laiha läski.
Minulla ei ole enää niin järjettömän huonoa viinapäätä kuin alle 60-kiloisena. Tulin oikeasti näkyvästi hiprakkaan yhdestä siideristä, mikä oli joskus hieman häiritsevää.
Onko kukaan lukijoistani keksinyt hyviä puolia ylipainosta?
torstai 17. kesäkuuta 2010
I did it!
Kävin reilu viikko sitten juoksemassa sen puolimaratonin reitin. Eksyin pari kertaa reitiltä, toinen kerta hieman oikaisi ja toinen kiersi, joten uskoisin lopputuloksen olevan suunnilleen plusmiinusnolla. Ajaksi tuli 2 h 55 min, iPodin ja Niken härpäkkeen mukaan matka olisi ollut 24,3 km, eli mittausvirhe on aika huomattava. Tuo oli pisin ja nopein (pitkistä lenkeistä) lenkkini ikinä.
Lihakset olivat aika jumissa seuraavana päivänä ja polviin sattui. Pohdiskelen silti nyt Tukholman maratonia ensi vuodelle...
Mutta jee, jaksoin juosta koko matkan! Viime vuoden alkukeväästä muistan hihkuneeni, kun jaksoin juosta 6 minuuttia putkeen. Eteenpäin on menty.
Lihakset olivat aika jumissa seuraavana päivänä ja polviin sattui. Pohdiskelen silti nyt Tukholman maratonia ensi vuodelle...
Mutta jee, jaksoin juosta koko matkan! Viime vuoden alkukeväästä muistan hihkuneeni, kun jaksoin juosta 6 minuuttia putkeen. Eteenpäin on menty.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Ei ollenkaan paha
| nyt | ero edelliseen: | ero helmikuuhun 2009 | ero elokuuhun 2009 | |
| Rinnan päältä | 89 | 0 | -6 | -1 |
| Alta | 76 | 0 | 0 | 1 |
| Vyötärön kapein kohta | 69 | 0 | -4 | -1 |
| Napa | 70 | -1 | -8 | -2 |
| Lantioluiden päältä | 87 | -1 | -10 | 2 |
| Takapuolen levein | 95 | -1 | -4 | 0 |
| Oikea yläreisi | 57 | -0,5 | -3 | 2 |
| Vasen yläreisi | 57 | -0,5 | -3 | 1,5 |
| Oikea pohje | 35,5 | -0,5 | -0,5 | 1 |
| Vasen pohje | 35 | -0,5 | -1 | 1 |
| Oikea hauis levossa | 27,5 | 0 | -0,5 | 1,5 |
| Vasen hauis levossa | 27 | -0,5 | -1 | 1 |
| Oikea hauis jännitettyna | 30 | 0 | NA | 0 |
| Vasen hauis jännitettynä | 30 | 0 | NA | 0 |
| erotusten summa | -5,5 | -41 | 7 | |
| paino | 75,6 | 0,9 | -2,9 | 1,5 |
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.
Senttejä on siis lähtenyt, lisääntynyt paino saattaa olla turvotustakin. Viime viikko meni aika railakkaasti työpaikan virkistyspäivillä ja kaveriporukan mökkiviikonlopussa. Laivan aamiaisbuffetissa minun edellä oleva mies totesi kasanneensa lautaselleen enemmän hiilareita kuin edellisen neljän viikon aikana yhteensä, ja samaa olisi voinut sanoa minustakin. Illallisella tosin onnistuin jo lähes automaattisesti jättämään hiilaripitoiset ruoat pois. Ok, otin vähän lasagnea, mutta jätin suurimman osan syömättä. Ei se niin hyvää ollutkaan. Mökillä tuli sitten syötyä mm. leipää, lettuja ja kaksi (OMG miten paljon! Not.) uutta perunaa. Halutessani olisin varmaankin voinut syödä hyvinkin vähähiilihydraattisesti siellä, mutta en oikein halunnut kiinnittää huomiota ruokailuuni.
Olen myös muutamana iltana itkenyt painoani. Ei hyvä. Eilen ahdisti ruokakaupassa. Olen nähnyt kerran painajaisen, jossa minulle tarjottiin pastaa. En halua kehittää itselleni hiilarikammoa rasvakammon tilalle. En myöskään halua viettää iltaisin laatuaikaa itkemällä lohduttomasti. Blah.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Entäs nyt?
Atkinsin aloitusvaiheen ruokien keskiarvot tulevat tässä:
Proteiini: 105g
Hiilari: 16g
Rasva: 120g
Vaje: -720 kcal
Olen pohtinut asiaa, ja aion jatkaa vielä muutaman viikon aloitusvaihetta. Pyrin nyt nostamaan hiilihydraattimäärän oikeasti sinne 20 g päivässä, eli 4 g enemmän. Tavallaan voisi ajatella, että siirryn seuraavaan vaiheeseen, koska Atkinsillahan nostetaan aina 5 g viikossa hiilareita kunnes laihtuminen ei enää jatku.
