lauantai 28. helmikuuta 2009

Mitä opin helmikuussa

Tajusin taas kerran olevani tunnesyöjä. Kesätöiden hakeminen ahdistaa, joten mitäpä minä tein eräänä unettomana yönä? Söin cheddarjalapenoja ja lohkoperunoita. Pöh. Opetus: kaapissa olisi hyvä olla aina jotain hyvälaatuista, vähähiilihydraattista ruokaa. Hankin nyt ainakin tonnikalaa kuivakaappiin.

En ole immuuni suklaalle kaapissa. Kaupasta voin olla ostamatta suklaata, mutta jos sitä on kaapissa kotona... Seuraavana jouluna ja syntymäpäivänä aion erikseen pyytää muutamalta ihmiseltä, että he eivät antaisi suklaata lahjaksi. Jos on pakko, niin sitten esimerkiksi kolme Neuhausin konvehtia on paljon tervetulleempi lahja kuin joku suklaalevy. Aion myös pyytää äitiäni olemaan tuomatta ensi kuussa Kanarialta suklaata. Mieluummin olen ilman tuliaisia.

Sauvakävely ei ole vain mummojen laji. Tykkään silti enemmän juoksemisesta, siinä on siltikin enemmän asennetta.

2 kommenttia:

mari kirjoitti...

mä en oo koskaan tykänny vaan kävellä.. se on liian hidasta mun luonteelle :D eli pakko juosta ees sen verran mitä jaksaa :) hölkkäkin riittää..

Montana kirjoitti...

Haha, oot ihan samanlainen mun poikaystävän kanssa, sekin haluaa aina juosta. Mä juoksen niin hitaasti, että mistään vauhdista ei pääse nauttimaan...