torstai 5. helmikuuta 2009

Miksi en ole aiemmin onnistunut

Olen hieman miettinyt, miksi en ole aikaisemmin laihtunut. Olen keksinyt ainakin pari ihan hyvää syytä:
  1. Laihdutus on pitkäjänteistä toimintaa
  2. Kannattaa oikeasti tietää, mitä syö
  3. Pitää löytää se itselle sopiva ruokavalio, oli se sitten lowfat tai lowcarb tai mikä ikinä
Nuo asiat ovat siis ennen puuttuneet. Olen aiemmin onnistunut pienentämään mittojani jonkun kuukauden kerrallaan, mutta se on sitten aina jäänyt syystä tai toisesta. Syksyllä minulla ei todellisuudessa ollut hirveästi tietoa syömästäni ruoasta. Söin mutu-tuntumalla, luultavasti (en muista kunnolla) tyyliin joka toinen päivä vähärasvaisesti ja joka toinen vähähiilihydraattisesti. Luotin myös liikaa liikunnan laihduttavaan vaikutukseen. Tietenkin liikunta on aina hyväksi, syksyn ansiosta jaksan nyt liikkua useasti viikossa.

Uskon olevani nyt oikealla tiellä. Hiilihydraattien välttely sopii minulle. Jaksan ihan normaalisti urheilla, eikä aivotoimintanikaan ole pysähtynyt glukoosin puutteen takia. ;) Tottakai on ikävä tuorepastaa ja vaaleaa leipää, mutta ne eivät ole niiden hiilihydraattimäärien arvoisia herkkuja. Eilen oli melkein fyysisesti vaikeaa ohittaa leipätiski ruokalassa, mutta onnistuin siinä. Jossain vaiheessa sen välttely on itsestäänselvää, kunhan vaan nyt jaksan pysyä erossa.

Olen muuten kerran aiemmin laihtunut, mutta en osaa sanoa miksi. En siis muista yhtään, mitä tein oikein. Pyöräilin silloin todella paljon, ehkä se vaikutti asiaan. Arkiaktiivisuuten oli myös nykyistä korkeampaa, kiitos esimerkiksi koiran ulkoilutuksen. Kokonaispudotus oli silloin reilut 10 kg, aikaa meni jotain 2-3 vuotta. Alimmillani painoin 52 kg 18-vuotiaana.

3 kommenttia:

Tiitula kirjoitti...

Hassua, mietin aivan samaa asiaa omalla kohdallani eilen. Laihduin opiskelessani 10 kiloa vuoden aikana ja mietin eilen, että miten ihmeessä siinä onnistuin. Tulin itse siihen tulokseen, että autottomana opiskelijana kuljin pyörällä ja kävellen paljon ja syömistottumukset muuttuivat aika paljon sen jälkeen, kun muutin miehini kanssa yhteen, jolloin myös kiloja alkoi kertyä takaisin.

Se on kumma juttu, että vaikka itse tietää miten pitäisi syödä ja liikkua, jotta laihtuu. Niin silti se vaan on niin vaikeaa noudattaa. Olisi vaan niin helppoa löhötä illat sohvalla ja herkutella ;) Mutta tarkemmin kun ajattelee, kyllä siitä liikunnasta vaan tulee niin paljon parempi olo ja siitä, että syö kevyemmin.

Mukavaa viikonloppua Montana!

Excited kirjoitti...

Itse pidän älyttömästi leivästä, joten sitäkin on pitänyt rajoittaa (joka päivä itsetietoisuus on hyvä asia).
Mut mä tulisin kyllä hulluks jos pitäis kaloreita alkaa laskemaan.

Lisäksi syön nykyään vain sen verran et oon 80% täynnä, ennen ateriaa 2 lasillista vettä.

Montana kirjoitti...

Tiitula: joo, arkiliikunta kuluttaa yllättävän paljon. Pitäisi oppia lisäämään sitäkin...

tuulis: eräs ystäväni tekee myös juuri noin, jos hänellä on muutama kilo pudotettavana, tai siis hän ottaa aina vähän vähemmän ruokaa, kuin normaalisti. Itse en siihen kykenisi, olen vieraantunut normaalista näläntunteesta.