Tämä viikonloppu tosin hieman pelottaa. Lähden Eestiin, ja tarkoituksena on juhlistaa mieheni valmistumista. Alkoholipitoista juotavaa on siis tarjolla pe ja la, lisäksi minulla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa syömisiini. Onneksi tänään menemme ravintolaan syömään ja huomenna grillataan lihaa, joten voin syödä päivälliset suht normaalisti. Aamiaiset vaan pelottavat. Toisaalta, voisin ehkä pyytää ostamaan pekonia ja munia? Joku muukin varmaan syö mielellään niitä aamulla. Eniten ehkä ahdistaa se, että en halua olla krapulassa. En myöskään halua olla ainoa selvinpäin oleva miehen 10-vuotiaan pikkusiskon lisäksi. Mulle tulee vielä tosi helposti krapula, jo neljä alkoholiannosta aiheuttaa lievän darran. Täytyy ehkä ottaa isin vinkki käyttöön, eli ei alkoholia keskiyön jälkeen.
Proteiini: 105g
Hiilari: 16g
Rasva: 120g
Vaje: -720 kcal
Olen pohtinut asiaa, ja aion jatkaa vielä muutaman viikon aloitusvaihetta. Pyrin nyt nostamaan hiilihydraattimäärän oikeasti sinne 20 g päivässä, eli 4 g enemmän. Tavallaan voisi ajatella, että siirryn seuraavaan vaiheeseen, koska Atkinsillahan nostetaan aina 5 g viikossa hiilareita kunnes laihtuminen ei enää jatku.
Tämä viikonloppu tosin hieman pelottaa. Lähden Eestiin, ja tarkoituksena on juhlistaa mieheni valmistumista. Alkoholipitoista juotavaa on siis tarjolla pe ja la, lisäksi minulla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa syömisiini. Onneksi tänään menemme ravintolaan syömään ja huomenna grillataan lihaa, joten voin syödä päivälliset suht normaalisti. Aamiaiset vaan pelottavat. Toisaalta, voisin ehkä pyytää ostamaan pekonia ja munia? Joku muukin varmaan syö mielellään niitä aamulla. Eniten ehkä ahdistaa se, että en halua olla krapulassa. En myöskään halua olla ainoa selvinpäin oleva miehen 10-vuotiaan pikkusiskon lisäksi. Mulle tulee vielä tosi helposti krapula, jo neljä alkoholiannosta aiheuttaa lievän darran. Täytyy ehkä ottaa isin vinkki käyttöön, eli ei alkoholia keskiyön jälkeen.
Toinen Atkins-viikko
Uusimmat mitat:
Viikossa on siis lähtenyt vajaa kilo ja senttejäkin oikein mukavasti.
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.
Minkälainen mielialasi on ollut?
Kiukkuinen, kiitos PMS-oireiden sekä koulu- ja työstressin.
Minkälainen vireystilasi on ollut?
Suht hyvä, ihan normaali.
Harrastitko liikuntaa joka päivä?
En, mutta en normaalistikaan urheile joka päivä.
Lisäsitkö liikuntaan käyttämääsi aikaa tällä viikolla?
En todellakaan. Tämä viikko on tosin mennyt aika penkin alle urheilun osalta. Tiistaina olin vatsataudissa, keskiviikkona en ehtinyt ja eilen olin mukavat 9,5 h töissä ja koulussa, eli en jaksanut. Tänään lähden sitten viikonlopuksi Tallinnaan. No, ensi viikolla sitten...
Lisäsitkö liikunnan intensiteettiä tällä viikolla?
Oikeastaan joo. Kävin viime torstaina (Atkins-viikkoni alkoi torstaista) ja maanantaina tekemässä rankkoja juoksuvetoja.
Söitkö tällä viikolla kasviksia, joita yleensä et ole syönyt?
Parsaa, mansikoita ja jotain joka todennäköisesti oli lanttu.
Kuinka nukuit tällä viikolla?
Ehkä vähän vähemmän kuin yleensä, mutta en ollut erityisen väsynyt.
Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Täydellinen terassikeli sai edelleen kaipaamaan jääkylmän kuivan omenasiiderin perään ja sekaisin oleva vatsa jogurtin ja piimän perään.
Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Puoliso sai DI-todistuksen kouraan, ja sitä juhlistettiin samppanjalla ja mansikoilla. En kieltäytynyt kummastakaan, enkä stressannut asiasta. Söin myös ravintolassa kolmesti tällä viikolla, kerran vaihdoin perunat kasveihin ja kahdesti jätin riisin yksinkertaisesti syömättä.
Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Työkaveri totesi minun syövän low-carbisti, vastasin siihen että niin teen.
Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Edelleen, runsas aamiainen sopii minulle ja kasveja voisi syödä lisää.
Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)
| nyt | ero edelliseen: | |
| Rinnan päältä | 89 | -1 |
| Alta | 76 | 0 |
| Vyötärön kapein kohta | 69 | -1 |
| Napa | 71 | -1 |
| Lantioluiden päältä | 88 | -1 |
| Takapuolen levein | 96 | -1,5 |
| Oikea yläreisi | 57,5 | -1 |
| Vasen yläreisi | 57,5 | -1 |
| Oikea pohje | 36 | 0 |
| Vasen pohje | 35,5 | 0 |
| Oikea hauis levossa | 27,5 | 0 |
| Vasen hauis levossa | 27,5 | 0 |
| Oikea hauis jännitettyna | 30 | 0 |
| Vasen hauis jännitettynä | 30 | 0 |
| erotusten summa | -7,5 | |
| paino | 74,7 | -0,9 |
Viikossa on siis lähtenyt vajaa kilo ja senttejäkin oikein mukavasti.
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.
Minkälainen mielialasi on ollut?
Kiukkuinen, kiitos PMS-oireiden sekä koulu- ja työstressin.
Minkälainen vireystilasi on ollut?
Suht hyvä, ihan normaali.
Harrastitko liikuntaa joka päivä?
En, mutta en normaalistikaan urheile joka päivä.
Lisäsitkö liikuntaan käyttämääsi aikaa tällä viikolla?
En todellakaan. Tämä viikko on tosin mennyt aika penkin alle urheilun osalta. Tiistaina olin vatsataudissa, keskiviikkona en ehtinyt ja eilen olin mukavat 9,5 h töissä ja koulussa, eli en jaksanut. Tänään lähden sitten viikonlopuksi Tallinnaan. No, ensi viikolla sitten...
Lisäsitkö liikunnan intensiteettiä tällä viikolla?
Oikeastaan joo. Kävin viime torstaina (Atkins-viikkoni alkoi torstaista) ja maanantaina tekemässä rankkoja juoksuvetoja.
Söitkö tällä viikolla kasviksia, joita yleensä et ole syönyt?
Parsaa, mansikoita ja jotain joka todennäköisesti oli lanttu.
Kuinka nukuit tällä viikolla?
Ehkä vähän vähemmän kuin yleensä, mutta en ollut erityisen väsynyt.
Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Täydellinen terassikeli sai edelleen kaipaamaan jääkylmän kuivan omenasiiderin perään ja sekaisin oleva vatsa jogurtin ja piimän perään.
Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Puoliso sai DI-todistuksen kouraan, ja sitä juhlistettiin samppanjalla ja mansikoilla. En kieltäytynyt kummastakaan, enkä stressannut asiasta. Söin myös ravintolassa kolmesti tällä viikolla, kerran vaihdoin perunat kasveihin ja kahdesti jätin riisin yksinkertaisesti syömättä.
Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Työkaveri totesi minun syövän low-carbisti, vastasin siihen että niin teen.
Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Edelleen, runsas aamiainen sopii minulle ja kasveja voisi syödä lisää.
Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)
perjantai 14. toukokuuta 2010
Muutakin kuin pihviä, pekonia ja munia
Miten sitten söin ensimmäisen Atkins-viikon aikana?
Keskiarvot makroravinteista:
proteiini: 115 g
hiilihydraatti: 15 g
rasva: 121 g
syödyt kalorit: 1609 kcal
kalorivaje: -555 kcal
Kalorivaje on siis lähes esimerkillinen!
Mun pitäisi syödä hieman enemmän hiilihydraattia ja ehkä hieman vähemmän proteiinia. Nyt tuo proteiinimäärä on tosin melko tarkalleen 1,5*painokilo, mutta muistaakseni se määrä pitäisi laskea rasvattomasta massasta, jolloin proteiinintarpeeni olisi jotain välillä 50-100 g (1-2 g/rasvaton painokilo). Hiilareitakin olisi varaa syödä enemmän, Atkinsin aloitusvaiheessahan tulisi syödä 20 g hiilareita päivässä, ei tosiaankaan vain 15 g.
Mulla ei ole ollut ongelmia kasata ruokia. Nälkä on toki ollut muutaman kerran, ja olenkin keksinyt aivan mullistavan tavan sietää sitä: olen syönyt, kun minulla on nälkä! OMG.
Toisin kuin viime keväänä Atkinsia kokeillessani, en ole kertaakaan syönyt aamulla munia ja pekonia. En erityisesti pidä paistetuista munista, joten en todellakaan voi syödä niitä joka aamu. Joskus toki syön ihan mielelläni munia, mutta useimmiten aamulla täytyy syödä jotain muuta. Tämän viikon aamiaiset ovat olleet lähinnä edellispäivän tähteitä, juusto- ja leikkelelautasia sekä lohirullia.
Mielestäni ruokapäiväkirjojen lukeminen on tylsää, joten en laita tänne minkään yksittäisen päivän ruokia. Olen syönyt mm. pihviä, lohta medaljonkina ja graavattuna, kebabia, parsakaalivuokaa, erilaisia juustoja sekä kasviksista ainakin tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, parsaa, avokadoa ja sieniä. Grillattu parsa on tosi hyvää, kannattaa kokeilla!
