perjantai 6. maaliskuuta 2009

Omituinen sudenkuoppa

On hienoa huomata edistyneensä, ja siitä toivottavasti saa rutkasti lisämotivaatiota. Joskus kuitenkin minulle on vaarassa käydä niin, että tulosten näkyessä tekee mieli syödä kaikkea epäterveellistä ja olla liikkumatta. Olenhan edistynyt "repsahduksistani" huolimatta, joten mitä väliä jos nyt vaikka syönkin pari karjalanpiirakkaa? Oikeastihan niillä satunnaisilla jäätelöannoksilla ei ole väliä, kunhan ne pysyvät satunnaisina!

Yksi aiempi laihdutukseni on osittain saattanut kaatua onnistumisen jälkeiseen mässäilyyn. Muitakin tekijöitä oli, lähinnä hillitön stressi ja unettomuus, mutta osasyy saattoi olla juuri tuo alitajunnan luulo, että mä saankin syödä mitä vaan, milloin vaan, miten paljon vaan.

Onko kenelläkään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia?

7 kommenttia:

Tiitula kirjoitti...

Heti aluksi onnittelut pienentyneestä vaatekoosta! :) Minä kuulun tähän samaan joukkoon, joka antaa itselleen luvan mässätä heti kun painoa on enemmän tippunut ja sitten ollaankin taas lähtöpisteessä. Et siis ole ainoa :) Nyt tällä projektilla pyrin kyllä lopulliseen muutokseen ja yritän kouluttaa alitajuntaani. Se tässä on varmasti pahin este omalla kohdalla.

Montana kirjoitti...

Kiitos! Kiva kuulla, etten ole ainoa noin "omituisesti" ajatteleva, vaikka tietenkin on harmi että kamppailet saman ongelman kanssa.

Omenainen kirjoitti...

Kuulostaa tutulta. Olen joskus, mikähän laihdutuskerta lienee;), antanut itselleni luvan herkutteluhetkeen aina punnituspäivän iltana, oli tulosta tullut tai ei. Hölmöä! Hyvältä herkut maistuivat, mutta niihin jäi koukkuun. Helposti se herkutteluhetki venyi seuraavaan päivään. Sitten alkoi lipsuminen. Jos paino oli hyvin laskenut, ajattelin "ei näin pieni vielä mitään vaikuta".

Tiedän kyllä erään, joka onnistui hienosti pudottamaan painoaan, vaikka sallikin itselleen jokaisena punnituspäivänä pitsan tms. Mutta luulen, että harvalle sellainen sopii. Se nimittäin vaatii ihan mielettömästi itsekuria, jotta herkuttelu jää siihen iltaan. Em. henkilöllä jäi. Sen tämä laihduttaja myös kertoi, että muutaman viikon päästä hän ei enää saattanut (oli Painonvartijoiden pisteytyksellä) herkutella kovinkaan suuresti, sillä sellaisesta yhden illan appamisesta muuten terveellisesti syötyjen päivien keskellä tuli todella huono olo. Ymmärrettävää.

Minä olen muuten joskus pienessä mielessäni toivonut, että onnistuisin syömään jotain suurta herkkuani niin paljon, että "söisin itseni ulos" siitä. Joskus sitä on hetken ähky-olossaan ajatellutkin, etten "enää ikinä syö tuota"! Se on kuitenkin hetkellistä tunnetta, valitettavasti. Seuraavana päivänä sellaiset tuntemukset on jo unohdettu :)

Eli kyllä meitä "omituisia" tänne mahtuu. Ehkä me ollaan kuitenkin jotain opittu näistä ja tällä kertaa löydämme sen tien, jossa "onnistumisen jälkeinen mässäily" olisi kieltomerkein kielletty ja me lainkuuliaisena noudatamme sitä!

Tätä kaikille meille toivoen,
Omenainen

Unelma Säleikkö kirjoitti...

Voi kyllä! Monesti on tullut pikavauhdilla pudotettua painoa. Ja sitten kun on ollut tyytyväinen tuloksiin (jota on vahvistanut ympäristön "oletpas laihtunut kovasti"-kommentit) niin hyvin nopeasti on tapahtunut paluu vanhoihin elämäntapoihin...

Sitä kuvittelee, että kun on hoikka niin voi ihan hyvin syödä hampurilaisaterian...ja siitä se sitten lähtee.

Montana kirjoitti...

Okei, ihan selkeästi en ole omituinen! Miksei missään laihdutusoppaassa tms. puhuta tästä ilmiöstä? Aina vain kerrotaan, kuinka tulokset motivoivat ja saavat jatkamaan.

Mässäilystä tosiaan tulee huono olo, ja se turvottaa useammaksi päiväksi (en usko, että kukaan voi lihoa kiloa päivässä). Miksi siis teen sitä joskus?

Susanna kirjoitti...

Täällä on myös yksi jolla on tämä ongelma. Se on se ajatus, että no niin, olen laihtunut vaikka repsahdinkin välillä. Sitä kun on niin herkkusuu, etsii oikein alitajuisesti syitä syödä herkkuja. Mutta olen nyt tämän projektini aikana syönyt tasaisesti niitä herkkuja, etten repsahtaisi sellaisiin kamaliin mässypäiviin ja siinä onnistunutkin:)

Montana kirjoitti...

Susanna: mä olen nyt syönyt tummaa suklaata palan päivässä, se on toistaiseksi toiminut ja pitänyt suuremmat mässäilyhimot kurissa. Hyvä että sinullakin toimii tasainen herkuttelu. :)