tiistai 17. helmikuuta 2009

Malttamattomuutta

Joskus iskee kärsimättömyys laihdutuksen suhteen. Haluaisin olla jo lähempänä tavoitettani, ja harmittaa kun en ole vielä siellä. Hehheh, onhan projektiani jo huimat 1,5 kk takana, missäs se normaalipaino viipyy?? Tällaisina hetkinä on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä kuinka pitkälle olen jo tullut, näinkin lyhyessä ajassa. Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.

Viime viikon liikunnat: 2*salitreeni, 90 min spinning, 80 min reipas kävely + 15 min onneton linkuttaminen kantapäähään ilmaantuneen rakon takia.

Syömingit: en pahemmin merkkaillut, en halua tietää. Toisaalta tietämättömyys lisää tuskaa, koska luulen, että tilanne ei ole ollenkaan niin paha kuin kuvittelin.

Kuukauden herkut on muuten nyt sitten syöty.

4 kommenttia:

aino kirjoitti...

Ihan mielenkiinnosta: miten pitkä olet? Huomasin nimittäin, että sulla on noi vyötärö/lantio-mitat ihan samat kuin minulla. Oma BMI tosin on 22, mutta en silti voi ihan käsittää, missä sinulla se "ylimääräinen" on noiden mittojen perusteella?

Mahtavaa tiputusta kyllä noissa senteissä! :-) Kilot tulevat sitten perässä eikä niillä ole niin väliäkään.

Montana kirjoitti...

aino: olen 161 cm. Mittoja on ehkä vaikea verrata muihin, koska mittaustapa voi erota. Omat mittani ovat siis hyvin tiukalla mittanauhalla otettuja. Hieman löysemmällä nauhalla tulee tietenkin isompia mittoja. Olennaisintahan on, että omat mitat ovat mahdollisimman samalla tavalla otettuja ja siten vertailukelpoisia.

Itsekin ihmettelen kilojeni "kätkeytymistä", sillä olen nyt samoissa mitoissa kuin noin 10 kg kevyempänä...

Omenainen kirjoitti...

Totta. Välillä on hyvinkin malttamaton olo, lähes sietämätön. Haluaisi, että kiloja olisi jo valtavasti pudotettu ja lähellä siintäisi normaalipaino tai itseni kohdalla ehkä lievä ylipaino voisi olla konkreettisempi. Matka on pitkä. Vaikeakin. Askeleet eivät ole kovin pitkiä. Joskus pitää peruuttaakin. Kuitenkin tärkeää on se kaikki mitä opimme tällä matkalla. Jos oppii syömään terveellisesti, herkuttelemaan kohtuullisesti ja liikkumaan säännöllisesti, jaksaa varmasti paremmin odotella elopainon pienenemistäkin. Näin uskoisin.

Ja kuten sanoit, parempi katsoa välillä taaksepäin ja huomata kaikki ne muutokset, mitä on vajaassa parissa kuukaudessa jo tapahtunut. Niistä saa itselleen lisätsemppiä. Taas parin kuukauden päästä olemme edenneet tällä matkalla. Koitetaan siis kärsivällisesti odotella tuloksia ja ottaa sopivan pituisia askeleita päivä päivältä ja viikko viikolta!

Anonyymi kirjoitti...

jos treenaat paljon salilla niin on laihtuminenkin hitaampaa siksi kun lihakset kasvaa:) mutta itsekkin suosin tätä tapaa sillä löysä laiha on vielä pahempi kuin lihava:D
hyvää kevättä ja voimia!