Keskiarvot makroravinteista:
proteiini: 115 g
hiilihydraatti: 15 g
rasva: 121 g
syödyt kalorit: 1609 kcal
kalorivaje: -555 kcal
Kalorivaje on siis lähes esimerkillinen!
Mun pitäisi syödä hieman enemmän hiilihydraattia ja ehkä hieman vähemmän proteiinia. Nyt tuo proteiinimäärä on tosin melko tarkalleen 1,5*painokilo, mutta muistaakseni se määrä pitäisi laskea rasvattomasta massasta, jolloin proteiinintarpeeni olisi jotain välillä 50-100 g (1-2 g/rasvaton painokilo). Hiilareitakin olisi varaa syödä enemmän, Atkinsin aloitusvaiheessahan tulisi syödä 20 g hiilareita päivässä, ei tosiaankaan vain 15 g.
Mulla ei ole ollut ongelmia kasata ruokia. Nälkä on toki ollut muutaman kerran, ja olenkin keksinyt aivan mullistavan tavan sietää sitä: olen syönyt, kun minulla on nälkä! OMG.
Toisin kuin viime keväänä Atkinsia kokeillessani, en ole kertaakaan syönyt aamulla munia ja pekonia. En erityisesti pidä paistetuista munista, joten en todellakaan voi syödä niitä joka aamu. Joskus toki syön ihan mielelläni munia, mutta useimmiten aamulla täytyy syödä jotain muuta. Tämän viikon aamiaiset ovat olleet lähinnä edellispäivän tähteitä, juusto- ja leikkelelautasia sekä lohirullia.
Mielestäni ruokapäiväkirjojen lukeminen on tylsää, joten en laita tänne minkään yksittäisen päivän ruokia. Olen syönyt mm. pihviä, lohta medaljonkina ja graavattuna, kebabia, parsakaalivuokaa, erilaisia juustoja sekä kasviksista ainakin tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, parsaa, avokadoa ja sieniä. Grillattu parsa on tosi hyvää, kannattaa kokeilla!
torstai 13. toukokuuta 2010
Turvotus lähti vikkelästi
Koostin taulukon tämän viikon mitoista ja erosta viime torstaihin, jolloin siis aloitin Atkinsin. Aika huima muutos näinkin lyhessä ajassa. Suurin osa tuosta on varmasti turvotusta.
Atkins haluaa kirjassaan minun myös vastaavan muutamiin kysymyksiin.
Miten voit? Minkälainen on vireytesi?
Ihan mukavasti. Olo on ollut aika normaali. Alkuviikosta olin aika väsynyt, toisaalta työ- ja koulustressi saattoivat vaikuttaa oloon. Nyt olo on innostunut, kiitos pudonneen painon, pienentyneiden ympärysmittojen ja eilisen palkankorotuksen. ;)
Kuinka nukuit tällä viikolla?
Jonain yönä oli vähän vaikeaa saada unta, muuten aika normaalisti. Ihan hyvin siis. Entisenä unettomuuspotilaana tosin jokainen hyvin nukuttu yö on edelleen pieni ihme.
Olivatko ensimmäiset päivät vaikeita? Monentenako päivänä aloit tuntea olosi paremmaksi?
Eivät olleet vaikeita. Minulla ei ollut vieroitusoireita sokerista ja kofeiinista en luopunutkaan.
Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Oli, mutta ei ollut kauhean vaikea vastustaa mitään. Muistikuvieni mukaan olen himoinnut dallaspullaa, jäätelöä, kuivaa valkoviiniä, siideriä ja samppanjaa. Eilen olisi ollut täydellinen terassikeli. Bulgarian jogurtti myös himotti.
Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Mulla oli pari päivää sitten kauhea nälkä töissä, koska aamulla meillä ei ollut oikein mitään kunnollista syötävää. Ainoa ok lounasvaihtoehto olisi ollut caesarsalaatti kanalla, mikä ei ole tarpeeksi täyttävää. Menin bussilla läheiseen kebabpaikkaan syömään kebabin salaatilla. Nälkä lähti, eikä tullut sorruttua syömään leipää.
Jätitkö aterioita väliin?
En.
Söitkö 7,5 dl vihanneksia päivässä?
En laskenut rehujen määrää desimitalla. Söin useimpina päivinä noin 400 g kasviksia, pienin määrä oli 315 g ja suurin 440 g.
Otiko lisäravinteet?
Multitabsin useimpina päivinä, lisäksi join kivennäisvettä, josta saa magnesiumia ja kaliumia.
Joitko vähintään 2 l vettä päivässä?
En laskenut, mutta uskoisin juoneeni ihan tarpeeksi.
Söitkö kiellettyjä ruokia?
Joo, yhteensä noin 125 g turkkilaista jogurttia parin päivän aikana kebabin kanssa. Atkins olisi myös kieltänyt minulta kahvin ja tuorejuuston, joita nautin antaumuksella. Kofeiinista en luovu ja tuorejuustoa tulee syötyä hyvin vähän kerralla, joten siitä saa aika olemattoman määrän hiilihydraatteja.
Jos söit, minkälaiseksi ne tekivät olosi?
Ihan hyväksi.
Pääsitkö saman tien takaisin raiteille?
Joo. En ahminut koko jogurttipurkkia kerralla, eikä se laukaissut himoa hiilihydraatteihin.
Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Avomies on ainoa, joka tästä tietää.
-Aloititko sä jo sen dieetin?
-Joo, mähän sanoin että aloitan tänään.
-Mä ostin myös kalakastiketta, mutta sä et varmaan voi syödä sitä, kun siinä on sokeria.
-Joo, ihan sama. En mä sitä varmaan muutenkaan olisi syönyt.
-Mä ostin pihviä, mutta en oo varma voitko sä syödä sitä, kun siinä marinadissa on sokeria. Voidaan me tehdä tota sisäfilettäkin.
-Enemmän mua harmittaa varmaan se, että se marinadi on todennäköisesti pahanmakuista. Mä pyyhin sitä pois oman pihvini päältä. Säästetään noi sisäfileet sinne grillibileisiin.
Se marinadi oli muuten aika pahaa ja pihvi sitkeää.
Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Töihin kannattaa ottaa eväät mukaan, ja aamiaisen olisi syytä olla runsas. Voisin syödä enemmän kasviksia.
Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)
| nyt | ero edelliseen: | |
| Rinnan päältä | 90 | -1 |
| Alta | 76 | 0 |
| Vyötärön kapein kohta | 70 | -2 |
| Napa | 72 | -5 |
| Lantioluiden päältä | 89 | -1 |
| Takapuolen levein | 97,5 | -1 |
| Oikea yläreisi | 58,5 | -2 |
| Vasen yläreisi | 58,5 | -1,5 |
| Oikea pohje | 36 | 0 |
| Vasen pohje | 35,5 | 0 |
| Oikea hauis levossa | 27,5 | 0 |
| Vasen hauis levossa | 27,5 | 0 |
| Oikea hauis jännitettyna | 30 | 1 |
| Vasen hauis jännitettynä | 30 | 0 |
| erotusten summa | -13,5 | |
| paino | 75,6 | -2,3 |
Atkins haluaa kirjassaan minun myös vastaavan muutamiin kysymyksiin.
Miten voit? Minkälainen on vireytesi?
Ihan mukavasti. Olo on ollut aika normaali. Alkuviikosta olin aika väsynyt, toisaalta työ- ja koulustressi saattoivat vaikuttaa oloon. Nyt olo on innostunut, kiitos pudonneen painon, pienentyneiden ympärysmittojen ja eilisen palkankorotuksen. ;)
Kuinka nukuit tällä viikolla?
Jonain yönä oli vähän vaikeaa saada unta, muuten aika normaalisti. Ihan hyvin siis. Entisenä unettomuuspotilaana tosin jokainen hyvin nukuttu yö on edelleen pieni ihme.
Olivatko ensimmäiset päivät vaikeita? Monentenako päivänä aloit tuntea olosi paremmaksi?
Eivät olleet vaikeita. Minulla ei ollut vieroitusoireita sokerista ja kofeiinista en luopunutkaan.
Oliko sinulla mielitekoja tällä viikolla? Oliko niitä vaikea vastustaa?
Oli, mutta ei ollut kauhean vaikea vastustaa mitään. Muistikuvieni mukaan olen himoinnut dallaspullaa, jäätelöä, kuivaa valkoviiniä, siideriä ja samppanjaa. Eilen olisi ollut täydellinen terassikeli. Bulgarian jogurtti myös himotti.
Mitä muita haasteita kohtasit tällä viikolla? Kuinka selvisit niistä?
Mulla oli pari päivää sitten kauhea nälkä töissä, koska aamulla meillä ei ollut oikein mitään kunnollista syötävää. Ainoa ok lounasvaihtoehto olisi ollut caesarsalaatti kanalla, mikä ei ole tarpeeksi täyttävää. Menin bussilla läheiseen kebabpaikkaan syömään kebabin salaatilla. Nälkä lähti, eikä tullut sorruttua syömään leipää.
Jätitkö aterioita väliin?
En.
Söitkö 7,5 dl vihanneksia päivässä?
En laskenut rehujen määrää desimitalla. Söin useimpina päivinä noin 400 g kasviksia, pienin määrä oli 315 g ja suurin 440 g.
Otiko lisäravinteet?
Multitabsin useimpina päivinä, lisäksi join kivennäisvettä, josta saa magnesiumia ja kaliumia.
Joitko vähintään 2 l vettä päivässä?
En laskenut, mutta uskoisin juoneeni ihan tarpeeksi.
Söitkö kiellettyjä ruokia?
Joo, yhteensä noin 125 g turkkilaista jogurttia parin päivän aikana kebabin kanssa. Atkins olisi myös kieltänyt minulta kahvin ja tuorejuuston, joita nautin antaumuksella. Kofeiinista en luovu ja tuorejuustoa tulee syötyä hyvin vähän kerralla, joten siitä saa aika olemattoman määrän hiilihydraatteja.
Jos söit, minkälaiseksi ne tekivät olosi?
Ihan hyväksi.
Pääsitkö saman tien takaisin raiteille?
Joo. En ahminut koko jogurttipurkkia kerralla, eikä se laukaissut himoa hiilihydraatteihin.
Kommentoiko kukaan Atkinsin dieetillä oloasi? Mitä vastasit?
Avomies on ainoa, joka tästä tietää.
-Aloititko sä jo sen dieetin?
-Joo, mähän sanoin että aloitan tänään.
-Mä ostin myös kalakastiketta, mutta sä et varmaan voi syödä sitä, kun siinä on sokeria.
-Joo, ihan sama. En mä sitä varmaan muutenkaan olisi syönyt.
-Mä ostin pihviä, mutta en oo varma voitko sä syödä sitä, kun siinä marinadissa on sokeria. Voidaan me tehdä tota sisäfilettäkin.
-Enemmän mua harmittaa varmaan se, että se marinadi on todennäköisesti pahanmakuista. Mä pyyhin sitä pois oman pihvini päältä. Säästetään noi sisäfileet sinne grillibileisiin.
Se marinadi oli muuten aika pahaa ja pihvi sitkeää.
Mitkä toimintatavat sopivat sinulle? Mitä muutoksia sinun täytyy tehdä?
Töihin kannattaa ottaa eväät mukaan, ja aamiaisen olisi syytä olla runsas. Voisin syödä enemmän kasviksia.
Oletko tyytyväinen edistymiseesi?
Olen! :)
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Muutosvastarinnasta
Kuulin viime viikolla yhden uuden syyn muutosvastarintaan. Aiheena oli organisaatiomuutos, ja kouluttaja totesi, että muutosta vastustavat eniten henkilöt, jotka ovat sitoutuneita yritykseen ja työhönsä. Jos yrityksen menestyksellä ja/tai toimintatavoilla ei ole mitään väliä, on varmastikin ihan sama mitä johto haluaa tehtävän.
Toimiikohan sama laihdutettaessa? Tästähän saa mukavan paradoksin, kun toisaalta haluaa muuttua, koska välittää kehostaan - ja toisaalta vastustaa muutosta, koska välittää kehostaan. Jos millään ei ole mitään väliä, on kai aika sama mitä syö -> miksei samantien söisi terveellisesti? Toisaalta taas, jos itsellä ja keholla ei ole mitään väliä, tulee aika usein syötyä ihan mitä huvittaa riippumatta sen terveellisyydestä. Ehkä tämä malli ei toimi ruokavaliomuutoksessa, mutta asiaa voi aina pohtia.
Toimiikohan sama laihdutettaessa? Tästähän saa mukavan paradoksin, kun toisaalta haluaa muuttua, koska välittää kehostaan - ja toisaalta vastustaa muutosta, koska välittää kehostaan. Jos millään ei ole mitään väliä, on kai aika sama mitä syö -> miksei samantien söisi terveellisesti? Toisaalta taas, jos itsellä ja keholla ei ole mitään väliä, tulee aika usein syötyä ihan mitä huvittaa riippumatta sen terveellisyydestä. Ehkä tämä malli ei toimi ruokavaliomuutoksessa, mutta asiaa voi aina pohtia.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Gäppi mirrorin ja realityn välissä on kasvanut liian suureksi
Näin äsken muutaman kuvan itsestäni alkuviikolta. Herranjesta, miten pyöreä olen! En oikeasti tunnistanut omaa vartaloani. Näytin lähinnä muodottomalta, vaikka minulla oli mielestäni ihan sopivat vaatteet.
Olen joskus lukenut selityksen siitä, miksi peilissä näyttää ihan hyvältä ja kuvissa kauhealta, mutta se taisi liittyä kasvojen epäsymmetriaan (ts. peilissä näyttää vähän erilaiselta kuin oikeasti). Muutenkin peilin edessä on helppoa seistä ryhdikkäästi, ja ehkä vielä vähän alitajuisesti kääntää vartaloaan sopivaan kulmaan. Olin tosin jokaisessa kuvassa hieman kumartuneena (seisoin pöydän ääressä), eli ryhtini oli varmaankin aika huono. Selityksiä riittää, mutta oikeasti minun on vaikea keksiä, miksi ero todellisuuden ja peilikuvan välillä on niin suuri.
Syy numero 39573572 jatkaa/aloittaa uudelleen laihdutus... Pilateksessakin voisi käydä vähän ahkerammin, jos se auttaisi ryhtiin.
Melkein tekisi mieli itkeä, mutta mitä se auttaisi? Olen jo kertaalleen tällä viikolla itkenyt painoni takia, en millään jaksaisi nyt.
(otsikosta huom, oikeasti vihaan finglishiä)
Olen joskus lukenut selityksen siitä, miksi peilissä näyttää ihan hyvältä ja kuvissa kauhealta, mutta se taisi liittyä kasvojen epäsymmetriaan (ts. peilissä näyttää vähän erilaiselta kuin oikeasti). Muutenkin peilin edessä on helppoa seistä ryhdikkäästi, ja ehkä vielä vähän alitajuisesti kääntää vartaloaan sopivaan kulmaan. Olin tosin jokaisessa kuvassa hieman kumartuneena (seisoin pöydän ääressä), eli ryhtini oli varmaankin aika huono. Selityksiä riittää, mutta oikeasti minun on vaikea keksiä, miksi ero todellisuuden ja peilikuvan välillä on niin suuri.
Syy numero 39573572 jatkaa/aloittaa uudelleen laihdutus... Pilateksessakin voisi käydä vähän ahkerammin, jos se auttaisi ryhtiin.
Melkein tekisi mieli itkeä, mutta mitä se auttaisi? Olen jo kertaalleen tällä viikolla itkenyt painoni takia, en millään jaksaisi nyt.
(otsikosta huom, oikeasti vihaan finglishiä)
maanantai 10. toukokuuta 2010
Mitvit...?!
Lueskelin tekstejäni viime lokakuulta. Olin näemmä painanut silloin 72,4 kg. Miksi en muista tätä ollenkaan? Muistamani alhaisin paino on 29.8. punnittu 73,8 kg (-10 kg). En valehtele blogissani, joten ilmeisesti olen painanut noin vähän.
Huolestuttaa ihan muistinikin puolesta, sillä yleensä muistan tosi hyvin painoni, kavereiden synttärit ja urheiluun liittyvän nippelitiedon.
Wääääh, nyt tämä keväinen lihoaminen tuntuu entistä kurjemmalta. :/ Kiloja olikin kertynyt 1,4 kg enemmän kuin luulin. No, kyllä minä vielä laihdun!
Perkele.
Huolestuttaa ihan muistinikin puolesta, sillä yleensä muistan tosi hyvin painoni, kavereiden synttärit ja urheiluun liittyvän nippelitiedon.
Wääääh, nyt tämä keväinen lihoaminen tuntuu entistä kurjemmalta. :/ Kiloja olikin kertynyt 1,4 kg enemmän kuin luulin. No, kyllä minä vielä laihdun!
Perkele.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Keskipitkän ajan strategia
Visio: en häpeä vartaloani elokuun rantalomalla
Missio: laihdun kolmessa kuukaudessa näkyvän määrän
Strategia: Atkinsin ruokavalio + liikunta
Aloitin toissapäivänä Atkinsin ruokavalion (en halua käyttää sanaa dieetti). Olen selostanut siitä aikaisemminkin, perusideahan on ensin syödä kahden viikon ajan max. 20 g hiilihydraattia päivässä, ja sen jälkeen nostaa viikoittain hiilarimääriä 5 g kunnes laihtuminen pysähtyy. Hiilihydraatit tulisi saada ensisijaisesti kasviksista. Sokeri ja tärkkelys ovat täysin pannassa.
Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa pitää hiilarit minimissä. Olen tosin syönyt pelkästään kotona. Olo on ollut aika normaali. Proteiinia tulee hieman liikaa, eli pitäisi syödä enemmän rasvaa. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi karppifoorumilla niin moni juo kermakahvia. Itsehän nautin kahvini mieluiten mustana.
Pyrin myös käymään juoksutreenin ohessa kahdesti viikossa salilla. Eilen vedin pitkästä aikaa oikein kunnon treenin, jalat ja kädet vaan tärisivät. :)
Ja sitä edellisessä viestissä mainittua pizzakuskia aion nähdä vastaisuudessa vain tilattuani kebabin salaatilla.
Missio: laihdun kolmessa kuukaudessa näkyvän määrän
Strategia: Atkinsin ruokavalio + liikunta
Aloitin toissapäivänä Atkinsin ruokavalion (en halua käyttää sanaa dieetti). Olen selostanut siitä aikaisemminkin, perusideahan on ensin syödä kahden viikon ajan max. 20 g hiilihydraattia päivässä, ja sen jälkeen nostaa viikoittain hiilarimääriä 5 g kunnes laihtuminen pysähtyy. Hiilihydraatit tulisi saada ensisijaisesti kasviksista. Sokeri ja tärkkelys ovat täysin pannassa.
Toistaiseksi ei ole ollut mitään ongelmaa pitää hiilarit minimissä. Olen tosin syönyt pelkästään kotona. Olo on ollut aika normaali. Proteiinia tulee hieman liikaa, eli pitäisi syödä enemmän rasvaa. Alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi karppifoorumilla niin moni juo kermakahvia. Itsehän nautin kahvini mieluiten mustana.
Pyrin myös käymään juoksutreenin ohessa kahdesti viikossa salilla. Eilen vedin pitkästä aikaa oikein kunnon treenin, jalat ja kädet vaan tärisivät. :)
Ja sitä edellisessä viestissä mainittua pizzakuskia aion nähdä vastaisuudessa vain tilattuani kebabin salaatilla.
torstai 6. toukokuuta 2010
Back in business... maybe?
Tilanne tänään:
paino 77,9 kg
painoindeksi: 30,05 (huomatkaa kaksi desimaalia, sillä 30,05 on huomattavasti kivemman kuuloinen kuin 30,1)
läheisimmät ihmiskontaktit: avopuoliso, työkaverit, lähipizzerian pizzakuski
liikunta: treenaan puolimaratonille tämän ohjelman mukaan, menossa viikko 6. Salilla en ole jaksanut käydä vähään aikaan.
mitat:
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.
Laskiessani ensin erotusta elokuuhun, olin aika huojentunut. Sitten pääsin alavatsaan, ja kyllä, peili+farkut kertovat karua kieltään: massaa on tullut lisää alavatsaan, takapuoleen ja jalkoihin. Se ei ole lihasta. Tilanne on kuitenkin ehkä hieman parempi, kuin kuvittelin. Pahimmissa kuvitelmissani olin paisunut lähtömittoihini syksyyn 2008.
Aerobinen kuntoni on parantunut. Juoksen nopeammin kuin syksyllä, ja jaksan juosta pitkiäkin lenkkejä. Puolimaraton on tosiaan edessä kesäkuussa. En aio osallistua mihinkään juoksutapahtumaan, koska väkijoukot ovat ahdistavia, enkä halua maksaa osallistumismaksua. Espoon Rantamaratonin puolikkaan reitti kulkee ihan kotini vierestä, joten aion seurata sitä. Mies lupautui tulemaan pyörällä huoltajakseni. Valitettava fakta kuitenkin on, että liikunta ei yksinään laihduta.
paino 77,9 kg
painoindeksi: 30,05 (huomatkaa kaksi desimaalia, sillä 30,05 on huomattavasti kivemman kuuloinen kuin 30,1)
läheisimmät ihmiskontaktit: avopuoliso, työkaverit, lähipizzerian pizzakuski
liikunta: treenaan puolimaratonille tämän ohjelman mukaan, menossa viikko 6. Salilla en ole jaksanut käydä vähään aikaan.
mitat:
| nyt | ero helmikuuhun 2009 | ero elokuuhun 2009 | |
| Rinnan päältä | 91 | -4 | 1 |
| Alta | 76 | 0 | 1 |
| Vyötärön kapein kohta | 72 | -1 | 2 |
| Napa | 77 | -1 | 5 |
| Lantioluiden päältä | 90 | -7 | 5 |
| Takapuolen levein | 98,5 | -0,5 | 3,5 |
| Oikea yläreisi | 60,5 | 0,5 | 5,5 |
| Vasen yläreisi | 60 | 0 | 4,5 |
| Oikea pohje | 36 | 0 | 1,5 |
| Vasen pohje | 35,5 | -0,5 | 1,5 |
| Oikea hauis levossa | 27,5 | -0,5 | 1,5 |
| Vasen hauis levossa | 27,5 | -0,5 | 1,5 |
| Oikea hauis jännitettyna | 29 | | -1 |
| Vasen hauis jännitettynä | 30 | | 0 |
| erotusten summa | -14,5 | 33,5 | |
| paino | 77,9 | -0,6 | 3,8 |
Huom! Otan itse mittani todella kireällä mittanauhalla, joten et ehkä halua verrata näitä itseesi. Vertaile mieluummin minun aiempiin mittoihini. Kokonaisvähennykseen ei ole otettu huomioon hauisten ympärysmittoja jännittyneenä, koska niissä plusmerkkinen tulos on ihan vaan positiivista.
Laskiessani ensin erotusta elokuuhun, olin aika huojentunut. Sitten pääsin alavatsaan, ja kyllä, peili+farkut kertovat karua kieltään: massaa on tullut lisää alavatsaan, takapuoleen ja jalkoihin. Se ei ole lihasta. Tilanne on kuitenkin ehkä hieman parempi, kuin kuvittelin. Pahimmissa kuvitelmissani olin paisunut lähtömittoihini syksyyn 2008.
Aerobinen kuntoni on parantunut. Juoksen nopeammin kuin syksyllä, ja jaksan juosta pitkiäkin lenkkejä. Puolimaraton on tosiaan edessä kesäkuussa. En aio osallistua mihinkään juoksutapahtumaan, koska väkijoukot ovat ahdistavia, enkä halua maksaa osallistumismaksua. Espoon Rantamaratonin puolikkaan reitti kulkee ihan kotini vierestä, joten aion seurata sitä. Mies lupautui tulemaan pyörällä huoltajakseni. Valitettava fakta kuitenkin on, että liikunta ei yksinään laihduta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)